Että mä oon kyllästynyt oleen sinkkuna, tuntuu ettei sopivaa miestä löydy sitten millään.
Ois kyllä niin ihanaa,kun joku odottais kotona, ottais syliin, lohduttais ja kuuntelis murheet. Tekeeköhän tämä pimeä ja ankea vuodenaika tän ihmisen ikävän toisen luo?
Ois kyllä niin ihanaa,kun joku odottais kotona, ottais syliin, lohduttais ja kuuntelis murheet. Tekeeköhän tämä pimeä ja ankea vuodenaika tän ihmisen ikävän toisen luo?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Välillä minäki olen ihan kurkkuani myöten täynnä tätä mitä sinkkuelämäksi kutsutaan. Etenki näin pitkinä viikonloppuina kun ei oo mitään tekemistä, mut sit taas pitää miettii että mitä järkeä on alkaa rakentamaan mitään suhdetta kun parin kuukauden päästä pitää lähtee Venäjälle neljäks kuukaudeks ja sieltä sit työharjoitteluun saksaan ainaki kolmeks kuukaudeks. Oisko joku halukas odottamaan 7 kuukautta kun minä ravaan ympäri eurooppaa pitämässä hauskaa. No tänks siinä särkyy vähintään yks sydän...
Olisit iältäsi juuri sen ikäinen nainen kehen olen palavasti ihastunut. Saisit minut lähellesi vaikka heti kun vain ilmoitat / vinkkaat haluavasi. Soita vaikka heti niin tulen halailemaan sinua...
Tässä toinen sinkkuiluun kyllästynyt, 26-vuotias mies. Olen toisinaan pettynyt pinnalliseen maailmaan, mutta silti pohjimmiltaan olen toiveikas. Vaihdetaanko yhteystietoja?
Meitä taitaa ollakkin paljon samassa tilanteessa...
Joo, hyvä pysyä toivekkaana! Vaikea vaan täällä on yhteystietoja vaihtaa..
Kyllä sinkkuiluun tottuu. Voin vakuuttaa 38 vuoden kokemuksella. Tää helppous tässä kai viehättää.
Juttu on niin että täällä olevalla 28-vuotiaalla miehellä on täysin sama(nkaltainen) "ongelma".
En mielestäni liikoja toivo vastapuoleta, mutta kaitpa se vähintään kohtalainen ulkonäkö, tupakoimattomuus ja raittius (tai edes kohtuukäyttö) on liikaa toivottu.
Tällainen tämä nykymaailma on...valitettavasti- mutta mukavaa joulua sulle joka tapauksessa
Juha
Kiitos, samoin myös sulle:))
Kyllä mekin vielä löydetään ne meille oikeat, joku päivä vielä...
Mä ainakin olisi tosi hermona, jos olisin
28.v ja lapseton. Ensimmäisen lapsen siis sain 30-vuotiaana.
Lasten kanssa on niin paljon puuhaa ja tuntee itsensä niin tarpeelliseksi heille. Tämä YH-äidin rooli on minulle ainakin paljon sopivampi kuin vapaan sinkkunaisen rooli.
Se on varmasti totta että lasten kanssa aika rientää,mutta en hanki lapsia täyttämään elämäni ns.tyhjiötä.On tässä vielä aikaa vaikka yli kolmenkymmenen olenkin jos nyt haluan lapsia.Vastuuta olen kantanut pienestä asti ja minulle olisi yksinhuoltajana olo kauhistus,kaikkeen tietysti tottuu.