Erosimme avomieheni kanssa neljän vuoden jälkeen pahoissa riidoissa hänen petettyä minua. Ongelmaksi on nyt muodostunut yhdessä omistamamme koirat,joiden hoidosta olen pääasiassa yksin vastannut kaikki nämä vuodet. Olen eron jälkeen muuttanut koirien kanssa toiselle paikkakunnalle ja haluan TODELLA unohtaa kaiken siihen mieheen liittyvän. Nyt hän vaatii koiria itselleen aika ajoin, enkä haluaisi häntä elämääni enää millään tavoin osalliseksi. Olen tarjoutunut maksamaan hyvän korvauksen koirista (=ostamaan koirat kokonaan itselleni), mutta hän ei suostu siihen. En usko saavani nuoltua haavojani hänen ottaessa minuun koko ajan yhteyttä. Nyt hän uhkailee minua viranomaistoimilla, mikäli en suostu "yhteishuoltajuuteen". Mikä neuvoksi, kun en pysty mieheen luottamaan lainkaan, esim. palauttaisiko hän koirat hoitojakson jälkeen takaisin?
Eron jälkeen taistelu koirista
Hanne
121662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei muuta ku piikkiä piskeille jos ei muuten luonnu.On se kumma että pitää säätää asiat vaikeeks jo koirienki kanssa.Onneksi teillä itsellä ei ole pentuja.
Siellä on varmasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman asian. En tiedä, miten hyvä asianajaja toimisi tässä asiassa, että asioihin saataisiin selvyys. Koiria kun pidetään omaisuutena eikä elävinä olentoina.
kuin sinullakin. Omistajuudesta on sovittava uudelleen. Jos ei sopiminen onnistu lakimiehen pakeille. Osaomistajuus on mahdollista, mutta siinä toisella on oikeus osallistua...
Eroon johtava syy ei ole osa tätä problematiikkaa. Ainoastaan eläinrääkkääjältä voi "pakolla" lunastaa koiran. Pitkä ja vaikea prosessi silti.
Ehkäpä tää entinen ukkos on niitä, jotka vain nauttivat siitä, että saavat jatkaa ahdisteluaan. Eli että oikeasti häntä ei koirat kiinnosta pätkääkään, hän vain tekee kiusaa.
Jos hän seuraavan kerran uhkailee 'viranomaistoimilla', niin sano, että senkus uhkaat. Koiria et saa ennenkuin poliisi ne hakee. Ja sitten rupeat keräämään todistajia, jotka voivat kertoa, että SINÄ olet pääsäntöisesti ulkoiluttanut ja hoitanut koirat.
Pyydä myös eläinlääkäriltä lausunto siitä, kuka on koiria käyttänyt lääkärissä. Jos olet maksanut koiraveron, niin nekin kelpaa todisteeksi. Samoin jos olet maksanut itse lääkärikäynnit yms.
Eli siis pyrit todistamaan, että äijä ei ole ollut koirien kanssa missään tekemisissä, vaan sinä olet maksanut ja hoitanut niitä.
Missään tapauksessa et luovuta koiria mihinkään yhteishuoltajuuteen. Ihan naurettava ajatuskin, kun vastapuolena on tuollainen hullu. Jos luovutat koirat, todennäköisesti et saa niitä takaisin ja sinä joudut turvautumaan viranomaisiin. Eli ei siis kannata niitä antaa tollaiselle kahelille.
Jos äijä ottaa kovinkin usein yhteyttä, älä vastaa enää yhteydenottoihin. Puhelinnumeron saa salaiseksi. Sähköpostiviesteihin ei kannata vastata. Voit vastavetona sanoa, että aiot tehdä ilmoituksen kotirauhanrikkomisesta.
Kannttaa käydä väsytystaistelua (siihenhän ukkokin pyrkii). Selvästi ukko ei välitä koirista pätkääkään, joten koirien kannalta on parasta, että niitä hoitaa joku, joka niistä välittää.
Tsemppiä! Pysy urheana!
"EHKÄPÄ tää entinen ukkos on niitä, jotka vain nauttivat siitä, että saavat jatkaa ahdisteluaan. Eli että oikeasti häntä ei koirat kiinnosta pätkääkään, hän vain tekee kiusaa."
...
...
"SELVÄSTI ukko ei välitä koirista pätkääkään, joten koirien kannalta on parasta, että niitä hoitaa joku, joka niistä välittää."
Jos koirat on yhteisiä olleet niin mitäpä niitä toinen itselleen omimaan.
Eli koirien parasta tässä ajatellaan. Jos olisikin kysymyksessä esine, niin tilanne olisi toinen. Onneksi omat koirat ovat täysin omissa nimissäni.
omaisuus kuuluu sille, kenen se virallisesti on. Jos koirat ovat virallisesti exäsi omaisuutta, niin ne kuuluvat hänelle.
Onko todistettavissa jotenkin, kuka koirat omistaa/on hankkinut, ellei, niin nyt se pitää sitten sopia tavalla tai toisella.
kenen omistuksessa koirat ovat? onko niistä papereita? entä kun olette ostaneet koirat, onko tästä kuittia, jos muuta paperia ei löydy?
tilanne on se, että asia voi mennä ilkeäksi.
jos on jotakin papereita, missä selvii, että sinä olet omistaja, niin ei ole huolta, vaan voit kääntyä asiassa poliisin puoleen. kannattaa tosin vaihtaa numerot sun muut salaisiksi, tai vaan kertakaikkiaan jättää vastamatta.
olen kuullut tarinoita, missä ex on toimittanut koirat saatuaan ne hoitoon, lopettavaksi, hoitoon jonnekkin 'tuntemattomaan' paikkaan tai ne on vaan kadonneet.
toisaalta ymmärrän senkin jos hänellä todella on ikävä koiria.. mutta se on sitä vaihetta erossa kun on ns. kaipuu entiseen.. erot on pitkiä prosesseja eron jälkeen.
ei muuta kun voimia sinulle ja tilanteeseen kannattaa suhtautua vakavuudella.
kerro mikä teillä on tilanne ja kuin kävi, kun ehdit!
oman eksäni palauttavan koirani takaisin ja palauttihan hän.. mutta jokin sai minut sitten varuilleni ja en antanut koiraa enää hänelle ja hän sitten alkoi uhkailee, että tulee vain viemään koiran minulta lenkillä ollessani.. pelkäsin todella, koska koira on minulle kaikki kaikessa.. alkoi sitten vaatimaan rahaa ostamastani koirasta ja papereissa oli minun nimeni! jätkä sai paljon minun tavaroitani, joita olin ostanut yhteiseen asuntoomme, unohdin ne, koska koirani hintaa ei voi missään mitata!!! nyt olen vihdoin saanut rauhan ja uusi poikaystäväni pitää meistä huolta ja ollaan hankittu kaveri tälle vanhemmalle karvakuonolle.. voimia ja tsemppiä!! ÄLÄ anna koiriasi sille ukolle.
Kaupasta saa rahalla uusia koiria.
Lasten kanssa toisin.
Ei koirat ole kiorvattavissa yhtään sen enempää kuin ihmisetkään. Ihan samalla tavalla ne ovat eläviä olentoja, persoonia, joihin kiinnytään. Niiden kanssa kun elää useita vuosia, niin rakkaus on suunnaton. Tutkimustenkin mukaan ihmisen suhde lemmikkiinsä voi kasvaa yhtä mittavaksi tunnetasolla, kuin suhde toiseen ihmiseen, esimerkiksi lapseen. Koira siis todella voi olla ihmisen paras ystävä muutenkin kuin sanonnassa.
Ja ihmisessä ei ole mitään sairasta tai vikaa, jos hän kiintyy koiraan niin tiiviisti. Se on täysin luonnollista ja hyväksyttävää. Minulla on koira, yli kymmenen vuotias. Olen viettänyt näiden vuosien aikana hänestä erossa vain alle 20 yötä erinäisten matkojen takia. Olisi vähintäänkin omituista, jos en olisi koiraani kovasti kiintynyt. Uutta hänen tilelleen, häntä korvaamaan ei voi ostaa. Aivan kuten vaikkapa menehtyneen lapsen tilalle ei voi vain tehdä uutta.
Minulla on myös lapsia. Rakastan heitä yhtä lailla. Kaikki, lapset ja koira, ovat jäseniä perheessämme.
Ihmiset ympärilläni ovat myös kiintyneet koiraani. Vanhampani, appivanhempani, ystäväni... Hän on osa perhettä. Nyt kun ikää alkaa olla paljon, niin kuulen joskus murheellisia huokauksia siitä, että mites sitten kun aika koirasta jätttää... Ihmiset ovat huolissaan, aivan kuin jos ihmisen lähtö olisi kohtuullisen lähellä. No, itse en vielä etukäteen halua murehtia.
Aloittajalle sanon vain, että älä välitä näistä "ne on vaan koiria" -kommenteista. Mekin ollaan vaan ihmisiä. Ja silti kaikki ovat tärkeitä. Lain silmissä koirat ovat omaisuutta kuitenkin. Jos ne ovat yhteisiä, niin teidän täytyy tehdä sopimus siitä, kumpi ne eron jälkeen saa. Mies ei voi vaatia yhteishuoltajuutta, mutta hänkin toki voi yrittää vaatia kokonaan koiria itselleen. Muista että mieskin voi olla koiriin aidosti kiinnostunut, joten kohtelias käytös ei ole pahasta. Mutta älä huoli, etköhän sinä taistelun voita. :)
Kaverilleni kävi samoin. Koirat todella tärkeitä hänelle. Joku kommentoi, että nehän on vaan koiria, mutta ei se niin mene turha kommentoida jos ei itse omista koiraa. Juu kuiteskin käy laitattamassa mikrosirun niille eläinlääkärillä samalla tehdään ilmoitus kuka on omistaja. Näin ollen, vaikka poikaystäväsi veisi koirat sinulta voit huoletta soittaa poliisit pyytää heitä tarkistamaan sirun ja kas kummaa sinun nimi tulee esille eli tällöin lain mukaan koirat kuuluvat sinulle. Meillä sirutettiin koira ja omistajiksi laitettiin molemmat.