Olen naimisissa ihanan miehen kanssa, seksi on hyvää vielä 13v jälkeen, viihdymme yhdessä ja meillä on paljon yhteisiä juttuja. Lapsiakin meillä on muutama, kaunis koti ja raha-asiat ok. SILTI SAATANA sekosin tänä syksynä ja menin ja petin...eikä se ollut mikään hetken hurmio, vaan olen tuntenut kyseisen hklön pidemmän aikaa. Ollaan työkavereita, hän myös naimisissa. En vain pääse irti jokin ihme lähinnä fyysinen vetovoima on niin kova välillämmme, että kun toinen katsoo kerrankin niin taas mennään... kumpikaan meistä ei halua erota, mutta miten voin olla näin V.....HEIKKO! Onko tämä jotain riippuvuutta vai miten pääsen tästä helvetistä irti. Rakastan miestäni ja elämäni suurin tragedia olisi jos tästä hulluudesta kiinni jäisin!
Mikä mussa on vikana??
Nimetön
81643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jotain vikaa sinussa on ja pahasti,kun noin käyttäydyt, melkein sanoisin sitä "luonneviaksi"taitaa olla niin jos siitä ihastuksesta pääset irti, niin löydät taas uuden niin se menee teikäläisillä. oikeastaan olisin melkein vahingoniloinen jos miehesi saisi tietää sinusta ja joutuisit totuuden eteen..
Ymmärrän oikein hyvin ajatuksesi! Olen perheellinen, 20 vuotta uskollinen nainen. Olin muutama viikko sitten naisporukalla ravintolassa ja tanssin tutun miehen kanssa. Saattomatkalla kotiin hän teki aloitteen ja päädyimme suutelemaan. Nyt hän soittelee ja pyytää tapaamaan. En saa häntä ajatuksistani, vaikka en haluaisi pettää miestäni. Kuitenkin tämä toinen mies saa ajatukseni harhailemaan...
on ns. huoran geenejä.
mahdat nyt sinäkin pettää miestäsi hetken huuman takia... ottakaa ihmiset järki käteen. eroa ensin jos niin mieli tekee jotain toista, paitsi jos et sitä miehesi kiusaks tee!!!!
Olet saanut kovin kummallisia vastauksia, ja olen pahoillani niistä !
Oon huomannu näissä pettämis-teksteissä sen yhteisen piirteen, että nainen on aina pettäessään HUORA isolla H:lla -miehet puolestaan harrastavat niitä "lunnollisia irtosuhteita" ja ovathan salarakkaat muutenkin muodissa !
(MINUN mielipiteeni on, että JOKAINEN MEISTÄ, sukupuoleen katsomatta on ihminen, ja siten erehtyväinen!)
...No asiaan.
Lähdetään siitä että huora et todellakaan ole. Tunnet selvästi huonoa omaa-tuntoa tekemisistäsi (jota minä en aikanani edes tuntenut! -HYI minua kylmää ja kamalaa akkaa !!!) mutta siitäkään huolimatta et saa alkuun päässyttä kierrettä loppumaan.
Niinhän se menee, kun antaa pikkusormen, se vie koko käden !
Sinulla on kaikki miehesi kanssa hyvin. Eli lähtökohtana varmaan kannattaa pitää sitä, ettet sitä riko!
....salaiseen seikkailuun ajautuminen on vaan niin pirun kiehtovaa, sen tiedän itsekin. Ja ihmisiä tässä vaan ollaan. Kuitenkin, pidä varasi ettet kohta ajelehdi kuin lautta myrskyssä...
-Voisiko omalla kohdallasi menojalkaa hillitä todellinen pysähtyminen ja eläminen "kuvitteellisesti hetkessä, jossa oikeasti menetät kaiken" ?
Ymmärrän sinua, ymmärrän kaikkia joille on noin käynyt. Mukaanlukien itseni, mieheni... ...monet tuttuni. Tekopyhyyttä tällä palstalla ollaan mestareita viljelemään. (terveisiä teille huorittelijoille!)
Tuonkin jälkeen elämä jatkuu.
Mieti oletko valmis vielä lopettamaan suhdettasi ? Oletko OIKEASTI tajunnut mitä teet ?
Itse jatkoin moista aikakin pitkään. Nyt, myöhemmin kaduttaa hirveästi MUTTA tunnustamaan en mene. Olen itse mogannut, ja itse myös omantunnontuskani, näin jälkeenpäin kannan. Hautaan asti.
-En halua kaataa tätä jumalatonta paskalastia (jonka itse olen aiheuttanut) mieheni niskoille, vaan kärsin yksin ja omissa nahoissani.
"Se mitä silmät ei nää, sydän ei sure"
*selkeämpää tulevaisuutta aloittajalle toivoopi Kaarina*
Jotenkin todellakin olen jäänyt koukkuun tähän juttuun. Luultavasti suurin syy on se ihana tunne, kun joku oikein ihailee ja haluaa, se on mannaa keski-ikäiselle perheenäidille, joka luuli jo parhaat päivänsä menneen ;)
En todellakaan aio tätä ikinä tunnustaa kenellekkään eli kannan huonoa omaatuntoa ihan yksikseni...toisaalta haluaisin lopettaa jutun, mutta toisaalta pikkupiru olkapäällä kuiskii jatkamaan, miten selviän ilman hänen katseitaan ja ihailua ?!?! Itsekäs paska olen, mutta en kai huora vielä kuitenkaan...
Minulle tuli ensin mieleen sellainen idea, että jos tekisit mitä vaan ja et haluaisi mitään muuta niin paljon, kuin että saisit irtosuhteesi loppumaan ja elämän jatkuvan miehesi kanssa, niin lopettaisit nykyisen työsi etkä enää ikinä edes näkisi tätä toista miestä. Onhan siinä suuri panos mutta semmoinen idea tuli mieleeni, ehkä se auttaisi. Toivottavasti ketään ei satu. Onnea.
Juu, mulla on lähes samanlainen tilanne ja luulin, että tässä asustellaan nykyisen rakkaan miehenikanssa elämän loppuun asti yhdessa onnellisesti. Kunnes olin tässä loppukesällä työmatkalla ja siellä haksahdin kolleegaan ja se kanssa ei jäänyt yhteen kertaan vaan kun silmä välttää niin homma toimii taas. Hän on erittäin hyvin varusteltu kaveri niin luulen, että tälläkin on jotain merkitystä asiaan.... Silti rakastan miestäni paljon.