En ole fyysisesti pettänyt miestäni ja lapsiani, mutta henkisesti kyllä...
Perheemme tutustui vuosi sitten samanikäiseen lapsiperheeseen ja aluksi ajattelimme, että kuinka noin mukavat ihmiset voivat olla ilman ystäviä. Mieheni alkasi jo muutaman kyläilykerran jälkeen sanomaan, että on vähän ärsyyntynyt miehen erinomaisuuteen. No itse ajattelin mieheni olevan vain vähän kateellinen, koska tämä uusi tuttava tosiaan oli omien puheidensa mukaan saavuttanut jo kaikenlaista.
Samoihin aikoihin tämä "tuttava" alkasi lähettelemään puhelimeeni aluksi ihan viattomilta kuulostavia tekstiviestejä. Vastailin hauskoihin viesteihin samalla tavalla ja jossain vaiheessa huomasin, että jokin tietty raja onkin jo ylitetty. Koko kesä meni viestejä lähetellessä, halusin irti tästä ystävyyssuhteesta, mutta jollain tavalla en halunnutkaan luopua imarteluista ja välillä niin hauskoista viesteistä, jotka piristivät päivääni.
Jossain vaiheessa "tuttava" alkoi sitten hallita elämääni, sanomalla minne voin mennä muiden ystävieni kanssa ja kenen kanssa en voi olla tekemisissä, koska puhuvat muista ihmisistä aina pahaa jne. Jos joskus mainitsin omasta miehestäni jotain, hän loukkaantui hirveästi ja jouduin pyytelemään anteeksi. Itsetuntoni mureni koko ajan ja samalla kannoin huonoa omaatuntoa salaa mieheltäni tekstailemalla toisen miehen kanssa. Hullua, mutta en tosiaankaan päässyt "tuttavasta" eroon, vaikka tiesin, että hän hallitsee täysin elämääni ja vielä ymmärsin, että hän liioittelee koko ajan tekemisiään, ja näkee itsensä täydellisenä ja oikeastaan ei ole muista kiinnostunutkaan kuin itsestään.
Sitten kuulin aivan muualta, kuinka miehen vaimo kärsii miehestään ja siitä kuinka vain viestittelee muiden naisten kanssa. Sain itsestäni irti, että laitoin hänen vaimolleen anteeksipyynnön ja kerroin, että meidän välillä ei ole koskaan ollut mitään viestejä tai jutustelua enempää ja samaan aikaan laitoin "tuttavalle" viestin, etten halua olla riidoissakaan, mutten tekemisissäkään.
Vaimolta sain takaisin ystävällisen viestin, mutta mieheltä tosi töykeän, josta en suoraan sanottuna oikein edes ymmärtänyt mitään. Seuraavan kerran tavattuamme "tuttava" katsoi halveksivasti ja ei voinut edes tervehtiäkään. Okej, ajattelin, mutta sitten kuulin huhuja, kuinka hän kohtelee vaimoa ja lapsiaan väkivaltaisesti.
Sitten tein elämäni virheen, soitin miehen vaimolle ja yritin ystävällisesti ehdottaa, joskos miehesi voisi hakea apua jostain ongelmiinsa. Mies oli silloin kotona, sairaslomalla varmaankin, ja katkaisi jutustelumme heti alkuunsa. Oli moka, myönnän, mutta pahin alkoi vasta nyt.
Olen saanut uhkausviestejä/ soittoja mieheltä jatkuvasti, jossa varoittelee ottamatta perheeseensä minkäänlaista yhteyttä. Kerran ollaan tavattu lasten harrastusten merkeissä ja silloin hän uhkasi tehdä elämästäni helvetin, jos en tee niinkuin hän haluaa (en edes tiedä mitä hän haluaa). Nyt jos hän näkee autoni jossain, hän tulee vaanimaan, mitä teen, kenen kanssa puhun ja kenen seurassa liikun. Ja koko ajan hän luulee, että puhun hänestä muiden ihmisten kanssa. Niinkuin edes kehtaisin tunnustaa kenellekään mihin liemeen olen joutunut.
Olen aina ollut ihminen, joka ei ole joutunut pahempiin riitoihin kenenkään kanssa, jotkut ihmissuhteet ovat toki rapistuneet, muttei koskaan riitojen kautta. Nyt en nuku, ahdistaa ja pelkään omani ja perheen puolesta. "Tuttavalla" ollut aikaisemmin alkoholiongelmia ja pahoinpitelyrangaistuksia. Yritän ottaa etäisyyttä asiaan, mutta en onnistu ja säikähdän jokaista puhelimen äännähdystä ja ovikellon soittoa. Ja kuulen korvissani tuttavan sanat: Tunnen paljon petollisia ihmisiä, mutta sä olet pahin, olet pelkkä nolla, tuollaisten ihmisten pitäisi kuolla...
Perheemme tutustui vuosi sitten samanikäiseen lapsiperheeseen ja aluksi ajattelimme, että kuinka noin mukavat ihmiset voivat olla ilman ystäviä. Mieheni alkasi jo muutaman kyläilykerran jälkeen sanomaan, että on vähän ärsyyntynyt miehen erinomaisuuteen. No itse ajattelin mieheni olevan vain vähän kateellinen, koska tämä uusi tuttava tosiaan oli omien puheidensa mukaan saavuttanut jo kaikenlaista.
Samoihin aikoihin tämä "tuttava" alkasi lähettelemään puhelimeeni aluksi ihan viattomilta kuulostavia tekstiviestejä. Vastailin hauskoihin viesteihin samalla tavalla ja jossain vaiheessa huomasin, että jokin tietty raja onkin jo ylitetty. Koko kesä meni viestejä lähetellessä, halusin irti tästä ystävyyssuhteesta, mutta jollain tavalla en halunnutkaan luopua imarteluista ja välillä niin hauskoista viesteistä, jotka piristivät päivääni.
Jossain vaiheessa "tuttava" alkoi sitten hallita elämääni, sanomalla minne voin mennä muiden ystävieni kanssa ja kenen kanssa en voi olla tekemisissä, koska puhuvat muista ihmisistä aina pahaa jne. Jos joskus mainitsin omasta miehestäni jotain, hän loukkaantui hirveästi ja jouduin pyytelemään anteeksi. Itsetuntoni mureni koko ajan ja samalla kannoin huonoa omaatuntoa salaa mieheltäni tekstailemalla toisen miehen kanssa. Hullua, mutta en tosiaankaan päässyt "tuttavasta" eroon, vaikka tiesin, että hän hallitsee täysin elämääni ja vielä ymmärsin, että hän liioittelee koko ajan tekemisiään, ja näkee itsensä täydellisenä ja oikeastaan ei ole muista kiinnostunutkaan kuin itsestään.
Sitten kuulin aivan muualta, kuinka miehen vaimo kärsii miehestään ja siitä kuinka vain viestittelee muiden naisten kanssa. Sain itsestäni irti, että laitoin hänen vaimolleen anteeksipyynnön ja kerroin, että meidän välillä ei ole koskaan ollut mitään viestejä tai jutustelua enempää ja samaan aikaan laitoin "tuttavalle" viestin, etten halua olla riidoissakaan, mutten tekemisissäkään.
Vaimolta sain takaisin ystävällisen viestin, mutta mieheltä tosi töykeän, josta en suoraan sanottuna oikein edes ymmärtänyt mitään. Seuraavan kerran tavattuamme "tuttava" katsoi halveksivasti ja ei voinut edes tervehtiäkään. Okej, ajattelin, mutta sitten kuulin huhuja, kuinka hän kohtelee vaimoa ja lapsiaan väkivaltaisesti.
Sitten tein elämäni virheen, soitin miehen vaimolle ja yritin ystävällisesti ehdottaa, joskos miehesi voisi hakea apua jostain ongelmiinsa. Mies oli silloin kotona, sairaslomalla varmaankin, ja katkaisi jutustelumme heti alkuunsa. Oli moka, myönnän, mutta pahin alkoi vasta nyt.
Olen saanut uhkausviestejä/ soittoja mieheltä jatkuvasti, jossa varoittelee ottamatta perheeseensä minkäänlaista yhteyttä. Kerran ollaan tavattu lasten harrastusten merkeissä ja silloin hän uhkasi tehdä elämästäni helvetin, jos en tee niinkuin hän haluaa (en edes tiedä mitä hän haluaa). Nyt jos hän näkee autoni jossain, hän tulee vaanimaan, mitä teen, kenen kanssa puhun ja kenen seurassa liikun. Ja koko ajan hän luulee, että puhun hänestä muiden ihmisten kanssa. Niinkuin edes kehtaisin tunnustaa kenellekään mihin liemeen olen joutunut.
Olen aina ollut ihminen, joka ei ole joutunut pahempiin riitoihin kenenkään kanssa, jotkut ihmissuhteet ovat toki rapistuneet, muttei koskaan riitojen kautta. Nyt en nuku, ahdistaa ja pelkään omani ja perheen puolesta. "Tuttavalla" ollut aikaisemmin alkoholiongelmia ja pahoinpitelyrangaistuksia. Yritän ottaa etäisyyttä asiaan, mutta en onnistu ja säikähdän jokaista puhelimen äännähdystä ja ovikellon soittoa. Ja kuulen korvissani tuttavan sanat: Tunnen paljon petollisia ihmisiä, mutta sä olet pahin, olet pelkkä nolla, tuollaisten ihmisten pitäisi kuolla...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ole avoin ja rehellinen. Kerro miehellesi koko tarina, hän on tukesi ja turvasi ja aito rakkaus halukaa auttaa vilpittömästi puolisoaan tilanteessa, jossa olet. Me kaikki teemme virheitä, etkä sinä ole tehnyt mitään peruuttamatonta. Sinua itseäsi helpottaa paljon, kun voit tukeutua mieheesi, eikä silloin tällä toisella miehellä ole valtaa sinuun. Niin kauan kun olet yksin, olet heikoilla, koska pelkäät varmasti myös sitä, että "tuttava" kertoo miehellesi kaiken ja värittää jutun omalla tavallaan.
Kerro totuus, ennen kuin "tuttava" kerkeää syöttää miehellesi pajunköyttä.
Jos miehelläsi on promillekaan minun luonnettani, niin hän ymmärtää täysin tilanteen, vaikka loukkaantuukin. Myös miehesi loukkaantuminen on luonnollista, eikä sen takia kannata jättää kertomatta.
Jos et kerran ole oikeasti pettänyt miestäsi, ei mielestäni ole mitään syytä tuota enää häneltä salata.
Toisekseen, säilytä ne uhkausviestit, jos mahdollista! Jos joskus tulee oikeasti vaikea tilanne, ne ovat täyttä todistusaineistoa. Suullisia uhkauksia kun on vaikea näyttää toteen, mutta kirjalliset ovat aika painavia. Ehkäpä lähestymiskiellon hakeminen olisi jo paikallaan?
Onko sitten sairasta narsismia, tai mitä lienee, niin eroon pitäisi päästä nopeasti.
Puhu miehesi kanssa asiat halki, ja koita olla millään lailla reagoimatta näihin "tuttusi" häirintöihin. Kun ei tule mitään palautetta, hän luultavasti jättää sinut rauhaan.
Lusikka kauniiseen käteen. Kerro miehellesi koko totuus.Enää ei kannata pohtia loukkaako vai ei. Tuttavasi voi olla kuinka vaarallinen tahansa. Hanki sanelukone nauhoita hänen mahdolliset sanomisensa ja tallenna tekstiv:t. Turvaa sillä selustasi.