Mulla on käsitys, että paikat kuhisee a) luusereita, b) nirsoja jotka jäävät sinne pyörimään jatkossakin.
vaihtoehto c), eli asialliset, terveitsetuntoiset ja muutenkin viattomat viedään kyseisistä palveluista kuumille kiville kuin sikaa säkissä.
vaihtoehto c), eli asialliset, terveitsetuntoiset ja muutenkin viattomat viedään kyseisistä palveluista kuumille kiville kuin sikaa säkissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse löysin elämäni miehen deitistä ja naimisiin ollaan menossa. Mieluummin katselen ja kirjoittelen rauhassa kuin raahaan kapakasta arvostelukyky hämärtyneenä kaikenkarvaisia yrityksiä.
Niin.Mies on oikea kultakimpale; tasainen, tavallinen ja luotettava ja minulle sopiva ihminen. Onnea vaan muillekin! : )
Jaahas, että sitä omataan NIIN kova itseluottamus, kun kehdataan tuntemattomia leimata luusereiksi.
Tuo b-vaihtoehto taitaa olla itselle tutuin ryhmä. Siihenkin pitäisi varmaankin jotain taustoja keksiä...ööh...netissä on helppoa asettaa kivijalan painoiset vaatimukset sen suuremmin ihmettelemättä seurauksia. Toki on viisasta eliminoida täysin itselleen sopimattomia ihmisiä olematta nirso (eihän kukaan nyt herranjestas väkisin tarraudu sellaiseen persoonaan joka ei edes katsetta uhraa).
Näinä aikoina on muuten ihan kivaa pitää itseään epätoivoisena ;]
Nojoo, jos saisi edes joskus vilpittömästi huomiota jotta voisi vastavuoroisesti sitä myös tarjota muille.
Tiedäpä häntä. En ole koskaan itse edes käynyt deittipalstalla, jotenkaan ei vain kiinnosta. Mieluiten näen ihmisen heti ja juttelen hänen kanssaan kuin raapustelen juttuja netissä ja sitten tapaan ja petyn, kun en olekaan tyypin kanssa heti samalla aaltopituudella.
Minulla on pari kaveria, jotka harrastavat näitä nettideittejä. He ovat molemmat kivannäköisiä- ja oloisia suomalaisia naisia ja apua millaisia treffejä he ovat joutuneet kestämään. En tiedä, missä heidän kohdallaan vika piilee, mutta suurin osa näistä treffeistä on päättynyt katastrofaalisesti - ilmeisesti aina jommankumman osapuolen suunnattomaan pettymykseen. Reaalikuva ihmisestä ei vastannutkaan odotuksia.
Toisaalta netin ongelmana on se, että aina voi ajatella, että no uutta putkeen vaan heti, jos tämä epäonnistuu. Netti on niin helppo. Ollaan kuin karkkikaupassa, josta napsitaan parhaimpia päältä eikä osata oikein keskittyä yhteen kerrallaan. Yhdelläkin viikolla kaverillani oli viidet treffit eri miehen kanssa. Aikamoista itsensä hajottamista.
Itse olen tavannut kaikki omat poikaystäväni perinteisesti joko kavereiden kautta tai työympyröissä. Baareissa kun en juuri käy, niin jostakinhan niitä herroja on katsastettava. Nykyinen miesystäväni on pongattu duunista ja tilanne näyttää tällä hetkellä sangen hyvältä.
Niinh, mikäli tahtoo esmes seikkailumielessä "jotain aivan muuta", toisinsanoen, tutustua täysin erilaisiin ihmisiin, niin se onnistuu netin kautta paremmin kuin baareissa tai työyhteisöissä. Varsinkin työpaikalta saadut hanibanit omaavat samoja intressejä keskenänsä.
Ihminen (kuulemma...?) tahtoo tietynlaista turvaa ja tuttua käytöstä ja jos ei tahdo, niin suuremmalla todennäköisyydellä tulee toimeen ties kuinka erilaisten persoonien kanssa. Mun mielestä kaikkien kanssa voi jutella kaikesta (lue: samoista asioista), pitää vain olla keskenäinen ymmärrys ja rutkasti kärsivällisyyttä.
Kuten onnimanni tossa jo sanoi (ja mitä mä itsekin ajoin takaa), deittipalstoilla on turhan helppoa heittää yhä uudelleen ja uudelleen niitä täkyjä ja odottaa tuloksia.