Niih,kertokaas arvon rouvat ja neidit,ettäs millaisen mielikuvan saa täysin vieraasta miehestä joka höpöttää asioista niin kuin ois jo vanha tuttu,siis selvinpäin,kaupassa,kahvilassa,missä vain ..joskus jopa "kotonanne" koska työn puolesta joutuu käymään joskus myös täysin vieraiden kodeissa...
useimmiten sitä vaan tutustuu ihmisiin tuolla höpöttämisellä.mutta,mutta usein tulee myös omituisia tilanteita,että toinen meneekis ihan hämilleen...niih,johtuukos se siittä että mä olen "iskemässä" vai onkos se sitte niin omituista
jos joku höpöttää muustakin kuin säätiloista???
häh!mitäh! :):)
jooh,enkä hölötä suu vaahdossa enkä hullunkiilto silmissä :):) niih ja oon ihan normaalikroppainen,eikäs nyt ihan hirviö muuteskaan ja kolmekymppisen laulut on jo laulettu:):)
useimmiten sitä vaan tutustuu ihmisiin tuolla höpöttämisellä.mutta,mutta usein tulee myös omituisia tilanteita,että toinen meneekis ihan hämilleen...niih,johtuukos se siittä että mä olen "iskemässä" vai onkos se sitte niin omituista
jos joku höpöttää muustakin kuin säätiloista???
häh!mitäh! :):)
jooh,enkä hölötä suu vaahdossa enkä hullunkiilto silmissä :):) niih ja oon ihan normaalikroppainen,eikäs nyt ihan hirviö muuteskaan ja kolmekymppisen laulut on jo laulettu:):)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen törmännyt tällaiseen toisenlaisessa yhteydessä. Pelkkä höpöttäminen on ihan ok, vaikka tuttavallisesti puhuu. Sehän on vain piristävää ja asioita voi haastella ihan laidasta laitaan, hauskaa saada näkökulmia asioihin!
Mutta se muu käytös sitten saattaa viedä harhaan. Itse törmäsin henkilöön, joka alkoi sitten "tuppautua" seuraan, eli sellaista ns. perässä kulkemista. Eihän hän sillä mitään yrittänyt tietääkseni, mutta se häiritsi minua suunnattomasti ja sain väärän käsityksen! Eli se koko paketti pitää hanskata, eleelläkään ei saa osoittaa sitä kiinnostusta, ellei todella sitä halua osoittaa!
Jos pelkästään höpöttelee tuttavallisesti, ei vielä mielestäni riitä "iskemis" yritykseksi. Se muu käytös sitten ratkaisee, miten sen tulkitsee. Mutta meitähän on jokaiseen junaan, kyllähän joku tietysti voi kuvitella vaikka mitä....
Vaan jos tulisit tuolla kahviossa istumaan ja haastelemaan, saattaisin kyllä ehkä katsoa, että mikähän "kylähullu" siihen tupsahti... Ei tietenkään millään pahalla tätä, mutta realistisesti, vieraan pöytään jos tupsahtaisi... Kaupassa ym. olen taas niin tottunut, että joku joskus jotain sanookin. Pääkaupunkiseudulla se oli aivan mahdoton yhtälö kyllä! (Nyt asustelen siis ihan muualla)
Eli tällaista näkökulmaa tähän seikkaan.
häntäheikki on ärsyttävä... siis sellainen joka kulkee perässä ihan tauotta :):)
hiukkas aiheesta poiketen mutta,olipa yksi työharjoittelija joka oli kuin liimattu kiinni..
.nooh, vessaan pääsi sentään livahtamaan ihan yksinään... :)
niih, takas aiheeseen,tarkoitin tosiaan ihan pelkkää puhumista,no voihan se olla ettäs tahattomasti jotai viestii...
ja eihän se ees oo niin vaarallista vaikka tuliskin väärinymmärryksiä.... paitti jos siitä
menee soittamaan mun pomolle kiukkuisena,että käskekää se perskeleen hurmuri hevonvi****n täältä :):)
...selitä siinä sitten,että enhän minä mitään.. :):)
eipä se väärinkäsitys muuten, mutta jos tosiaan pomolle käydään soittelemaan. Ehkä sille pomolle on hyvä sanoa, että kun on tullu tottuneeksi puhelemaan. Sellanen mykkä asiakaspalvelija on meinaan huomattavasti rasittavampi tapaus minun mielestä! Jolta niitä sanoja siis saa kiskoa pihtien kera suunnilleen! ;-)
On kuitenkin hyvä muistaa, että sama se on kaikkien kanssa, mutta ainahan näitä väärinymmärtäjiäkin on. Jäykkiä, ehkä hiukan ahdistuneita, jotka eivät yksinkertaisesti kestä ihmistä, joka heidän mielestään tuppautuu liian lähelle. Niille vaan ei voi mitään!
Senkus jatkat vaan sitä puhumistasi. Kysy sitten vaan kohteliaasti, että oiskos kivempi niin, että et puhuis yhtään mitään, hyvä kun tervehtisit ees. Luulenpa, että ei sais keneltäkään kovin suurta kannatusta! =)
Ai niin, eräs ystävättäreni kertoi kerran mielestäni hauskan ilmauksen sellaisesta naispuolisesta "suupaltista", hän oli "harmiton pälättäjä". Jospa sinäkin olet sitten sellainen?? ;-)
Mää olen huomannut aivan samaa, jos ihmisille alkaa puhumaan sponttaanisti normaaleja asioita (ei säätilasta) ne katsovat kummaksuen aivan kun olisi pedofiili, ufo, juoppo, housun vetskariauki, naamalikainen tosipahasti tai jotain muuta vastaavaa. Ne menee kauvenmmaksi, hieman kyljittäin puhujaan päin, vetää hieman ylävartaloa taakse päin, katsoo oudosti, hymyilee hieman toisesta suupielestä (lue irvistys)mumisee tai pyörittää päätä vastaukseksi. Sitten, kun näiden saman tyylisten ihmisten kanssa puhuu samoja juttuja vaikka työtehtäviensä vuoksi ne vastailee muina miehinä/naisina.
en kai oikeestaan oo mikään hirmunen pälättäjä,no joskus,ehkä,taiks.. sitte ei :):)
no joo,mutta yleensäkis se että puhuu niinkus tuttujen kesken,se kai siinä jotain alkaakin ahistaa,ehkä sitte säikähtää että mä odottaisin että hekin alkais puhumaan niinkuis tutuille ja eihän se nyt käy....siinähän voi tulla vaikkas tutuiksi :):):)
Toi kyllä on suuri pelko, mitä pitää ehdottomast varoa.
niin no,oikeestaan.. jos oikeen alkaa näitä väsyneitä aivoja potkimaan,ni sieltä putkahti se tällainen ajatus... elikkäs ensin tutuiksi... ja entäs sen jälkeen,ehkei mitään,mutta jos kuitenkis se seuraava vaihe.. mikälie vaihe sitte onkin... niih,josko sitten on varmempi ettei tuu ees tutuiksi,ei kai sentään... perskeles! :):):)
että yleinen käsitys on, että todellakin on aivan kummallista ja outoa, että jonkun asiakaspalvelijan kanssa voisi ystävystyäkin kaiken hyvän lisäksi. Se VOI olla vaarallista! Tai ainakin ihan "pimeetä"! (Kuka nyt outouksia kestää?)
Meitä erilaisia ihmisiäkin löytyy. Pidä silmät avoinna ja mieli avoinna, vielä yllätyt positiivisesti! =)
Mikä se seuraava vaihe sitten lienee, mutta se voi olla hengen vievää, ihan liian outo tapa tutustua ihmiseen, toisen työn kautta! HUHHH!! ;-) (Hiki jo otsalla karehtii... eheh, no ei sentäs)