tuntuu niin pahalta

vaikka viikkoja jo mennyt. Edelleen ajattelen, että josko sittenkin. Aamuisin herään siihen, että sattuu, päivät kuluu miettiessä, ja odotan kuulevani jotain hänestä. Etsin täältä vastauksia. Järjetöntä.

Ja minä itse olin se joka lähdin, koska uskoin ettei hän välitä :(
Sydän on niin kipeä, etten uskalla itse ottaa yhteyttä. Pelkään, etten kestä enää lisää torjuntaa.

Emäntä sitten laittoi viikko sitten viestin että parempi kun lopetetaan tähän.
Olin sitä mieltä että no joo, ehkä se on järkevä tehdä niin.
Ollaan silti kavereita, poistanut vain numeroni jo puhelimestaan, ja näin sen baarissa ja siellä se iski innoissaan uusia miehiä. Kun näki minut, lähti aina "johonkin". Muutama sana kuitenkin vaihdeltiin siinä ja selviteltiin tilanne.

Tuntuu niin pahalta, minä sentään vielä välitän hänestä. Työt auttaa vähän asiaa, mutta muulloin en pysty ajatella mitään muuta kuin että miksi? Mitä taas tein väärin?

Itsestä tuntuu ainakin pahalta hyökätä heti jonkin toisen kimppuun heti.

me kans erottiin 3,5 vuoden jälkeen. samanlainen olo on minullakin. 6vrk on mennyt itkien ja melkeen unettomien öiden kans. syömään en juuri ole pystynyt koska kun tulee sellasia hysteerisiä itkuja niin sit tulee niin paha olo että pitää oksentaa. koitetaan nyt kuitenkin selvitä.

erosimme noin vuoden seurustelun jälkeen, ja sekin johtui siitä että hän taisi ihastua toiseen tyttöön.. se teki kipeää..ja itkin monta päivää,tuntui kun maailman loppu olisi käsillä mutta kun aikaa kului tarpeeksi niin olo parantui.. kun ystävät auttoivat. :) mutta edelleenkin..vaikka siitä on jo ainaki kuukausia, mietin että mitähän olisi tapahtunu jos olisimme olleen yhdessä.. ja kaipaan häntä vielä joskus.. mutta kuitenkin tiedän että ehkä niin vaan oli parempi.. aika parantaa syvätkin haavat. ja ystävät auttavat myös :)

mullakin meni poikki maanantaina. tuntuu etten pääse siitä jätkästä ikinä yli. se ei ole vielä kuulemma päättänyt haluaako mut vai ei enkä voi oikeen tehdä mitään sen asian eteen. viimeks sain sen ruinaamalla takasin mut huomasin ettei se välittäny musta. se ei saanu miettiä ja otti mut takas etten tekis itelleni mitään muttei kuitenkaan rakastanu mua. nyt annan sille aikaa miettiä mitä se todella haluaa. se pelaa lätkää joten siihen menee sen kaikki aika. mut onnea sulle, oot saanu sentään nukutuksi! mä en ole... itken vaan ja kaikki tuntuu niin väärältä. joudun odottamaan sen jätkän päätöstä ainakin viikon. voimia sulle! älä ruinaa sitä takasin! anna sen miettiä, ja se huomaa ettei pysty elää ilman sua. älä pidä siihen yhteyttä. se ottaa suhun ku huomaa et on ikävä teitä.

Sama tilanne, ero tosin tuli eilen. Miten tämä voi olla mahdollista?? Tuntuu niin s*tanan pahalta. Menetin rakkaani ja parhaan ystäväni. Muistot pyörii mielessä ja kaipuu on hirveä. Vaikka itsehän tein ratkaisuni, mies ei kuulemma pysty olemaan uskollinen. En ymmärrä miten hän voisi satuttaa mua niin pahasti, jos kerran rakastaa niin paljon kuin sanoi? Kumpikaan ei olisi halunnut erota, mutta mä en nää muuta vaihtoehtoa. MIKSI NÄIN KÄVI?

Haluan vanhan elämäni takaisin.