En usko ikuiseen rakkauteen vaan yhdessä yrittämiseen ja hiljaiseen yhteenkasvamiseen. Tätä näkemystä tukevat tutkimuksetkin. En tiedä, onko tällainen ajattelumalli naisille vieras vai teenkö virheitä, joita en huomaa, mutta omalla kohdallani käy toistuvasti niin, että kun suhdetta on takana pari vuotta, niin nainen alkaa vähitellen kerätä henkisesti kamojaan kasaan.
Tuskin olen mikään unelmamies joinekin ongelmineni, mutta toisaalta en keksi itsessäni mitään sellaistakaan, miksi kanssani ei voisi perustaa pysyvää suhdetta. Olen hellä, romanttinen, itsenäisesti ajatteleva, mukavan näköinen, henkisesti sitkeä ja teen vähintään oman osani kotitöistä. Yritän ottaa puolisoni huomioon arjessa, antaa kehuja pienistä asioista ja niin edespäin.
Mutta kun ei toimi, niin ei toimi! Ajattelevatko naiset niin, että miehen tai suhteen täytyy olla täydellinen tai ainakin loistava ennen kuin siihen kannattaa yrittää sitoutua? Minulle itselleni riittäisi vähempikin, koska elämässä ei kuitenkaan voi saada kaikkea. Usein vähään tyytymällä saa enemmän. Vaikka suhde ei täyttäisikään kaikkia tarpeita, niin voi sitä siitä huolimatta yrittää rakentaa paremmaksi pienin askelin. Täydelliseksi se ei tule koskaan, mutta mikä tulisi?
Olen menettämässä kokonaan uskoni siihen, että naiset haluaisivat sitoutumiskykyisen miehen. Itseasiassa on alkanut tuntua, että jos vilkuilisin enemmän sivulle tai jopa pettäisin, niin arvoni suhteessamme nousisi.
Toisinaan myös mietityttää, että haluavatko naiset sitoutua mieheen vai rakkauteen?
En tiedä. Oon vaan tosi loppu!
Tuskin olen mikään unelmamies joinekin ongelmineni, mutta toisaalta en keksi itsessäni mitään sellaistakaan, miksi kanssani ei voisi perustaa pysyvää suhdetta. Olen hellä, romanttinen, itsenäisesti ajatteleva, mukavan näköinen, henkisesti sitkeä ja teen vähintään oman osani kotitöistä. Yritän ottaa puolisoni huomioon arjessa, antaa kehuja pienistä asioista ja niin edespäin.
Mutta kun ei toimi, niin ei toimi! Ajattelevatko naiset niin, että miehen tai suhteen täytyy olla täydellinen tai ainakin loistava ennen kuin siihen kannattaa yrittää sitoutua? Minulle itselleni riittäisi vähempikin, koska elämässä ei kuitenkaan voi saada kaikkea. Usein vähään tyytymällä saa enemmän. Vaikka suhde ei täyttäisikään kaikkia tarpeita, niin voi sitä siitä huolimatta yrittää rakentaa paremmaksi pienin askelin. Täydelliseksi se ei tule koskaan, mutta mikä tulisi?
Olen menettämässä kokonaan uskoni siihen, että naiset haluaisivat sitoutumiskykyisen miehen. Itseasiassa on alkanut tuntua, että jos vilkuilisin enemmän sivulle tai jopa pettäisin, niin arvoni suhteessamme nousisi.
Toisinaan myös mietityttää, että haluavatko naiset sitoutua mieheen vai rakkauteen?
En tiedä. Oon vaan tosi loppu!
Vastaukset 19
Vanhimmat
siltä, että nainen ei tunne olevansa sinulle kaikki kaikessa, vaan vain "riittävän hyvä". Tähän viittaisi lauseesi "Minulle itselleni riittäisi vähempikin, koska elämässä ei kuitenkaan voi saada kaikkea."
"Tuntuu vähän siltä, että nainen ei tunne olevansa sinulle kaikki kaikessa, vaan vain "riittävän hyvä"."
Ei hän aina olekaan, enkä usko, että sellaisia suhteita juurikaan on, joissa puolisoiden välit pysyvät vuosikymmenet läheisinä ja lämpiminä, saati sitten eroottisina. Väliin mahtuu pettymyksiä, henkistä kasvua ja joskus varmasti vuosienkin kylmiä jaksoja, mutta minusta aikuisten ihmisten pitäisi pystyä katsomaan kauemmas kuin vain kunkin hetken tunteisiin.
Pitäisiköhän kerätä seurusteluehdokkaalle kasa parisuhdetta koskevia tutkimuksia ja kuvauksia, koska niistä kiistatta selviää, ettei mikään pitkä suhde ole yksi suhde, vaan monia sisäkkäisiä suhteita, joiden välissä tapahtuu kasvua ja sopeutumista ja uusiutumista. Nyt omalle kohdalleni sattuneet naiset tuntuvat lopettavan siihen ensimmäiseen kasvun paikkaan.
Vaikka en uskova olekaan, niin heidän kulttuuristaan haluaisin käyttöön tahdon-mallin, jossa parisuhde nähdään paitsi rakkaussuhteena niin myös sopimussuhteena.
Kyllä maailmassa on paljon naisia jotka haluaa sitoutua.
Eikä mun mielestä elämässä pidä tyytyä johonkin mikä ei riitä. Jos ei riitä niin ei riitä. Ei se välttämättä sitä ole että toisen täytyisi olla täydellinen.
Kyllä sitä voi olla tosi onnellinen hyvinkin epätäydellisen ihmisen kanssa.
"Eikä mun mielestä elämässä pidä tyytyä johonkin mikä ei riitä."
Suomessa on huikea määrä sinkkuja yleensä ja myös huikea määrä sinkkuja, jotka löytävät elämänsä miehen tai naisen yhä uudestaan ja lopulta kuitenkin pettyvät.
Ensimmäiseen vastaantulijaan ei pidä tyytyä, mutta toisaalta nykyinen romantiikan ja viihdeteollisuuden tuote "se oikea" on melkoista huuhaata. Sitä oikeaa ei näet ole tai se oikea saattaa osoittautua vääräksi 25 aviolittovuoden jälkeen.
Suhteiden pikakäyttäjät voisivat minusta avoimesti myöntää, etteivät he hae mitään suhdetta vaan ainoastaan suhteen alkuhetkiä ihastumisineen ja kutkutuksineen ja seksin himoineen. Kun nuo vaiheet ovat ohi, niin suhdettakin aletaan dumbata,
tai edes olevan olemassa, luoja varjelkoon, en sellaista edes havittelisi. elämä olisi varmaan helvetillistä. ei hyvän suhteen perusta ole kaksi "täydellistä" ihmistä. pikemminkin kaksi epätäydellistä toisilleen sopivaa.
ja koen juuri samalla tavalla kuin sinä tällä hetkellä. Olen yhtä ymmälläni kuin sinäkin. Luulen kyllä, että emme vain ole kohdanneet sitä oikeaa henkilöä.. ne joiden kanssa olemme tähän saakka seurustelleet, ovat jossain vaiheessa ilmeisesti huomanneet, että ei kolahda, sykähdytä ja että jotain puuttuu. Ja mitähän se on, sitä saadaankin miettiä...
tavannut vääriä naisia väärään aikaan.Moni nainen tekisi mitä vain saadaakseen kunnollisen ja uskollisen miehen.Tai sit sussa on joku emävika jota et itsekään tiedosta??
"Moni nainen tekisi mitä vain saadaakseen kunnollisen ja uskollisen miehen."
Minä taas luulen, että monet naiset kauhistuvat (itseltäänkin salaa) saadessaan lopulta sen kunnollisen miehen. Sellaisessa tilanteessa näet joutuu huomaamaan sen ikävän seikan, että vaikka kaikki ulkoiset palaset loksahtaisivat kohdalleen, niin siitäkin huolimatta elämä on elämää ja arki arkea ilman suuria tunteita ja suurta varmuutta.
Tuon havainnon jälkeen hiipuu helposti kunnioitus miestä kohtaan (kunnollisuus ei enää kiehdo vaan on tylsää) ja jännittävät vähän karummat miehetkin alkavat kiinnostaa.
Ei tuota tietenkään voi yleistää liiaksi, mutta totta siinä on toinen puoli.
Täytyy sanoa, että kuulostat hirmuisen fiksulta mieheltä, joka on vain tavannut vääriä ihmisiä. Itse ainakin arvostan nimenomaan sinun kuvailemasi kaltaisia sitoutumiskykyisiä ja mukavia & tavallsia miehiä. Eli kyllä sellaisiakin naisia on, jotka eivät romantiikan nälkäänsä etsi kuuta taivaalta vaan ihan tavallisen, mutta tavallisella tavalla aivan mahtavan ihanan miehen rinnalleen. Itse olen nyt viitisen vuotta seurustellut juuri tälläisen miehen kanssa ja olemme äärimmäisen onnellisia.
Minä naisena olen miettinyt samaa "vikaa" naisissa. Miesten sitoutumisviat ovatkin sitten luku sinänsä, niistä en puhu tässä.
Itselläni on siitä omituinen tilanne, että avopuolisoni oli ensimmäiseni ja toivon mukaan viimeiseni, olin hyvin nuori kun tapasimme. Hän on ihana, enkä tunne "tyytyneeni" mihinkään, mutta erilainen näkökulma minulla on kuin useimmilla kavereillani. Kuvitellaan: Reetalla on viisi eksää, ja hän etsii unelmien miestä, jossa on kaikkien edellisten hyvät puolet. Olisi romanttinen (toisi kukkia, soittaisi toivebiisejä radioon), hyvä sängyssä, ei liian pihi, "kunnollisessa" vakityössä, haluaisi asua maalla, hymyilisi kiusoittelevasti, osaisi miettiä filosofisia kysymyksiä, tanssisi, harrastaisi liikuntaa, pla pla pla. Sen lisäksi Reetta useampaa kokeiltuaan tietää, että on olemassa myös miehiä, jotka eivät jätä sukkia lattialle, eivät ole koskaan yötä poissa, joiden ei tarvitse olle työnsä puolesta matkoilla ja joilla on mukava ja sopivan etäinen äiti.
Lista ei varmaan ole MAHDOTON, mutta jos ajatellaan, että pitäisi löytää mies, jossa todella on kaikkien kokeiltujen parhaat puolet, mutta ei yhtään huonoa, niin lycka till. Realistinen elämänasenne ja ripaus huumoria elämässä eivät ole "tyytymistä".
En tiedä onko oma kokemuksen puutteeni miinusta vai plussaa, mutta enpähän ainakaan ole jäänyt eksistä haikailemaan jotain mitätöntä mutta ah, niin romanttista piirrettä, kun kerran nykyinen suhteeni on kokonaisuutena onnellinen potenssiin kaksi.
"Lista ei varmaan ole MAHDOTON, mutta jos ajatellaan, että pitäisi löytää mies, jossa todella on kaikkien kokeiltujen parhaat puolet, mutta ei yhtään huonoa, niin lycka till. Realistinen elämänasenne ja ripaus huumoria elämässä eivät ole "tyytymistä"."
Kun lisäksi muistaa, että sekä oma että puolison persoona muovautuu iän ja kasvun myötä, minkä lisäksi vielä tarpeissa ja haaveissakin tapahtuu muutosta, niin täydellisen puolison saamisen mahdottomuus paljastuu.
Täydellisestä "siitä oikesta" haaveileva puoliso voi olla realistisemmalle osapuolelle kohtuuton taakka, koska realisti ei voi omalla toiminnallaan mitenkään vaikuttaa suhteeseen. Kun "siitä oikeasta" haaveileva on päättänyt, ettei puoliso olekaan "se oikea", niin sen jälkeen realistin kaikki muutos- ja korjausyritykset ovat turhia.
Haaveilijalle suhde ei ole työtä vaan on-off -tila, joka joko toimii ja on mahdollinen tai sitten ei.
Nyt kyllä joku täällä on tainnut ymmärtää parisuhteen perimmäisen olemukse. Hyvä G***G!, hatunnosto sinulle - poikkeuksellisen viisaita kirjoituksia.
Kyllä, kaikki tuo kuulostaa todella järkevältä, täytyi vielä lukea useampaan kertaan perustelusi ja mielipiteesi ja todellakin, olet erittäin oikeassa ja fiksu kaveri. Tuostahan sai itsekin ajattelemisen aihetta...kiitos siitä :)
Sanot, ettet usko ikuiseen rakkauteen. Mitä mahdat tässä rakkaudella tarkoittaa? Minä kyllä uskon, että rakkaus voi kestää koko elämän. Rakastuminen ja hullaantuminen ei kestä vaan ennemmin tai myöhemmin kumppani alkaa näyttää ihan tavalliselta ihmiseltä. Silti häntä voi rakastaa.
Myös rakastumisvaihe kuuluu parisuhteeseen. Jos sitä ei ole vaan kaikki on vain tylsän järkevää, voi olla aika vaikea rakentaa kestävää suhdetta. Mieheni kertoi minulle eilen tunteistaan seurustelumme alkuaikoina. Hän kertoi miltä tuntui tulla keskellä yötä rasittavalta työkeikalta luokseni, kun olin jo nukkumassa. "Silloin tajusin, että tämä on miehen taivas. Tämän parempaa ei elämässä saa." Tuntuuko Sinusta koskaan yhtään samanlaiselta?
"Sanot, ettet usko ikuiseen rakkauteen. Mitä mahdat tässä rakkaudella tarkoittaa?"
Pysyvää ja vankkumatonta kiintymystä puolisoon ja loppumatonta halua jakaa oma elämä puolison kanssa. Vuosikymmenien sekaan mahtuu ihastumisia, kyllästymistä, kasvua erilleen, pettämistäkin ehkä ja monenlaista muuta, enkä usko, että kovin monien parien elämä on pysyvää rakkautta alusta loppuun.
"Rakastuminen ja hullaantuminen ei kestä vaan ennemmin tai myöhemmin kumppani alkaa näyttää ihan tavalliselta ihmiseltä. Silti häntä voi rakastaa."
Voi ehkä joissain tapauksissa, mutta ei suinkaan kaikissa. Pitkiin avioliittoihin saattaa sisältyä vuosien kylmiä jaksoja, joissa suhde puolisoon on pelkkää asuinkumppanuutta. Tämä ei ole edes mutua vaan tutkittua tietoa. Siksi en usko, että pitkän liiton perusta on rakkaus, vaan luulen, että sen perusta on sietäminen ja reaaliteettien myöntäminen. Rakkausavioliittohan on ilmiönäkin sangen nuori, mutta jo sen lyhyt historia osoittaa, ettei se ole mitenkään erinomaisen hyvin toimiva malli.
"Myös rakastumisvaihe kuuluu parisuhteeseen. Jos sitä ei ole vaan kaikki on vain tylsän järkevää, voi olla aika vaikea rakentaa kestävää suhdetta."
Omalle kohdalleni sattuneet naiset eivät vain näytä osaavan jatkaa rakastumisvaiheesta eteenpäin. Silloin, kun puoliso ei enää kiinnostakaan ja he kokevat tehneensä väärän valinnan, alkavat he pakkaamaan kamojaan, kun pitäisi tehdä juuri toisinpäin eli yrittää tehdä suhteen eteen työtä.
"Tuntuuko Sinusta koskaan yhtään samanlaiselta?"
Tuntuu minusta, jos tunnen, että kumppani haluaa sitoutua minuun. Jos ei, niin sitten ei tunnu. Minun taivaani syntyy siitä, että rinnallani on kumppani, joka tahtoo sitoutua minuun. Se on sopimus, jonka varaan voi rakentaa elämää.
Itse en kyllä voisi kuvitella, että olisin mennyt naimisiin ilman rakkautta. Miksi ihmeessä olisin? Tietysti, jos olisin saanut oikein kovan vauvakuumeen eikä olisi ollut miestä, olisi ollut harkittava myös järkiavioliittoa. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus saada ja kasvattaa lapseni rakastamani miehen kanssa.
Pitkiin liitoihin sopii sekä myötä- että vastamäkeä. Aina ei voida olla auvoisan onnellisia. Rakkaus auttaa kuitenkin välittämään toisesta myös pahoina päivinä ja ennen kaikkea antamaan anteeksi. Ihmiset eivät ole täydellisiä ja virheitä sattuu.
"Itse en kyllä voisi kuvitella, että olisin mennyt naimisiin ilman rakkautta. Miksi ihmeessä olisin?"
Eihän sitä ilman rakkautta naimisiin tarvitse mennä, kunhan ei kuvittele, että rakkaus on tila, joka joko on tai ei. Se on prosessi, jossa on erilaisia vaiheita, rakkaudettomuuttakin, jopa vihaa. Naimisiin mennessä se on minusta hyvä tiedostaa.
sitä siinä alttarilla kysytä,että Tahdotko?...
et kyllä se rakastaminen on vähän niinku tahdon-asiakin,niinku pitkässä juoksussa..you know..
meinaan eihän se rakastumisen tunne voi kymmeniä vuosia jatkua,vaan sen eteen on tehtävä töitä et se rakkaus ja toisen kunnioitus yms säilyis..
eri asia sitte jos ei tosiaan halua jatkaa suhteessa niin sillonhan voi laittaa hanat kii ja lakata yrittämästä..
näin mä oon tän asian ymmärtänyt.. :)
Olen ollut mieheni kanssa 14,5 vuotta, joista kohta 11 naimisissa. Olin järjettömän rakastunut mieheeni alussa ja naimisiinmeno vain vahvisti tunteitani. Olemme saaneet kaksi lasta ja elämä on ollut suht hyvää. Olin vaan niin pirun sinisilmäinen. Olen sietänyt mieheltäni valehtelua (totuuden vääristelyä), raha-asioiden sotkemista, kerran menetetyt luottotiedot, mahdollisen pettämisen jne. Kuinka paljon ihmisen pitää sietää ennen kuin mitta on täysi? Varsinkin kun toinen ei tunnu oppivan mitään vuosien mittaan. Luottamus on ollut kateissa viimeiset viisi vuotta, mutta lasten takia on yritetty jaksaa. Nyt on vaan alkanut tuntua siltä, että ei kannata enää. Olen varma, että elämällä on muutakin tarjottavaa (tai jos ei ole, olen valmis elämään itsekseni). En jaksa kannatella ihmistä, jonka surkea itsetunto saa aikaan uskomattomia juttuja. Hän väittää minun olevan hänen elämänsä nainen, mutta miksi se ei näy missään? Perhe tuntuu olevan viimeisenä hänen tärkeiden asioiden listallaan! Minä olen sitoutunut täysillä, mutta jos toinen ei viitsi yrittää, miksi minunkaan pitäisi...