mies juo melko usein, ei aina humalaan asti tosin mutta en voi häntä sietää humalassa, enkä edes yhden kaljan jälkeen kun haistan sen lemahduksen. musta on tullu yliherkkä sen juomiselle. ja riitoja on aina. se ei voi selvinpäin sanoa mitään vaan täräyttää sitten kaiken kännissä päin naamaa ja haastaa riitaa.
onhan minussakin vikaa. olen niin kyllästynyt tähän elämään että harkitsen jo tosissaan eroa, mutta jotenkin se lähteminen tuntuu niin raskaalta.. pelottaa miten saan kämpän ja muut käytännön asiat ja raha-asiat sujumaan.
myöskin yksinäisyys pelottaa. olenkohan jotenkin läheisriippuvainen vai mitä..?
olen henkisesti ihan lopussa.
onhan minussakin vikaa. olen niin kyllästynyt tähän elämään että harkitsen jo tosissaan eroa, mutta jotenkin se lähteminen tuntuu niin raskaalta.. pelottaa miten saan kämpän ja muut käytännön asiat ja raha-asiat sujumaan.
myöskin yksinäisyys pelottaa. olenkohan jotenkin läheisriippuvainen vai mitä..?
olen henkisesti ihan lopussa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
saada sut rakastumaan itseensä ja jotenkin niin, että siedät hänen huonotkin puolensa.Se on oikeasti aitoa jos mikään.Eli todennäk. se joisi itsensä pöydän alle tuplattuna jos lähtisit, koska se plekää jo nyt menettävänsä sut.Kysy siltä, onko se mielestäsi mokannut itsensä ja vakuuttele, että annat anteeksi ja että et näe sitä mokailijana.
No eroa sitten hyvä ihminen! Sillä siitä pääsee!
Niin ja kämppä aina jostain löytyy. Asut sitten vaikka sun vanhempien luona sen aikaa, kunnes sen löydät. Kelalta ja sossusta saa asumistukia ja sen sellaista, jos et töissä ole. Yksin olo on nyt sun murheista pienin. Aina sitä joku ihminen jostain löytyy, ja on kai sulla sentään ystäviäkin? Että et sä ihan yksin ole.
käy sinua ja poikaystävääsi. En voi sietää tuollaisia ihmisiä, jotka on noin epäitsenäisiä. Onko se sitten parempi olla huonossa suhteessa kuin sinkkuna? Se et on sinkku ei tarkoita sitä, että välttämättä olisi yksinäinen...
Samanlaisia fiiliksiä myös oman mieheni suhteen tunnen.. En voisi edes kuvitellakaan lähteväni nykyisin hänen kanssaan yhdessä baariin tai mitään kun kaikki viimeisen kolmen vuoden aikana käydyt yhteiset iltariennot ovat päätyneet riitaan - joko keskellä yötä tai viimeistään aamulla! Ja kännejä miehen pitää vetää lähes joka viikonloppu, välillä viikonkin on jokunen kalja otettava, tai enemmänkin. Oon väsynyt tilanteeseen ja mies taas syyttää mua siitä että hän juo. Pattitilanne, enkä tosiaan enää tiedä muuta vaihtoehtoa kuin eron. Mutta mistä siihen kaiken voiman, niin käytännön järjestelyihin kuin henkiseen jaksamiseen... Lohduttavaa kuulla, etten ole yksin tällaisessa tilanteessa.