Jotkut petetyt lukevat suhteellisen helpostikin pettämisen puolisonsa käytöksestä tms. Jotkut petetyt taas elävät vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä pettäjän kanssa huomaamatta mitään. Tämä ihmetyttää minua.
Kertokaa minkälaisessa parisuhteessa olette eläneet, te jotka olette saaneet selville toisen pettäneen pitkän aikaa. Kiinnostaa ihan yleisellä tasolla. Minkälaista yhteiselonne on ollut? Oletteko keskustelleet asioista yleensäkin? Onko teillä ollut yhteisiä harrastuksia? Minkälaista on ollut yhteinen ajankäyttönne?
Miksi pettämistä ei huomata?
29
5993
Vastaukset
- epäilinkin
Epäilin vahvasti oman vaimon touhuja jokin aika sitten, mutta en millään halunnut uskoa että tilanne olisi jo niin pahaksi päässyt. Pettäjäksi oli ruvennut, kuukausia käynyt vieraissa.
Pitkä yhteiselo takana (liki 20-v) ja uskoin jo tuntevani hänet, mutta värässä olin kuitenkin. Niin hyvin osasi peittää jälkensä ja esittää normaalia kotona että ihmetellä täytyy. Eli kyllä nainen (mieskin tietysti) pystyy kylmäverisesti ja ilman paljastavia viitteitä homman hoitamaan salassa puolisoltaan, näemmä.
Mutta... heheheehe... kärähti kumminkin kun osasin olla ovelampi... ihan piruuttani järjestin erään ansan hänelle (kun epäilys vain kasvoi) ja kappas.. siihen napsahti. Mutta varmasti on tilanteita ja pareja joissa toinen pettää pitkään ja toinen ei koskaan saa tietää mitään. Ihmettelen minäkin miten se on mahdollista??? - kustaava
Mun mies jäi kiinni kolme kuukautta sitten kaksoiselämästä. Mä olen kelannut tuota aikaa läpi, olisinko voinut huomata aikaisemmin:
- mun mies on ollut aina vähän kärttyisä ja ärtyisä, masentunut/hermostunut joten en voinut tästä päätellä mitenkään muuta
- unettomuus tuli uutena asiana
- meillä oli 5 kk ikäinen vauva kun suhde alkoi ja hän ei kiinnittänyt mitään huomiota vauvaan ja isot koulupojat olivat pelkkää ilmaa
- ehkä eniten huomasin meidän sänkyhommissa puheet jostakin tunnelmasta...
- kännykästä tuli äärettömän tärkeä, töiden jälken hän lampsisi pari tuntia lenkillä säällä kuin säällä.
- tietokoneella imuroitiin musiikkia tai katsottiin seksivideoita
-minulle valitettiin/naputettiin jonnin joutavista asioista
- ja kaikkein varmin nakki oli ettei miehelleni tullut erektiota ja sen hän selitti olevan keski-iän vaivan ja haki viagrat...eli hän ei halunnut minua.
- mitään syväkeskusteluja ei henkisellä tasolla tietenkään ollut. "Anna mun olla rauhassa".
Käytännössä kaksoiselämää oli tosi vaikea huomata. Mieheni on töissä toisella paikkakunnalla ja työaika on vapaa. Töitä oli aina paljon ja kuntosali työpaikalla kerran viikossa. Ihminen jonka kanssa on elänyt 21 vuotta,johon luottaa ja uskoo 100 %. - Natalie
No, toisista tämä on helppo havaita, kaikenlainen koskettelun välttäminen, kireys, henkinen etäisyys ym. kertovat huonosta omastatunnosta.
Kun taas toisilla ei ole omaatuntoa, ja he pystyvät kevyesti jatkamaan elämää pettämisen jälkeenkin.
Toisaalta myös jatkuva utelu, kyräily sekä Epäily voivat vaikeuttaa suhdetta. En itse pettäisi poikaystävääni, tai eihän kukaan sitä täysin voi taata-humalassa esim. laivareissuilla voi kenelle tahansa käydä huonosti. Jokatapauksessa tuntisin itseni likaiseksi sellaisen kokemuksen jälkeen, enkä voisi koskea poikaystävääni, koska "likaisin" hänetkin, joten asia kyllä tulisi ilmi. Jo pelkkä silmiin katsominen olisi vaikeaa. Kuitenkin poikaystäväni kyttää tekemisiäni ja toisinaan jopa vahtii minua, lähinnä kai koska on itse naistenmiehen maineessa, eikä luota itseensä ja olettaa kaikkien olevan samanlaisia?
Jokatapauksessa vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, pettäjän käytös vaihtelee yhtä suuresti kuin petetyn havaintokyky, jos huonoa omaatuntoa ei ole, asia ei vaivaa, miten sellaisen voi terävä ja realistinenkaan ihminen huomata?? - shokin kokenut
No itsellä meni 10 vuotta ennenkuin vaimo jäi kiinni. Kun sen kriisin läpikävi, heräsi myöskysymys, miksi en aikaisemmin huomannut? ja ainakin omlla kohdalla johtui, kun en itse koskaan ollut pettänyt, niin en kyennyt sellaista kuvittelemaan. Eli katsoin ihmisiä oman käytöksen mukaan. Siinä sitten selvisi, mitenkä toista ihmistä ei tunne, vaikka niin luuleekin. Nykyään en sitten taas kykene luottamaan naisiin ollenkaan. Vaikea uskoa että löytyisi tasapainosta naista, joka ei sortuisi omin elämänhallinta ongelmiensa takia uskottomuuteen.
- Sanna
Uskottomuuteen on yhtä monta syytä kuin on uskotontakin. En usko, että monikaan "sortuu" uskottomuuteen omien elämänhallintaongelmiensa vuoksi vaan ihan jostain muusta syystä. Tai ehdottomasti syistä. Uskottomuus on syiden summa.
- on menetetty
Sanna kirjoitti:
Uskottomuuteen on yhtä monta syytä kuin on uskotontakin. En usko, että monikaan "sortuu" uskottomuuteen omien elämänhallintaongelmiensa vuoksi vaan ihan jostain muusta syystä. Tai ehdottomasti syistä. Uskottomuus on syiden summa.
siinä vaiheessa kun aloittaa sivusuhteen. Näin sen näen, noihin kahteen sanaan sisältyy sitten koko se pettämisen kirjo mitä nyt onkaan.
Aikuisen ihmisen elämän hallinta on minusta sitä, että pystyy kantamaan vastuun omista tekemisistä, ja vaikkei tunteita voi hallita, niin tekojansa voi. Jokainen ihastuu elämänsä aikana avioliittonsa ulkopuolisiin, mutta kaikki eivät nai kuin kiimaset narttukoirat, vaan kykenevät hillitsemään himonsa, näkemään mitä seuraksia mahdolliseta suhteesta seuraisi.
Eikö sitä voi kutsua elämän hallinaksi? - Sanna
on menetetty kirjoitti:
siinä vaiheessa kun aloittaa sivusuhteen. Näin sen näen, noihin kahteen sanaan sisältyy sitten koko se pettämisen kirjo mitä nyt onkaan.
Aikuisen ihmisen elämän hallinta on minusta sitä, että pystyy kantamaan vastuun omista tekemisistä, ja vaikkei tunteita voi hallita, niin tekojansa voi. Jokainen ihastuu elämänsä aikana avioliittonsa ulkopuolisiin, mutta kaikki eivät nai kuin kiimaset narttukoirat, vaan kykenevät hillitsemään himonsa, näkemään mitä seuraksia mahdolliseta suhteesta seuraisi.
Eikö sitä voi kutsua elämän hallinaksi?Tekojen hallinta on vähän niin ja näin. Riippuu täysin tunteiden voimakkuusasteesta, pystyykö kuuntelemaan järjen ääntä ollenkaan. Helppohan se on sanoa, että kaikkien pitäisi hillitä himonsa, jos itsellä ei ole koskaan ollut hallitsemattomia himoja. Ihmisluonteetkin poikkeavat täysin toisistaan. Siinä missä joku heittäytyy elämän vietäväksi jatkuvasti, joku toinen ei koskaan tai korkeintaan kerran ihan pikkuisen. Se on vain toimintamalli. Elämäänsä ei muuten pysty koskaan täysin hallitsemaan.
- käsitteitä
Sanna kirjoitti:
Tekojen hallinta on vähän niin ja näin. Riippuu täysin tunteiden voimakkuusasteesta, pystyykö kuuntelemaan järjen ääntä ollenkaan. Helppohan se on sanoa, että kaikkien pitäisi hillitä himonsa, jos itsellä ei ole koskaan ollut hallitsemattomia himoja. Ihmisluonteetkin poikkeavat täysin toisistaan. Siinä missä joku heittäytyy elämän vietäväksi jatkuvasti, joku toinen ei koskaan tai korkeintaan kerran ihan pikkuisen. Se on vain toimintamalli. Elämäänsä ei muuten pysty koskaan täysin hallitsemaan.
Sanoit ettei elämää voi täysin koskaan hallita, mutta silloin on kyse ulkopuolisista asioista jotka tapahtuvat teet itse mitä vain. Ja minä puhuin elämän hallinsta, kun tarkoitin omien tekojen hallintaa tässä yhteydessä. Niitä pystyy kaikki taspainoiset ihmiset hallitsemaan, jos haluaa. Kun tietää mitä elämältänsä haluaa ja on kyennyt sisäistämään omaan moraalinsa, niin asioita "jotka vain veivät mukanaan" ei pääse tapahtumaan. Pitää myös kyetä ymmärtämään että myös omassa suhteessa tulee aina joskus alamäkiä ja kyllästymistä, eikä se anna mitää oikeutusta lähteä hakemaan lohtua muualta. Näyttää vain monella ihmisellä olevan suuria vaikeuksia ymmärtää näinkin yksinkertaisia asioita, silloin se omien tekojen hallinta on heikkoa, kun ei osata ottaa aikuisen vastuuta omista tekemisistä.
- Sanna
käsitteitä kirjoitti:
Sanoit ettei elämää voi täysin koskaan hallita, mutta silloin on kyse ulkopuolisista asioista jotka tapahtuvat teet itse mitä vain. Ja minä puhuin elämän hallinsta, kun tarkoitin omien tekojen hallintaa tässä yhteydessä. Niitä pystyy kaikki taspainoiset ihmiset hallitsemaan, jos haluaa. Kun tietää mitä elämältänsä haluaa ja on kyennyt sisäistämään omaan moraalinsa, niin asioita "jotka vain veivät mukanaan" ei pääse tapahtumaan. Pitää myös kyetä ymmärtämään että myös omassa suhteessa tulee aina joskus alamäkiä ja kyllästymistä, eikä se anna mitää oikeutusta lähteä hakemaan lohtua muualta. Näyttää vain monella ihmisellä olevan suuria vaikeuksia ymmärtää näinkin yksinkertaisia asioita, silloin se omien tekojen hallinta on heikkoa, kun ei osata ottaa aikuisen vastuuta omista tekemisistä.
Omia tekojansa tietty pystyy hallitsemaan. Siis juuri minä pystyn hallitsemaan (ainakin tähän asti. Juuri ja juuri, nippanappa, sen verran hurjaa on ollut). Mutta se ei ollenkaan eikä varsinkaan tarkoita sitä, että kaikki pystyisivät hallitsemaan heidän tekojaan. Siinä missä joku lankeaa kiusaukseen, joku toinen ei. Se on persoonasta kiinni. Eli tässä juuri tullaan siihen, että omaa elämäänsä voi jotenkuten hallita omalta kantilta, mutta kumppanin ei.
- tullut
Olin avoliitossa lähes 20 vuotta ja uskoin aina mieheeni kuin vuoreen, että hän ei ainakaan petä minua. Suhteemme kärsi seksiongelmista, koska mieheni oli hyvin halukas ja jopa päällekäyvä toisinaan ja se alkoi vähitellen tukahduttaa omat haluni. Riitamme koskivat yleensä aina seksiä. Hän ei kestänyt yhtään torjutuksi tulemista vaan siitä alkoi päiviä kestänyt riita ja mykkäkoulu. Usein suostuin sitten seksiin siksi että vältin riidat. Tästä käytöksestä syntyi sellainen noidankehä josta ei päästy irti kuin eroamalla lopulta. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi loukkauksiaan. Hän syytti ja arvosteli minua aika pahoin riitojen aikana ja siitä jäi pahaa oloa jäytämään sisälle. Silti en uskonut että hän pettäisi. Pettämisiä oli sitten ollut suhteemme alusta alkaen, jolloin oma suhteemme oli vielä suhteellisen kiihkeä. Joten syy ei ollut pelkästään se että kotiseksi oli tyydyttämätöntä vaan hän vain halusi uusia valloituksia. Tämä ilmeni keskusteluissamme kun ero alkoi olla tosiasia. Olenkin sitä mieltä että tämä ikuinen valloitushalu kuuluu miehen perusolemukseen ja hän käy tätä kamppailua koko elämänsä. Joka muuta väittää niin tukahduttaa omaa viettimaailmaansa. Sitten on erikseen ihmislaji joka kykenee suuntaamaan tämän viettitoiminnan johonkin muuhun, ehkä luovaan toimintaan tai työhön tai henkiseen elämään. Se ei kyllä tehonnut entiseen mieheeni koska hän oli myös työhullu sekä harrasti urheilua, jossa voi tyydyttää näyttämishaluaan myös.
- Valaisija Mies
Niin. Mä olen tuollainen mies. Pystyisin olemaan helposti uskollinen jos joku nainenkin olisi mulle. Voisin tyydyttää näyttämisen tarpeet muin tavoin.
- Nainen 39
Olen samaa mieltä yhden edeltävän kirjoittajan kanssa, että ihminen lähtee ajatuksissaan omasta itsestään ja arvomaailmasta. Koska en itse pettänyt avioliittomme vaikeinakaan aikoina, en osannut ajatella miehenikään pettävän.
Ihmiset, jotka eivät ole pettämistä kokeneet pettäjinä tai petettyinä, haluaisivat mielellään uskoa, että pettäminen johtuu selkeästi jostain yksittäisestä syystä kuten seksittömyydestä, kulissiavioliitosta, yhteisten asioiden puutteesta jne. On ikävää ajatella, että omilla teoillaan ei voi välttämättä toisen pettämistä estää. Yleensä kai pettäminen ihan tutkimustenkin mukaan (ks. esim. väestöliiton uskottomuus sivuilta) johtuu pettäjän omasta kriisistä. Jokaisessa suhteessa on ongelmansa ja silti kaikki eivät petä, joten parisuhteen ongelmista pettäminen ei suoranaisesti johdu. Joskus se voi johtua seksin puutteesta, mutta jotkut turvautuvat siinäkin tilanteessa mieluummin omaan käteen kuin pettämiseen.
En huomannut mieheni pettämistä mistään hänen käytöksessään. Hänellä ei ollut kovin kiihkeää suhdetta toiseen naiseen, mutta oli kuitenkin pitkä suhde (vuosia). Oma parisuhteemme jatkui koko ajan, saimme jopa lapsen tuona aikana, mikä saattoikin olla yksi syy, etten huomannut suhdetta. Olin niin keskittynyt lapsiin. Keskusteluyhteytemme toimi, emme riidelleet kamalasti, ei väkivaltaa, ei seksittömyyttä, yhteisiä harrastuksia ei kovin paljon, mutta vietimme kyllä aikaa yhdessä. Jos joku olisi katsonut elämäämme ulkopuolisena, hän olisi pitänyt sitä todennäköisesti erittäin normaalina lapsiperheen elämänä, jossa kuitenkin molemmilla oli omaakin tekemistä ja aikaa.
Itsestäni pettämisen läpikäymisessä on ollut kamalinta se, etten rehellisesti sanoen olisi voinut tehdä mitään, mikä pettämisen olisi estänyt. Ihmisille tulee elämässä vaikeita aikoja. Joku tarttuu silloin pulloon, joku vaihtaa työpaikkaa, joku eroaa, joku menee ammattiauttajan puheille ja joku pettää. Elämässä ei ole mikään niin varmaa kuin epävarmuus. - N30+
Ihan tavallista kiirreellistä elämää pienten lasten kanssa.
Meillä pettämistä tapahtui miehen puolelta varmaan alle vuoden. Pettamista edeltävän vuoden ja pettänis vuoden me ei paljoa nähty, koska mies trakensi meidän omakotitaloa työelämänsä ohella. Minä puolestaan kävin duunissa ja hoisin leikki-ikäistä työpäivän jälkeen.
Silloin kun mies aloitti minun pettämisen odotin meidän kuopusta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että suhteemme oli näin huonolla mallilla. Olin erittäin onnellinen uusi talo, uusi vauva jne.- Petetty ja vielä yhdessä
Luin jostain tutkimuksesta, että puolisot harvoin kokevat samaan aikaan, että suhteessa on jotain pielessä. Varmaan yksi yleisimpiä esimerkkejä on, että vaimo on kiireinen lasten ollessa pieniä ja tunnetasolla hänelle riittää lasten kanssa oleminen. Mies taas kokee jäävänsä täysin ulkopuoliseksi ja on ehkä muutenkin kriisissä arkielämän astuttua suhteeseen.
Jos avioliitto kestää siihen saakka, kun lapset kasvavat, usein nainen huomaa eläneensä vuosia vain lasten ehdoilla ja alkaa kaivata muuta elämää. Silloin mies ihmettelee vieressä, että mikä sille nyt tuli, kaikkihan on niin hyvin.
Pettäminen voi tulla puolisolle yllätyksenä, koska jokaisessa suhteessa tulee - toivottavasti - myös vaihe, jossa molemmilla on myös omaa elämää ja näin ollen toinen ei välittömästi huomaa mitään erikoista olevan tekeillä. Useinhan se uskoton osapuoli tietää, ettei ulkopuolinen suhdekaan ole elämää suurempi juttu ja varsinkin miehet pystyvät käyttäytymään kotona ihan normaalisti seksi mukaan lukien, vaikka ovatkin uskottomia. - Sanna
Petetty ja vielä yhdessä kirjoitti:
Luin jostain tutkimuksesta, että puolisot harvoin kokevat samaan aikaan, että suhteessa on jotain pielessä. Varmaan yksi yleisimpiä esimerkkejä on, että vaimo on kiireinen lasten ollessa pieniä ja tunnetasolla hänelle riittää lasten kanssa oleminen. Mies taas kokee jäävänsä täysin ulkopuoliseksi ja on ehkä muutenkin kriisissä arkielämän astuttua suhteeseen.
Jos avioliitto kestää siihen saakka, kun lapset kasvavat, usein nainen huomaa eläneensä vuosia vain lasten ehdoilla ja alkaa kaivata muuta elämää. Silloin mies ihmettelee vieressä, että mikä sille nyt tuli, kaikkihan on niin hyvin.
Pettäminen voi tulla puolisolle yllätyksenä, koska jokaisessa suhteessa tulee - toivottavasti - myös vaihe, jossa molemmilla on myös omaa elämää ja näin ollen toinen ei välittömästi huomaa mitään erikoista olevan tekeillä. Useinhan se uskoton osapuoli tietää, ettei ulkopuolinen suhdekaan ole elämää suurempi juttu ja varsinkin miehet pystyvät käyttäytymään kotona ihan normaalisti seksi mukaan lukien, vaikka ovatkin uskottomia.Ja se mikä omasta mielestä on "pielessä" ei ole sitä kumppanin mielestä. Hänelle "pielessä" tarkoittaa aivan muuta (ja eri aikaan). Huomioitavaa on myös, ettei toinen voi korjata sitä mikä on omasta mielestä pielessä kuin itse muuttamalla omaa käyttäytymistään.
Välttämättä suhteessa ei ole kummankaan mielestä mikään pielessä, mutta sivusuhde on silti mahdollinen. Se ei todellakaan ole elämää suurempi juttu. - aihetta
Sanna kirjoitti:
Ja se mikä omasta mielestä on "pielessä" ei ole sitä kumppanin mielestä. Hänelle "pielessä" tarkoittaa aivan muuta (ja eri aikaan). Huomioitavaa on myös, ettei toinen voi korjata sitä mikä on omasta mielestä pielessä kuin itse muuttamalla omaa käyttäytymistään.
Välttämättä suhteessa ei ole kummankaan mielestä mikään pielessä, mutta sivusuhde on silti mahdollinen. Se ei todellakaan ole elämää suurempi juttu.Eihän se pettäminen ole itsessään mikään elämää suurempi juttu. Ainakaan sille pettäjälle, hänelle se saattaa olla vain "harmitonta ajankulua" ja piristystä päivään...
Mutta, sille petetylle tilanne voi olla ja usein on, erittäin suuri ja merkityksellinen juttu. Siinä littaantuu ihmisarvo ja itsetunto olemattomaksi, sitä pettymyksen syvyyttä ei voi toinen ymmärtää. Siinä tilanteessa se pettäminen on muuttunut elämää suuremmaksi jutuksi.
Koettu on, valitettavasti, tämäkin asia. Vaimolle tuskin itse pettäminen oli mitenkään isompi juttu, asian vakavuuden ymmärsi (vai ymmärsikö?) vasta kun näki millaiseksi ihmisraunioksi vajosin kun asia minulle selvisi. Sitä tuli käytyä erittäin syvällä ja pimeässä.
Että älkää vähätelkö pettämisen aiheuttamia seuraamuksia! - Sanna
aihetta kirjoitti:
Eihän se pettäminen ole itsessään mikään elämää suurempi juttu. Ainakaan sille pettäjälle, hänelle se saattaa olla vain "harmitonta ajankulua" ja piristystä päivään...
Mutta, sille petetylle tilanne voi olla ja usein on, erittäin suuri ja merkityksellinen juttu. Siinä littaantuu ihmisarvo ja itsetunto olemattomaksi, sitä pettymyksen syvyyttä ei voi toinen ymmärtää. Siinä tilanteessa se pettäminen on muuttunut elämää suuremmaksi jutuksi.
Koettu on, valitettavasti, tämäkin asia. Vaimolle tuskin itse pettäminen oli mitenkään isompi juttu, asian vakavuuden ymmärsi (vai ymmärsikö?) vasta kun näki millaiseksi ihmisraunioksi vajosin kun asia minulle selvisi. Sitä tuli käytyä erittäin syvällä ja pimeässä.
Että älkää vähätelkö pettämisen aiheuttamia seuraamuksia!Petetyn vain pitäisi nuijia takaraivoonsa (itse) se sama asia, ettei uskottomuus ole elämää suurempi juttu. Se on erittäin mahdollista. Ihan tosin sekin on mahdollista, että myös pettäjälle uskottomuus ei ole harmitonta ajankulua vaan elämää suurempi juttu. Yllättävää kyllä, jos näin on, niin sillä voi olla täysin samankaltaiset seuraamukset kuin petetylle.
Meille ihmisille on ominaista ajatella, että tunteemme, oli sitten pettäjä tai petetty, ovat ainutlaatuisia: Kukaan muu kuin minä itse ei voi tuntea samoin. Ja samaan hengenvetoon lisätään, että minun tapani tuntea on kyllä se ainoa oikea. Parisuhteessa petollisinta on syyttää toista omista kurjista tunteistaan. Siispä; kun/jos se kumppani on uskoton, niin petetty ei saa syyttää häntä ikävistä tunteistaan eikä uskoton puolestaan petettyä uskottomuudestaan. Tällä tyylillä saa parisuhteen taatusti loppumaan. - Mina
Sanna kirjoitti:
Petetyn vain pitäisi nuijia takaraivoonsa (itse) se sama asia, ettei uskottomuus ole elämää suurempi juttu. Se on erittäin mahdollista. Ihan tosin sekin on mahdollista, että myös pettäjälle uskottomuus ei ole harmitonta ajankulua vaan elämää suurempi juttu. Yllättävää kyllä, jos näin on, niin sillä voi olla täysin samankaltaiset seuraamukset kuin petetylle.
Meille ihmisille on ominaista ajatella, että tunteemme, oli sitten pettäjä tai petetty, ovat ainutlaatuisia: Kukaan muu kuin minä itse ei voi tuntea samoin. Ja samaan hengenvetoon lisätään, että minun tapani tuntea on kyllä se ainoa oikea. Parisuhteessa petollisinta on syyttää toista omista kurjista tunteistaan. Siispä; kun/jos se kumppani on uskoton, niin petetty ei saa syyttää häntä ikävistä tunteistaan eikä uskoton puolestaan petettyä uskottomuudestaan. Tällä tyylillä saa parisuhteen taatusti loppumaan.Uskottomuudessa on se ongelma, että ihmisiä on sen suhteen ainakin kolmea lajia:
1) Ne, jotka eivät pidä sitä minään, eivät omaansa eivätkä puolison. Minna edustanee tätä.
2) Ne, jotka eivät hyväksy sitä lainkaan, eivät itselle eivätkä puolisolle. Vanha suhde lopetetaan ennen kuin uusi aloitetaan.
3) Ne, jotka on tästä väliltä. Osa näistä on niitä, jotka hyväksyvät oman uskottomuutensa mutta eivät puolisolle.
Itse olen lajia 2. Suurin katastrofi, joka minun kaltaiselleni voisi sattua, on mennä kimppaan jonkin minna-tyypin kanssa.
Tulisi pyrkiä selvittämään mitä tyyppiä puolisokandidaatti on, ennen kuin ryhtyy sen kanssa pesää perustamaan. Vaikeaa siinä vain on se että monet ovat minnoja vaikka muuta puhuisivatkin. Kakkostyypit ovat harvassa. - Mina
Mina kirjoitti:
Uskottomuudessa on se ongelma, että ihmisiä on sen suhteen ainakin kolmea lajia:
1) Ne, jotka eivät pidä sitä minään, eivät omaansa eivätkä puolison. Minna edustanee tätä.
2) Ne, jotka eivät hyväksy sitä lainkaan, eivät itselle eivätkä puolisolle. Vanha suhde lopetetaan ennen kuin uusi aloitetaan.
3) Ne, jotka on tästä väliltä. Osa näistä on niitä, jotka hyväksyvät oman uskottomuutensa mutta eivät puolisolle.
Itse olen lajia 2. Suurin katastrofi, joka minun kaltaiselleni voisi sattua, on mennä kimppaan jonkin minna-tyypin kanssa.
Tulisi pyrkiä selvittämään mitä tyyppiä puolisokandidaatti on, ennen kuin ryhtyy sen kanssa pesää perustamaan. Vaikeaa siinä vain on se että monet ovat minnoja vaikka muuta puhuisivatkin. Kakkostyypit ovat harvassa.Minnahan onkin Sanna eikä Minna. Näin menee naiset sekaisin virtuaalimaailmassakin...
- Sanna
Mina kirjoitti:
Uskottomuudessa on se ongelma, että ihmisiä on sen suhteen ainakin kolmea lajia:
1) Ne, jotka eivät pidä sitä minään, eivät omaansa eivätkä puolison. Minna edustanee tätä.
2) Ne, jotka eivät hyväksy sitä lainkaan, eivät itselle eivätkä puolisolle. Vanha suhde lopetetaan ennen kuin uusi aloitetaan.
3) Ne, jotka on tästä väliltä. Osa näistä on niitä, jotka hyväksyvät oman uskottomuutensa mutta eivät puolisolle.
Itse olen lajia 2. Suurin katastrofi, joka minun kaltaiselleni voisi sattua, on mennä kimppaan jonkin minna-tyypin kanssa.
Tulisi pyrkiä selvittämään mitä tyyppiä puolisokandidaatti on, ennen kuin ryhtyy sen kanssa pesää perustamaan. Vaikeaa siinä vain on se että monet ovat minnoja vaikka muuta puhuisivatkin. Kakkostyypit ovat harvassa.Siinähän se juju onkin, että saman ihmisen suhtautuminen uskottomuuteen vaihtelee joskus jopa valkoisesta mustaan tai toisinpäin. Vaikka tavatessa oltaisiin molemmat tyyppiä 2) niin joskus hamassa tulevaisuudessa ei enää ollakaan. Tai sitten on tyyppiä 1) mutta jossain elämänvaiheessa vaihtaakin kantaansa.
On muuten olemassa vielä tyyppi 4) sellainen ihminen, joka ei hyväksy omaa uskottomuuttaan eikä puolisonkaan, paitsi siinä tapauksessa, että se on enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja sen onko ihminen poikkeus vai sääntö -tyyppiä puolestaan näkee lähes jokaisesta persoonasta, jonka tuntee.
Itse kuuluin muuten tyyppiin 2), mutta ajan myötä vaihdoin tuohon neloseen. Yhteenvetona sanoisin, ettei elämästä koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan ja vie mennessään. Ympäröivää maailmaa ei voi hallita, ei edes puolisoaan :). Siksi tuo tyyppi 2) on ehdottomuudessaan huono. Nimittäin jos 15 vuoden avioliiton ja kolmen lapsen jälkeen rakastuukin päättömän intohimoisesti johonkuhun (vaikka siis rakastaa myös miestään) niin siinä saa ikäänkuin turpaansa omasta nyrkistä :D. Lisäksi huomaa, että kaikki toisten ilmoittamat syyt uskottomuuteen ovat täyttä totta, vaikka itse olisi pitänyt niitä aivan huuhaina. - Mina
Sanna kirjoitti:
Siinähän se juju onkin, että saman ihmisen suhtautuminen uskottomuuteen vaihtelee joskus jopa valkoisesta mustaan tai toisinpäin. Vaikka tavatessa oltaisiin molemmat tyyppiä 2) niin joskus hamassa tulevaisuudessa ei enää ollakaan. Tai sitten on tyyppiä 1) mutta jossain elämänvaiheessa vaihtaakin kantaansa.
On muuten olemassa vielä tyyppi 4) sellainen ihminen, joka ei hyväksy omaa uskottomuuttaan eikä puolisonkaan, paitsi siinä tapauksessa, että se on enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja sen onko ihminen poikkeus vai sääntö -tyyppiä puolestaan näkee lähes jokaisesta persoonasta, jonka tuntee.
Itse kuuluin muuten tyyppiin 2), mutta ajan myötä vaihdoin tuohon neloseen. Yhteenvetona sanoisin, ettei elämästä koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan ja vie mennessään. Ympäröivää maailmaa ei voi hallita, ei edes puolisoaan :). Siksi tuo tyyppi 2) on ehdottomuudessaan huono. Nimittäin jos 15 vuoden avioliiton ja kolmen lapsen jälkeen rakastuukin päättömän intohimoisesti johonkuhun (vaikka siis rakastaa myös miestään) niin siinä saa ikäänkuin turpaansa omasta nyrkistä :D. Lisäksi huomaa, että kaikki toisten ilmoittamat syyt uskottomuuteen ovat täyttä totta, vaikka itse olisi pitänyt niitä aivan huuhaina.Jos puolisot ovat 2-tyyppiä ja sittemmin toinen liukuu tyyppiin 1, 3 tai 4, niin tämän liukujan tulisi kertoa asiasta puolisolleen. Kaikki muut menettelytavat ovat lieromaisuutta.
Puoliso voi sitten päättää, pysyykö 2-tyyppinä, ja antaa kenkää liukujalle, vai liukuuko kenties itsekin johonkin muuhun tyyppisuuntaan.
Olennaista on sis rehellisyys. Jos haluaa mennä vähän tussun-täällä ja vähän hussun-siellä, niin sehän on ihan OK, jos samalla ei kuse silmään kaveriaan. Selän takana ei tule touhuta.
Pettämiselle on aina syynsä. Niin kuin että panetti, tai niin kuin että se oli niin ihanan charmantti, tai niin kuin että puoliso on muuttunut niin tylsäksi, tai se lyö, tai se juo etc.... loputtomiin. Olennaista asiassa on, että ihminen, jonka moraali on kohdallaan, pyrkii poistamaan nämä syyt, tai jos se ei ole mahdollista, lopettaa vanhan suhteen ja hakeutuu sitten uuteen. Liero sen sijaan hyppää sumeilematta vieraisiin. - Sanna
Mina kirjoitti:
Jos puolisot ovat 2-tyyppiä ja sittemmin toinen liukuu tyyppiin 1, 3 tai 4, niin tämän liukujan tulisi kertoa asiasta puolisolleen. Kaikki muut menettelytavat ovat lieromaisuutta.
Puoliso voi sitten päättää, pysyykö 2-tyyppinä, ja antaa kenkää liukujalle, vai liukuuko kenties itsekin johonkin muuhun tyyppisuuntaan.
Olennaista on sis rehellisyys. Jos haluaa mennä vähän tussun-täällä ja vähän hussun-siellä, niin sehän on ihan OK, jos samalla ei kuse silmään kaveriaan. Selän takana ei tule touhuta.
Pettämiselle on aina syynsä. Niin kuin että panetti, tai niin kuin että se oli niin ihanan charmantti, tai niin kuin että puoliso on muuttunut niin tylsäksi, tai se lyö, tai se juo etc.... loputtomiin. Olennaista asiassa on, että ihminen, jonka moraali on kohdallaan, pyrkii poistamaan nämä syyt, tai jos se ei ole mahdollista, lopettaa vanhan suhteen ja hakeutuu sitten uuteen. Liero sen sijaan hyppää sumeilematta vieraisiin.Aivan jokaisessa parisuhteessa on omat systeemit. Itselleni sopii parhaiten toimintatapa, jossa valitsen "kertoako vai ei" sen mukaan kumpi on omalta kannaltani rankempi ja kumppanin kannalta lievempi. Pitkässä parisuhteessa tosin myös kumppani huomaa jotain ilman kertomistakin. Ellei osaa suhtautua asiaan, niin on parempi olla hiljainen tarkkailija kuin osoittaa mieltään.
Avattiin muuten myös työpaikalla mitä sana "rehellisyys" pitää sisällään. Tultiin siihen lopputulokseen, että rehellisyys voi olla myös huonoa käytöstä ja jopa työpaikkakiusaamista. Työpaikan ihmisistä, asiakkaista, heidän puheistaan, teoistaan ja toiminnastaan ei aina suorastaan SAA sanoa rehellistä mielipidettään. Tätä on hyvä soveltaa myös parisuhteessa. - Mina
Sanna kirjoitti:
Aivan jokaisessa parisuhteessa on omat systeemit. Itselleni sopii parhaiten toimintatapa, jossa valitsen "kertoako vai ei" sen mukaan kumpi on omalta kannaltani rankempi ja kumppanin kannalta lievempi. Pitkässä parisuhteessa tosin myös kumppani huomaa jotain ilman kertomistakin. Ellei osaa suhtautua asiaan, niin on parempi olla hiljainen tarkkailija kuin osoittaa mieltään.
Avattiin muuten myös työpaikalla mitä sana "rehellisyys" pitää sisällään. Tultiin siihen lopputulokseen, että rehellisyys voi olla myös huonoa käytöstä ja jopa työpaikkakiusaamista. Työpaikan ihmisistä, asiakkaista, heidän puheistaan, teoistaan ja toiminnastaan ei aina suorastaan SAA sanoa rehellistä mielipidettään. Tätä on hyvä soveltaa myös parisuhteessa.Totta on että useissa parisuhteissa on yksi rehellinen ja yksi liero. Sääliksi käy rehellistä.
Sitten taas jos suhteessa on kaksi lieroa, niin sehän sopii vallan hienosti. Naamat mullassa.
Ihanne on tietysti kaksi rehellistä. Ainakin minulle.
Mielenkiintoinen tuo puolison rinnastus asiakkaaseen... Taidatte olla aika lieroja teidän työpaikalla... - Sanna
Mina kirjoitti:
Totta on että useissa parisuhteissa on yksi rehellinen ja yksi liero. Sääliksi käy rehellistä.
Sitten taas jos suhteessa on kaksi lieroa, niin sehän sopii vallan hienosti. Naamat mullassa.
Ihanne on tietysti kaksi rehellistä. Ainakin minulle.
Mielenkiintoinen tuo puolison rinnastus asiakkaaseen... Taidatte olla aika lieroja teidän työpaikalla...todella luulekaan, että yhdessäkään suhteessa on vain itse piru ja vain puhdas pulmunen. Pikkuisen mustavalkoinen on maailmasi?
Työpaikkani on yksi Suomen julkisimpia. Avoimuudella ja rehellisyydellä ei oikeasti tarkoiteta sitä, että voisi sanoa kaiken mitä sylki suuhun tuo. Ilmapiiriin niin töissä kuin kotonakin vaikuttaa käyttäytyminen. Yleensä ihmisille on yllätys, ettei puolisollekaan tarvitse tai saa puhua ihan mitä sattuu; ajattelematta seurauksia. Ei tarvitse kuin muutaman kerran sanoa, että minä (ja vain minä) tiedän mikä meille on parasta ja sen jälkeen kumppani ei esitä enää mielipiteitään mistään. Ihan se on nähtävä niinkin, että pulmuset kiusaavat sitä pirua. Kun piru hermostuu/on uskoton/viihtyy vain kavereiden/harrastusten kanssa, niin pulmunen ihmettelee, mistä moinen törkeä käytös johtuu. Pulmusten perisynti onkin se, että kaikki vika on aina muissa. Ei itsessä koskaan, ei ei ei. Mikäli kumppani toista esittää niin se kielletään jyrkästi ja heti. - Mina
Sanna kirjoitti:
todella luulekaan, että yhdessäkään suhteessa on vain itse piru ja vain puhdas pulmunen. Pikkuisen mustavalkoinen on maailmasi?
Työpaikkani on yksi Suomen julkisimpia. Avoimuudella ja rehellisyydellä ei oikeasti tarkoiteta sitä, että voisi sanoa kaiken mitä sylki suuhun tuo. Ilmapiiriin niin töissä kuin kotonakin vaikuttaa käyttäytyminen. Yleensä ihmisille on yllätys, ettei puolisollekaan tarvitse tai saa puhua ihan mitä sattuu; ajattelematta seurauksia. Ei tarvitse kuin muutaman kerran sanoa, että minä (ja vain minä) tiedän mikä meille on parasta ja sen jälkeen kumppani ei esitä enää mielipiteitään mistään. Ihan se on nähtävä niinkin, että pulmuset kiusaavat sitä pirua. Kun piru hermostuu/on uskoton/viihtyy vain kavereiden/harrastusten kanssa, niin pulmunen ihmettelee, mistä moinen törkeä käytös johtuu. Pulmusten perisynti onkin se, että kaikki vika on aina muissa. Ei itsessä koskaan, ei ei ei. Mikäli kumppani toista esittää niin se kielletään jyrkästi ja heti.Voi ihan hyvin käydä niin, että pulmunen ajaa pirun vieraisiin. Jos pirulla kuitenkaan on vähänkään selkärankaa, jotain olisi tullut tapahtua siinä välillä. Mitä? No, se että piru yrittää lopettaa tuollaisen pulmuilun ensin. SITTEN, jos ei se onnistu, piru lähtee muille laitumille etsimään parempaa vohlaa/pukkia. Itse olen noudattanut tätä mallia ja toivon että muut soveltavat sitä minuun.
Minusta on käsittämätöntä, jos parisuhteessa ei voi sanoa asioita täsmälleen niin kuin niistä ajattelee. Herran Jessus, parisuhde ei ole mikään peli, jossa pitää miettiä, että jos minä teen tai sanon tuon niin tuo varmaan tekee ja sanoo sen! Tai no onhan se sitten varmaan joillekin, mutta ei pitäisi. Jos siihen ei kuulu ehdoton luottamus, avoimuus ja rehellisyys, niin se on perseestä.
Hyvästi, Sanna.
- sen enempi petyt
Miksi ei huomaa se johtui ainakin itselläni siitä,että luotin täysin vaimooni. Yksinkertaisesti en osannut kuvitellakaan ,että mitä toinen voi tehdä.
Sen vuoksi kaikki onkin niin vaikeaa kun luottamusta pitäisi saada takaisin. Enkä usko että se koskaan palaakaan.
Sillä ei ole merkitystä onko ollut 10,20 tai 30 vuotta aina se on mahdollista.- Sanna
Pettyessään ei pety niinkään puolisoonsa vaan omaan "kiiltokuvaan" hänestä. Luottamus palaa, kun myöntää kumppaninsakin olevan vain ihminen, juuri hänelle tyypillisine ominaisuuksineen(jotka eivät siis välttämättä itseä aina miellytäkään).
Koko juttu perustuu sekä itsensä että kumppaninsa tuntemiseen. Yleensä rakastumisvaihe kestää vain muutamasta viikosta pariin vuoteen, jolloin ei nähdä metsää puilta. kumppani on kokonaisvaltaisen ihana. Myöhemmin hän sitten "muuttuu" joskus lähes hirviöksi asti... Todellisuudessa hän on ollut se sama henkilö kuin siihenkin asti. Vain oma käsitys hänestä on muuttunut. Joillain ihmisillä on aktiivisesti tapana ajattella vuodesta toiseen yltiöpositiivisesti "minun kumppanini ei ainakaan petä". Todellisuus on kyllä toisin. Tosiasioiden myöntäminen on kaiken kehityksen a ja o.
- Idiootti
Itselläni tyttöystävä petti kun oltiin noin vuosi seurusteltu. Merkit olivat varmat, ja sain kuulla asiasta moneen kertaan monesta eri lähteestä. Käytännössä asia oli varma, vaikka tyttö kiistikin asian, ja idoottikin olisi tuon tajunnut. Järkytys oli kuitenkin sen verran suuri että se sai defenssit toimimaan, ja joku täällä pääkopassa naksahti ja yhtäkkiä olin varma "ettei sellaista ole voinut tapahtua". Helppoahan se oli vain jatkaa suhdetta ja uskoa että tyttö oli puhdas kuin pulmunen. Kieltäminen toimii joskus coping-keinona, tässä suhteessa se on kuitenkin täysin väärä, sillä kuten arvata saattaa sain sen myöhemmin itsekin todeta...
- selvisi kertaheitolla
kun itkin ja tunnustin pettäneeni miestäni, hän totesi ettei se mitään, hänkin oli monet vuodet pettänyt minua
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330893Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764215Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972735Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331901Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5911670- 861596
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751570Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591506Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721250