Olen niiiiiin väsynyt

tähän pinnallisuuteen. Kuka on parhaimman näköinen? Kuka osaa tuoda itseään eniten esille? Kuka on muiden silmissä mielenkiintoisin?


Ensinnäkään, ihmisen EI TARVI olla mielenkiintoinen, hyvännäköinen tai itseään taitavasti esille tuova. Voi helvetti mitä pinnallisuutta... Tuo ei ole aitoa. Tuossa pyritään johonkin. Tuo on eräällä lailla pätemistä. Pätemistä muiden silmissä.. Sitä ei tarvitsisi kenenkään tehdä! Se on teennäistä, kuivaa, väkisin väännettyä. Äitini on pinnallinen. Hän pitää jokaikistä arkipäivän keskustelua suorituksena. Onhan se ihme, että täytyy olla sitten joka asiassa suorittaja! Edes vapaa-ajallaan hän ei voi olla olematta mitään. Rooli päällä 24/7. Ja se, jos mikä, on AIKA kuivaa... Mitäs muuta hänestä sanoisin? Toinen pinnallinen piirre on se, kun puheenaiheet täytyvät olla hartaasti valikoituja. "Tuosta puhuimme kerran aikaisemmin jo"... Vai niin, no anteeksi, mutta onko se niin virallista?? Pitäisi jatkuvasti puhua uusista asioista, kertaakaan ei saisi mitään mennyttä muistella ('sehän on mennyttä -ketä se enään hyödyttää'), tunteet pitäisi tukahduttaa, puhua vain reippaasti ja pirteästi. Jos ei näin tee, vaan on oma itsensä, on kuulemma kuiva ja rasittava. Äitini kun haluaa, että jokaikinen hänen kanssaan käyty dialogi on kuin suoraan elokuvasta: niin täydälliseksi hiottu ja harkittu kohtaus. Mitään ei saa toistaa, ei edes huumorimielessä. Kaikesta sellaisesta saa kuulla heti sanan "jankuttaja". Lisäksi koko aika pitää tehdä jotain... Siis hänen, ei minun :) Kun on laittanut kahvin valmiiksi, täytyy heti lukea jotain lehteä. Muuten se mahdollinen lehden lukuaika menee hukkaan. Tässähän tulee ihan hulluksi.... heh hee ;) Ja sitten ihmiset esineellistetään vielä kaiken lisäksi. "Se on liian lyhyt sulle", "sillä on vääränlainen tukka", "siinä ei ole mitään miehekästä eikä hurmaavaa, joten älä nöyryytä itseäsi olemalla hänestä kiinnostunut, tehän olette ihan eri tasoa". Tuollaista tekstiä äidin suusta tulee jo ala-asteelta lähtien. Ja aina missikisojen lopuksi todetaan: "kyllä noilla kilpailijoilla ihan hyvin ne miessuhteet on mennyt, vaikka niillä onkin vähemmän vaihtoehtoja". Äitini mukaan miespuolinen ajattelee vain aineellisia asioita, eikä ole luonteeltaan kovin kärsivällinen. Voi hyvänen aika, mitä yleistyksiä!! Lisäksi kaikki ihmisten väliset puheenaiheet lokeroidaan TÄYSIN iän mukaan. "Kun sinä olet tuon ikäinen, sinua kiinnostaa uskonto. Aivan kuten jokaikistä muutakin sinun ikäistäsi". Vai niin, eipä ole kiinnostanut. Sekin on siis taas joku ihan idioottimainen yleistys.Omista sanomisistaan ollaan epävarmoja, kun astutaan älyllisen keskustelun puolelle. Sitten jos jotain siinä kohtaa kysyy (toisen hermoillessa hullun lailla, koska tämäkin keskustelu on SUORITUS ja nyt liikutaan hankalilla alueilla), tulee äärimmäisen epäkohteliaaseen sävyyn lause: "En tiedä". Sitten vaikka kuinka paljon sanoisi, että tässä ei äiti hyvä kilpailla, niin lause vain kuunnellaan muodollisesti, eikä sen tarkoitusta ajatella sen enempää ("mitä ihmettä tuollaista väität? Enhän mä tässä mitään ole kilpailemassakaan"). Pinnallista, pinnallista, pinnallista! Kun ihmisvuosia on kuitenkin annettu rajallinen määrä, niin miksei viettäisi niitä vuosia siten että nauttisi itse, eikä siten että pätisi vain koko ajan? EI TARVITSE PÄDETÄ. Siis VAPAA-AJALLA ei tarvitse pädetä!! Mitä vapaa-aikaa se silloin enää olisi?
Tämä on johtanut siihen, että tännekin kirjoittaessa minä vain tarkkailen omaa suoritustani. Oliko kuiva teksti? Oliko tyhmästi sanottu jokin asia siellä? Ihan kuin tänne kirjoittelu olisikaan mitään nyt niin vakavaa... En vain saa tuota "suorittamista" nykyisin pois päästäni. Ennen minulle riitti se, että itse pidin esim. kirjoittamistani teksteistä. Nykyään asia on toistepäin: mielummin vaikka toivoisin, että nämä tekstit tuntuisivat minusta huonoilta ja muista hyviltä kuin että tilanne olisi toistepäin. Aika tyhmää, sillä eiköhän se ole tässäkin vain pääasia, että itselle tulee hyvä mieli? Ei sen tarvitse olla todellista, että kirjoittamani tekstit olisivat hyviä, vaan se riittää että itse kuvittelen niin ja saan siitä hyvän mielen. Mielestäni kaiken ei tarvitse olla aina todellista.