Vähän apua muilta tähän juttuun...
Olen ollut naimisissa 20 vuotta.
Vaimoni petti minua edelliskesänä (2004), hänen suhteensa alkoi kesällä ja loppui syksyllä eli kesto noin 4 kk. Sain sen selville kun luin hänen sähköpostejaan/tekstiviestejään. Niistä sähköposteista sain myös selville että hän on myös kirjoittanut muiden miesten kanssa. Kun keskustelimme asiasta, niin kuulemma ajankuluksi. Itse olen ollut aikasempaa paljon pois kotoa ja juon paljon, ehkä se syynä, ehkä ei.
Loppusyksystä kun selvittelimme asiaa hän sanoi että kirjoittelut on loppu ja olen sitä häneltä joka päivä muistanut kysyä kirjoitatko vielä, montako kertaa olet ottanut yhteyttä ja aina vastaus on ollut ei yhteyksiä.
Sain selville että yhden miehen kanssa hän on kuitenkin kirjoittanut jo ennen kuin tuo em suhde alkoi, eli jo kolmisen vuotta. Hän myönsi nyt kesällä että hän on ensimmäisenä vuonna käynyt tuon miehen luona, he ovat käyneet kerran elokuvissa, mutta kuitenkin ovat pelkästään kavereita. Uskoako tuota, kun hän on kuitenkin koko kevään valehdellut ettei ole ollut missään tekemisissä muiden miesten kanssa.
Nyt tämän vuoden syyskuussa hän on kuulemma lopettanut kirjoittamisen tuon samaisen miehen kanssa, mutta asia vaivaa minua. Mitä teidän mielestä pitäis tehdä?
Olen ollut naimisissa 20 vuotta.
Vaimoni petti minua edelliskesänä (2004), hänen suhteensa alkoi kesällä ja loppui syksyllä eli kesto noin 4 kk. Sain sen selville kun luin hänen sähköpostejaan/tekstiviestejään. Niistä sähköposteista sain myös selville että hän on myös kirjoittanut muiden miesten kanssa. Kun keskustelimme asiasta, niin kuulemma ajankuluksi. Itse olen ollut aikasempaa paljon pois kotoa ja juon paljon, ehkä se syynä, ehkä ei.
Loppusyksystä kun selvittelimme asiaa hän sanoi että kirjoittelut on loppu ja olen sitä häneltä joka päivä muistanut kysyä kirjoitatko vielä, montako kertaa olet ottanut yhteyttä ja aina vastaus on ollut ei yhteyksiä.
Sain selville että yhden miehen kanssa hän on kuitenkin kirjoittanut jo ennen kuin tuo em suhde alkoi, eli jo kolmisen vuotta. Hän myönsi nyt kesällä että hän on ensimmäisenä vuonna käynyt tuon miehen luona, he ovat käyneet kerran elokuvissa, mutta kuitenkin ovat pelkästään kavereita. Uskoako tuota, kun hän on kuitenkin koko kevään valehdellut ettei ole ollut missään tekemisissä muiden miesten kanssa.
Nyt tämän vuoden syyskuussa hän on kuulemma lopettanut kirjoittamisen tuon samaisen miehen kanssa, mutta asia vaivaa minua. Mitä teidän mielestä pitäis tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jotenkin tunnistan itseni samanlaisesta tapahtumasarjasta... meillä myös pitkä yhteiselo takana eli päälle 20-v.
Naiseni harrasti vähän aikaa sitten juuri samoja salaisia txt-juttuja ym. usean eri tyypin kanssa. Sain vihiä asiasta jo melko varhaisessa vaiheessa, pistin kovasti hanttiin ja "kolmannen asteen" kuulustelut päälle. Kiisti ja kiemurteli, valehteli minkä ehti, uhkasin erolla jos homma ei lopu... no, loppuihan se vähäksi aikaa (ilmeisesti) alkaakseen astetta pahempan jälleen uudelleen.
Jos ja kun nainen alkaa pelata sitä peliä, ei siihen mikään järkipuhe uppoa. Naisilla tuo keski-ikä teettää uskomattomia temppuja joita ei voi mies ymmärtää ollenkaan. Mun vaimo sitten viimein jäi kiinni yhdestä suhteestaan joka oli mennyt jo intiimitasolle. Vasta sitten tunnusti kun pystyin jo todistamaan asian vuoren varmasti. Mutta muut sählingit (joita tiedän hänellä olleen) kiisti edelleen... Ei muuten olisi koskaan tunnustanut tätä yhtäkään ellen itse olisi asiaa selvittänyt.
Itse ratkaisin asian niin, että samantien pistin eron käyntiin. Nyt siis harkinta-aika menossa ja kappas kummaa, vaimo näyttäisi vihdoin tajuavan omat tekosensa ja katuu, pyytelee anteeksi ja lupaa parantaa tapansa. JepJep... katotaas nyt sitten. Luottamus on nollassa, eikä oikein jaksa uskoa että se siitä mihinkään muuttuu.
Eli neuvoa pyysit: ota heti vaimoltasi luulot pois! Ero vireille vain ja tee se hänelle selväksi että sinun vedättäminen loppuu nyt. Eroprosessin kun laitat käyntiin, niin viimeistään siinä vaiheessa naiseesi tulee järki jos on tullakseen. Ja jos käytöksensä paranee, niin ei sitä eroa tarvitse viedä loppuun asti. Sen ajan (1-v) olet kuitenkin niskan päällä mitä erokäsittely kestää. Jos taas vaimosi jatkaa samaa hälläväliä meininkiä, niin erohan on silloin vain helpotus sinulle.
Näissä asioissa ei kannata lepsuilla liikaa, liian joustava suhtautuminen johtaa siihen että hän koettelee rajojasi jatkuvasti ja luottaa siihen että katsot läpi sormien hänen temppujaan. Eikä kenenkään pidä sietää sellaista käytöstä ja kohtelua kumppaniltaan.
Onko tämä oikein?
Kun minä jäin kiinni, minut pahoinpideltiin muutamaan otteeseen.
Oletteko osanneet keskustella asiasta vai kävikö nyrkki teidänkin perheessä.
Me olemme eronneet, mutta silti on itsellä se tunne että oma vika miks petin :(
vaikken ymmärrä tuota pahoinpitelyäkään.
Ei nyrkillä mitään paranneta, päinvastoin. Eihän ketään ihmistä voi omistaa, vielä vähemmän se onnistuu väkivallalla.
Mutta siinä olet oikeassa että vika on pettäjän, vastuu petoksesta on AINA pettäjällä, AINA! Vaikka miten olisi vaikea suhde, niin siitä saa vielä vaikeamman kun hyppää vieraaseen petiin. Se voi ilmetä sitten vaikka väkivaltaisuutena, jota muuten ei olisi ilmennyt. Petetty osapuoli ei enää välttämättä hallitse toimiaan vaan ryhtyy järjettömyyksiin tunnekuohun vallassa.
Varmasti pettäjä jonkun syyn takia on alkanut siihen touhuunsa, mutta mielestäni mikään syy parisuhteessa ei voi olla niin painava että olisi oikeutettua loukata toista tuolla tavalla, aiheuttaen pahan mielen toiselle ja menettäen luottamuksen. Syistä on pysytttävä keskustelemaan ensin, ja ellei se onnistu, on päätettävä suhde ja vasta sitten alettava uuteen. Pahin tapahtuu kun ei ole ymmärrystä hoitaa yhtä suhdetta kerrallaan.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Neuvoni on valitettavan kielteinen. Jos sinulla on kanttia, pane vaimo menemään. Näyttää tuo homma siltä, että sinua on kusetettu. Ja tiedät vain jäävuoren huipun. Jos teillä on lapsia, on tilanne toinen.
Miksi näin radikaali neuvo? Kerran särkynyttä luottamusta on kovin vaikea rakentaa. Uskottomuus - kuten kohdallasi selvästi on kyse - on käyttäytymistaipumus. Sen vuoksi kyse on vain jäävuorenhuipusta.
Tsemppiä tulevaan.
keraa todistusaineistoa (sanat eivat paina) naisesi uskottomuudesta. Tarpeksi saatuasi kasaan, mene lakimiehen luo ja vaadi etta han joutuu taloudellisestikin maksamaan typeryydestaan eronne jalkeen.
Usein ihmiset oppivat vain rahapussin kautta. Tosin tassa tapauksessa se olisi huorallesi liian myohaista.
Ositus avioeron yhteydessä tehdään lakien mukaan ja siellä ei kysytä, mikä aiheutti eron.
Ainoa mahdollisuus on HAASTAA vaimo käräjille ja siellä siviilipuolella vaatia henkisestä kärsimyksestä korvauksia, mitäs luulet paljonko joutuisi maksamaan?
Nyt kun tiedetaan kuinka menetella, loppu onkin sitten yksinkertaisempaa. Tuumasta vain toimeen!
ihan ensimmäistä kertaa asialla kun luin tuota tekstiäsi. On mahdollista, että hän on vain hakenut ystävyyttä ja miehiä, jotka "ymmärtävät" häntä. Kuitenkin näyttäisi olevan, että vaimollasi on ollut enemmänkin näitä ystäviä...kuten sanoin on mahdollista, että he todellakin voivat olla vain ystäviä. Toinen asia on sitten se, että jos sinä olet ollut pois kotona ja käytät alkoa paljon, niin vaimo ei kyllä sitäkään todennäköisesti jaksa kauaa katsella vaan etsii ymmärtävää kumppania.
Jos haluat uskoa vaimoasi, lopeta kyttääminen ja jatkuvasti asiasta puhuminen. Nosta kissa pöydälle ja keskustele aikuisen miehen tavoin asioista. Ehkäpä vaimosi juuri sitä odottaakin. Jutelkaa ja selvittäkää asianne. Jos rakastat vaimoasi, niin hoida suhde kuntoon ja vähennä juomistasi. Jos kykenette aikuisten ihmisten tavoin keskustelemaan ja päätätte yhteistä elämää jatkaa, niin lopeta toisen vainoaminen. Anna hänelle tilaa ja pidä itse oma tilasi - vain luottamalla voit jatkaa suhdettanne.
Mikäli haluat kerätä edelleen todistusaineistoa, niin lopputuloksena on ero.