Miten olette selvinneet uusperheessä toisen lapsista? Onko rakkautenne ollut maailmoja syleilevää, vai onko tullut riitoja ja ärsyyntymistä toisen lapsiin? Jaksaako rakkaus kantaa pitkämielisyyttä ja palvelumieltä ja yhteenkuuluvuuden tunteen rakentamista, kun ei aina jaksa jakaa uutta kumppania hänen lasten ja lapsiin liittyvien asioiden kanssa. Välillä haluaisi paeta jonnekin uuden miehen kanssa. Kertokaa mulle, juuri vast'ikään uusioperheytyneelle.Entä oletteko olleet epävarmoja uudesta kumppanista, mustasukkaisia vai oletteko jaksaneet luottaa suhteessanne? Kun niin moni uusperhekin hajoaa. Haluaisi kovasti jotain pysyvää ja turvaa. Onko se mahdollista näinä aikoina?
uusperheen arkeen
haluaisin kuulla kokemuksia
11912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
minä olen elänyt uusioperheessä,miehellä 2 lasta,itsellä 1.
Yhden asian sanon!Se vaati niin prkleesti...Sekä sinulta,mieheltä että lapsilta.Toki se ei ole mahdotonta,mutta ei ainakaan helppoa,vaikkei kaiken tarvitsekaan.
Mitään älytöntä rakkautta en tuntenut hänen lapsiinsa,mutta tietenkin sellaista kiintymystä ja tietynlaiset äidinvaistot olivat päällä.Koskaan en heitä olisi voinut kohdella huonosti.
Uusperhe tarvitsee säännöt!Samat säännöt.Kaikki lapset.Vaikka toiset ovatkin vain joka toinen vkonloppu,tai miten nyt on sovittu,niin silti...Kenellekään ei etuoikeuksia, vanhemmat kasvattavat vanhempina,kaikkia samalla tavalla.
Kyllä se varmasti siitä,kunhan muistatte että te olette niitä aikuisia jotka määräävät tahdin,eivätkä lapset pääse käyttämään tilaisuutta hyväkseen,kun huomaavat,että vanhemmat ovat epävarmoja.
Tunnen paljon ihmisiä jotka ovat saaneet sen kaiken toimimaan.Kunhan vaan on päästy eroon vanhoista existä,ja exätkin sopineet järkevästi asioista ettei tule yllätyksiä,niin uskon ja toivon et kaikki ok.
Tsemppiä :)
Valitettavasti, niin se on. Jos ex ja lapset vastustavat suhdettanne, siitä tulee ongelma. Vain hyvin harva pari pystyy pitäytymään kylmässä tunteettomuudessa sen suhteen mitä paskaa ulkopuolelta niskaan sataa. Häiriköinti vaikuttaa ihmiseen. Kumppani ei kuitenkaan reagoi ja suhtaudu asiaan 100% samoin kuin sinä itse ja se herättää epävarmuutta. Epävarmuus taas helposti aiheuttaa riitaa.
Jos exät ja lapset hyväksyvät tilanteen, niin ongelmia ei käytännössä ole. Edellyttäen, että itse hyväksyt exät ja lapset, ja ymmärrät ettet ole lapsille ottovanhempi. Sinulla on oikeus odottaa lapsilta käytöstapoja ja teidän kotinne tapojen noudattamista. Sinun tulee myös osoittaa lapsia kohtaan suvaitsevaisuutta ja huomioida myös heidät. Kumppanisi vastuulla on vaatia lapsilta käytöstapoja ja tehdä lapsilleen selväksi miten sinua kohdellaan. Sinulla on sananvaltaa perheen toisena päänä, mutta lasten asioihin puuttuminen edellyttää jo tarkempia sopimuksia ja keskusteluja. Melkein voi sanoa (lasten iästä riippuen..) 'hyvästit ihanille sunnuntaiaamun loikoiluille'. Sitäkin on oikeus haluta ja pyytää, kumppanin on huomioitava myös sinut, ei ainoastaan lapsiaan. Jos lapsista muodostuu perheen keskipiste, niin....
Lapset voivat hyvinkin oppia suhtautumaan sinuun luontevasti. Ole heille ystävällinen kuten ihmisille ollaan, mutta älä osoita olevasi heidän alapuolellaan ja pompoteltavana. Riitatilanteissa roolit kärjistyvät. Saat kuulla ettei sinulla ole mitään oikeuksia jne. Sinulla on, mutta lasten menoista päättää lasten vanhempi. Jos hän on määrännyt jossain tilanteessa laspet sinun vastuullesi, niin lasten on se hyväksyttävä. Siitä täytyy pitää kiinni myös lasten vanhempi. Lapset voivat olla kasvatettu sinulle vieraalla tavalla jota sinun on vaikea hyväksyä. Ota se huomioon ja hyväksy, mutta älä muuta itseäsi heidän mieliksi. Lapset ovat kuitenkin lapsia, eivät pienikokoisia aikuisia.
Anna asioille jonkin verran aikaa lähteä käyntiin, mutta älä liian pitkään panttaa jos jokin ahdistaa. Asioihin pitää puuttua ajoissa, ettei niistä tule ylipääsemättömiä ongelmia. Samoin varaudu siihen, että sinä saat negatiivista palautetta. Ota se vastaan, ja mieti kaikessa rauhassa ilman tunnekuohuja olisiko sinun käytöksessä tai toimintatavoissa jotain oikeasti parannettavaa, ja voisitko joustaa muiden mieliksi ja yhteiseksi hyväksi. Liian kiltiksi ei kannata ryhtyä. Se aiheuttaa pahaa oloa ja ajan mittaan lopputulos on synkkä.
Exä ei voi puuttua sinun elämäsi. Ellet sitten pahoinpitele tai muutoin kaltoin kohtele lapsia. Exä hoitaa lasten asiat ensisijaisesti ex-kumppaninsa kanssa, mutta tilannehan on ihanteellinen jos tulette toimeen ja siten voitte järjestää asioita. Sinulla ei kuitenkaan ole mitään päätösvaltaa lapsiin, joten kannattaa pysytellä erossa ja ilmaisematta mielipiteitä, ellei kumppanisi nimenomaan kysy. Älä johdattele häntä, mutta ole tukena.
Ota rennosti.. Exät ja lapset ovat vain uusia ihmisiä elämässäsi. Keskustele kumppanisi kanssa teidän suhteenne laadusta ja miten hoidatte sitä ulkopuolisten tekijöiden sotkiessa omaa rauhaa.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Hyvät ohjeet oli!
Oon eri mieltä siitä että exät ja lapset määräisivät mitään. Jos ei mies ota tilannetta haltuun, sellainen mies on nolla. Oikea Mies osoittaa exälle paikkansa EXÄNÄ - ja viisas ex ymmärtää sen osoittamattakin. Lasten äiti hän on edelleen, mutta miehen elämästä ulkona. Tää sama pätee niinkin päin, että Äiti saa uusioperheen ja mies on sivusta katsoja. Jos exä määräilee tahtia, siinä kärsii eniten lapset.
Kun suhde on tasapainoinen ja kunnossa ei exät eikä kukaan muukaan horjuta. Tekee itsensä naurettavaksi vain joka sellaista yrittää. Eipä ole itsetunnossa kehumista jos antaa ulkopuolisten määräillä.
Hei!
Mun avomiehelläni on poika joka asuu meillä. Hän on adhd tapaus,siis erittäin hankala lapsi. Olen ollut todella hermoraunio tämän kanssa. Aluksi yrtin ymmärtää ja auttaa, mutta kun kuuden vuoden aikana ei mitään ole mennyt jakeluun, niin enään en jaksa aina vain ymmärtää. Olen täysin tunteeton tätä kohtaan, poika on ilkeä ja tottelematon valehtelija (12V). Itselläni on 4 lasta, tiedän mitä kasvatus on ja heillä on aika tiukat rajat, joista pidetään kiinni. Tämä mieheni poika ei siedä rajoja laisinkaan, vaan inttää aivan kaikkea vastaan ja tekee kaiken aina helpomman kautta. Mikäli olisin tiennyt alunperin mihin pojan kanssa joudun, en olisi aloittanutkaan koko suhdetta.
Rakastan kuitenkin miestäni, joten ei auta kuin kestää!!!
Ainakin teillä selityksenä on adhd. Ajatteles kun miehen lapsi on ns. normaali, mutta äitinsä kasvattama huonotapainen räyhä. Isä ei mahda mitään. Äiti kehuu ja kannustaa jatkamaan samalla tyylillä kun tietää ettei isän kotona sellaista siedetä. Emme ymmärrä mitä silläkin haetaan. Joskus exillä ei ole aivan kaikki kotona... Poika täyttää 16 ja pyörii aika varmasti porukoissa jotka juovat kaljaa. Äiti on antanut kotiintuloajaksi viikonloppuisin 01 ja sitä poika noudattaa myös meillä vaikka isä on kehottanut 23 mennessä kun me joudumme nousemaan aikaisin kuitenkin. Poika ei välitä, vaan tulee 01 kamalalla metelillä. Jos yrittää jotain rankaisua niin poika uhkaa ettei tule lainkaan eikä isä sitten tapaa. Minun puolestani olkoon tulematta, mutta isä on kyllä täysin voimaton.
Meillä repes taas eilen tilanne, mies oli reissussa. Sen poika (12v)sit kukkoilee täällä mulle,kun isä ei kuulemassa. Sanoi mua hulluksi ja syytti mua(laitoin korjaamaan) kun teki huonosti läksynsä, että olen suututtanut hänet. Heitin pihalle kun hulluks sanoi, en oo omatkaan koskaan vastaavasti käyttäytyneet. No kun joutui ulos, keskustelin siellä hänelle asiallisesti, en siis huutanut. Kysyin miksi hän on mulle niin ilkeä, niin vasaus oli selvä, kun hän ei pidä minusta!!
Että sellasta! Kertoo kuulemma äidilleen että laitan ulos jäähylle rumasta käytösestä, ihan rauhassa, mulle ei elvistele! Saa tulla äiti hakemaan pois, mielihyvin. Tosin ei taida äitikään sitä haluta, ikävä kyllä.
Että sellanen paha äitipuolinoita täällä!
mulla on tosiaan 18 ja 17-v pojat. Yksinhuoltajana ollut 6v, toisn on mulls toi avomies, mut mun vastuulla pojat kuites kasvatuksellisesti. Fiksuja poikia, mutta kokeilleet kans rajojaan aikanaan. Sen minkä sanoin ja sanon pitää. Eli jos kotiin tullaan määrättyyn aikaan ,niin sit todella tullaan. Nuoremman olen pari kertaa hakenut kotiin, kun kuulin olevan päissään just 16-v. Soitin pojalle, että ellet tule suosiolla autoon, niin tulen hakemaan sisältä bileistä, ei mua hävetä ollenkaan tulla. No poikaa häveti ja tuli. Eli aikuisen sana on jumankauta laki. Ellei ne joudu kunniottamaan vanhempiensa "lakia", niin miten ne oppii yhteiskunnan lakeja noudattmaan???
Nyt pojat ovat jo nauraneet vastaaville asioille ja ovat tyytyvisiä pitämääni kuriin. Meillä on erinoiset välit ja ennenkaikkea luottamus toisiamme kohtaan. Uskon että pojat arvostavat minua, koska olen aidosti ja vaikeissakin asioissa ollut se aikuinen joka sanoo lopullisen viimeisen sanan. Ja ovat todellankin voineet myös luottaa siihenkin , että äiti tulee ja noutaa, ellei olla niin kuin on sovittu!!!
Näin meillä, ehkä ei kaikilla pelitä sama kaava!
Niin sitä pitää. Mulla ei ole omia lapsia joten ei ole kokemusta miten lapsia tai nuoria käsitellään. Eikä minusta ehkä olisi komentelemaan, tai en tiedä jos omien kanssa oppisi. Mutta vieraita ei. Meidän 16 vee on mua kaks kertaa isompi, enkä ihmettelis vaikka se heittäisi minut ulos jos alan uhkailla. Ainakin hänen äitinsä saisi hyvän syyn rikkoa isän ja pojan välit lopullisesti. Tämä poika nimittäin taida välittää isästä koska ei häntä tottelekaan. Rahaa kyllä pyytää milloin mihinkin ja tietysti saa. Isä parka on vähän otteen menettänyt, että on vain pankkiirin ominaisuudessa. Ostaa lapseltaan hyväksyntää... Maltillinen esimerkki on ehkä kuitenkin parempi kuin jos rikkoisi välit kokonaan. Äiti tukee poikaa, että saa tehdä isänsä kotona mitä vaan ja akasta (minusta) ei tarvitse välittää. Tiedoksi vain että puolet asunnosta on minun, ihan juridisesti, rahalla maksettu.
Vastaan kyllä kyllä kyllä moneen kohtaan. Riitoja ja ärtymystä ei ole kun lapset ovat uskomattoman ihania ja ymmärtäväisiä. Ne jopa vaatii, mutta siinä ei ole mitään negatiivista päinvastoin. Omaa aikaakin löytyy kun järjestää. Lasten äiti hoitaa lapset kun pyydämme. Toimii toisinkin päin, eli kun hänellä on menoja lapset ovat meillä vaikka olisi hänen huoltajuusvuoronsa. Epävarma ei ole tarvinnut kuitenkaan olla eikä mustasukkainen. Ei tähän heppoisin perustein lähdetty vaan vasta sitten kun perusasiat oli järjestetty. Mies teki selväksi minulle, että jos joku yrittää meitä estää hänet poistetaan joulukorttilistalta ;-) Ketään ei ole poistettu, exällekin lähetetään, ja saamme varmasti häneltä taaskin.