Miten tästä tuli näin sotkuista??!!! Olen ihastunut poikaystäväni ystävään. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo viisi vuotta ja meillä menee niin hyvin kuin vaan voi hyvin mennä. Olen rakastunut edelleen.
Poikaystäväni on tavannut harrastuksensa kautta uusia ihmisiä ja yksi heistä on kuin minulle luotu. Tapasimme vasta vähän aikaa sitten ensimmäisen kerran, mutta kemiamme menevät aivan täysin yhteen. En vaan voi olla miettimättä häntä. Olemme poikaystäväni kanssa hyvin samanlaisia, mutta joissain asioissa HYVIN erilaisia. Emme jaa kiinnostuksenkohteita. Hän pitää/arvostaa hyvin erilaisia asioita kuin minä. Tämä hänen uusi ystävänsä taas jakaa samat kiinnostuksenkohteet kanssani ja maailmamme on hyvin samanlainen--> Pidämme samanlaisesta musiikista, luonnosta, eläimistä, huumorista..Kaikki vaan natsaa.
Olen ajatellut häntä viime päivinä taukoamatta. Rakastan kuitenkin hyvin paljon poikaystävääni, enkä haluaisi häntä missään nimessä jättää. En ymmärrä miksi tunnen näin.
Tunnen tätä ystävää kohtaan jotain käsittämätöntä vetovoimaa, millaista en ole poikaystäväni kanssa pahemmin tuntenut. Mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä??
Poikaystäväni on tavannut harrastuksensa kautta uusia ihmisiä ja yksi heistä on kuin minulle luotu. Tapasimme vasta vähän aikaa sitten ensimmäisen kerran, mutta kemiamme menevät aivan täysin yhteen. En vaan voi olla miettimättä häntä. Olemme poikaystäväni kanssa hyvin samanlaisia, mutta joissain asioissa HYVIN erilaisia. Emme jaa kiinnostuksenkohteita. Hän pitää/arvostaa hyvin erilaisia asioita kuin minä. Tämä hänen uusi ystävänsä taas jakaa samat kiinnostuksenkohteet kanssani ja maailmamme on hyvin samanlainen--> Pidämme samanlaisesta musiikista, luonnosta, eläimistä, huumorista..Kaikki vaan natsaa.
Olen ajatellut häntä viime päivinä taukoamatta. Rakastan kuitenkin hyvin paljon poikaystävääni, enkä haluaisi häntä missään nimessä jättää. En ymmärrä miksi tunnen näin.
Tunnen tätä ystävää kohtaan jotain käsittämätöntä vetovoimaa, millaista en ole poikaystäväni kanssa pahemmin tuntenut. Mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toi sun koko viesti on yhtä ristiriitaa..
Suunnilleen samat kuviot minullakin, sillä erotuksella, että olen naimisissa, ollut jo monenmonta vuotta. Puolisen vuotta sitten kuvioihin ilmestyi mieheni ystävä, jonka hän on tuntenut jo kauan, mutta johon minä tutustuin vasta nyt. Ja tämä mies tuntuu kuinminulle luodulta... Kyse ei ole oikeastaan missään määrin fyysisestä vetovoimasta, vaan henkisestä puolesta. Kemiat osuvat kohdalleen ja tuntuu, että kaikki palat sopisivat yhteen...Mutta kun ei, niin ei.
Niinpä olen sen puoli vuotta vuoroin iloinnut lämpimistä katseista (ja siinä kaikki), vuoroin kärsinyt raastavasta tuskasta. Toisina päivinä kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja saan asiat järkeistettyä omiin lokeroihinsa päässäni, toisina päivinä kaikki taas pyörähtää ylösalaisin. Helpointa on silloin, kun en tuota ihmistä tapaa, vaikka toisaalta kaipaan häntä välillä kovasti.
Mutta mitään en ihastukseni suhteen ole tehnyt, enkä tule tekemään. Olen aikanaan tehnyt oman valintani, samoin tämä mies. Joten vaikka tunnen värinän ympärillä, en lähde ottamaan selvää, tunteeko tuo toinenkin todella sen. Ei ole meidän aikamme, eikä meidän paikkamme. Rakastan omaa miestäni ja uskon, että tulee vielä päivä, jolloin voin nauraa tälle hölmöydelle...
Sinun juttusi on toki siinä mielessä toinen, ettei ole vielä perhettä, jota miettiä tai muuta vastuuta kannettavana. Kuitenkin, mieti tarkkaan, mitä elämältäsi haluat. Jos se on tuo toinen, niin huolehdia ainakin ensin reilusti välit selviksi nykyisen poikaystäväsi kanssa. Niin on kaikille parempi.
Asia ei ole minun mielestäni kovinkaan vakava. Ette ole varmaan seurustelleet poikaystäväsi kanssa kovinkaan kauan. Tai no mitä nyt viis vuotta hmm... No naimisissa ette siis ainakaan ole.
Joo kyllä silti kannattaa nyt pistää poikki. Pitkittämällä varastat poikaystävältäsi mahdollisuuden niin ikään saada jotakuta sopivampaa jonka kanssa arvot ja harrastukset natsaa yksiin.
Kyllä noi kaverit sitten jotenkin onnistuvat aina naiset viemään. Olin itse seurustellut 8 vuotta, kun tarvitsin vain muutaman sanan tältä ihastukseni kohteelta, ja jo mentiin ja lujaa. Fiksuna ihmisenä tapailin miestä pari viikkoa, ja ennenkö homma meni pitemmälle, päätin lähteä, ennenkö kaikki räjähtäisi mun naamalle. En ole ikinä tavannut noin hienoa ihmistä, joka on mulle lähestulkoon sielunkumppani. Seksi on aivan taivaallista, ja arvot ja unelmat samat. Silti hän ei tunnu haluavan jättää toimimatonta suhdettaan, ja aloittaa jotain minun kanssani. Mikä teistä miehistä tekee tollaisia PELKUREITA?
Jos ette ole onnellisia, kyllä se onni jostain löytyy, lähtekää nyt hitto vie ajoissa, älkääkä käykö kaverin muijaa hoitelemassa. Surullista on vielä se, että sama ihminen haluaa omistaa meidät molemmat..minä kyllä päästin jo irti :)
usko pois, ohi menee. itselleni on käynyt vastaavasti, paitsi etten tavannut uutta ihastusta poikaystävän kautta. noin kuukauden kuvittelin että tuo äijä olisi niiiiin paljon parempi kuin oma... no, alkuhuuman haihduttua koko jätkä alkoi etoa. kaduttaa aivan sairaasti että ikinä koskin sormenpäällänikään mokomaan! iastus menee ohi.. äläpäs siis tee yhtään mitään, ellet tosiaan halua riskeerata nykyistä ilmeisen toimivaa suhdettasi muutaman viikon säpinän takia.
Juu, varmasti menee ohi..kauankohan siinä kestää. Mulla kestänyt tasan neljä vuotta tämä ns. ihastus!!!!!!!!????????