Toivon hedelmällistä keskustelua tästä asiasta ja sen vuoksi kirjoitinkin tälle palstalle. Tuolla seksipuolella tuntui olevan enemmän sellaista "porno"-henkistä keskustelua.
Olen seurustellut mieheni kanssa reilun kolme vuotta. Seksi on ollut vaihtelevaa. Välillä on ajanjaksoja, jolloin on kiihkeää ja välillä menee pitkiä aikoja, ettei mua huvita ollenkaan. Olen saanut orgasemeja mieheltäni, mutta seksielämämme ei ole tyydyttävää. Miehelläni ei ole mitään ongelmia halujensa kanssa, mutta mä tunnen itseni totaalisen epäseksuaaliseksi, koska mua haluttaa TOSI harvoin.. me harrastetaan seksiä ehkä kerran tai pari viikossa ja useimmiten teen sen vain ja ainoastaan velvollisuudesta. Itse en nauti ollenkaan, vaan päinvastoin.. toivon, että akti olisi ohi mahdollisimman nopeasti! Sehän on selvä asia, ettei silloin miehelläkään voi olla kovin kivaa.
Mä olen ajatellut pitkään, että se on ihan normaalia, ettei naista haluta kovin usein, mutta nyt mulle on iskeny kapinahenki. Meidän seksielämä on kuin joillakin vanhuksilla, eikä olla vielä edes naimisissa. ei se voi olla normaalia! Enhän mä voi loppuelämää antaa mun miehelle pelkästä velvollisuudesta.. en kertakaikkikaan pysty siihen!
Niiden vastausten "vaihda miestä" välttämiseksi haluan sanoa, että meillä on todella hyvä suhde. Rakastetaan toisiamme ja meillä on hyvä yhdessä. Sitä paitsi tiedän, että mies pystyy tyydyttämään mut seksuaalisesti.. kyse ei siis ole hänestä, vaan MINUSTA.. En siis vaihda miestä missään nimessä, vaan haluan etsiä vastauksia tähän mun haluttomuus-ongelmaan. Tottakai seksielämään tarvii kaksi ihmistä ja tästä asiasta ollaan yhdessä keskusteltukin.. varmasti mun mieskin pystyy tekemään jotakin, mikä saa mua enemmän syttymään, mutta uskon, että lähinnä ongelma on omien korvieni välissä.. ja se pitää ihan ekana hoitaa kuntoon.
Meillä on aina sitä yhtä ja samaa.. vaatteet pois ja samassa asennossa hetki.. se on siinä. se ei enää kiihota.
Seksi on parasta silloin, kun saan sellaisen "kissamaisen" seksikkään olon. eli oleellista on se, kuinka seksikkääksi tunnen itseni. Olenkin ajatellut, että mulla on kai huono itsetunto, kun saan tosi harvoin sellaisen olon. miten sitäkin voisi kehittää? Mies kyllä kuolaa mun perään suurinpiirtein aina, kun riisuudun tai olen vähissä pukeissa. tiedän siis, että ainakin hänen silmissään olen seksikäs. Näköjään se ei kuitenkaan saa mua itseäni uskomaan niin.
Olen koko meidän suhteen ajan teeskennellyt orgasmeja. etenkin alkuvaiheessa. Mun oli silloin vaikea saada ja siitä tuli sellainen tapa, kun kerran aloitti.. en vaan voinut yht'äkkiä lopettaa. aloitin sen siksi, että halusin, että mun mies nauttii.. tiesin, että se nauttii eniten silloin, kun minäkin. pelkäsin, että se lähtee kävelemään, jos menee kuukausia, enkä vain saa orgasmeja. tiedän, että tässä saattaa hyvinkin olla suuri syy tämän hetken ongelmiin. nyt olen yrittänyt lopettaa ja olen osittain onnistunutkin. joskus vain on pakko teeskennellä, jos on mennyt tosi pitkä aika, enkä ole saanut. olen aina ajatellut, ettei seksi ole niin tärkeää mulle kuin mun miehelle, enkä halua, että meillä alkaa sen vuoksi mennä huonosti, kun en saa orgasmia.. eihän se ole mulle niin tärkeää.. mutta onko se sittenkin!
Ihmeellistä on se, että itsetyydytyksessä saan aina mahtavia orgasmeja.. ja harrastan sitä kohtuu usein. olenkin alkanut ajatella, että olisi upeeta, jos voisi parisuhteessa olla samanlaista. että seksi olisi kiihkeetä ja tuntisin itseni seksikkääksi kissanaiseksi.
Olen päättänyt ottaa tämän asian todellakin käsittelyyn.. en luovuta ennenkuin päästään siihen, että osataan todella nauttia toisistamme seksuaalisesti. olen sitä mieltä, että kuten parisuhteen eteen myös seksin eteen pitää tehdä töitä. ei voi olla niin, että seksi säilyy ikuisesti kiihkeänä ja täydellisenä. Vai onko jollakin pitkässä suhteessa eläneellä sellaisia kokemuksia? Miten te muut naiset tai miehet koette seksin parisuhteessa?
Kaikki vinkit kelpaa!
Olen seurustellut mieheni kanssa reilun kolme vuotta. Seksi on ollut vaihtelevaa. Välillä on ajanjaksoja, jolloin on kiihkeää ja välillä menee pitkiä aikoja, ettei mua huvita ollenkaan. Olen saanut orgasemeja mieheltäni, mutta seksielämämme ei ole tyydyttävää. Miehelläni ei ole mitään ongelmia halujensa kanssa, mutta mä tunnen itseni totaalisen epäseksuaaliseksi, koska mua haluttaa TOSI harvoin.. me harrastetaan seksiä ehkä kerran tai pari viikossa ja useimmiten teen sen vain ja ainoastaan velvollisuudesta. Itse en nauti ollenkaan, vaan päinvastoin.. toivon, että akti olisi ohi mahdollisimman nopeasti! Sehän on selvä asia, ettei silloin miehelläkään voi olla kovin kivaa.
Mä olen ajatellut pitkään, että se on ihan normaalia, ettei naista haluta kovin usein, mutta nyt mulle on iskeny kapinahenki. Meidän seksielämä on kuin joillakin vanhuksilla, eikä olla vielä edes naimisissa. ei se voi olla normaalia! Enhän mä voi loppuelämää antaa mun miehelle pelkästä velvollisuudesta.. en kertakaikkikaan pysty siihen!
Niiden vastausten "vaihda miestä" välttämiseksi haluan sanoa, että meillä on todella hyvä suhde. Rakastetaan toisiamme ja meillä on hyvä yhdessä. Sitä paitsi tiedän, että mies pystyy tyydyttämään mut seksuaalisesti.. kyse ei siis ole hänestä, vaan MINUSTA.. En siis vaihda miestä missään nimessä, vaan haluan etsiä vastauksia tähän mun haluttomuus-ongelmaan. Tottakai seksielämään tarvii kaksi ihmistä ja tästä asiasta ollaan yhdessä keskusteltukin.. varmasti mun mieskin pystyy tekemään jotakin, mikä saa mua enemmän syttymään, mutta uskon, että lähinnä ongelma on omien korvieni välissä.. ja se pitää ihan ekana hoitaa kuntoon.
Meillä on aina sitä yhtä ja samaa.. vaatteet pois ja samassa asennossa hetki.. se on siinä. se ei enää kiihota.
Seksi on parasta silloin, kun saan sellaisen "kissamaisen" seksikkään olon. eli oleellista on se, kuinka seksikkääksi tunnen itseni. Olenkin ajatellut, että mulla on kai huono itsetunto, kun saan tosi harvoin sellaisen olon. miten sitäkin voisi kehittää? Mies kyllä kuolaa mun perään suurinpiirtein aina, kun riisuudun tai olen vähissä pukeissa. tiedän siis, että ainakin hänen silmissään olen seksikäs. Näköjään se ei kuitenkaan saa mua itseäni uskomaan niin.
Olen koko meidän suhteen ajan teeskennellyt orgasmeja. etenkin alkuvaiheessa. Mun oli silloin vaikea saada ja siitä tuli sellainen tapa, kun kerran aloitti.. en vaan voinut yht'äkkiä lopettaa. aloitin sen siksi, että halusin, että mun mies nauttii.. tiesin, että se nauttii eniten silloin, kun minäkin. pelkäsin, että se lähtee kävelemään, jos menee kuukausia, enkä vain saa orgasmeja. tiedän, että tässä saattaa hyvinkin olla suuri syy tämän hetken ongelmiin. nyt olen yrittänyt lopettaa ja olen osittain onnistunutkin. joskus vain on pakko teeskennellä, jos on mennyt tosi pitkä aika, enkä ole saanut. olen aina ajatellut, ettei seksi ole niin tärkeää mulle kuin mun miehelle, enkä halua, että meillä alkaa sen vuoksi mennä huonosti, kun en saa orgasmia.. eihän se ole mulle niin tärkeää.. mutta onko se sittenkin!
Ihmeellistä on se, että itsetyydytyksessä saan aina mahtavia orgasmeja.. ja harrastan sitä kohtuu usein. olenkin alkanut ajatella, että olisi upeeta, jos voisi parisuhteessa olla samanlaista. että seksi olisi kiihkeetä ja tuntisin itseni seksikkääksi kissanaiseksi.
Olen päättänyt ottaa tämän asian todellakin käsittelyyn.. en luovuta ennenkuin päästään siihen, että osataan todella nauttia toisistamme seksuaalisesti. olen sitä mieltä, että kuten parisuhteen eteen myös seksin eteen pitää tehdä töitä. ei voi olla niin, että seksi säilyy ikuisesti kiihkeänä ja täydellisenä. Vai onko jollakin pitkässä suhteessa eläneellä sellaisia kokemuksia? Miten te muut naiset tai miehet koette seksin parisuhteessa?
Kaikki vinkit kelpaa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten teillä on ehkäisyn laita? Itselläni on ollut samanlaista ongelmaa jo lähes vuoden ajan, mutta olen tietoinen, että tämä hormonaalinen ehkäisy, joka minulla nyt on, on vienyt haluni, tasoittanut minua liikaa. Vaadin ensi kerralla lääkärillä käydessäni reseptin johonkin toiseen tuotteeseen. On normaalia, että seksin harrastaminen on vähentynyt suhteen vanhetessa, mutta tiedän, ettei ole normaalia, että ihminen joka ennen on nauttinut seksistä silloin kun sitä on harrastettu, ei enää siitä nauti, orgasmi yhdynnässä on lähes mahdotonta nykyisin. Renkaat ovat vieneet minulta halut!
Itse en edes käytä ehkäisypillereitä. Käytin joskus ja sitten ajattelinkin, niiden vievän halut. Kun lopetin pillerit, halut palasi.. mutta vain hetkeksi. Halut on taas laantuneet, vaikken syökään mitään hormoneja!
Lisäksi olen erittäin liikunnallinen, kiinteässä kunnossa jne., joten ei välttämättä olisi mitään syytä mitätöidä itseään. En tiedä miksi, mutta en pidä itseäni useinkaan seksikkäänä, vaan aina löydän jotain vikaa itsestäni ja vertaan itseäni kaikkiin muihin. En ole psykologi, mutta mun isä on aina "haukkunu" mua lihavaksi, enkä ole koskaan kuullut sen suusta, että olisin kaunis. Itse ajattelen niin, että oman isän sanomisilla on todella suuri merkitys!
Niin.. voisi mun mieskin toisinaan yllättää mut esim. jotenkin romanttisesti. Ja seksissä sillä tosiaan on aika kiire, vaikka olen sanonut sille, että nautin hitaasta etenemisestä. Joskus tuntuu, että se unohtaa aika pian kaikki, mitä olen sille omista haluistani kertonut. Menee siinäkin halut, jos pitää alkaa sängyssä neuvomaan toista!
Mulla ei ole juurikaan miehiä ollut, joten en voi tehdä mitään vertailua. Mutta en ole koskaan halunnutkaan satuttaa itseäni lukuisissa seksisuhteissa. Mä haluan olla yhden miehen nainen, ja olen sitä mieltä, että anatomiat sopii aina (tai ainakin yleensä) miehillä ja naisilla yhteen.. seksiä voi opetella yhdessä ja tärkeintä on tunnepuoli.
Rakkaus... pitkässä suhteessa ensi huuma muuttuu joka tapauksessa enemmän ystävyydeksi ja läheisyydeksi.. tulinen intohimo joka tapauksessa hiipuu, vaikkakin saattaa aina silloin tällöin ilmaantua. Joka muuta väittää, valehtelee tai ei tiedä mistä puhuu.
Mutta onnen etsimistä seksin suhteen jatketaan. Miltei kaikilta muilta osin olen onneni löytänyt.
Olisi kiva kuulla, miten te muut naiset seksin koette? Kuinka usein teitä esim. haluttaa? Saatteko orgasmin joka kerta yhdynnässä. Mä saan kyllä yleensä aina, kun haluttaa.. voisi vain haluttaa PAAAAALJON useammin.
Eihän sun seksihaluissas oo mitään vikaa kun kerran tota itsetyydytystä sanot kohtalaisen usein harrastavan.. Kuulostaa nyt lähinnä siltä et A) oot epävarma sängyssä esim.ulkonäöstäs tai kyvyistäs, tai B) Sun miehes ei vaan saa sua kiinnostumaan ittestään seksuaalisesti, tai C) Et osaa rentoutuu..
Ja siit itsetunnon kohottamisest en muuta osaa sanoo ku sen et teet mitä ikinä täytyy et voit olla sinut ittes kanssa.. Heikko neuvo, tiedän.. Mun itsetunto parani hurjasti ku rupesin urheileen ja huomaan ne muutokset parempaan omas kehossani.. Mut tiedä sit mikä sulle toimii..
Asiaa
Niinpä olet vielä nuori ja seksi ei maista.Oletko puhunut avoimesti poika kaverillesi,näistä sinun tuntemuksistasi.Minä itse olen viisikymppinen ja on aikoja ettei saa nautintoa mutta miehillä tahtoo se esileikki unohtua.Olen ottanut omat tuntemukset huomioon ja kertonut miehelleni jos en saa orgasmia.Olen päättänyt etten näyttele mitään olematont sillä syy voi olla yhtä hivin miehessäkin,hehän ovat aina kiireisiä myös seksi asioissa.Tai hae apua seksualiterapiasta heillä on paljon viisaita neuvoja ja voi keskustella avoimesti.Käy vaikka gynegolokilla tutkimuksissa ja kysele paikkakuntasi s.terapeuttia. Olet vielä näin nuori ,älä anna kainen valua hukkaan elämästä on nautittava myös seksualisesti
samaa vikaa hieman meilläkin,tilanne vain tuntuu olevan toisin päin,tai en tiedä.lue mun juttu otsikolla naisia puutteessa?,samaa itsekin miettinyt jaksanko tällaista lopun elämää,vaikka muut asiat oikein hyvin...
Minun mieheni on hyvä sängyssä ja seksielämämme on monipuolista. Mutta siltikään ei haluta. Näemme tällä htekellä vain viikonloppuisin ja aina perjantaina lähestyessä tulee suorastaan ressi siitä, että taas pitää antaa sille.
En tiedä mistä se johtuu. Syön pillereitä ja yhtä toista lääkettä, mutta haluni ovat olleet samat jo ennen näitä lääkkeitä.
1) Velvollisuusseksiä ei pitäisi olla olemassa
2) Sun ei tarvitse teeskennellä mitään
Velvollisuus tappaa intohimon ennemmin tai myöhemmin koska silloin tekee väärin itseään tai molempia kohtaan. Miehesikin huomaa sen ellet ole tosi hyvä näyttelemään.
Tuntuu olevan vallalla käsitys että puolisot ovat hyvin pitkälle vastuussa toistensa seksuaalisista tarpeista vaikka ehkäpä tulisi ajatella että kumpikin on vastuussa omistaan sikäli kun aitoa yhteistä kipinää ei löydy (vrt omat rahat - yhteiset rahat). Jos "pakkoa" tai velvollisuutta ei ole olemassa, ja aina naidaan vain siksi kun se on niin ihanaa niin ainakin meillä kävi niin että ns. saa aina kun haluaa koska tällainen vapaus ottaa kaikki paineet asian suhteen pois. Ja silloinhan helposti innostuu kun suhde on myös muilta osin kunnossa.
Tarpeet eivät aina osu yksiin vaikkapa lapsen syntymän jälkeen tai muissa vastaavissa tilanteissa, mutta omaa tilaa on aina saanut ja se tulee kyllä myöhemmin takaisin koska vapaus tekee vapaaksi.
Olen huomannut olevani hyvinkin seksuaalinen olento ja nautin miehestäni :) ja hän minusta, vaikka elin kerran parisuhteessa jossa tilanne oli muuten hyvin kuvaamasi kaltainen ja lopulta ajattelin etten koskaan ketään miestä enää vaivoikseni ota kun se kerran on näin kamalaa ja hankalaa.
Ymmärrän teeskentelyyn johtaneen kuvion, mutta sanoisin että se pahentaa asioita... on totta, että sitä on vaikea lopettaa. Tein sitä itsekin silloin että pääsisin nopeammin pois.
Toivon todella että löydätte jonkin ratkaisun, tämä parisuhteen osa-alue kun voi olla joko niin ihanaa tai sitten niin surkeaa. Omalla kohdallani avaimet olivat ne ettei koskaan tarvitse jos ei halua ja että tiedän mieheni olevan enemmän kiinnostunut minun nautinnostani kuin omastaan (pätee tietysti myös toisin päin). Jos koko asian tarkoitus on tehdä toiselle hyvää, niin sillä kuinka usein "tämä" tapahtuu ei pitäisi muodostua suureksi ongelmaksi. Meillä skaalaa on riittänyt 3xpäivässä-vuosista kerran 2 kuukaudessa -kausiin riippuen elämäntilanteesta (mm. lapsista) joten olemme huomanneet että seksielämä on kuten elämä itse, erilaisia kausia riittää eikä mikään kestä ikuisesti. Silti kaikki on suhteessa aina niin kuin ennenkin eikä hyvä ole mihinkään kadonnut. Päinvastoin olemme nähneet yhdessä paljon erilaisia päiviä ja eläneet sovussa sen kanssa joten puhtaalta pöydältä voi elää eteenpäin ilman mitään "pakkoa" jolloin voi sekstailla yhdessä juuri niin vähän tai paljon kuin huvittaa.
Mulle jäi itselle velvollisuudesta ja aiheesta riitelystä niin ikävät ja ahdistavat kokemukset että jos jostain syystä joutuisin uudelleen samaan tilanteeseen todenäköisesti lähtisin suhteesta. Tosin silloinen parisuhteeni oli myös muilta osin ristiriitainen.
Rakentava keskustelu aiheesta on toki aivan terveellistä ja toivottavaa :)
Toivottavasti tästä oli jotain apua...
Sinulla on harvinaisen ymmärtäväinen mies joka osaa katsoa asiaa laajemmasta näkökulmasta ja vieläpä tajuaa suhteen todellisen vastavuoroisuuden.
Itsekkäitä normiseksiä määritteleviä ( 3 kertaa viikossa riipumatta mielialasta, elämäntilanteesta ym. Hohhoijaa ) miehiä on pilvin pimein.
Kirjoituksesi antoi minulle toivoa niin, että jaksan vielä odottaa kohtaavani tuollaisen empaattisen miehen...
Kiitos kommenteista. Jos haluat löytää kuvaamasi miehen, voit suhteen alussa kysyä esimerkiksi: "Miltä sinusta tuntuisi elää kanssani seksittömässä suhteessa?" Jos tästä alkaa keskustelua, se todennäköisesti kertoo tulevasta paljon.
Itse en kuvaisi seksielämää vastavuoroisena asiana, enemminkin yhteisenä asiana.
-edellisen mies
Huomaan, että edellinen kirjoitukseni taisi osua arkaan paikkaan niin, että sinua otti päähän.
Saat pitää esittämääsi mielipidettäsi, en pyri muuttamaan sitä.
Samaa minäkin teen. :)
miehen ja naisen "vastavuoroisuus" kun voidaan ymmärtää kahdella tavalla.
Joko niin että haluaa saada jotakin tai haluaa antaa jotakin, tällä kertaa tarkoitus oli puhua antamisesta ja pakkohan tätä lahjaa ei ole ottaa vastaan. Jos tämä nyt oli se pointsi.
Hmmm... tämä menee nyt hieman henk.koht. keskustelun puolelle, mutta yritän korjata itseäni.
Oli ihan aidosti mukava kuulla olevansa empaattinen mies (eli ei ottanut päähän). Toisaalta ajattelen, että suhtaudun parisuhteeseen kuten kenen tahansa (miehen tai naisen) tulisi suhtautua. Ja mitä tulee kysymykseen seksittömästä suhteesta, niin näin voit aika hyvin päätellä, mitä mies ajattelee "velvollisuus-seksistä". Jos mies pitää seksitöntä suhdetta kategorisesti luonnottomana, hän todennäköisesti tulee vaatimaan seksiä "liian pitkän kuivan kauden jälkeen". Jos miehelle seksi ei aidosti ole suhteessa määräävä tekijä, on todennäköistä ettei mitään ongelmia sillä alueella esiinny. (Ja kummankaan tuskin täytyy elää seksittömässä suhteessa, vaikka olisivatkin siihen valmiita ;-)
Ja vielä, vastavuoroisuudella parisuhteessa on minun mielestäni hieman huono kaiku. En halua tarjota vaimolleni vapaa-iltaa lasten hoidosta sen vuoksi, että pääsisin huomenna itse kaupungille hillumaan, vaan siksi, että minusta on mukava, että hän pääsee hengähtämään. Sama pätee mm. seksiin.
Toivon, että löydät vielä onnellisen parisuhteen. Kun palaset loksahtavat kohdalleen, huomaat, että mihin tahansa vähempään tyytyminen olisi iso virhe. Rakkaus ja intohimo kasvavat ja voivat hyvin vapaassa maaperässä.
No lopeta nyt helekatissa se runkkaaminen! Ei kai muakaan panettaisi jos runkkailisin päivät pitkät. Tai sitten kysyt mieheltäsi että tyytyykö sekin "vain" runkkaamaan. Voisitte sitten runkkailla yhdessä ja ehkä siinä sivussa joskus tekisi mieli vähän puolisoakin kun katselee oman onanoinnin ohessa puolison itsensä viihdyttämistä.
Ehkä olen omituinen mieheksi, mutta en itse koe seksiä ollenkaan tärkeäksi parisuhteessa. Suhde kestänyt 3 vuotta ja minulle olisi ihan sama vaikka seksiä ei olisi lainkaan. Läheisyys, keskustelut ja asioitten jakaminen ylittävät seksin tarpeen tuhatkertaisesti. Ehkä kerran kuussa on ollut jonkinlaista seksuaalista toimintaa, joskus harvemminkin. Enkä silloinkaan koe saavani siitä juuri mitään nautintoa. Seksuaaliset tarpeeni tyydytän omin käsin, samoin kumppanini. Intohimon puute ei haittaa kumppaniani kovinkaan paljon, koska myös helpotus että saa olla rauhassa ja vain lempeää hyväilyä ja hierontaa minulta.
Ensimmäisenä vuotena oli vähän tiheämmin jotain yritystä, mutta intohimoinen suhde tämä ei kyllä ole ollut missään vaiheessa.
Ehkä omalta kohdalta vaikuttaa se tähän haluttomuuteen että olin yli 25 ennenkuin menetin poikuuteni tämän saman naisen kanssa. Aktiivista seksielämää minulla ei ole koskaan ollut, ei edes kokemuksia. En sitten osaa niitä kaivatakaan. Olen varsin estynyt osoittamaan intohimoa toiselle, kun olen tottunut puuhailemaan itsekseni ja fantasiani ovat omiani. En edes osaa ajatella himoitsevasti sitä ihmistä jota rakastan.
Läheisyys, toisen helliminen on minulle kyllä hyvin tärkeää. Niitä ei voi yksin kokea, toisin kuin seksiä, jota voi harrastaa aivan hyvin yksinkin.
Minusta seksin asemaa ylikorostetaan nykyään aivan ihmeellisiin sfääreihin, eihän se mitenkään kummoista toimintaa ole loppujen lopuksi. Miksi on pakko olla (hyvä) seksielämä että suhde toimisi?