Joo eli 26 vuotias mies ja oon seurustellut yhden naisen kanssa kuusi vuotta. Asumme yhdessä tällä hetkellä. Molemmat ollaan työssä ja avovaimoni on minua vuotta vanhempi. Elämme ihan normaalissa suhteessa, kaikki on oikeestaan kohdallaan. Riitoja on ihan normaalisti ja niistä selvitään. Kaikki pelaa ihan ok. Miehenä minä ainakin siivoan, laitan ruokaa ja olen mukana kaikissa arjen askareissa. Ja rakastan puolisoani aivan valtavasti! Seksiä ja hellyyttä meillä riittää. ei siitä ainakaan ole puutetta. Mutta ongelmani on tällainen.
Avopuolisoni on pettänyt minua neljä kertaa. Joka kerta hän on harrastanut seksiä. Mutta joka kerta olen antanut anteeksi! Viimeksi hän on pettänyt kaksi vuotta sitten. Mutta nyt viikko sitten tapahtui taas se mitä olen pelännyt hän oli pettänyt baari illan päätteeksi. Kaikki edellisetkin pettämiset on tapahtunut kännissä. Joka kerta kun tällaista on tapahtunut niin ollaan käyty pitkä keskustelu. Koskaan kuitenkaan en ole saanut tietää syytä uskottomuuteen. Hän on itkenyt sitä mitä on tehnyt! Aina olen rakkaimmalleni antanut anteeksi, koska hän on vannonut rakastavansa ainoastaan minua ja mielestäni katunut tekoaan täydestä sydämestään.
Tämä kuitenkin sattuu muhun aika paljon. Avopuolisoni on minun ensimmäinen siis joka asiassa. Kun taas vastaavasti avopuolisollani on kymmeniä yhden illan suhteita ennen minua ja muutenkin viettänyt sellaista "villiä elämää". Me olemme aika erilaisia toisaalta kun minä olen aika hiljanen ja ujo ja sitten taas avovaimoni on puhelias ja hän saa seuraa aina minne meneekin. Olenkin ajatellut että johtuuko tämä pettäminen siitä kun olen ujo. Siis olenko niin sanotusti "liian kiltti" hänelle? Vai miksi hän tällaista tekee? Voiko hän todella rakastaa vaikka tekeekin tällaista? Itse ainakin rakastan häntä todella paljon! Mutta en tiedä kauanko kunniani kestää tällaista pettämistä. Haluaisin vastauksia! Kieliasu voi olla aika huonoa, anteeksi!
Niin ja en kaipaa viestejä jossa avopuolisoani haukutaan huoraksi, koska sitä hän ei ole!
Avopuolisoni on pettänyt minua neljä kertaa. Joka kerta hän on harrastanut seksiä. Mutta joka kerta olen antanut anteeksi! Viimeksi hän on pettänyt kaksi vuotta sitten. Mutta nyt viikko sitten tapahtui taas se mitä olen pelännyt hän oli pettänyt baari illan päätteeksi. Kaikki edellisetkin pettämiset on tapahtunut kännissä. Joka kerta kun tällaista on tapahtunut niin ollaan käyty pitkä keskustelu. Koskaan kuitenkaan en ole saanut tietää syytä uskottomuuteen. Hän on itkenyt sitä mitä on tehnyt! Aina olen rakkaimmalleni antanut anteeksi, koska hän on vannonut rakastavansa ainoastaan minua ja mielestäni katunut tekoaan täydestä sydämestään.
Tämä kuitenkin sattuu muhun aika paljon. Avopuolisoni on minun ensimmäinen siis joka asiassa. Kun taas vastaavasti avopuolisollani on kymmeniä yhden illan suhteita ennen minua ja muutenkin viettänyt sellaista "villiä elämää". Me olemme aika erilaisia toisaalta kun minä olen aika hiljanen ja ujo ja sitten taas avovaimoni on puhelias ja hän saa seuraa aina minne meneekin. Olenkin ajatellut että johtuuko tämä pettäminen siitä kun olen ujo. Siis olenko niin sanotusti "liian kiltti" hänelle? Vai miksi hän tällaista tekee? Voiko hän todella rakastaa vaikka tekeekin tällaista? Itse ainakin rakastan häntä todella paljon! Mutta en tiedä kauanko kunniani kestää tällaista pettämistä. Haluaisin vastauksia! Kieliasu voi olla aika huonoa, anteeksi!
Niin ja en kaipaa viestejä jossa avopuolisoani haukutaan huoraksi, koska sitä hän ei ole!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juuri lopetin suhteen jossa mies petti varmaan sen 7 kertaa...meillä on aika samanlainen tilanne, mieheni kuulostaa aika paljon sun avopuolisolta..
mä olen ainakin todennut nyt niin että se pettäminenkin on sairaus... pitkänkin "selvillä" olon jälkeenkin se voi tapahtua uudelleen. jos sä haluat jatkaa tuossa suhteessa, paras olisi varmaan joku yhteis terapia jossa hoidettais kumppanin "ongelmaa" tai yhteistä...
mä venyin näinkin pitkälle, annoin aina anteeksi eli mahdollistin sen. rakastan toki miestäni, mutta tämä viimeisin oli vika tikki, tuli klamydia mukana, ja vauva masussa olis voinu joutua hengenvaaraan..
Mut oletko sä valmis elää pelossa että millon taas...?
koska voin kertoa että musta ei enää ole jäljellä juuri mitään ja jatkaminen on hankalaa tässä maailmassa... ja jokaisen pettämisen jälkeen jotain sisäl menee rikki...
mieti se ratkaisu mikä on itsesi kannalta paras..
ehkä ero tekisi hyvää siinä mielessä että kumppanisi todella tajuaa tekonsa ja ehkä muuttuu..
onnea..
rosaliina ja larry yhteen!
ikävä kyllä naisesi ei rakasta sinua vaikka niin sanookin,käyttäessään naisen pahimpaa asetta :kyyneleitä.hänellä on huono itsetunto, hän haluaa sinulta lohdutusta ja käyttää kieroa tapaa siinä..hän on vetänyt asian kyllä jo liian suuriin mitta suhteisiin..kun tietää ettet jätä häntä joten missä on itsekunnioituksesi?lähde pois ainakin vähäksi aikaa niin että naisesi tajuaa mikä aarre olekaan..
Kyllä se on niin että jos ämmä tuollaista tekee niin eikun potku persuuksiin ja mäkeen.Sehän käyttää sinua aivan selvästi hyväkseen ja naureskelee varmaankin persettä repien niiden jätkien kans sinun hyväntahtoisuuttasi.Ethän vain anna sille avokätisesti rahaa kun se lähtee niiden miesten luokse,juovat vielä porukassa ne sinun rahasi siellä.Jos et ole aivan toivoton tossukka niin ei muuta kun ykköset päälle ensi lauantaina ja etsimään itsellesi kunnollista ja hyvää naista itsellesi eläkä enää haikaile sen entisen ämmäsi perään kohta ne jätkätkin sen hylkää ja sitten se muija saa olla aivan rauhassa.
Kysyit "Voiko hän todella rakastaa vaikka tekeekin tälläista?" Pohdin asiaa ja vastaus on että ei voi. Rakkauteen kuuluu toisen KUNNIOITTAMINEN. Hän ei osaa kunnioittaa sinua (ehkei muitakaan..?) tai sitten hän ei välitä. Se selviää hänen käytöksestään. Voi jopa olla, kun noinkin useasti olet anteeksi antanut ja edelleen vannot että "Itse ainakin rakastan häntä todella paljon" niin naisesi luottaa siihen, että kyllä sinä kuitenkin annat anteeksi. En ole varma huomasitko, mutta lopuksi totesit "en tiedä kauanko kunniani kestää tälläistä pettämistä." Tunnet siis itsekin että kunniaasi loukataan, eli sinua EI kunnioiteta.
"Siis olenko niin sanotusti liian kiltti hänelle?" Ainakin siinä suhteessa olet liian kiltti hänelle, kun annat aina anteeksi. Sitä en tiedä houkuttaako "kiltteytesi" naistasi etsimään "seikkailuja". Kai olet joskus kuullut sanonnan "Kerran pettäjä, aina pettäjä." En halua yleistää, tämä ei varmaankaan toteudu kaikkien kohdalla, mutta "avopuolisoni on pettänyt minua neljä kertaa" ja vaikka edellisestä kerrasta olisi kulunut kaksi vuotta ennen tätä, niin entäpä jos taas muutaman vuoden kuluttua avovaimosi uusii tekonsa..?
Älä pahastu, mutta (MIELESTÄNI) sinä et, syystä tai toisesta, riitä avovaimollesi. Uskon, että jos joku on aikoinaan jossain edeltävässä suhteessa pettänyt kumppaniaan, tämä ei välttämättä toistu uuden kumppanin kanssa. Siis mikäli kumppani "riittää" toiselle. En tarkoita että avovaimosi olisi pettänyt aiemmin, vaan että sinä et ilmeisestikään riitä hänelle, mutta jossain voi olla joku muu joka riittää. Tiedän, tämä oli sekava.
Kerroit että pettämiset "on tapahtunut kännissä", haluaisin muistuttaa, että humalatila ei ole mikään puolustus. Avovaimosi varmasti itsekin tietää, ettei pysty kontrolloimaan itseään humalassa. Tuolloin hänen tulisi rajoittaa juomistaan niin että on kykenevä itsekontrolliin.
"Hän on itkenyt sitä mitä on tehnyt". Muista että joskus kyyneleet ovat kyyn eleet.
En halua neuvoa sinua eroamaan tai pysymään yhdessä, päätös on sinun, mutta olen yrittänyt antaa sinulle jotain ajattelemisen aihetta tekstilläni. Kannattaa myös muistaa, että kuva joka tänne suhteestasi yms. välittyy ei ole kovin kattava, joten eivät neuvotkaan voi olla.
Itse pystyn katsomaan tilannettasi sekä ulkopuolisen perspektiivistä, että hieman lähempää. Eräillä tuttavillani oli myös kuvailemasi kaltainen suhde; mies oli liian kiltti ja rakasti ja antoi anteeksi, nainen meni miten tahtoi ja petti. Tätä olisi kai jatkunut aina vaan, miestä säälin, mutta (vaikka julmalta kuulostaneekin) onneksi välimatka heidät toistaiseksi erotti.
Olisi mukava kuulla, miten teille lopulta kävi. Teit minkä ratkaisun tahansa. :)
joo, varmaan kaikki jutut on tosi yksilollisia, mutta voin kertoa omasta menneisyydestani... olin monta monta vuotta miehen kanssa, joka oli mulle ihan ensimmainen ja mina hanelle. noin kaksi ja puoli vuotta olin uskollinen, mutta sitten ihastuin tyokaveriini (joka oli myos omalla tahollaan varattu). meilla oli suhde, tai niin sen koin ja olin aivan rakastunut ja laapallani... tein hyvin suunnitellun petoksen. myohemmin tajusin etta mies oli varsinainen pukki ja oli tosi typeraa pettaa kilttia ja uskollista miestani hanen kanssaan.
miksi petin? meilla oli hurjasti monipuolista tyydyttavaa seksia, mutta en saanut tarpeeksi laheisyyden tunnetta. miehellani oli tuohon aikaan myos hyvin kiiretta toissa ja olimme vain vahan aikaa yhdessa paivittain, koska olimme eri vuoroissa. koin ja kuvittelin taman tyokaverini 'ymmartavan minua' paremmin... typeraa!
asioista ja tunteista pitää puhuu
joo olet oikeassa, puhuminen on elintarkeaa ja se ettei anna itsensa etaantya tai vieraantua kilometrien paahan toisesta henkisesti.
onneksi olen jotain tajunnut ja kaksoiselamaa en enaa elaisi millaan.
pettamisella ei ikina mitaan hyvaa saa. hirvea kuilu kasvaa itten ja sen ihmisen valille jonka kanssa on virallisesti, pitaa keksia kaikkia peitejuttuja ja tulee samalla niin krooniseksi valehtelijaksi, ettei kohta itsekaan usko itseaan... henkisia vaikeuksia, painajaisunia...hermoromahduksen partalla ja ihan omaa syytaan. ja viela sarkee toisen unelmat ja sydamen niin ettei niita enaa koskaan korjata voi.
tosi laheisyys, uskollisuus, suhteen vaikeuksien kestaminen ja oikeasti lasnaoleminen tunteineen, se on tarkeaa.
nopeat lahdot ja turhat haikailut jattaa sydamen tyhjaksi
Larry,
hyvin lyhyesti.....tässä on jo asiaa puitu.
Kertomuksesi ei lupaa hyvää yhteiselle tulevaisuudelle. Vaikka kumppanisi pettäminen loppuisikin "oikeasti", epävarmuus tulee seuraamaan sinua pitkään. Enkä usko, että siinä suhteessa tulette koskaan olemaan tasavertaisia, että koskaan pystytte jättämään tuon kaiken taaksenne.... Toivoisin, että niin olisi, mutta minun kohdallani se ei onnistunut....
Raadollisesti sanottuna, tunnet itsesi tiskirätiksi ihan niin kauan, kuin annat kohdella itseäsi noin....
Kaikkea hyvää ja onnea oikealle päätökselle, mikä ikinä se onkin.