Hei kaikille
tahtoisin tietää, miten teidät jätettiin? Miltä se tuntui silloin, entä nyt kun mietitte? Kysyn tätä siksi, koska itse vajosin ensin surun syövereihin syvälle, syytin itseäni siitä, etten ollut hänen rakkautensa arvoinen jne. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hän teki minua kohtaan väärin ja turhan julmasti, ja olen lähinnä katkera. Tunteeni ovat kyllä laimenneet, mutta erostahan onkin jo kohta vuosi. Jaksamisia kaikille! kiitos jos jaksatte vastata
tahtoisin tietää, miten teidät jätettiin? Miltä se tuntui silloin, entä nyt kun mietitte? Kysyn tätä siksi, koska itse vajosin ensin surun syövereihin syvälle, syytin itseäni siitä, etten ollut hänen rakkautensa arvoinen jne. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hän teki minua kohtaan väärin ja turhan julmasti, ja olen lähinnä katkera. Tunteeni ovat kyllä laimenneet, mutta erostahan onkin jo kohta vuosi. Jaksamisia kaikille! kiitos jos jaksatte vastata
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies jätti minut kuukausi sitten - 2 ekaa viikkoa olin tosi vihainen ja katkerakin.Nyt olen jo sopeutunut,paremmin kuin mies, joka kertoi masentuneensa syyllisyydestä.Aikaisemmassa suhteessani minä olin jättäjä, ja sanonpa että mulle ainakin se osa oli pahempi; siksi kai en osaa olla katkera nykyiselle exälle. Jättäjälläkin voi olla nimittäin tosi kurjaa, voi viedä kauemmin toipua erosta kuin jätetyllä. Jättäjälle jää nimittäin epäkiitollinen rooli vastuunottajana erossa.Kannattaa keskustella exän kans!
Me juttelimme ja se antoi mielenrauhan; ajattelen jopa niin että minun pitäisi kiittää häntä rohkeudesta. Rakastan häntä edelleen, ehkäpä syvemmin kuin koskaan, ja nyt vain toivon hänelle kaikkea hyvää.
Erosin reilu vuos sitte kesällä, ku poikaystävä jätti. Periaatteessa se tuli yllätyksenä, vaikka toisaalta meillä oli menny tosi huonosti jonkun aikaa. Meillä oli niin eri käsitykset asioista ja jatkuva yhdessä olo ahdisti. Sitten, ku tää jätkä flirttaili yhelle tytölle mun nenän eessä niin selvästi, niin se sit oli se viimenen pisara. Jätkä väitti ettei juttuu oo tän naisen kans, mut ei kestä tätä riitelyy.
Tänä päivänä olen erittäin onnellinen etten ole tän jätkän kanssa! Olen nykysin kaukosuhteessa ja tosi onnellinen näin. En kanna kaunaa ex-jätkää kohtaa, meillä on viel ihan ok-välit.. Tosin heti eron jälkeen olin niin pettyny, ku tää jätkä alko heti seurustelee sen yhen muijan kanssa, jonka kanssa sillä oli sitä silmäpeliä mun aikaan.. Nykysin tää jätkä seurustelee sen muijan kaverin kanssa. =D Saas nähä kestääkö...
No 2kk sitten tyttöystävä päätti pistää suhteen poikki. Mulle se tuli aika yllätyksenä. Entiedä vieläkään oikein miksi kun suhde oli mielestäni hyvä. Ei varmaan hälytyskellot itsellä soinu tarpeeksi aikaisin. Se on pahaa kun asioita ei oikein puitu kunnolla. Itse masennuin tosi pahasti ja olen vieläkin hirveessä morkkiksessa siitä. Mielenkiinto lopahti melkein kaikkeen. Ne ekat viikot on ollu kyl mun elämän raskainta aikaa. Kelas vaan kaikkee mitä oltiin tehty ja mitä oltas tehty. Itsesyytökset oli kauheita..entä jos.. melkein kolme vuotta oltiin yhdessä.
Kumma kyllä en tunne vihaa tai katkeruutta tätä tyttöä kohtaan. Se oli upea mimmi ja on vieläkin. Ehkä se viha tulee joskus..entiedä..melkein toivoisin että olisimme vielä kavereita mutta olisko se sitten roikkumista?
Se olis roikkumista. Ongelmasi on se, että kun joku asiasi elämässäsi on hyvin, et ajattele sen menettämistä ja siitä johtuvia seuraamuksia ja polkuja. Täytyy varautua tuollaisiin. Nuoret nykynaiset on kieroja pikku perseenjakajia. Käy Thaimaassa lomalla niin piristyt kummasti. Sikäläiset naiset antavat selviä vinkkejä ja niille kelpaa reppanakin. Ei tosin oman maalainen reppana.
ex mies jätti mut puoli vuotta sitten.häneltä loppuivat vaan tunteet mua kohtaan kuulemma....ja hän muutti toiselle paikkakunnalle töitten perässä.ja mua sattuu edelleen aina välillä.tulen aina rakastamaan häntä yli kaiken.syytin itseäni koko ajan että mikä mussa on vikana.vaikka hänen mielestä ei mikään.olen välillä hänelle katkera ja vihainen ihme mielialavaihtelut.kyllä sillon tällön ollaan tekemisissä ja ollaan hengailtukin baari illan jälkeen.se ei ois pitäny tapahtua.ja viellä viimekuussa käytiin sumpilla ja päädyttiin halailemaan ja pussailemaan ja siiinä oli tunnettakin vielä mukana.mä en varmaan tule pääsemään koskaan hänestä kokonaan yli.ja kuulin hänen nykyisen hoitonsa äänen puhelimessa joka kehtas haukkua mut ilman syytä.kyllä teki mieli ottaa auto alleen ja lähteä juttelemaan...mutta kun ajattelee niin antaa paskan olla!!!
Munkin tyttöystäväni jätti mut n. puoli vuotta sitten. Selvisipä sitten että paikkakunnalle oli pamahtanut joku vanha tuttunsa, jonka kanssa tämä niin kilttiä näytellyt tyttöni oli huorannut. Paska on paskaa, niinhän se on.
Minut on kerran jätetty, "juttu ei enää toiminu"...tosin välit olivat viilentyneet sen verran, että olo oli lähinnä helpottunut. Itse en vain ollut osannut ratkaisua tehdä. Olimme hyvissä väleissä eron jälkeen ja kunnioitin exää kovasti, kunnes sattumalta tutustuin opiskeluissa erääseen tyttöön, jonka kanssa poika oli minua aikanaan pettänyt (tuli vahingossa ilmia, poika oli väittänyt, että on sinkku). Arvostus exää kohtaan kyllä romahti, mutta vihainen en jaksa olla. Yhä moikataan ja hymyillään kun tavataan. Tuon tytön kanssa olen edelleen väleissä, ja itseasiassa pari vuotta sitten tapasin hänen ansiostaan nykyisen avomieheni :)
Ehkä kaikella on tarkoituksensa...?
En en en en. En voisi. Kukaan ei oo tehny mua kohtaan väärin joten en. Suhteet ei oo vaan toiminu... En viitti tarkempaa kuvausta antaa :).
itselläni meni juuri 1,5vuoden suhde poikki naisen kanssa jota rakastin ja rakastan enemmän kuin mitään muuta vieläkin sydän on palasina ja niin on elämäkin mutta itsesääliin ei kannata vajota ei ainakaan pitkäksi aikaa aika parantaa haavat...
Kohta vuosi sitten erosimme n. kahden vuoden seurustelun jälkeen. Tieto asiasta tuli naisystävältäni, kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kertoi vaan ettei mukamas enää oikein "synkkaa", mitään varsinaista syytä ei kuulema ollut eroon?
Taisin olla vaan liian kiltti luonteeltani? En juonut, enkä ravistellut niskasta, vaan itse kunnioitin suhdetta jota olisin vaalinut loppuelämäni.
No olinhan aikani pää pyörällä, enkä voinut vaan käsittää tapahtunutta. Enkä myöskään rettelöinyt asian suhteen vaan kunnioitin toisen päätöstä ja koitin vaan hyväksyä sen.
Tämäkin asia kääntyi voiton puolelle ja aivan yhtäkkiä olikin nenäni eteen ilmestynyt nainen, joka todella on ihminen tähän edelliseen verrattuna. Tässä erossa selvisin voittajana ja reilusti, vaikkakaan itse en sitä olisi halunnut!
Ystävyys on säilynyt edellisen kanssa ja todella nauttien olen seurannut hänen epätoivoista uuden kumppanin metsästystä, mutta pahaa pelkään ettei sitä herra täydellisyyttä löydy. Sääliksi käy ennemmin tuota mielikuvitelmien täyttämää ihmistä.
Kiitosvelassa ja suuressa olen hänelle, että antoi
minulle mahdollisuuden löytää itselleni sellaisen
kumppanin josta olen salaa mielessäni haaveillut!