Mitä mieltä olette:
"Rakastaako" mies minua vai ei. Ja miksi hän yhä on kanssani jos ei.
Mies ollu lapsuudesta lähtien hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, hänellä aika kylmä perhe ja hallitseva äiti. Tämä mies ei koskaan aikaisemmin ole pitkää sudetta kokenut. Nyt minun kanssa vuosi takana, enemmän tai vähemmän yhdessä.
Kerran on jättänyt, mutta suhde ei ennen sitä ollut kovinkaan päässyt alkuun joten se ei minun menoa silloin painanut ihan hirveästi. Olimme tapailleet, ja tiesin jo silloin että mies on jättänyt entisensä kahden kk jälkeen, koska ei ole tuntenut mitään "suurempaa" tms.
Silloin hän oli eron aikana yhden muun kanssa. Siis harrasti seksiä.
Eron aikana hän halusi kuitenkin olla yhteydessä, ja alkoi näyttämään että haluaa olla vielä. Juttelimme asioista avoimesti, ja sovimme että yhdesssä ollaan. Näin jatkuikin 5 kk hyvin tiiviisti, kunnes nyt hän taas käänsi kelkkansa, sanoo haluavansa omaa aikaa, ja häntä kiinnostaa muut naiset, mutta ei kuitenkaan niin paljon että menisi tekemään. Mutta hän ei ole varma, haluaako jatkaa suhdettamme, koska me riitelemme hänen mielestään paljon (heheh).. ja hän ei tiedä välittääkö hän tarpeeksi minusta. Minun mielestä riitamme ei ole edes riitoja, vaan asioitten selvityksiä. Koskaan ei olla riidelty edes kunnolla.
Seksi on vähentynyt, hän tekee mielellään myös yksin. Tämä on minusta se inhottavin puoli. En tiedä miksi mutta ehkä koen että koska meillä ei ole muutenkaan läheisyyttä ihan kauheasti, niin seksi on ollut ainut tapa saada läheisyyttä häneltä.
Olen alkanut ajatella ettei hän minua rakasta, ja että minun varmaan tulisi luovuttaa ja antaa hänen mennä. Toisaalta sydämeni sanoo ihan toista.
Vai olenko vain niin heikko itse että en osaa lähteä.
Olen aika sekaisin, kun mieskään ei mitään puhu eikä sano. Kyllä silti näen hänen silmistään että hän välittää kovasti. En tiedä miksi on tuollainen.
"Rakastaako" mies minua vai ei. Ja miksi hän yhä on kanssani jos ei.
Mies ollu lapsuudesta lähtien hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, hänellä aika kylmä perhe ja hallitseva äiti. Tämä mies ei koskaan aikaisemmin ole pitkää sudetta kokenut. Nyt minun kanssa vuosi takana, enemmän tai vähemmän yhdessä.
Kerran on jättänyt, mutta suhde ei ennen sitä ollut kovinkaan päässyt alkuun joten se ei minun menoa silloin painanut ihan hirveästi. Olimme tapailleet, ja tiesin jo silloin että mies on jättänyt entisensä kahden kk jälkeen, koska ei ole tuntenut mitään "suurempaa" tms.
Silloin hän oli eron aikana yhden muun kanssa. Siis harrasti seksiä.
Eron aikana hän halusi kuitenkin olla yhteydessä, ja alkoi näyttämään että haluaa olla vielä. Juttelimme asioista avoimesti, ja sovimme että yhdesssä ollaan. Näin jatkuikin 5 kk hyvin tiiviisti, kunnes nyt hän taas käänsi kelkkansa, sanoo haluavansa omaa aikaa, ja häntä kiinnostaa muut naiset, mutta ei kuitenkaan niin paljon että menisi tekemään. Mutta hän ei ole varma, haluaako jatkaa suhdettamme, koska me riitelemme hänen mielestään paljon (heheh).. ja hän ei tiedä välittääkö hän tarpeeksi minusta. Minun mielestä riitamme ei ole edes riitoja, vaan asioitten selvityksiä. Koskaan ei olla riidelty edes kunnolla.
Seksi on vähentynyt, hän tekee mielellään myös yksin. Tämä on minusta se inhottavin puoli. En tiedä miksi mutta ehkä koen että koska meillä ei ole muutenkaan läheisyyttä ihan kauheasti, niin seksi on ollut ainut tapa saada läheisyyttä häneltä.
Olen alkanut ajatella ettei hän minua rakasta, ja että minun varmaan tulisi luovuttaa ja antaa hänen mennä. Toisaalta sydämeni sanoo ihan toista.
Vai olenko vain niin heikko itse että en osaa lähteä.
Olen aika sekaisin, kun mieskään ei mitään puhu eikä sano. Kyllä silti näen hänen silmistään että hän välittää kovasti. En tiedä miksi on tuollainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnevammainen.
Jos toinen on niin päättämätön ja sitoutumiskyvytön niin mun mielestä on parempi vaan antaa olla.
Itselläni on kokemusta vähän samantyyppisestä tilanteesta ja eron jälkeen on ollu helpompaa.
Itse olen tällä hetkellä IHAN samassa tilanteessa.. Oon rikki tän tilanteen takia mut toisaalta tuntuu että jos erottas olisin enemmän rikki.. Pitää vaan yrittää keksiä joku keino joka ei satuttas NIIN paljon!! Pärjäilehän ja pysy vahvana!! Mäki yritän..
parempi ero kuin jäädä "sameaan veteen seisomaan", siinä vaan haaskaa elämäänsä.
Miksi jäädä junnaamaan paikalleen ?
Oletteko huomanneet, että maailma on täynnä ihmisiä ja mahdollisuuksia ja meillä on vain yksi elämä.
Miksi se pitää tuhlata suhteeseen, josta ei saa kuin huolta, murhetta ja rikkinäisen olon.
Yksinkin on mukavampi.