Vaikeasti lähestyttävissä

Taidan olla itsekin vaikeasti lähestyttävissä viestien vähäisestä (0 kpl) määrästä päätellen. :-))

Olemme niin erilaisia, toisen henkilökohtainen reviiri on pienempi, toisen suurempi, syytä siihen en osaa sanoa.
Minulla on malliesimerkki hyvinkin lähellä. Minun mieheni on erittäin puhelias ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, ihmettelen usein mistä hänellä riittääkin puheenaiheita ventovieraittenkin kanssa.
Minä itse taas olen varautuneempi, toimitan vain ne pakolliset asiat turhia höpöttelemättä.
Kuitenkin tulemme loistavasti toimeen keskenämme, ehkä vastakohdat tässä täydentävät toisiaan.

kemiallisia juttuja. Onko sit tarkoituskaan olla kaikkien ylin ystävä? Pitää löytää ne omat hengenheimolaiset.

Mulla on just päinvastoin mut kai sen vaan huomaa toisesta ihmisestä milloin ollaan samalla aaltopituudella.
Mulla on tapana halata ihmisiä, tuttuja ja vähemmän tuttuja. Ns. ruumiinkielestä sen huomaa, haluaako joku tulla halatuksi vai ei.

juttelemista, small talkia tai asiaa, ei mitään probleemaa. Mutta kosketusta vierastan. En koske itse enkä pidä että minua kosketaan, poikkeus vain lapsi, joka tykkää halata ja pussata. Hän saa tulla lähelle, muut pysyköön kauempana.

joita on vaikeampi lähestyä kuin toisia. Vaikka itse lähestyn ihmisiä rohkeasti joskus joutuu huomaamaan että pitää olla varautuneempi.
Ihan tuntemattoman seuraan on vähän vaikeampi lyöttäytyä, vaikka sekin onnistuu :).

Itsestäni olen kuullut että seurassani on helppo olla, hymyilen ja olen kuulema ystävällisen oloinen. Ja olen siinä tilanteessa ikäänkuin läsnä.
Jos keskustelu on ikävän tuntuista vaikkapa esim. työkaverin mollaamista, silloin yritän luistaa tilanteesta.

Minua saa koskettaa ja itsekin kosketan. Halata saa ja halaan itsekin. Ystävien kanssa halataan kun tavataan. Onnitellessa halaan. Työpaikalla halataan. Mutta ymmärrän jos se ei kaikilta luonnistu. Minulla on vanhempi sisko joka ei halunnut halata, mutta nykyään halaa ja rutistaa oikein kunnolla. Sanoi että hän on oppinut sen minulta.

Lentomatkoilla, junassa jne. Helppo rasti se on, vaikka olis kuinka tuntemattomia.
Tappelukset syntyy vielä helpommin kuules...Ja niissä on tietty enempi vääntöä, sanoisinkos suorastaan traivia...Hah!

Me ollaan vaan kaikki niin erilaisia ja hyvä niin. En tiedä olenko itse helposti vai vaikeasti lähestyttävissä, luultavasti tuo jälkimmäinen kun ei hirveän usein ihmiset mua lähesty ja kun itse olen vähän ujo niin ihmisten lähestyminen tuntuu vaikealta mun kohdalla. Pystyn kyllä halaamaan, mutta en siitä ihan hirveästi kyllä nauti jos joku ihan outo ihminen tulee kaulailemaan.

Se, että syntyykö keskustelua tuntemattomien kanssa, on ihan siitä kiinni että aloittaako se toinen osapuoli, miten paljon hän osallistuu keskusteluun ja tietysti aiheellakin on suuri merkitys. Itse en kyllä ala kenenkään kanssa vaikka bussissa höpöttelemään esim. "Saa nähdä saadaanko tänä vuonna valkoinen joulu" tai "Olipas hankala löytää istumapaikkaa". Se ei vaan luonnistu, joltakulta toiselta ihmiseltä onnistuu rupatella ja aloittaa keskuteluja kenen kanssa tahansa mutta mulle se ainakin on vaikeaa.