Mieheni ilmoitti eilen että haluaa erota, koska "kipinä" on suhteestamme kadonnut ja rakkaus ei enää riitä. Huonoja aikoja on kyllä ollut, mutta itse en tahtoisi luovuttaa koska tällä puolella vielä uskoa suhteeseen riittää, ja rakkautta myös. Suuri osa ongelmaamme on yhteisen ajan puute ja se, ettemme keskustele ja osoita tunteita tarpeeksi. Tahtoisin vielä yrittää, koska tiedän, että molempien "virheet" voisi olla korjattavissa. Onko siis mahdollista, että työn kanssa suhteen saisi vielä entistä ehommaksi vai pitäisikö tehdä niinkuin kaikki muutkin, luovuttaa ja alkaa etsiä muuta? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Onko enää mahdollista...
Ajatussolmu
4651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä siis uskon täysin, että tuossa tapauksessa suhde on vielä ihan mahdollista pelastaa, mutta tietysti sillä edellytyksellä, että miehesi niin haluaa. Yksin ei kukaan voi parisuhdetta ylläpitää. Juttele miehen kanssa kunnola ja pyydä, että antaa suhteelle vielä mahdollisuuden ja sen jälkeen tehkää yhdessä työtä paremman tulevaisuuden eteen. jos suurin ongelma on yhteisen ajan puute, silloin on tietysti tärkeää järjestää sitä! Onko teillä mahdollisuutta aloittaa jotain yhteistä harrastusta? Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä, kunhan teette sitä yhdessä! Ihan tutkimustenkin mukaan ne pariskunnat, jotka harrastavat yhdessä, ovat tyytyväisempiä parisuhteeseensa. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ihan omaakin elämää pitäisi olla!
Jos tuntuu, että se teille sopii, niin on olemassa myös monia parisuhdeleirejä ja vastaavia, joita kannattaa kokeilla, vaikka ajatus hiukan hölmöltä tuntuisikin.
Eilisen ja aamuisen jutustelun perusteella ehkä pientä toivoa olisi että mieheni harkitsee asiaa, mikä on jo voitto siihen nähden että kun asia tuli esille, hän oli jo varma lähdöstä. Kuitenkin, tämä on hänelle ensimmäinen vakava suhde joten varmaan siksikin ottaa tämän aallonpohjan niin vakavasti. Mikä kyllä on toisaalta hyvä, parempi että se nyt tuli esille eikä myöhemmin. Toivottavasti hän nyt miettii tätä asiaa itsensä kannalta, eikä tee päätöstä suuntaan tai toiseen minun takia. Ei tästä väkisin tosiaan mitään tule.
Aikaisemmat yhteisten harrastusten ym. aloittamiset ovat kaatuneet jo ensimmäiseen ehdotukseen, eli minä ehdotan ja häntä ei kiinnosta. Ehkä kuitenkin nyt olisi enemmän motivaatiota, mikäli tästä vielä yhdessä jatketaan. Ajatus on kuitenkin hyvä, sillä sitähän meiltä puuttuu, niitä yhteisiä juttuja. Kaikki aika tahtoo mennä aina nahisteluun..
Edes pieni valonpilkahdus on näkyvissä. Toivon todella, että löydätte suunnan parempaan yhdessä. :)
Se tietty alkuvaiheen kipinä häviää jokaisesta suhteesta suht pian ja muuttuu monimuotoisemmaksi kipinäksi, rakkaudeksi, läheisyydeksi ja kiintymykseksi toiseen henkilöön ihmisenä isolla iillä.
Epäkypsät ihmiset (puberteettivaiheeseen henkisesti jääneet) eivät jälkimmäistä saa koskaan kokea, koska ensi vaiheen kipinän haihduttua, suhde ei enää kiinnosta heitä, pitää etsi uusi kipinä, ja taas uusi ja taas uusi...