Laitoin tän toisellekin palstalle mut laitetaan nyt tänneki:
Olin tänään duuniporukalla 'parilla' töiden jälkeen. Suurin osa osastomme työntekijöistä on minun ikäisiäni opiskelijoita, mikä on ihan mukava asia: tullaan hyvin toimeen jne.
Noh oltiin baarissa tossa tosiaan ja satuin istumaan yhen työkaverin (naispuolisen) viereen. Juteltiin niitä näitä vaikken tuntenut juuri häntä sen kummemmin. Pian alkoi kuitenkin tuntua siltä et ollaan samalla aaltopituudella ja meitä yhdistää moni asia. Ohimennen tää tyttö ehdotti numeroiden vaihtoa ihan vaan "ku mulla nyt ei satu sun numeroa olemaan". Jutustelu sujui ilmeisesti niinkin hyvin että pari muuta työkaveria huomas sen. Huomauttivat asiasta ohimennen mulle tän tytön käydessä vessassa et "mites teillä, näyttää synkkaavan aika hyvin...?". En osannut vastata muuta ku jotain epämäärästä et ollaan samassa duunissa, eihän tästä tulis mitään..
Tajusin et näinhän se taitaa olla. Mutta onko työkavereiden välisellä romanssilla tulevaisuutta? Vaikka olemmekin osa-aikaisia työntekijöitä niin sitä tulee törmäiltyä vähän väliä. Kannattaako nyt vaan suosiolla unohtaa koko juttu vai mitä täs pitäis tehä? En tiedä ollenkaan mitä se kelaa musta, mut mulla itselläni on vahva fiilis et taidan olla ihastumassa tähän. Toisaalta en halua pilata välejä mun tunteideni takia..:/
Olin tänään duuniporukalla 'parilla' töiden jälkeen. Suurin osa osastomme työntekijöistä on minun ikäisiäni opiskelijoita, mikä on ihan mukava asia: tullaan hyvin toimeen jne.
Noh oltiin baarissa tossa tosiaan ja satuin istumaan yhen työkaverin (naispuolisen) viereen. Juteltiin niitä näitä vaikken tuntenut juuri häntä sen kummemmin. Pian alkoi kuitenkin tuntua siltä et ollaan samalla aaltopituudella ja meitä yhdistää moni asia. Ohimennen tää tyttö ehdotti numeroiden vaihtoa ihan vaan "ku mulla nyt ei satu sun numeroa olemaan". Jutustelu sujui ilmeisesti niinkin hyvin että pari muuta työkaveria huomas sen. Huomauttivat asiasta ohimennen mulle tän tytön käydessä vessassa et "mites teillä, näyttää synkkaavan aika hyvin...?". En osannut vastata muuta ku jotain epämäärästä et ollaan samassa duunissa, eihän tästä tulis mitään..
Tajusin et näinhän se taitaa olla. Mutta onko työkavereiden välisellä romanssilla tulevaisuutta? Vaikka olemmekin osa-aikaisia työntekijöitä niin sitä tulee törmäiltyä vähän väliä. Kannattaako nyt vaan suosiolla unohtaa koko juttu vai mitä täs pitäis tehä? En tiedä ollenkaan mitä se kelaa musta, mut mulla itselläni on vahva fiilis et taidan olla ihastumassa tähän. Toisaalta en halua pilata välejä mun tunteideni takia..:/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu siitä, pystyt(te)kö hoitamaan mahdollisen suhteen ja mahdollisen suhteen katkeamisen kuin aikuiset. Jos pidät jäitä hatussa etkä anna suhteenne häiritä työntekoa etkä suhteen mahdollisesti katketessa aiheuta työpaikalle kireää ilmapiiriä, se saattaisi onnistua. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti tunteilla eläviä hörhöjä, niiden työpaikkasuhteet panevat omat ja toistenkin työt sekaisin ja eron tullessa koko työyhteisö aistii sen painostavan ilmapiirin joka työpaikalla vallitsee. Mutta joiltakin se onnistuu, pysyviä avioliittojakin on työpaikoilta alkanut. Jos olet varma, että pystyt pitämään itsesi aisoissa, anna palaa vaan! Rakastua saa, mutta silloinkin on pidettävä järki mukana.
Mä oon sitä mieltä, että ns. työpaikkaromanssit (siis tarkoitan ihan kunnon ihmissuhteita työkavereiden kesken, en mitään pelkkää-panemista-työpaikkaromansseja)on vain merkki hyvästä työilmapiiristä. Siis sehän on vain merkki siitä että ihmiset tulee hyvin toistensa kanssa tekemisiin ja muut vielä hyväksyvät sen.
Mitä sitä oikein pitäs tehdä? Oon kuullu et ko. nainen on varsin varovainen miesten kanssa, enkä haluais ikään ku tyrkyttää itteäni.. Onko varovainen lähestymistapa (kun nyt kerran viikossa ehkä ollaan samalla vuorolla jos sitäkään?) parempi?
Työpaikkasuhde on tuhoon tuomittu. Harvat poikkeukset tästä vain vahvistavat säännön. Jos ihastut ihan aikuisten oikeesti ja homma alkaa toimia niin kannattaisiko kenties työpaikan vaihto - jos kerran olet opiskelija ja osa-aikaisessa hommassa niin luulisi niitä sellaisia duuneja löytyvän muitakin...
Miettikää nyt ihan oikesti! Työpaikka ja partneri! Kuka järkevä ihminen haluaisi oikeasti yhdistää noi?? Minusta työpaikka"romanssit" ovat vain säälittävien työnarkomaanien sekoilua kännissä, ihmisten jotka eivät oikesti tapaa ihmisiä muualla kuin siellä töissä.
No meidän firmassa ainakin on ihan toimivia suhteita syntynyt ja ihan takuulla syntyy edelleenkin. Eikä siinä ole mun mielestä mitään outoa, samanhenkisiä ihmisiä kun laitetaan samaan paikkaan niin sehän vasta ihmeellistä olisi jos mitään säpinää ei syntyisi.
Meillä kyllä yleensä nuo suhteet on "osastojen välisiä", kun sukupuolijakauma on vähän vinoutunut. Toiset osastot miehiä täynnä ja toiset naisia. Ei työpaikkasuhde aina tarkoita sitä että istutaan vierekkäisillä paikoilla...
Jossain pikkufirmassa voisi kyllä olla kiusallistakin jos ihastuisi duunikaveriin. Kun tuntuu tässä isossakin kaikki tietää kaikesta kaiken. Tai ainakin luulee tietävänsä (:
hemmetin vaikea tilanne, en uskonut koskaan käyvän näin mutta nyt on jonkin sortin ihastus työkaveriin ja tunne on molemminpuolinen, ongelma vaan on se sama työpaikka! ja se että mä olen vieläpä varattu... =/ järki sanoo että unohda!!! älä ees kuvittele, mutta kun...meillä tuntuu menevän jutut niin hyvin yksiin tän kaverinkans jne. En oo mikään "pettäjätyyppi" Olen miltei 5v asunut miehenikans mut nyt oon ihan sekasin...apua...