Ongelmani koskee ehkä pääosin huono itsetuntoani, mutta ehkä myös jotain muuta.
Olen seurannut täällä keskusteluja, joissa miehet kauhistelevat kumppaninsa panojen määrää. Osaksi ongelmani on myös se. Ennen kuin tapasin tyttöystäväni olin seksuaalisesti kokematon ja seurustelusuhteistakaan ei juuri ollut kokemusta. Tätä en kuitenkaan koskaan kertonut hänelle, vaan väitin omaavani jonkun verran kokemusta. Hän ei vieläkään tiedä totuutta, onpa jopa kehunut kuinka hyvä olen sängyssä. Sinänsä tuo kokemattomuus ei ollut minulle mikään ongelma, otin sen aika rauhallisesti, vaikka olenkin parikymppinen. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua pahalta ajatellessa tyttöystävää entisten "panojen" kanssa, vaikkei niitä montaa olekaan. Sinänsä ei häiritse se, että hän sekstaili ex-poikaystävänsä kanssa, sen sijaan ne kaksi lyhyempää juttua häiritsevät. Vaikken tahtoisin ajattelen hänet helppona nakkina. Tiedän, että se johtuu paljolti omasta kokemattomuudesta, mutten voi asialle mitään.
No, tuo edellä mainittu on osin syynä (muttei kokonaan!) syynä siihen, että olen tullut tulokseen, että haluan jättää tyttöystäväni. Tässä kuitenkin tulee paha este. Pelkään yksinjäämistä, sitä etten löytäisikään uutta koskaan (johtunee edelleen pahasta itsetunnon puutteesta ja sitä, että teen virheen ja vaikka löytäisinkin jonkun, niin en ainakaan parempaa kuin hän (onhan meidänkin suhteessa puolemme).
Olen ilmeisesti ihan hyvännäkönen. Sellaista kommentia olen kuvistani netissä saanut ja jotkut ovat sanoneet ihan livenäkin, mutta se ei paljon auta itsetunto-ongelmiini.
Neuvokaa, miten voisin kerrankin olla mies ja jättää tyttöystäväni enkä pelätä yksinjäämistä?
Olen seurannut täällä keskusteluja, joissa miehet kauhistelevat kumppaninsa panojen määrää. Osaksi ongelmani on myös se. Ennen kuin tapasin tyttöystäväni olin seksuaalisesti kokematon ja seurustelusuhteistakaan ei juuri ollut kokemusta. Tätä en kuitenkaan koskaan kertonut hänelle, vaan väitin omaavani jonkun verran kokemusta. Hän ei vieläkään tiedä totuutta, onpa jopa kehunut kuinka hyvä olen sängyssä. Sinänsä tuo kokemattomuus ei ollut minulle mikään ongelma, otin sen aika rauhallisesti, vaikka olenkin parikymppinen. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua pahalta ajatellessa tyttöystävää entisten "panojen" kanssa, vaikkei niitä montaa olekaan. Sinänsä ei häiritse se, että hän sekstaili ex-poikaystävänsä kanssa, sen sijaan ne kaksi lyhyempää juttua häiritsevät. Vaikken tahtoisin ajattelen hänet helppona nakkina. Tiedän, että se johtuu paljolti omasta kokemattomuudesta, mutten voi asialle mitään.
No, tuo edellä mainittu on osin syynä (muttei kokonaan!) syynä siihen, että olen tullut tulokseen, että haluan jättää tyttöystäväni. Tässä kuitenkin tulee paha este. Pelkään yksinjäämistä, sitä etten löytäisikään uutta koskaan (johtunee edelleen pahasta itsetunnon puutteesta ja sitä, että teen virheen ja vaikka löytäisinkin jonkun, niin en ainakaan parempaa kuin hän (onhan meidänkin suhteessa puolemme).
Olen ilmeisesti ihan hyvännäkönen. Sellaista kommentia olen kuvistani netissä saanut ja jotkut ovat sanoneet ihan livenäkin, mutta se ei paljon auta itsetunto-ongelmiini.
Neuvokaa, miten voisin kerrankin olla mies ja jättää tyttöystäväni enkä pelätä yksinjäämistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
aina sama laulu! äijät kyllä vetää niin montaa ku kerkee, mutta kun naiset paria, ovat he huoria!
Naisellasi on siis ollut omien sanojensa mukaan kolme. No, oletetaan että se hiukan kusettaa, ja niitä on ollut 5 tai 6. Silloinkaan tilanne ei ole paha. Silloinkin naisesi on vielä ihan normaali. Ei kannata huolestua tai olla mustasukkainen.
Toisaalta, hiukan kannattaa tarkkailla, että mahtaako asiat olla sittenkään niin kuin se sanoo. Joillain naisilla on taipumus kusettaa aivan hillittömästi näissä jutuissa. Mikä ei tietenkään pidemmän päälle kanna, kyllä se naisesta jossain vaiheessa tulee esille, jos sillä on ollut kymmeniä kumppaneita. Itse olin juuri sellaisen naisen kanssa. Sanoi mulle, että 7, kun todellisuus oli että oli ollut yli 30 kanssa. Asiat alkoivat paljastua sitä mukaa, kun omituisia miestuttavuuksia soitteli keskellä yötä ja nainen teki muutenkin kaikkensa ollakseen epäluotettava.
No eipä tartte enää kattella sitä naista.
Joka tapauksessa, jos mitään ihmeellistä ei paljastu, vaikka olisitkin varuillasi, niin naisesi tuskin on vähätellyt lukumäärää kovin pahasti. Ja jos se ei ole kauheasti muuttanut totuutta, eli sillä on just ollut jotain 3- 6 kumppania, niin ei sun kannata vaivata itseäsi sillä. Se ei ole mikään hirveä määrä, eikä noin muutenkaan... Jos rupee mustasukkaistaan, niin mieti vaikka sitä, ettet kuitenkaan ole sellaisen naisen kanssa, jolla on ollut kymmeniä partnereita. Niitäkin miehiä löytyy, jotka sellaisen uhriksi joutuvat.
Olette kyllä molemmat "miehet" Aivan uskomattoman typeriä!
Neitsytkö se sun tyttöystäväsi sitten pitäisi olla?
Jos jätät nykyisen naisystäväsi ja löydätkin jonkun lupaavan tytön joka on neitsyt,niin HUOM!Sinä et ole enää neitsyt vaan aika epäilyttävän löyhämoraalinen ja turmeltunut hutsumies,ei "kunnon tyttö"sellaisen kanssa voi olla.
Jos ajattelet että ihmiset menevät piloille seksin harrastamisen takia niin pahoja ongelmia sinulla on seksuaalisuutesi kanssa.
Selkeästi jaat naiset huoriin ja madonniin,oman naisen pitäisi olla sitten se neitsyt maria.
Se että ihmisellä on ollut useampi seksikumppani elämänsä aikana ei tee ihmisestä potentiaalisesti uskotonta ja epäluotettavaa.
Samat säännöt koskevat sekä naisia että miehiä!
Oma äitisikin on harrastanut seksiä,todennäköisesti jopa enemmän kuin yhden miehen kanssa,IIIK!
Mitä jos menisit psykiatrille puhumaan ongelmistasi. Et ole tasapainossa.
Se on se kateus, joka sinua vaivaa. Ottaa varmaan päähän, kun itse haluaisit seksiä muiden naisten kanssa, mutta et ole sitä päässyt tekemään koskaan. Tyttöystäväsi taas on. Huono itsetunto tuo tällaisia ongelmia ja samat ongelmat ovat taas edessä, jos vaihdat tyttöystävää.
Tällaiset miehet ovat juuri syynä siihen, miksi naisilla on monia seksikumppaneita. Mies ei osaa sitoutua, vaan haluaa muita naisia.
Mee hoitoon. Suosittelen.
Ehkä jonain päivänä ajattelet ku normaali ihminen.
Miksi ihmeessä siitä on niin vaikea päästä yli. Toki kyllä, joskus iskee mustasukkaisuus kun tyttökaveri möläyttää jotain, mut sehän on vaan normaalia. Se on katos historiaam ollutta ja mennyttä.
Jos rakastaa toista niin mikä siinä on niin vaikeeta ? Sen kyllä ymmärtää jos juoksut on jääny juoksematta ja nuoruus kokematta niin kannattaako takertua toiseen ja kasvaa lapsesta suoraan aikuiseksi. Sillon jää se yks vaihe välistä jota kaipaa sit kolme-nelikymppisenä.
Ehkä sinun kannattais pikkasen miettiä sitä mitä ajattelet. Jos se vaivaa sinua että tyttösi on elänyt ennen sinuakin niin onkohan se ongelma jossain muualla.