Tiedän että tyttöystävälläni on ollut jotakin vispilänkauppaa toisen miehen kanssa, ja muutenkin hän on rikkonut yhteisiä sääntöjämme. En voi kuitenkaan kertoa näistä suoraan, koska ne ovat hänen päiväkirjastaan luettuja juttuja - tosin aavistuksia on ollut muutenkin. Hän ei näitä minulle tunnusta vaikka kysyn suoraankin. Nyt sitten epäilen, että onko hän jättänyt jotakin kirjoittamatta varovaisuuttaan ja kuinka paljon hän pystyy minulta salaamaan. Mitä tehdä kun rakastaa aivan hirvittävästi, mutta toisinaan tulee suunnattomia epäilyksiä siitä, kuinka rehellinen toinen on. Ja miksi hän pilaa suhdetta jättämällä kertomatta asioista minulle. Salailu on pahempaa kuin itse teko, ainakin silloin kun siitä saa tietää.
Jättääkkö toinen vai ei?
Jantse
9739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Entäpä jos hän tahallaan kirjoittaa tuollaista vihkoonsa koska tietää sinun sitä lukevan.
Kuulemma toisten päiväkirjoja ei saisi lukea, sellaista ainakin itse kuulin.
Rikotuista säännöistä voit tietenkin kertoa suoraan. Epäilyn jyvänen on huono asia, johtaa kaikennäköiseen vainoharhaan yms etkä saa hetken rauhaa. Kannattaisikohan sanoa se tytsylle, ennenkä pilaat epäilyillä mitään? enkä tarkoita, että sinä sitä pilaisit jos tyttö on oikeastikin väärin tehnyt, mutta tällaista on tapahtunut.
Hän ei tiedä että niitä olen lukenut... enkä olisi lukenutkaan ellen olisi ollut varma löytäväni sieltä "salaisuuksia". Ja kyllä minä tiedän etten olisi saanut lukea, mutta nyt tiedän ainakin osan. Ja joinakin päivinä se on parempi kuin se, että epäilee pahinta. Toisinaan joinakin päivinä epäilykset sitten menevät juuri tuolle "entä jos hän ei kirjoita kaikkea" linjalle. Joihinkin asioihin olen saanut jo tavallaan tunnustuksen. Tiedän että hän pelkää etten anna anteeksi. Se voisikin olla vaikeaa, mutta nyt toivoisin että hän minulle näistä kertoisi. Olisinhan minä vihainen, mutta toisaalta helpottunut kun tietäisi että voisi luottaa ainakin hieman enemmän. Nyt tämä salailu vie pohjaa kaikelta ihanalta mitä suhteeseen liittyy.
Sun on sille joskus sanoa, tai jos et sano niin suhde loppuu jossakin vaiheessa tuolla menolla, joko hänen toimesta tai sinun. Ja sitten se vasta ahdistaakin kun ei saanut mitään aikaiseksi / uskaltanut tehdä mitään asialle. Jos se sitten nyt loppuu siihen, että kerrot miten asiat ovat.. niin luulenpa, että se olisi loppunut eniweis.
Toisaalta osa niistä on niin mitättömiä, ettei niitten takia suhdetta kannata päättää. Mutta pakkohan sitäkin on miettiä jos toinen jatkaa salailuaan. Eli siis jos hän ois niistä kertonut oisin siis ollut vihainen, mutta huomattavasti parempi vaihtoehto se ois ollut kuin valehtelu. Lähinnä kysynkin itseltäni, onko mussa miestä nielemään osa ylpeydestäni ja antaa myös valehtelu anteeksi. Kun ei se kuitenkaan oo ketään nussimassa käyny joka sitten oiski ollut kertalaakista poikki. En ala tähän yksilöimään mitä ne asiat on.
Ja oon mä sanonut että tiedän luotettavasta lähteestä juttuja kuulleena. Mutta enhän mä voi sanoa, että hei, luinpa sun päikkärii. Siihen se varmaan ainakin päättys. Ja vaikka oon suoraan sanonut tietäväni juttuja niin se ei myönnä. Syyttää vaan mua epäilemisestä jne.
Pitäisiköhän sinun näpsäyttää sitä. Sanot, että jos se ei nyt lopu eikä asioista puhuta rehellisesti niin teidän hommat on ohi!
Mutta onhan tässä nyt taas se puoli, että kuinka luotettava se lähteesi sitten on. Paha mennä kyllä sanomaan kun tyttö ei myönnä, voihan se puhua tottakin meinaan =C
se lähde on edelleen se päikkäri. Ja tuossa on ideaa tossa näpsäytyksessä, mutta kun kuitenkaan ei haluais häntä menettää. Ja voihan se sillonkin salailla. Tässäpä pulma... mä oon kyllä aatellu että jos tässä kattelis miten homma edistyy. Voihan olla että aika parantaa haavoja ja voin joku päivä luottaa häneen. Toisaalta voi myös seurata ikuinen kyttäyskierre. Jos se siihen menee niin sitten täytynee astua ulos suhteesta. Kun kuitenkin on ollut useamman vuoden yhdessä ja kihloihin asti mennyt ja molemmat kuitenkin rakastavat toisiaan. On astetta vaikeampi luopua...
kannattaisi puhua tyttöystäväsi kanssa asiasta ja kysyä suoraan onko hän sinulle rehellinen...asia kannattaa selvittää mitä nopeimmin...käske kertoa totuus vaikka se varmasti on vaikeaa molemmille...
hän ei kerro, vaikka käskenkin? Kun mulla on vähän semmonen fiilis, että jos kerron lukeneeni tietoni hänen päiväkirjastaan niin suhde päättyy siihen. Toisaalta pakkohan mun oli päästä kärryille, että missä mennään. Nythän tää on kyllä tällasta molemminpuolista valehtelua... saapa nähdä. Kun kerran mitään varsinaista pettämistä (paitsi ehkä ajatuksissa, mikä tuntuu sekin pahalta) ei oo tapahtunut, mä uskon että opin elämään tämän jutun kanssa ajan mittaan, varsinkin kun se toinen ukko katoaa maisemista (eri paikkakunnalle muutto). Tää nyt oli tämmöstä ajatusten purkamista näkyviin... ja näkeepähän että ainakin joku viitsii ottaa kantaa. Kiitokset