Olemme olleet tyttöystävän kanssa yhdessä jo yli puoltivuotta mutta yhtäkkiä tyttöystäväni on tullut erittäin ei onnelliseksi.. Ja väittää että olen muuttunut ja syyttelen häntä kaikesta! En edes tiedä mistä kaikista olen syytellyt häntä paitsi siitä ainakin että hän huutaa ja hermostuu usein ihan pienistä asioista. Ja sit hän huutaa minulle takasin että: "Luuleksä että mä oon aina vihanen?! Eksä erota surua vihasta!?" Vähän vaikea erottaa jos kerta huudetaan.. Hohhoi.. Haluan pelastaa suhteen ja tehdä jotain asialle.. Pitäisikö pyytää anteeksi siitä että minä olen syytellyt häntä kaikesta? Vai miten saisin taas sukset suoriksi??
Miten pelastetaan suhde??
Ou shit...
51935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, kuulostaa kyllä tutulta. Itsenikin tulee huudettua miehelle kun jokin asia vituttaa/surettaa/huolestuttaa. Mies ei erota surua vihasta ellei nainen kerro mikä vaivaa. Oletko yrittänyt jutella tyttösi kanssa? Kysyä varovaisesti, mikä painaa? Jos hän vaikka on masentunut? Jos hänestä tuntuu, ettet huomioi häntä tarpeeksi? Syy kyllä löytyy kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Hellyyden puutekin saattaa saada tiuskimaan. Harmillista vain, ettei mies osaa lukea naisen ajatuksia ;)
Kehotan sinua kuitenkin juttelemaan tytöllesi ja kysymään avoimesti sen enempiä huutelemisesta syyttämättä, että mikä se oikeasti nyt mättää.
Uskon, että nainen pystyy huuutamaan miehelle kun on surullinen/vituttaa/huolestuttaa jne niin kauan ku mies sen kestää.
Huutaako (surullinen) nainen sen parhaalle ystävälle (työkavereille?)? Ei! Koska tietää, että sellainen ystävyys (työsuhde) loppuis pian.
Kannattaa toki kysyä mikä painaa ja
sitten kertoa, että jos kiinostaa jutella, olen täällä. Ja sit mennä toiseen huoneeseen ja jäädä 5-vuotias huutamaan seinälle. Ei tartte lukea ajatuksia. Fiksulla naisella suru ja vihainen huuto ei ole sama asia!
Tunteet purkautuu toisinaan odottamattomilla tavoilla niille kaikkein läheisimmille ihmisille. Jokainen on varmasti raivonnut myös vanhemmilleen, sisaruksilleen jne. Työkavereille harvemmin kukaan kai raivoaa? Ehkä siksi, koska työkaverit eivät ole niin läheisiä. Kyllä minä olen raivonnut myös ystävilleni, syystäkin. Ja kyllä ystävät sen kestää! Eihän se huutaminen tosiaan ole oikea ratkaisu pitemmän päälle, jostain ongelmasta se kertoo jos jatkuvasti huutaa...
Nojoo, voit toki pyytää anteeksi, että et oo tajnunnut, että tytöllä on paha olla. Ota aikaa, istukaa yhdessä sohvalle vierekkäin ja kysy, mitä hänelle kuuluu ja kuuntele. Kuuntele ja nyökkäile mukana. Ja silitä hellästi ja halaa. Anna pusu poskelle. Älä yritä tarjota suoraa ratkaisua asioihin, vaan lohduta sanomalla, että kyllä kaikki järjestyy. Naiset nyt vaan on kerran kuukaudessa vähintään vähän rasittavia muutaman päivän. :)
Kiitoksia molempien avusta yritetään koittaa!! ^_^
*peace*