minä olen 22vuotias enkä koskaan halua lapsia.onneksi rinnalla on mies joka on samalla linjalla.en voi edes kuvitella itseäni äitinä.ei musta ikinä olis siihen että keskellä yötä herään hoitaan kirkuvaa kersaa,minnekkää ei vois tosta noin vain lähteä ku aina ois se penikka.mun mielenkiinto ei riittäs 24/7 viihdyttään jotaki joka ei osaa ku kuolata ja huutaa.ajatuskin ahdistaa.eletään muutenkin niin epäsäännöllistä elämää ja rytmiä että siihen vielä joku muksu,niin huh.on inhottavaa mennä käymäänkin ihmisillä joila on lapsia,ku ne huutaa ja kitisee,en mä osaa olla niitten kans.tuntiki samas huonees ipanan kans niin jo menee järki.eli kertokaapa nyt,miksi kaikkien pitäis tehdä lapsia? meiltä udellaan usein että koskas te perustatte perheen kun ootte jo noin kauan seurustellu (4vuotta) ja kaikilla alkaa oleen jo lapsia,nyt olis teidän vuoro.sit ku sanotaan ettei vissilläkää tehä lapsia,meitä katotaan ihan kieroon ja pidetään kummajaisina.
syitä tehdä lapsia?
93
9785
Vastaukset
- eppulainen
mikään/kukaan ei pakota tekemään lapsia. tiedän että on inhottavaa kun kysellään koko ajan. mutta on se lapsellakin oikeus olla toivottu,joten jos oikeasti ei niitä halua, ei niitä myös tartte tehdä. mulla on yksi lapsi joka on välillä täysi riiviö mutta suurimman osan ajasta mielettömän suloinen.. totta on myös se että kenenkään toisen lapsi ei ole yhtä ihana kuin oma.
yksi (julmakin) tapa saada suut tukkoon on tiuskaista ettette saa lapsia,eiköhän hiljene.(multa kysellään nyt tän ekan jälkeen koska tulee lisää...!!!) - Äiti 4:lle
nainen voi itse päättää tekeekö(haluaako) lapsia vai ei. Eli enää niitä lapsia ei vain tule, niinkuin ennnenvanhaan.
Eikä lapset ole enää (tai ei saisi olla) naiseuden tai parisuhteen mitta.
Parempi olla tekemättä lapsia muiden takia, jos ei niitä oikeasti halua. Jokaisella on oikeus elää elämänsä haluamallaan tavalla.
Ja jos mieli muuttuu 10-15 vuoden päästä, niin sitten muuttuu.
Jokaiselle omannäköinen elämä, niin lapsettomille kuin lapsellisillekin.- ei äidiksi. vai pakkoko-72
Juu, me olemme miehen kanssa jo yli 30- vuotiaita eikä asia tunnu edelleenkään yhtään mielenkiintoiselta. en ole koskaan tuntenut vetoa lapsiin, sen enempää vauvoihin kuin isompiinkaan. Sen sijaan jokin sisäinen "pakko", ajaa ahdistavaan ajtukseen että ihan kohta on lisäännyttävä jos meinaa lisääntyä, ikäänkuin tavan vuoksi. Ajatus vanhuudesta ilman sukulaisia ahdistaa yhtä paljon siis kuin lapsipakkokin. Mitäs tässä pitäisi tehdä..? Lisäksi emme misään nimessä halua omaa lasta, eli adopito on meille ainoa vaihtoehto. Eivät adoptiossa varmaan kauhean mielellään anna lasta vanhemmille jotka eivät ole erityisen lapsirakkaita. Ei voi sanoa olevan helppoa tämä aikuisen elämä.
- Sade-75
ei äidiksi. vai pakkoko-72 kirjoitti:
Juu, me olemme miehen kanssa jo yli 30- vuotiaita eikä asia tunnu edelleenkään yhtään mielenkiintoiselta. en ole koskaan tuntenut vetoa lapsiin, sen enempää vauvoihin kuin isompiinkaan. Sen sijaan jokin sisäinen "pakko", ajaa ahdistavaan ajtukseen että ihan kohta on lisäännyttävä jos meinaa lisääntyä, ikäänkuin tavan vuoksi. Ajatus vanhuudesta ilman sukulaisia ahdistaa yhtä paljon siis kuin lapsipakkokin. Mitäs tässä pitäisi tehdä..? Lisäksi emme misään nimessä halua omaa lasta, eli adopito on meille ainoa vaihtoehto. Eivät adoptiossa varmaan kauhean mielellään anna lasta vanhemmille jotka eivät ole erityisen lapsirakkaita. Ei voi sanoa olevan helppoa tämä aikuisen elämä.
Tuo on melkein kuin mun kirjoittamaani tekstiä...
Lapset ei kiinnosta pätkääkään mutta joku sisäinen ääni muistuttaa siitä tosiasiasta, että ikää alkaa olla. Ei minulla niinkään, mutta mies on 37v. Onneksi ollaan molemmat samoilla linjoilla tässä asiassa. En ole ikinä tuntenut minkäänlaisia hellyttäviä tunteita kohdatessani pieniä tai isompia lapsia. Mielessä on käynyt ajatus, että ehkä oma kuitenkin tuntuisi ihanalta ja rakkaalta, mutta enpä tiedä. Tuskin sitä omaa lasta kohtaan tuntisi samoin kuin vieraita kohtaan.
Joskus poden huonoa omaa tuntoa siitä ettei minulla ole kovinkaan lämpimiä tunteita edes omaa 2,5v. kummipoikaani kohtaan. Suurimman osan ajasta hän on todella ärsyttävä. Rikkoo, kiljuu, lyö/potkii koiraa ja kiukuttelee vaan. Hän on ollut aika hyvä "ehkäisykeino" meidän suhteessamme... - tosissasi?
Sade-75 kirjoitti:
Tuo on melkein kuin mun kirjoittamaani tekstiä...
Lapset ei kiinnosta pätkääkään mutta joku sisäinen ääni muistuttaa siitä tosiasiasta, että ikää alkaa olla. Ei minulla niinkään, mutta mies on 37v. Onneksi ollaan molemmat samoilla linjoilla tässä asiassa. En ole ikinä tuntenut minkäänlaisia hellyttäviä tunteita kohdatessani pieniä tai isompia lapsia. Mielessä on käynyt ajatus, että ehkä oma kuitenkin tuntuisi ihanalta ja rakkaalta, mutta enpä tiedä. Tuskin sitä omaa lasta kohtaan tuntisi samoin kuin vieraita kohtaan.
Joskus poden huonoa omaa tuntoa siitä ettei minulla ole kovinkaan lämpimiä tunteita edes omaa 2,5v. kummipoikaani kohtaan. Suurimman osan ajasta hän on todella ärsyttävä. Rikkoo, kiljuu, lyö/potkii koiraa ja kiukuttelee vaan. Hän on ollut aika hyvä "ehkäisykeino" meidän suhteessamme...Onko miehesi 37 vuotiaana jo lähenemässä "viimeistä hetkeä" lapsen tekemisen suhteen???? Mitä tarkoitat??
- Sisko
ei äidiksi. vai pakkoko-72 kirjoitti:
Juu, me olemme miehen kanssa jo yli 30- vuotiaita eikä asia tunnu edelleenkään yhtään mielenkiintoiselta. en ole koskaan tuntenut vetoa lapsiin, sen enempää vauvoihin kuin isompiinkaan. Sen sijaan jokin sisäinen "pakko", ajaa ahdistavaan ajtukseen että ihan kohta on lisäännyttävä jos meinaa lisääntyä, ikäänkuin tavan vuoksi. Ajatus vanhuudesta ilman sukulaisia ahdistaa yhtä paljon siis kuin lapsipakkokin. Mitäs tässä pitäisi tehdä..? Lisäksi emme misään nimessä halua omaa lasta, eli adopito on meille ainoa vaihtoehto. Eivät adoptiossa varmaan kauhean mielellään anna lasta vanhemmille jotka eivät ole erityisen lapsirakkaita. Ei voi sanoa olevan helppoa tämä aikuisen elämä.
Ja olen joutunut nyt näin myöhemmin miettimään että minkä ihmeen takia sitä yritti ja yritti saada lapsia ja nyt kun niitä on siunaantunut kaksi kappaletta on hermot aina työpäivän jälkeen riekaleina kun roudaa niitä hoidosta kotiin ja lapset nälkäisinä odottavat et heti ruokaa vaikka et oo ees viel vaatteita riisunut päältä.
Siinä sit väsäät ruoat ja syötät lapset ja siivoot jäljet ja johan kello 20 niin jää sit aikaa jopa 1h istua hetki tv:een äärellä kun pitää ruveta laittaa niitä lapsia nukkuun ja sit on jo ite niin väsynyt et nukahtaa sinne petiin! Vuorotyössä kun on niin pitää viel viikonloppusin jatkaa tota samaa rumpaa ja ikinä ei oo sitä kahden keskistä aikaa miehen kanssa.
Joten te jotka ette halua lapsia älkää tehkö niitä sen takia et joku muu niitä haluaa kuten anoppi ym. sukulaiset. Ja te nuoret jotka toivotte saavanne lapsia miettikää vielä tarkkaan mitä se tulevaisuus niiden kanssa on tässä nyky maailmassa kaikki on kallista ja nykyään eletään työtä tehdäkseen et rahat riittäis!!!!!
- lapsia
Me seurusteltiin 9 vuotta ennen kuin tehtiin ensimmäinen lapsi. Sitä elettiin ensin täysillä monta vuotta; molemmat hyväpalkkaisessa työssä. Mutta ajan myötä alkoi päämäärätön elämä maistua aika lailla puulta. Ei oikein ollut muuta sisältöä kuin lomat ja työ. Pidemmän päälle melko puuduttavaa.
Lapsi toi sen puuttuvan sisällön elämään. Eikä nyt hirveästi tee mieli lomailla ja bailata kun tuli noiden yhdeksän vuoden aikana koettua se kaikki mitä halusi. - vauvaton
Me ollaan reilusti yli 30 pariskunta ja yhdessäkin jo melkein 20 vuotta. Ei tulisi meille ainakaan mieleen että alkaisimme lapsia pukkaamaan. Me ollaan oltu jo niin kauan yhdessä ettei meiltä enään kysellä lapsen tulosta. Sanoin kaikille ihan suoraan että ei haluta omia lapsia vaikka olemmekin hyvin lapsirakkaita. Kyllä nykypäivänä kaikki ainakin sanovat ymmärtävänsä. Itselleni ei syy lapsettomuuteen ole se että lapsi kitisisi tai sen kanssa pitäisi valvoa tai se kiukuttelisi, ne kuuluvat elämään mutta itselläni syy lähtee omasta kyvystä olla hyvä äiti ja koska en tunne että voisin se olla niin en siihen hommaan ryhdykkään.
Meillä on melkein joka viikko lapsia hoidossa kun ollaan 8 lapsen kummeja ja heidän sisaruksen vielä lisäksi. Kyllä lasten kanssa touhuaminen on ihan kivaa mutta se viimeinan kasvatus vastuu on kiva jättää muille.. - todella???
Pidetäänkö todella kummajaisena 22-vuotiasta, joka ei vielä halua lapsia? Minua pidettiin kummajaisena, kun 22-vuotiaana sain ensimmäisen lapseni, olinhan reilusti alle "keskiarvo"ensisynnyttäjän.
Minusta tuntuu, että suuri osa painostuksesta, jonka koette lapsen tekemiseen, on omassa päässänne. Ettehän te muuten edes eksyisi tälle palstalle vapaaehtoisesti! Itse ainakin luen vain niitä otsikoita, joista olen kiinnostunut...- iiris83
pitihän se arvata että tulee jotain tällästä kommenttia.ihan vain tiedoksi että palstaa en ikuna ole lukeneut,katoin aakkosjärjestyksen kohdalta kirjaimen l,ja siitä löyty tämä.ja oli vain pakko sit heittää teille "elämääni ei mahdu kuin lapset" ihmisille purtavaa.minua pidetään kummajaisena 22-vuotiaana,koska EN IKINÄ tahdo lapsia.
- faija
iiris83 kirjoitti:
pitihän se arvata että tulee jotain tällästä kommenttia.ihan vain tiedoksi että palstaa en ikuna ole lukeneut,katoin aakkosjärjestyksen kohdalta kirjaimen l,ja siitä löyty tämä.ja oli vain pakko sit heittää teille "elämääni ei mahdu kuin lapset" ihmisille purtavaa.minua pidetään kummajaisena 22-vuotiaana,koska EN IKINÄ tahdo lapsia.
Et voi mitenkään tietää, mitä haluat tulevaisuudessa.
Hei, tullaan kaikki tänne 8 vuoden päästä jatkamaan keskustelua. On jännä saada tietää, onko iiris83 pysynyt kannassaan. - iiris83
faija kirjoitti:
Et voi mitenkään tietää, mitä haluat tulevaisuudessa.
Hei, tullaan kaikki tänne 8 vuoden päästä jatkamaan keskustelua. On jännä saada tietää, onko iiris83 pysynyt kannassaan.mutta minä pysyn kannassani.en koskaan,edes nuorempana ole potenut minkän sorttista vauvakuumetta.ja en osaa nähdä itseäni äitinä,en ikinä,edes sen 8vuoden päästä.elämässä on paljon muutakin kuin lapset.minulla on eläimet,ja niitä en kaks jalkasiin vaihda.riittää että on toi mies.
- Siis..
iiris83 kirjoitti:
mutta minä pysyn kannassani.en koskaan,edes nuorempana ole potenut minkän sorttista vauvakuumetta.ja en osaa nähdä itseäni äitinä,en ikinä,edes sen 8vuoden päästä.elämässä on paljon muutakin kuin lapset.minulla on eläimet,ja niitä en kaks jalkasiin vaihda.riittää että on toi mies.
Et potenut vauvakuumetta edes nuorempana?? Kuinka nuorena sitä pitää sitten kokea,että 22 vuotias tietää olevansa valmis/tietää ettei ole ikinä valmis äidiksi jooskus tulevaisuudessa?
Inhoa minun puolestani lapsia,ei se minua koske,jokainen saa valita puolensa.
Hyvä että mies riittää.. - iiris83
Siis.. kirjoitti:
Et potenut vauvakuumetta edes nuorempana?? Kuinka nuorena sitä pitää sitten kokea,että 22 vuotias tietää olevansa valmis/tietää ettei ole ikinä valmis äidiksi jooskus tulevaisuudessa?
Inhoa minun puolestani lapsia,ei se minua koske,jokainen saa valita puolensa.
Hyvä että mies riittää..tarkotin tuolla nuorempana ihan tonne 6vuoden päähän,kun moni (tai kaksi,toinen oli 19 ja toinen 17) silloinen kaveri poti vauvakuumetta,ja he nyt sitten ovatkin molemmat yksinhuoltajia kahdelle lapselle,eikä se elämä kuulema mukavaa ole,nuoruus meni hukkaan ja koulut jäi kesken,mutta kun lapsi oli pakko saada just sillon.
tiedän monia ikäisiäni ja jopa nuorempia jotka ovat juuri saaneet tai saamassa lapsen,tätä nykyään tuntuu siis olevan varsin normaalia että lapset hankitaan parikymppisinä.hulluja.miks pilata elämä jo nyt. - Nainen 25v.
iiris83 kirjoitti:
tarkotin tuolla nuorempana ihan tonne 6vuoden päähän,kun moni (tai kaksi,toinen oli 19 ja toinen 17) silloinen kaveri poti vauvakuumetta,ja he nyt sitten ovatkin molemmat yksinhuoltajia kahdelle lapselle,eikä se elämä kuulema mukavaa ole,nuoruus meni hukkaan ja koulut jäi kesken,mutta kun lapsi oli pakko saada just sillon.
tiedän monia ikäisiäni ja jopa nuorempia jotka ovat juuri saaneet tai saamassa lapsen,tätä nykyään tuntuu siis olevan varsin normaalia että lapset hankitaan parikymppisinä.hulluja.miks pilata elämä jo nyt.Kolme vuotta sitten, kun oli sinun ikäisesi, en olis voinut kuvitellakaan koskaan hankkivani lapsia. Olin silloin seurustellut kolme vuotta mieheni kanssa.
Minullakaan ei ollut ollut koskaan vauvakuumetta, minäkin rakastin (ja rakastan miestäni)ja kaikkia eläimiämme.
Kappas vain, nyt olen raskaana ja odotan innolla, hellyydellä ja rakkaudella esikoisemme syntymää. Ajatus äitiydestä alkoi kypsyä vuosi, kaksi sitten kunnes lopulta ajattelin, etten halua elää koko elämääni lapsettomana.
Mieheni ei ole sinun miehesi kaltainen, sillä hän on halunnut aina lapsia, mutta minä ajatuksineni olen ollut kaltaisesi.
Ps. Älä yleistä, että täällä äidit ja isä -palstalla "roikkuisi" vain niitä ihmisiä, joilla ei olisi muuta elämää kuin lapsensa, sillä asia ei ole niin.
Hyvää joulun odotusta teille. Muistakaa, että voitte elää elämänne niin kuin haluatte, mutta suvaitkaa myös muiden elämäntyyli =) - iiris83
Nainen 25v. kirjoitti:
Kolme vuotta sitten, kun oli sinun ikäisesi, en olis voinut kuvitellakaan koskaan hankkivani lapsia. Olin silloin seurustellut kolme vuotta mieheni kanssa.
Minullakaan ei ollut ollut koskaan vauvakuumetta, minäkin rakastin (ja rakastan miestäni)ja kaikkia eläimiämme.
Kappas vain, nyt olen raskaana ja odotan innolla, hellyydellä ja rakkaudella esikoisemme syntymää. Ajatus äitiydestä alkoi kypsyä vuosi, kaksi sitten kunnes lopulta ajattelin, etten halua elää koko elämääni lapsettomana.
Mieheni ei ole sinun miehesi kaltainen, sillä hän on halunnut aina lapsia, mutta minä ajatuksineni olen ollut kaltaisesi.
Ps. Älä yleistä, että täällä äidit ja isä -palstalla "roikkuisi" vain niitä ihmisiä, joilla ei olisi muuta elämää kuin lapsensa, sillä asia ei ole niin.
Hyvää joulun odotusta teille. Muistakaa, että voitte elää elämänne niin kuin haluatte, mutta suvaitkaa myös muiden elämäntyyli =)meinaan siihen sortuvat muutkin.kannassani pysyn,lapsia ei iki päivänä.ja niin pysyy mieskin.hyvä esimerkki oli juuri eilen.eräs tuttava (miehen vanha hyvä opiskelukaveri) sai tyttöystävänsä kanssa juuri 11pvä pojan.mietin siinä sitten että mitähän niille sitten keksisi joululahjaksi,tämä meinas et tuskin mitään ostetaan.siskoni otti viiko sitten kissanpennun,ja tälle ollaan jo suunniteltu lahja.eilen saatin työkaverilta joulukortti,jossa on tämän molemmat lapset.mietittiin vain että miks noittenkin pitää joka joulu tunkee noi ipanat noihin.
- :)))
iiris83 kirjoitti:
meinaan siihen sortuvat muutkin.kannassani pysyn,lapsia ei iki päivänä.ja niin pysyy mieskin.hyvä esimerkki oli juuri eilen.eräs tuttava (miehen vanha hyvä opiskelukaveri) sai tyttöystävänsä kanssa juuri 11pvä pojan.mietin siinä sitten että mitähän niille sitten keksisi joululahjaksi,tämä meinas et tuskin mitään ostetaan.siskoni otti viiko sitten kissanpennun,ja tälle ollaan jo suunniteltu lahja.eilen saatin työkaverilta joulukortti,jossa on tämän molemmat lapset.mietittiin vain että miks noittenkin pitää joka joulu tunkee noi ipanat noihin.
olet huvittava tuossa uhmassasi :)))
Kissoille lahjoja,mutta vauvalle ei,ihan vain periaatteen vuoksi.Lapsiahan te olette itsekin,ihan uhmaikäisiä lapsia.Henkisesti.Ja se ei ehkä koskaan siitä kohene,mutta mitä siitä,kunhan et todellakaan aio lisääntyä.
Hyvää jatkoa,ja yritähän kestää joulukortteja.Anna toisten olla ylpeitä lapsistaan. - iiris83
:))) kirjoitti:
olet huvittava tuossa uhmassasi :)))
Kissoille lahjoja,mutta vauvalle ei,ihan vain periaatteen vuoksi.Lapsiahan te olette itsekin,ihan uhmaikäisiä lapsia.Henkisesti.Ja se ei ehkä koskaan siitä kohene,mutta mitä siitä,kunhan et todellakaan aio lisääntyä.
Hyvää jatkoa,ja yritähän kestää joulukortteja.Anna toisten olla ylpeitä lapsistaan.notta että uhmassa.no,kuten parhaaksesi näet kutsua.jos ei halua lapsia,on siis itse lapsi..? no johan,maailmassa on siis paljon enemmän lapsia mitä luullaan.
toiset ostaa lahjoja vauvoille,me ostetaan eläin vauvoille,ne kun sattuu olemaan meille tärkeitä.kyse ei ole siis periaatteesta,että kun ei pidetä lapsista ei ostettaisi niille lahjoja.kyllä tänäkin jouluna 4lle penikalle lahjat hankittiin.
anna sinäkin toisten olla ylpeitä toisenlaisesta elämän tavastaan! - tulevaisuudesta..
faija kirjoitti:
Et voi mitenkään tietää, mitä haluat tulevaisuudessa.
Hei, tullaan kaikki tänne 8 vuoden päästä jatkamaan keskustelua. On jännä saada tietää, onko iiris83 pysynyt kannassaan.siis meinaan, että miksi ei kukaan usko jos sanoo ettei halua lapsia IKINÄ?! varsinkaan jos sattuu olemaan parikymppinen saa kuulla, että kyllä se mieli vielä muuttuu...
- sirkusrotta
mä pitäisin sua kummajaisena jos SÄ hankkisit lapsia.Tolla asenteella ne kannattaa tyystin jättää tekemättä! En minäkään naapurin kakaroista tykkää mutta omaa lastansa ei voi olla rakastamatta..ainakaan terve ihminen ei voi.. Keskittykää siihen mitä teillä on älkääkä tehkö lapsia ainakaan koska niin "tulee tehdä". Se on jännä että sä näet lapset vaan kuolaavina idiootteina.Must on hiano nähä oman lapsensa oppivan kaikkee uutta! Eikä kaikki lapset oo hirviöitä ja rääkyjiä..tai ei meitin ainakaan.Itkee vaan kun on nälkä. Mutta tosiaan eläkää niinkun parhaaksi näette, itseänne vartenhan sitä loppupeleissä elää...
- 3 lapsen mamma
juu..ei moisille ainakaan muksuja..vaikken uskovainen olekaan niin rukoilen ettette koskaan niitä saakaan jos asenne pysyy samana
- iiris83
3 lapsen mamma kirjoitti:
juu..ei moisille ainakaan muksuja..vaikken uskovainen olekaan niin rukoilen ettette koskaan niitä saakaan jos asenne pysyy samana
ei pelekoa,kyllä jos vahingossakaan ikinä kävis niin et tuun paksuksi,niin kyllä mä sen abortin teen heti!
- Mona-Henrika
Ei niitä tehdä, ei todellakaan, vaan saadaan. Kovin moni haluaisi saada lapsen, mutta ei pysty tulemaan raskaaksi hoidoistakaan huolimatta. Varmaan odotitkin, että joku tuon kumminkin kirjoittaa ;-)
Päätöshän on tietysti sinun omasi. Itse olen sitä mieltä, että lapset ja mieheni ovat parasta, mitä olen ikinä saanut. Äitiys kumminkin kasvaa mahan mukana. Mutta eihän sitä kukaan pakota yrittämään raskaaksi tulemista. Eiköhän jokaisella ole oikeus päättää siitä, että elääkö elämänsä lapsettomana vai lapsellisena. - äiti vm 83
Ei todellakaan teidän tarvi "tehä" lapsia. Tosi hyvä, kun tiedätte, ettette halua niitä, koska jokainen lapsi ansaitsisi olla haluttu. Ei teidän tarvitse kellekään selitellä, miksi ette jo perusta perhettä (tai no, tavallaan olette jo toistenne perhe ihan kaksistaankin). Asia on ihan teidän omanne. Tuskin kyselijät sitä pahalla tarkoittavat, on vaan aika yleistä nuorillakin saada "vauvakuume" kun lähipiiriin tulee lapsia ja sitoudutaan puolisoon.
Antakaa kyselyiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä kyselijät kyllästyvät, jos ette jyrkästi perustele kantaanne, vaan toteatte vaan, että ei oo ainakaan nyt se hetki käsillä, että lapsia haluttaisiin... - Miimi
Hyvä Iiris. Pidä pintasi tässä maailmassa. Itse olen ollut myös se "kummajainen", joka ei halua lapsia. En ole kokenut suoranaista vauvakuumetta, enkä elätellyt haavekuvia lapsista. Nuorempana olisin tehnyt abortin, jos olisin vahingossa tullut raskaaksi. En kokenut olevani mitenkään valmis äidiksi, enkä edes halunnut. Lapset tehdään itselle, eikä niitä saa koskaan tehdä sen vuoksi, että ympäristö painostaa niitä tekemään ja jos et toimi niinkuin sinun "pitäisi", niin olet epänormaali. Jos minulta 10 vuotta sitten kysyttiin, hankinko ikinä lapsia, vastaus oli silloin ehdottomasti en. Mutta...nyt 36 vuotiaana, on mieleni muuttunut. Tällä hetkellä odotan ensimmäistä lastani saman miehen kanssa, joka on ollut seuranani viimeiset 19 vuotta. Tuli aika, jolloin tulimme ajatelleeksi, että voisimme kuitenkin hankkia lapsia. ME ITSE kypsyimme ajatukseen. En voi sanoa vieläkään kokevani olevani "hurahtanut" lapsiin, en pidä välttämättä niistä naapurin lapsista, en ryntää nyppimään jokaista vaunua ja pientä joka vastaan tulee. Jokainen meistä on erilainen ja sallittakoon se erilaisuus meille jokaiselle. Me odotamme innolla oman lapsemme syntymää ja hän on meille toivottu. Kaikkien ei silti tarvitse hankkia lapsia. Meillä on perheystäviä, jotka ovat valinneet lapsettoman elämän ja se on ihan okei. Kaikki eivät halua saada lapsia ja ei kenenkään tarvitse niitä väkisin hankkia. Jotkut taas eivät saa omaa, vaikka kuinka haluaisivat. Toivonkin, että ihmiset olisivat suvaitsevaisempia toisilleen, jokainen saa elää elämänsä niinkuin itse haluaa. Eläköön erilaisuus.
- äippä+poika04 ja rv.10+3
Miksi tälläisesta asiasta pitää edes keskustella? Ei kenenkään ole pakko hankkia lapsia. Ei tietenkään! Mutta niiden jotka lapsia haluavat ja saavat, ei heidänkään pidä alkaa erittelemään syitä ja perustelemaan mitenkään, miksi he haluavat perustaa perheen!
Jokainen elää oman elämänsä ihan juuri niinkuin parhaaksi näkee. Eikä kenenkään pidä elää muiden odottamalla tavalla. Eletään kukin omaa elämäämme, lapsetonta tai lapsellista ja nauttikaamme siitä:) - saana77
Hei,
No ihmekkös tuo jos et halua lapsia. Olet vielä niin nuori, joten unohda mitä muut sanoo. Mitäpä minä tekisin kun olen 28v. ja haluaisin lapsen, minun mieheni vaan ei halua. Me olemme olleet neljä vuotta yhdessä ja sitä rataa. Aikani minäkin kyllästymiseen kuuntelin toisten herjoja siitä miksi ette tee lapsia. No minä en aikaisemmin ollut myöskään yhtään kiinnostunut. Mutta nyt olen, ja aika turhautunut kun toinen ei halua. Tässäpä riitää pohtimista suhteen jatkamisen puolesta. Voiko yksi lapsen haluaminen/haluttomuus sitten rikkoa muuten hyvän suhteen? - en halua
Sinä olet siinä onnellisessa tilassa, että miehesikään ei halua lapsia. Oma mieheni on lapsirakas ja haluaa ehdottumasti lapsia. Minä en niitä hänelle tule ikinä antamaan. Siksi en kai osaa ottaa tätä suhdetta tarpeeksi vakavasti. Mitä sitten kun tulee sen aika? Suhteemme todennäköisesti kariutuu.. periaattessa turhaa koko ajan.. Mielestäni lasten teko on itsekkäintä mitä kukaan voi tehdä!!! Suurta vääryyttä!! Uuuden ihmisen tuominen maailmaan joka ei vättämättä halua edes olla täällää!!! Jos minulta olisi kysytty haluanko maapallolle seuraavaksi 80 vuodeksi olisin ehdottomasti sanonut että EN!! Ei sellaista saa tehdä toiselle!!
- iiris83
meillä onneksi kumpikaan ei halua.ollaan oikeesti monesti naurettu koko ajatukselle että millasia lapsia meille tulis.ja sen jälkeen o kyllä hyvinki vakavasti aina uudelleen päätetty ettei iki maailmas ei.kannattaa kokeilla tuota,eli miettikää molempien huonot puolet,ja ajatelkaa ne yhteen ihmiseen jota teidän pitäs koko loppuelämä kestää.johan muuttuu miehesikin mieli.
- asianne mitä teette
On tosi hienoa myöntää tuo asia ja ihan myös siksi ettei olisi lapsellekkaan hyvä syntyä perheeseen jossa lapsi tehtäisiin velvollisuudesta. Ainut mitä mietin kaltaisissanne pariskunnissa on se että minkälainen lapsuus ollut ja kuinka isosta sisarusparvesta?
- iiris83
ollaan perheen nuorimpia,molemmilla 2 vanhempaa siskoa.että ei mitää traumoja kummallakaan nuoremmista sisaruksista jos sitä meinaat..
- äitee +4
itse olin ihan varma etten koskaan halua lapsia. Ympärillä oli ja tuli vauvoja ja asia ei ollenkaan hetkauttanut suuntaan tai toiseen kunhan ei mun syliin niitä tunge! Oltiin sen verran nuoria ettei lapsiuteluja juuri tullut ja jos tuli niin sanoin kyllä kertovani kun perheenlisäystä olisi tulossa jos olisi.. saatiin siis olla aika rauhassa varsinkin kun opiskelut yms aika tuoreena vielä.
Lapsia en halunnut mm siksi että ne itkevät ja rutisevat ja nukkuminen on edelleen minulle erittäin tärkeää. Kakan pesu oli aikamoinen kynnyskysymys vaikka töissä sitäkin oli tottunut tekemään mutta olihan siellä kertakäyttöhanskat ja pesulaput ja siitä maksettiin.. Elämä oli vapaata ja vallatonta joka suuntaan ja mielihalujaan saattoi toteuttaa haluamallaan tavalla. Huonosti käyttäytyvät lapset oli kauhistus ja ovat kieltämättä edelleenkin. Ei siis mitään fiilistä koko lapsissa!
Synnytys jo ajatuksenakin kipuherkälle ihmiselle kamala ajatus! Varmaan kuolisin siihen hommaan. Raskaudetkin aika ällöjä. Tunnen tukehtuvani oksentaessani ja onneksi sitä ei juuri ole tarvinnut tehdä, lienee puute tekniikassa. Oman kehon hallinta olllut aina tärkeää ja senhän menettää ihan täysin kun se paisuu ja turpoo sun muuta. Joillekkin tulee niitä suonikohjujakin.. Alapää repeilee ja sitä tikattaisiin ja neuloilla pistettäisiin - vaikka pystyn pistämään en pysty hommaa katsomaan ilman kuvotusta saati olemaan uhrina!
Siis homma täynnä kamalia asioita ja ällöjä kanssa. Ja kun ei kiinnostanut ei sitten tippaakaan! Vaunuja tosin oli ihan ok työntää... Työ ja vapaa-aika oli kivassa balanssissa ja koiraa mietittiin perheeseen.
Sitten se napsahti yht äkkiä. Kaikkialla oli ihania isomahoja. Vauvat haisi ihanalle jos niitä oli edes viiden metrin sisällä. Ja sitten mies sanoi eräänä juhannuksena että oletkos ajatellut jos meillä olisi tuollainen? Ja seuraavana juhannuksena oli! Siis se miehen tarkoittama koira ja minun ymmärtämä vauva..
Lopputulos; neljä lasta ja kaksi koiraa!
Onnea valitsemallanne tiellä vaikka joskus maailma saattaa muuttua arvaamatta. Vauvauutisemme yllätti nimittäin ihan kaikki, kukaan ei ollut osannut aavistaa edes suunnitelmaa ja sitähän ei tosiaankaan edes ollut kun suoraan siirryttiin toteutukseen..- kyselijä
hei äitee,,
anteeksi jo alkuun jos utelen mutta se vaan heräsi..=)
siis olen jo melkein 40 v nainen ja aina ollut sitä mieltä etten halua lapsia. Milloin sinulle tuli se että ne alkoivatkin tuntua ihan ok jutulta? Minulla ei sitä ole vieläkään tullut eli ihan rehellisesti voin sanoa että vauva kuumetta ei ole koskaan ollut. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo 15 vuotta ja edelleen rakastunut kuin aikanaan mutta vauva kuumetta ei vaan ole. Meillä alkaa olemaan jo työ asiat aika hyvässä mallissa ja ura nousujohteinen eli kotiin jääminen tuntuisi aika kauhealta ajatukselta kun on tottunut tekemään töitä ympäri vuorokauden ja matkustelemaan paljon. ja kai se rahallisestikin olisi aika kova juttu jäädä kotiin.
Ajatus lapsista on kuitenkin käväissyt mielessä..
Suurperhettähän tässä iässä ei enää perusteta mutta ehkä ainokainen lellikki..=) - äitee +4
kyselijä kirjoitti:
hei äitee,,
anteeksi jo alkuun jos utelen mutta se vaan heräsi..=)
siis olen jo melkein 40 v nainen ja aina ollut sitä mieltä etten halua lapsia. Milloin sinulle tuli se että ne alkoivatkin tuntua ihan ok jutulta? Minulla ei sitä ole vieläkään tullut eli ihan rehellisesti voin sanoa että vauva kuumetta ei ole koskaan ollut. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo 15 vuotta ja edelleen rakastunut kuin aikanaan mutta vauva kuumetta ei vaan ole. Meillä alkaa olemaan jo työ asiat aika hyvässä mallissa ja ura nousujohteinen eli kotiin jääminen tuntuisi aika kauhealta ajatukselta kun on tottunut tekemään töitä ympäri vuorokauden ja matkustelemaan paljon. ja kai se rahallisestikin olisi aika kova juttu jäädä kotiin.
Ajatus lapsista on kuitenkin käväissyt mielessä..
Suurperhettähän tässä iässä ei enää perusteta mutta ehkä ainokainen lellikki..=)mulla se iski siinä 23-vuotiaana.. oltiin silloin tosin seurusteltu ja asuttu yhdessä käytännössä koko ajan eli 7vuotta! Vakituinen työpaikka oli molemmilla jne..
Sulla taitaa alkaa toi ikä tuoda sellasta paniikkireaktiota? Siis ajatushan varmaan on jo että nyt tai ei koskaan? Itse aika teoreettisesti välillä mietin nyt kun nuorinkin on kouluun menossa kohtapuoliin tuota iltatähti asiaa.. siis jos vielä haluaisi tai jos ei sittenkään... kohtapuoliin on tuo sama ikä mittarissa ja silloin asia on ohi ja selvä! Tosin jo aikanaan päätin että ennen 35-vuotispäivää on mukulat tehtynä ja sillä siisti, mutta on ne vauvat vaan söpöjä? Onneksi tunne menee pian ohi ja mukavuudenhalu palaa.. aika erilaisessa elämäntilanteessa kuitenkin olet kuin minä aikanaan!
Niin ja se todella iski ihan yht äkkiä vaan.. sen melkein vois sanoa että tänään ei asia kiinnostanut, mutta huomenna olis ollut ihanaa olla raskaana! Ja ne nyytit ja pienet vaatteet yms.. ei siis mitään harkintaa uhmaikäisistä saati teineistä! Ja silloin ei enää tehnyt mieli matkustaa tai työssä eteneminenkään ei vaikuttanut. Siis täydellinen sekoaminen asiaan.. Jälkeenpäin on ollut huvittavaa huomata että nimenomaan viihdyn raskaana todella hyvin eli olen oikein elementissäni. Vauvan kanssa väsyttää, mutta kyllä sen kestää.. ei kun kesti!! Rahakaan ei juuri merkannut tuossa vaiheessa mitään eikä myöhemminkään. Itselleen pystyy perustelemaan kaiken niin oivallisesti.
Tuttavani ehkä on ollut lähempänä tilannettasi. Hän täyttäessään 38 totesi että nyt on perillinen tehtävä tai sitä ei enää tule. Mietti sitä sitten vuoden verran juupas-eipäs linjalla ja totesi että kai yhden kanssa pärjää, suurempi riski on jäädä ilman. Yhteen jäi, mutta tyytyväinen on ollut tuohon ns järjellä mietittyyn ratkaisuunsa jälkeenpäinkin. Tosin sanoo että olisi voinut todellakin olla ilmankin jos mies ei olisi samaan suuntaan kallistunut..
Toinen eronnut ystäväni saa piakkoin lapsen ja on 42v ja esikoinen on jo 22.. sanoo todella harkinneensa asiaa nyt ihan eri tavalla kuin nuorempana kun elämässä on niin paljon omia rutiineja sun muita minä-asioita. Hän aikanaan on eronnut ja uudella puolisolla ei lapsia ole edellisestä liitosta joten perillistä oli mies siellä vailla..
Ei kai kaikkien tarvitse haluta? Eikä kaikki oikeasti haluakkaan syystä tai toisesta.. fiilispohjallahan tässä asiassa kai kuitenkin ollaan??
- iävä kyll
Tulee oma nuoruus mieleen kun lukee sun uhoamista.
Minä inhosin lapsia niin paljon, että olin valmis vaikka ryhtymään lesboksi, ettei moista vahinkoa elämääni ikinä tule!! Olisi ollut maailmanloppu!
No nyt olen kolmen muksun äiti ja lisääkin voisin vielä tehdä!
Ei sitä loputtomiin jaksa vaan sitä miestä siinä kattella ja kai normaali mieskin haluaa jossain vaiheessa täyttää tehtävänsä jonka luonto on hänelle määrännyt.
Ihmetyttää nykyihmisten hillitön halu taistella omaa ihmisyyttään ja luontoa vastaan tässä asiassa; asiassa joka on oikeasti se ainut tarkoitus miksi me täällä maan päällä elämme; LISÄÄNTYMINEN.
Se on luonnollista.Kaikki muu on vääristynyttä ajattelua. Ikävä kyllä, vaikka se tuntuisi oikealta..- iiris83
meinaan toi sun vastaus.lisääntyminen on elämän tarkoitus,eli jokasen olis pakko tehdä lapsia.mutta voi voi kun me kaikki ei haluta.eli siis sunkin mielestä sen on aikuisen velvollisuus,tehä maailmaan edes yksi kansalainen,halusit sitä tai et.ei toivottuja lapsia on liikaa,miksi pitäs väkisin tehä lisää.
mitä sitten muka tapahtuu jos ei tee lapsia,etkö pääse taivaaseen vai häh?!?
mistä ihmeestä on saatu päähän toikin ajatus.oli se velvollisuus tai ei,mutta mutta sitä en täytä.
mielestäni toi ainakin on aivan väärä syy tehdä lapsia."no tehtiin nyt toi eeva-irmeli ja juuso-kaaleppi ku on sanottu että pitää lisääntyä.ei me kyllä niitä haluttu,mutta tulipa tehtyä."
joo jee jippii ja päätä seinään. - T_____
iiris83 kirjoitti:
meinaan toi sun vastaus.lisääntyminen on elämän tarkoitus,eli jokasen olis pakko tehdä lapsia.mutta voi voi kun me kaikki ei haluta.eli siis sunkin mielestä sen on aikuisen velvollisuus,tehä maailmaan edes yksi kansalainen,halusit sitä tai et.ei toivottuja lapsia on liikaa,miksi pitäs väkisin tehä lisää.
mitä sitten muka tapahtuu jos ei tee lapsia,etkö pääse taivaaseen vai häh?!?
mistä ihmeestä on saatu päähän toikin ajatus.oli se velvollisuus tai ei,mutta mutta sitä en täytä.
mielestäni toi ainakin on aivan väärä syy tehdä lapsia."no tehtiin nyt toi eeva-irmeli ja juuso-kaaleppi ku on sanottu että pitää lisääntyä.ei me kyllä niitä haluttu,mutta tulipa tehtyä."
joo jee jippii ja päätä seinään.Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen eikä mielestäni mitään velvollisuutta lasten tekemiseen pitäisi olla.
Nuorilla ja miksei vanhemmillakin on usein aika selvä kanta siihen halutaanko lapsia vai ei. Alla olevista syistä riippumatta kanta on kuitenkin muodostettu hyvin rajallisten tietojen perusteella. Tällä en tarkoita varsinaisesti tietämättömyyttä tai järjen puutetta vaan sitä ettei ihminen omasta tulevaisuudestaan ja omasta suhtautumisesta muuttuvaan tilanteeseen tiedä juuri mitään. Jos päätetään että lapsia saa tulla on luvassa paljon yllätyksiä. Ei asiat menekään niin kuin on ajateltu. Ja toisin päin jos päätetään että ei lapsia niin silloinkaan tulevaisuus ole juuri se suunniteltu. Eikä sitä koskaan voi tietää millaista olisi ollut jos olisimme päättäneet toisin.
Epävarmuudessa ja tietämättömyydessä siis elämme kaikki joka tapauksessa. Mutta yksi aiheellinen kysymys mitä voi miettiä on miten "sitten vanhana" eletään. Itse en tosin pysty kovin hyvin ajattelemaan itseäni eläkeläisenä tai vanhainkodissa elävänä papparaisena. Mutta vaikka tuo aika tuntuu epämääräiseltä olen varma että silloin ne omat jo aikuiset lapset ja mahdolliset lapsenlapset ovat ne ketkä antavat elämälleni sisältöä. Mahdollisesti muuta järkevää sisältöä ei olekaan. Ja jos itse vielä on siinä vaiheessa toimintakykyinen niin luulen että minullakin voi vielä olla jotain annettavaa jälkikasvulleni. Jos näin on niin onpa elämällä vielä siinä vaiheessa ihan oikea tarkoituskin.
No, en silti ole sitä mieltä että oman vanhuuden turvaaminen olisi hyvä syy hankkia lapsia. Mutta se nyt on yksi näkökohta asiaan. - helevetin
iiris83 kirjoitti:
meinaan toi sun vastaus.lisääntyminen on elämän tarkoitus,eli jokasen olis pakko tehdä lapsia.mutta voi voi kun me kaikki ei haluta.eli siis sunkin mielestä sen on aikuisen velvollisuus,tehä maailmaan edes yksi kansalainen,halusit sitä tai et.ei toivottuja lapsia on liikaa,miksi pitäs väkisin tehä lisää.
mitä sitten muka tapahtuu jos ei tee lapsia,etkö pääse taivaaseen vai häh?!?
mistä ihmeestä on saatu päähän toikin ajatus.oli se velvollisuus tai ei,mutta mutta sitä en täytä.
mielestäni toi ainakin on aivan väärä syy tehdä lapsia."no tehtiin nyt toi eeva-irmeli ja juuso-kaaleppi ku on sanottu että pitää lisääntyä.ei me kyllä niitä haluttu,mutta tulipa tehtyä."
joo jee jippii ja päätä seinään.takia sä jaksat täällä tota vakaumustas toitottaa kun kerta olet saanut jo haluamasi siunauksen asiallesi. Päästäs kaikki helpommalla kun antasit olla. Miks sä otat tän asian esiin jos et kestä ihmisten omia mielipiteitä asiasta.Onhan sullakin omas. Jokainen tekee elämällään niinku tykkää ja jos sä löydät sisältöö elämääs vielä n.50vuoden ajan ilman kakaroita niin onnea matkaan.Itse ei kyllä pysyisi mielenkiinto elämää kohtaan yllä pelkästää miestäni tuijottamalla.
- iiris83
helevetin kirjoitti:
takia sä jaksat täällä tota vakaumustas toitottaa kun kerta olet saanut jo haluamasi siunauksen asiallesi. Päästäs kaikki helpommalla kun antasit olla. Miks sä otat tän asian esiin jos et kestä ihmisten omia mielipiteitä asiasta.Onhan sullakin omas. Jokainen tekee elämällään niinku tykkää ja jos sä löydät sisältöö elämääs vielä n.50vuoden ajan ilman kakaroita niin onnea matkaan.Itse ei kyllä pysyisi mielenkiinto elämää kohtaan yllä pelkästää miestäni tuijottamalla.
kun haluan tietää onko se muka oikeesti kaikkien mielestä jokin vitun velvollisuus tehä penskoja.ja miks me jotka ei niitä haluta,ollaan sitten heti muiden silmissä kapinoivia ja kummajaisia.toisille eläimet on lapsia,ja pirun ihania onkin,ne riittää.
oikeassa olet siinä,että jokaisella on oikeus mielipiteeseen.ja jokaisella on myös oikeus perustella sitä,ja vastata jos haluaa. - Biologi
iiris83 kirjoitti:
meinaan toi sun vastaus.lisääntyminen on elämän tarkoitus,eli jokasen olis pakko tehdä lapsia.mutta voi voi kun me kaikki ei haluta.eli siis sunkin mielestä sen on aikuisen velvollisuus,tehä maailmaan edes yksi kansalainen,halusit sitä tai et.ei toivottuja lapsia on liikaa,miksi pitäs väkisin tehä lisää.
mitä sitten muka tapahtuu jos ei tee lapsia,etkö pääse taivaaseen vai häh?!?
mistä ihmeestä on saatu päähän toikin ajatus.oli se velvollisuus tai ei,mutta mutta sitä en täytä.
mielestäni toi ainakin on aivan väärä syy tehdä lapsia."no tehtiin nyt toi eeva-irmeli ja juuso-kaaleppi ku on sanottu että pitää lisääntyä.ei me kyllä niitä haluttu,mutta tulipa tehtyä."
joo jee jippii ja päätä seinään.Ei se mikään VELVOLLISUUSKYSYMYS ole! Kyse on siitä miksi me täällä olemme, ja mihin luonto on meidät tarkoittanut. Jos mielestäsi ei lisääntyminen ole maapallon elävien olentojen päätarkoitus ja se, mihin luonto ensisijaisesti pyrkii (lajin säilymiseen ), niin mikä se sitten on?
Kertoisitko? - ei halua lapsia
iiris83 kirjoitti:
meinaan toi sun vastaus.lisääntyminen on elämän tarkoitus,eli jokasen olis pakko tehdä lapsia.mutta voi voi kun me kaikki ei haluta.eli siis sunkin mielestä sen on aikuisen velvollisuus,tehä maailmaan edes yksi kansalainen,halusit sitä tai et.ei toivottuja lapsia on liikaa,miksi pitäs väkisin tehä lisää.
mitä sitten muka tapahtuu jos ei tee lapsia,etkö pääse taivaaseen vai häh?!?
mistä ihmeestä on saatu päähän toikin ajatus.oli se velvollisuus tai ei,mutta mutta sitä en täytä.
mielestäni toi ainakin on aivan väärä syy tehdä lapsia."no tehtiin nyt toi eeva-irmeli ja juuso-kaaleppi ku on sanottu että pitää lisääntyä.ei me kyllä niitä haluttu,mutta tulipa tehtyä."
joo jee jippii ja päätä seinään.Niin ei sillä ole mitään tekemistä kirkkojen ja raamattujen kanssa.
Normaali terve ihminen haluaa lisääntyä sillä se on normaalia ja tervettä!
Sille emme mahda mitään, että joistain on mageeta olla jotenkin parempi ja "erikoislaatuinen" ja originelli kieltämällä tämän perustarpeen itsessään. Mutta ketä muuta se loppujenlopuksi haittaa kuin heitä itseään?
Yleensähän nää tyypit katuu viimeistään sitten kun lasten saanti on jo mahdotonta.
Turha sitten iteä kun piti olla niin itsenäinen ja kultivoitunut aikanaan.
;D
Mutta kai he tietävät edelleen vanhainkodin vuodeosastopotilaina, että tulipa vietettyä vauhdikas ja erilainen elämä! - reilut 20!
iiris83 kirjoitti:
kun haluan tietää onko se muka oikeesti kaikkien mielestä jokin vitun velvollisuus tehä penskoja.ja miks me jotka ei niitä haluta,ollaan sitten heti muiden silmissä kapinoivia ja kummajaisia.toisille eläimet on lapsia,ja pirun ihania onkin,ne riittää.
oikeassa olet siinä,että jokaisella on oikeus mielipiteeseen.ja jokaisella on myös oikeus perustella sitä,ja vastata jos haluaa.Mikä helvetin ongelma sulla on, jos kaikki ihmettelee, ettei reilut 20 vuotias halua lapsia?
HALOOOOO voi vittu, kuka fiksu niin nuorena alkaa penikoita pukkaamaan? Niitä vaunuja työnteleviä pissiksiä "voinko jättää vauvan kahdeksi tunniksi yksin, kun meen chattitreffeille" on jo saatana aivan tarpeeksi.
Opiskele ja kasva. - iiris83
reilut 20! kirjoitti:
Mikä helvetin ongelma sulla on, jos kaikki ihmettelee, ettei reilut 20 vuotias halua lapsia?
HALOOOOO voi vittu, kuka fiksu niin nuorena alkaa penikoita pukkaamaan? Niitä vaunuja työnteleviä pissiksiä "voinko jättää vauvan kahdeksi tunniksi yksin, kun meen chattitreffeille" on jo saatana aivan tarpeeksi.
Opiskele ja kasva.mitenkäs tämä liitty muhun? enhän mä ookkaan liittymässä noihin teineihin millään lailla.
eikä 22 vuotias kyllä enään mikään teinikään ole.mutta mielipide toikin,kerro se vain jossain teiniäiti palstalla. - iiris83
Biologi kirjoitti:
Ei se mikään VELVOLLISUUSKYSYMYS ole! Kyse on siitä miksi me täällä olemme, ja mihin luonto on meidät tarkoittanut. Jos mielestäsi ei lisääntyminen ole maapallon elävien olentojen päätarkoitus ja se, mihin luonto ensisijaisesti pyrkii (lajin säilymiseen ), niin mikä se sitten on?
Kertoisitko?en kuule osaa kertoa,mutta tuskin kukaan sitä 100% varmuudella tietääkään.yläasteella esim toinen opettaja oli tota meltä että lisääntyminen on elämän tarkoitus,toinen taas sanoi että elää ja kuolla.ja ihan tiedoksi että molemmat oli uskonnon opettajia.
ja eihän eläinkunnassakaan kaikki yksilöt pakosti lisäänny,eikä kaikkien edes toivota lisääntyvän. - lisääää
iiris83 kirjoitti:
en kuule osaa kertoa,mutta tuskin kukaan sitä 100% varmuudella tietääkään.yläasteella esim toinen opettaja oli tota meltä että lisääntyminen on elämän tarkoitus,toinen taas sanoi että elää ja kuolla.ja ihan tiedoksi että molemmat oli uskonnon opettajia.
ja eihän eläinkunnassakaan kaikki yksilöt pakosti lisäänny,eikä kaikkien edes toivota lisääntyvän.No mitkäs eläimet ei lisäänny?
Ne kun sitten ovat kuolleet sukupuuttoon eiks vaan.
Olisi kyllä mielenkiintoista saada esimerkki eläinkunnasta?
Löytyykö esim leijonien parista originelleja? - iiris83
lisääää kirjoitti:
No mitkäs eläimet ei lisäänny?
Ne kun sitten ovat kuolleet sukupuuttoon eiks vaan.
Olisi kyllä mielenkiintoista saada esimerkki eläinkunnasta?
Löytyykö esim leijonien parista originelleja?..että tuskin jokainen yksilö lisääntyy.eihän sitä pysty kukaan todistamaan että synnyttääkö jokanen maan matonen elämänsä aikana yhtäkään pentua.että näin.
- elämän tarkoituksen
Biologi kirjoitti:
Ei se mikään VELVOLLISUUSKYSYMYS ole! Kyse on siitä miksi me täällä olemme, ja mihin luonto on meidät tarkoittanut. Jos mielestäsi ei lisääntyminen ole maapallon elävien olentojen päätarkoitus ja se, mihin luonto ensisijaisesti pyrkii (lajin säilymiseen ), niin mikä se sitten on?
Kertoisitko?Olemme lapseton avopari. Emme oikeen osaa kuvitella itseämme isänä ja äitinä. Ei nyt ei ehkä koskaan. Elämä voi olla rikasta myös ilman lapsia. Ja menetkö sitten kyselemään lapsettomilta parinkunnilta elämän tarkoitusta? Veikkaanpa, että osut monella arkaan kohtaan. Toiset eivät VOI NIITÄ SAADA vaikka haluaisivatkin. Kyllähän nuo ihmiset lisääntyvät noissa kehitysmaissa sen verran tiuhaan tahtiin, että ei tämä elämä täällä lopu, vaikka mekään emme lapsia haluaisi.
Matkustelemme, vietämme aikaa kummilasten kanssa, viemme elokuviin, syömään... jne. Käytämme rahaa itseemme. Vietämme aikaa ystävien kanssa. Olemme eläinrakkaita.... Ja teemme vielä töitäkin. Maailma on paha, onko tänne edes hyvä perhettä perustaa? - Algebradar
elämän tarkoituksen kirjoitti:
Olemme lapseton avopari. Emme oikeen osaa kuvitella itseämme isänä ja äitinä. Ei nyt ei ehkä koskaan. Elämä voi olla rikasta myös ilman lapsia. Ja menetkö sitten kyselemään lapsettomilta parinkunnilta elämän tarkoitusta? Veikkaanpa, että osut monella arkaan kohtaan. Toiset eivät VOI NIITÄ SAADA vaikka haluaisivatkin. Kyllähän nuo ihmiset lisääntyvät noissa kehitysmaissa sen verran tiuhaan tahtiin, että ei tämä elämä täällä lopu, vaikka mekään emme lapsia haluaisi.
Matkustelemme, vietämme aikaa kummilasten kanssa, viemme elokuviin, syömään... jne. Käytämme rahaa itseemme. Vietämme aikaa ystävien kanssa. Olemme eläinrakkaita.... Ja teemme vielä töitäkin. Maailma on paha, onko tänne edes hyvä perhettä perustaa?Tuossa oli hyvä pointti,kyllähän noi kiinalaiset ja kehitysmaalaiset sen verran tiuhaan tahtiin lisääntyy,että kyllä sitä elämää tulee jatkumaan,vaikkei jokanen suomalainen terve nainen lapsia tekisikään.kuin myös toikin,että maailma on paha..(ja kuka on sen takana,ihminen.lisäännytään vain urakalla,ja saadaan lisää massamurhaajia,terroristeja,huumehörhöjä,pedofiileja ym).
En ole ihmis taikka lapsi vihaaja,mutta karu totuus on myöskin tämä.
-onnellinen lapseton nainen-
- hajoamassa, lapsia!
Vanha viisas neuvo on se, että hankkiudu ihmeessä raskaaksi, jos on avioliitto huonoissa kantimissa. Eli jos miehesi hakkaa, on uskoton tai muuten vain parisuhde perseellään, niin ei muuta kuin lapsentekoon, sillä se suhde pidetään kasassa!!
- ohhoh
eipäs voi muuta sanoa kun lukee sinun vastauksias muiden kommentteihin! Ihmeen vihamielistä...jos et halua lapsia ni et halua, tuskin se ketään muuta täällä olevista kiinnosta...jos olet muiden mielestä kummajainen niin sulla varmaan on oikeus siihen! Mutta että olettaisi aikuiselta ihmiseltä myös asiallista käytöstä muiden elämänarvoja kohtaan, kuuluu siihen sitten noita vaaveja tai ei. Jos ei edes joululahjaa voi ostaa niin tuo jo on aikas lapsellista...huh huh! Terv. Vauvakuumeen pyörteissä oleva 22-vuotias
- vielä lisätä
tai sitten asia on niin että miehesi on sanonut ettei koskaan halua lapsia ja sinä olet katkeroitunut asiasta koska itse haluaisit ja kun mies pysynyt kannassaan ni sinä olet alkanut "vihaamaan" lapsia vain sen takia että mihes on sanonut ettei noita halua...
- Mc mutzi
vielä lisätä kirjoitti:
tai sitten asia on niin että miehesi on sanonut ettei koskaan halua lapsia ja sinä olet katkeroitunut asiasta koska itse haluaisit ja kun mies pysynyt kannassaan ni sinä olet alkanut "vihaamaan" lapsia vain sen takia että mihes on sanonut ettei noita halua...
Minulle oli muuten käymässä kerran niin. Onneksi sain vaihdettua miestä.
Joskus nainen on valmis uskomattomiin uhrauksiin sadistisen miehen takia... - iiris83
vielä lisätä kirjoitti:
tai sitten asia on niin että miehesi on sanonut ettei koskaan halua lapsia ja sinä olet katkeroitunut asiasta koska itse haluaisit ja kun mies pysynyt kannassaan ni sinä olet alkanut "vihaamaan" lapsia vain sen takia että mihes on sanonut ettei noita halua...
että tämän pariskunnan kanssa oli sovittu jo aijemmin ettei joululahjoja osteta toisillemme,ei edes tulevale vauvalle,koska nämä ovat sille jo kaikkea mahdollista hommanneet.ja nimenomaan pyysivät että ei,koska heillä on muuttokin alla pain.ja kun vauva tuli,silloin kysyin miehen mielipidettä että ostetaanko vai ei.
sitten tämä toinen.ei mun mies päätäni ole millään lailla kääntänyt tässä en halua lapsia asiassa.molemmat ollaan oltu samalla linjalla ihan alusta asti.mitään painostusta ei ole ollut kummaltakaan puolelta.
- omalla painollaan
Ensinnäkin olet niin nuori, et sun on ihan turha miettii koko juttua vielä.
Yleensä nykyisin naiset miettii noi asiat siinä 30-40 vuotiaina nykyään.
Ja vaikket sitä usko, niin ehdit muuttaa mieles vielä monta kertaa suuntaan ja toiseen...ja todennäköisesti myös miestä tulee vaihdettua.
Seuraava miehes voikin haluta lapsia ja rakkaudessas olet valmis katsomaan asiaa ihan toisin silmin!
Mut elä vaan rauhassa äläkä mieti näitä. Kaikki menee kyllä omalla painollaan.
Turha näistä asioista on kiistellä!
Terv. ennen samoin ajatellut nykyinen äiti!- vilosohvi
Meistä ei kukaan tiedä,mitä elämä tuo eteen.En tiedä lainkaan,mitä teen kymmenen vuoden päästä,voin vain toivoa ja ohjata elämääni siihen suuntaan,mitä toivon.Mutta kun on nämä muuttuvat määreet,mitä ei voi hallita..
Mutta aloittaja on vielä niin nuori,ettei usko elämän olevan arvaamaton pelimies,joka heittää eteen yllätyksiä toisensa perään.
Itse olen puolessa välissä neljääkymmentä,muistan kyllä tuon saman ajan,kun kaiken tiesi.Mitä vanhemmaksi tulen,sitä VÄHEMMÄN tiedän VARMASTI asiat,tiedän LUULEVANI enemmän.
Ja kymmenen vuoden päästä pohdin taas,mitä tiedän ja mitä luulen,mutta sen tiedän,ettei mikään ole varmaa..
- -jan-
niin eihän sitä pidä hankkia lapsia jossei niitä halua..ite oon 18v ja mulla on melkein kaks kuukautias lapsi.niin kauan ennen ku tulin raskaaks sanoin etten tähän maailmaan lapsia tee vaikka niistä pidänkin,mutta kun päivä koitti milloin sain tietää että oon raskaana en ikinä sitä olis halunnut abortilla tappaa.tällä hetkellä rakastan pikku tyttöäni enemmän kun mitään ja oon tyytyväinen kun se on elämässäni mukana
- mieti vähän
Ensinnäkkää toi on teidän asia ja kuulostat tosi katkeralta lapsia kohtaan. En kyl toivo et joku sut äidiksi sais jos oot nuin...... mitä ihmettä sää täällä kyselet et ootko kummajainen, oot jo sen takia ku tommosia alotuksia laitat et 22v etkä halua ikinä äidiks. Kasva vähä!!!!
- iiris83
mieti vähän kirjoitti:
Ensinnäkkää toi on teidän asia ja kuulostat tosi katkeralta lapsia kohtaan. En kyl toivo et joku sut äidiksi sais jos oot nuin...... mitä ihmettä sää täällä kyselet et ootko kummajainen, oot jo sen takia ku tommosia alotuksia laitat et 22v etkä halua ikinä äidiks. Kasva vähä!!!!
onneksi meillä on sellainen kuin sananvapaus...
ja kasvanhan minä,koko ajan,ja joka päivä.
"musta ei kai ikinä,taida aikuiseksi olla,enkä sitä halua,mä vain kuljen pilke silmäkulmassa" - aikuinen
iiris83 kirjoitti:
onneksi meillä on sellainen kuin sananvapaus...
ja kasvanhan minä,koko ajan,ja joka päivä.
"musta ei kai ikinä,taida aikuiseksi olla,enkä sitä halua,mä vain kuljen pilke silmäkulmassa"Pilke silmäkulmassa ei tarvi olla sama asia kuin typeryys
- iiris83
aikuinen kirjoitti:
Pilke silmäkulmassa ei tarvi olla sama asia kuin typeryys
niin mikä? se että ei tahdo lapsia?
- neitsytleijona80
iiris83 kirjoitti:
niin mikä? se että ei tahdo lapsia?
Se on sun ja miehes välinen asia, se lapsiasia. Eikä kuulu kenellekään muulle. Mekin ollaan lapsettomia. Ja ei nyt ainakaan aikomustakaan hankkia perhettä. Mies yrittäjä, eli aina menossa. Ei mahdu lapset kuvioihin. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Mä en ainakaan viitti kauheeesti lukea näitä juttuja, kun tuon ihmisten kannan saattaa jo arvata. Olet nuori, mitä tahansa saattaa tapahtua. Koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan... ;)) Joka tapauksessa Iloista Joulua sinulle! Niin, meidän lapsettomienhan pitäisi olla aina joulut töissä... ;))
- ohhooooo
iiris83 kirjoitti:
onneksi meillä on sellainen kuin sananvapaus...
ja kasvanhan minä,koko ajan,ja joka päivä.
"musta ei kai ikinä,taida aikuiseksi olla,enkä sitä halua,mä vain kuljen pilke silmäkulmassa"sananvapus on mutta miksi kirjoittelet tällaiselle palstalle jos et kestä muiden mielipiteitä ja sanomisia? kyllähän sen tietää että tällainen aihe saa paljon keskustelua ja mielipiteitä aikaan. Se ei kuulu kenellekkään, jos ette tee lapsia ni älkää tehkö herranjumala mitä sitä enempää puimaan! Tai sitten sulla on joku ihme identiteettikriisi ja yrität saada täältä apua ja varmistusta siihen että miksi sitten-ehkä-kuitenkin sun pitäs niitä mukeloita tehdä ja vääntää...kuka tietää...joku syyhän sulla tänne kirjoitteluun kuiteskin on, enkä usko et se on se että saisit kantaas muilta hyväksyntää sillä miksi ihmeessä sellaista tarvitsisit??? t.vauvakuumeessa kieriskelevä 22-vuotias
- iiris83
ohhooooo kirjoitti:
sananvapus on mutta miksi kirjoittelet tällaiselle palstalle jos et kestä muiden mielipiteitä ja sanomisia? kyllähän sen tietää että tällainen aihe saa paljon keskustelua ja mielipiteitä aikaan. Se ei kuulu kenellekkään, jos ette tee lapsia ni älkää tehkö herranjumala mitä sitä enempää puimaan! Tai sitten sulla on joku ihme identiteettikriisi ja yrität saada täältä apua ja varmistusta siihen että miksi sitten-ehkä-kuitenkin sun pitäs niitä mukeloita tehdä ja vääntää...kuka tietää...joku syyhän sulla tänne kirjoitteluun kuiteskin on, enkä usko et se on se että saisit kantaas muilta hyväksyntää sillä miksi ihmeessä sellaista tarvitsisit??? t.vauvakuumeessa kieriskelevä 22-vuotias
eihän asian pitäiskää kuulua muille,että miksi ei tehdä lapsia.mutta kun joidenki kalloon ei vain mahdu että ei tartte joka kerta kysyä,aivan ku tarkistaakseen että onko mieli muuttunut.onneksi on niitä jotka uskoo ekalla kerralla kun sanotaan hienosti että kyllä meille riittää noi karvaset vauvat,niissä on tarpeeksi.jätetään suosista muille toi lasten teko.
tarkotuksenihan onkin alunperin saada vastauksia kysymykseen: miksi tehdä lapsia?
oma kantani nähtävästi jälleen ihmetyttää monia.kyllä mä tietty sillon vastailen ja perustelen.tietääkseni sitä ei missään säännöissä kielletä,ettei saisi vastata muiden kirjotuksiin?!? - itsekästä
iiris83 kirjoitti:
eihän asian pitäiskää kuulua muille,että miksi ei tehdä lapsia.mutta kun joidenki kalloon ei vain mahdu että ei tartte joka kerta kysyä,aivan ku tarkistaakseen että onko mieli muuttunut.onneksi on niitä jotka uskoo ekalla kerralla kun sanotaan hienosti että kyllä meille riittää noi karvaset vauvat,niissä on tarpeeksi.jätetään suosista muille toi lasten teko.
tarkotuksenihan onkin alunperin saada vastauksia kysymykseen: miksi tehdä lapsia?
oma kantani nähtävästi jälleen ihmetyttää monia.kyllä mä tietty sillon vastailen ja perustelen.tietääkseni sitä ei missään säännöissä kielletä,ettei saisi vastata muiden kirjotuksiin?!?Heips. Me ollaan monesti mun siskon kanssa mietitty oikeesti päteviä syitä hankkia lapsia, eikä olla keksitty yhtään. (kun ei sekään voi olla pätevä syy, et suomeen tarvitaan lisää työvoimaa...). Mut sit mä tulin tavallaan vahingossa raskaaksi ja olin kyllä aina ajatellutkin, et me hankitaan lapsia joskus, ja sit kun mietin, et mitä kertoisin mun siskolle, et miks mä sit hankin lapsia, niin kyllä se musta on ihan pelkästään itsekästä. Ei se ole joku jumalan pyhä tehtävä naiselle, tai jos onkin, niin ei pelkästään sen takia kannata hommaan ruveta, siinä vaan katkeroituu. Kyllä musta on ihanaa saada oma lapsi, ja on ihanaa, et sen saa sit tehdä, kun haluaa, vaikka se onkin itsekästä. Mut nyt just tuntuu, et en tiedä, mikä vois olla tän parempaa, vaikka raskaus ei olekaan koko ajan mennyt hyvin ja moni asia pelottaa. Mut ehkä ne parhaat asiat aina pelottaa? niinkun naimisiin meno esim.
- Lyytiamutsi
iiris83 kirjoitti:
eihän asian pitäiskää kuulua muille,että miksi ei tehdä lapsia.mutta kun joidenki kalloon ei vain mahdu että ei tartte joka kerta kysyä,aivan ku tarkistaakseen että onko mieli muuttunut.onneksi on niitä jotka uskoo ekalla kerralla kun sanotaan hienosti että kyllä meille riittää noi karvaset vauvat,niissä on tarpeeksi.jätetään suosista muille toi lasten teko.
tarkotuksenihan onkin alunperin saada vastauksia kysymykseen: miksi tehdä lapsia?
oma kantani nähtävästi jälleen ihmetyttää monia.kyllä mä tietty sillon vastailen ja perustelen.tietääkseni sitä ei missään säännöissä kielletä,ettei saisi vastata muiden kirjotuksiin?!?Minulle tuli eka lapsi puoli vahingossa ja silloin en ymmärtänyt yhtään ainoata syytä tehdä lapsia.
Siinä kun se eka kasvoi, ja homma pikkuhiljaa muuttui mielenkiintoisemmaksi, niin aloin pikkuhiljaa pehmetä sisältä (niin helkkarin kova ämmä kun olin ollutkin, etten ees tajunnut kuinka ahdistunut ja ehdoton joka asiassa).
En sano, että lapsi muutti minut vaan sen miten näin itseni ja maailman. Ja mun kohdalla muutos oli pelkästään positiivinen.
Eikä ää ol miään ihhulitekstiä, vaan haluun sanoa, että olin nuorempana osi itsekäs ja ennen kaikkea EHDOTON. Ajatteluni oli hirveän kapeaa ja musta-valkoista.
Nt on kole asaeä tnnetseäni ytään3nn sdtusikuin lapsettomana.
Nyt ei tarvitse koko ajan miettiä omaa itseä ja sen myötä suhtautuminen itseen on muuttunut luontevaksi.
Masennukset on poissa j ystäviä ja menoja samaan malliin kuin ennenkin (eli äitiys ei rajoita jos ei itse sitä halua).
Ja ennen kaikkea tämä tuntuu luonnolliselta.
En edes halua ajatella mikä katkeroitunut eukko olisin nyt lähes nelikymppisenä jos en olisi tehnyt lapsia.
Näitä riittää tuttavapiirissä (enkä tarkoita lapsettomuusongelmasta kärsiviä) vaan niitä, joille ura ja menot oli niin kaikki kaikessa, ettei perheen perustamiselle riittänyt tilaa.
Neljänkympin tienoilla moni vaan huomaa, että yksin on mentävä jos haluaa mennä, ei tahdo löytyä kavereita. Ja työpaikoillakin tuon ikäiset puhuvat lapsistaan.
Siinä oli minun syitäni.
Jos niitä nyt lasten tekoon tarvitaan... - edellinen
Lyytiamutsi kirjoitti:
Minulle tuli eka lapsi puoli vahingossa ja silloin en ymmärtänyt yhtään ainoata syytä tehdä lapsia.
Siinä kun se eka kasvoi, ja homma pikkuhiljaa muuttui mielenkiintoisemmaksi, niin aloin pikkuhiljaa pehmetä sisältä (niin helkkarin kova ämmä kun olin ollutkin, etten ees tajunnut kuinka ahdistunut ja ehdoton joka asiassa).
En sano, että lapsi muutti minut vaan sen miten näin itseni ja maailman. Ja mun kohdalla muutos oli pelkästään positiivinen.
Eikä ää ol miään ihhulitekstiä, vaan haluun sanoa, että olin nuorempana osi itsekäs ja ennen kaikkea EHDOTON. Ajatteluni oli hirveän kapeaa ja musta-valkoista.
Nt on kole asaeä tnnetseäni ytään3nn sdtusikuin lapsettomana.
Nyt ei tarvitse koko ajan miettiä omaa itseä ja sen myötä suhtautuminen itseen on muuttunut luontevaksi.
Masennukset on poissa j ystäviä ja menoja samaan malliin kuin ennenkin (eli äitiys ei rajoita jos ei itse sitä halua).
Ja ennen kaikkea tämä tuntuu luonnolliselta.
En edes halua ajatella mikä katkeroitunut eukko olisin nyt lähes nelikymppisenä jos en olisi tehnyt lapsia.
Näitä riittää tuttavapiirissä (enkä tarkoita lapsettomuusongelmasta kärsiviä) vaan niitä, joille ura ja menot oli niin kaikki kaikessa, ettei perheen perustamiselle riittänyt tilaa.
Neljänkympin tienoilla moni vaan huomaa, että yksin on mentävä jos haluaa mennä, ei tahdo löytyä kavereita. Ja työpaikoillakin tuon ikäiset puhuvat lapsistaan.
Siinä oli minun syitäni.
Jos niitä nyt lasten tekoon tarvitaan...Jotain siansaksaa näämmä pujahti tuonne sekaan.
Pahoittelen (siis nyt on 3 lasta jne)...
- helppoa
Tee sama kuin idoli-Agnes. Eli tee lapsi ja sysää se muiden hoitoon. Voit sitten lapsen ollessa vähän vanhempi palata sankarina kuvioon ja puhua kaikille, kuinka hyvin olet lapsesi kasvattanut jne.
- hyvä äiti!!!!
Iriksestä tlee todennäköisesti aikanaan parempi äiti kuin monesta muusta.
Hän on ainakin miettinyt asiaa eikä pitänyt sitä itsestäänselvyytenä.
Lapsikielteisimmistä usein jostain syystä tulee lopulta upeita rakastavia ja vastuuntuntoisia vanhempia.
Ja jos eivät vanhemmiksi päädy niin säästyvätpä tuskalta mikä vanhempia seuraa aina: tietoisuus siitä, että lapsensa voi menettää silmänräpäyksessä.
Sen menetyksen tuskaa ei kukaan lapseton osaa koskaan tajuta ja on siksi kadehdittavan onnellisessa asemassa. - iiris83
hyvä äiti!!!! kirjoitti:
Iriksestä tlee todennäköisesti aikanaan parempi äiti kuin monesta muusta.
Hän on ainakin miettinyt asiaa eikä pitänyt sitä itsestäänselvyytenä.
Lapsikielteisimmistä usein jostain syystä tulee lopulta upeita rakastavia ja vastuuntuntoisia vanhempia.
Ja jos eivät vanhemmiksi päädy niin säästyvätpä tuskalta mikä vanhempia seuraa aina: tietoisuus siitä, että lapsensa voi menettää silmänräpäyksessä.
Sen menetyksen tuskaa ei kukaan lapseton osaa koskaan tajuta ja on siksi kadehdittavan onnellisessa asemassa.kiva huomata että löytyy kaltaisiasi jotka ymmärtää muiden mielipiteen,ja myös ajattelee sen hyviä puolia,eikä heti ole syyttelemässä että olet liian nuori edes puhumaan koko asiasta.joskin sitä äitiä minusta ei tule,mutta hyvä ja rakastava äityli olen eläimille =D
- sävysi on sellainen,että
olet agnesille katkera,kun hän niin pystyi tekemään
- todella???
On niin mielenkiintoinen ketju, että on pakko kommentoida uudestaan. Kyselin tuolla ketjun alkupäässä, pidetäänkö todellakin kummajaisena 22-vuotiasta, joka ei halua lapsia. Tulin lisäksi kyseenalaistaneeksi sen, tulevatko paineet tehdä lapsia ulkopuolelta vai omasta päästä...
Syitä tehdä lapsia? Mieletön vauvakuume, ainakin minulla. Siis sen kummempia järkeilemättä tai miettimättä. Vaikka olenkin onnellinen lapsistani, nyt ja varmaan tulevaisuudessakin, olisihan sitä voinut VÄHÄN miettiä. Siis haluanko lapsia näin nuorena? Haluanko vanhempanakaan? Minun mielestäni Iiriksen tapa on paljon parempi.
Hassua, että monet vastaajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että Iiris on lapsellinen ja epäkypsä. Minun mielestäni ei ole lapsellista puolustaa omaa näkökulmaansa, varsinkin kun sen tekee provosoinnista huolimatta turhia hermoilematta.
Jos pystyy noin hyvin perustelemaan sen, ettei halua lapsia, niin ei sitten varmaan halua. Kuka sen sitten tietää, jos ei itse?- todella???
Vielä yksi pointti: 90%:lla ainakin minun tuntemistani lapsiperheistä elämä pyörii TOTAALISESTI lasten ympärillä. Siis minunkin elämäni. Eli selittely siitä, että ei elämä lasten tuloon lopu, on osittain puppua. Elämä muuttuu niin paljon, että jos on aiemmin ollut todella vauhdikas, esim. matkustellut, käynyt usein baareissa, ei sitä lasten tulon jälkeen samaksi elämäksi tunnista. Mutta ehkä olen väärässä ja satun vain tuntemaan ne kaikki Suomen tunnollisimmat äidit ja isät! ;)
Niin, piti vain sanoa, että jos tietää jo valmiiksi, ettei siellä hiekkalaatikolla viihdy, ei kannata. Pelkästään se ei ole syy, että olisi sitten vanhana lastenlapsia. Kyllä siellä vanhainkotien vuodeosastoilla makaa paljon niitäkin vanhuksia, jotka ovat aikoinaan kasvattaneeet lapsensa... - iiris83
kiitokset kauniit sanoistasi.mahtavaa huomata että joku oikeasti pohti asiaa uudemman kerran,ja tuli sen kertomaan.
tässä aikuismaista käytöstä.
kyllähän sitä on pikkasen hymyssä suin lueskeltu kun kovinkin moni näyttää olevan tuolla linjalla että olen liian nuori edes puhumaan aiheesta,saatikka tekemään noin isoa päätöstä vasta 22-vuotiaana.osasinhan sitä odottaakkin.
ymmärrän tietekin sen,että lapsi rakkaat ihmiset ei kerta kaikkiaan voi tajuta päätöstäni,mutta se,että asiasta pitää ruveta hiiltymään/hiillostamaan,se on huvittavaa.enhän minäkään syyttele ja hauku teitä siitä että teillä on lapsia.sehän vasta hauskaksi olisi mennytkin jos olisin täällä paasannut ja haukkunut kaikki perheelliset.se on ollut teidän päätös tehdä lapsia,ja sitähän tässä olen hakenutki,että mikä se on ollut,joka on saanut teidät tekemään lapsia?
kaikilla on omat mielipiteensä,senhän nyt tietää jokanen ettei niistä kannata pahemmin alkaa väittelemään.tämä kuitenkin tuntuu olevan aihe,johon jokasen on taas kerrottava se oma puolustus/syyttely kanta.ja että yksi ihminen oikeasti mietti asiaa minun kannalta,ja tajuaa myös sen,että oman näkökantansa puolustaminen on jopa sallittua.en minä huvikseen tänne tule teille vastailemaan,totta kai kirjotan jos asiaan haluan vastata.nämä: "mitä sä tänne vieki kirjotat!!?" kommentit on mielestäni turhia,mutta taitavat kuulua joka palstalle,että aina joku kinnaa noita.
tällästä tällä kertaa. - faija
todella??? kirjoitti:
Vielä yksi pointti: 90%:lla ainakin minun tuntemistani lapsiperheistä elämä pyörii TOTAALISESTI lasten ympärillä. Siis minunkin elämäni. Eli selittely siitä, että ei elämä lasten tuloon lopu, on osittain puppua. Elämä muuttuu niin paljon, että jos on aiemmin ollut todella vauhdikas, esim. matkustellut, käynyt usein baareissa, ei sitä lasten tulon jälkeen samaksi elämäksi tunnista. Mutta ehkä olen väärässä ja satun vain tuntemaan ne kaikki Suomen tunnollisimmat äidit ja isät! ;)
Niin, piti vain sanoa, että jos tietää jo valmiiksi, ettei siellä hiekkalaatikolla viihdy, ei kannata. Pelkästään se ei ole syy, että olisi sitten vanhana lastenlapsia. Kyllä siellä vanhainkotien vuodeosastoilla makaa paljon niitäkin vanhuksia, jotka ovat aikoinaan kasvattaneeet lapsensa...Lasten kanssa eläminen on täyttä elämää. Ei kai matkustelu tai baarissa rilluttelu sen "parempaa" elämää ole?
Kaikille tiedoksi: mielipiteillä on taipumus muuttua. Todellakin, on lapsellista kuvitella, että ne eivät muuttuisi. Minäkin voin joskus tulevaisuudessa olla sitä mieltä, että olin tässä asiassa väärässä. - todella???
faija kirjoitti:
Lasten kanssa eläminen on täyttä elämää. Ei kai matkustelu tai baarissa rilluttelu sen "parempaa" elämää ole?
Kaikille tiedoksi: mielipiteillä on taipumus muuttua. Todellakin, on lapsellista kuvitella, että ne eivät muuttuisi. Minäkin voin joskus tulevaisuudessa olla sitä mieltä, että olin tässä asiassa väärässä.Täyttä elämää se tosiaan on. Ja vaikka elämän tarkoitus ei olisikaan tehdä lapsia, lasten syntymän jälkeen heistä huolehtimisesta tulee elämän tarkoitus.... ;) Ihan positiivisessa mielessä siis.
En missään tapauksessa tarkoittanut sitä, etten olisi elämääni tyytyväinen. Halusin vain tuoda esiin myös sen mielipiteen, että lasten tulon jälkeen elämä muuttuu oikeasti, selitti sitä miten päin tahansa.
Itse olen sitä mieltä (ja myös mieheni!), että jos tällä kokemuksella saisimme palata ajassa taaksepäin ja päättää asioista uudelleen, hankkisimme lapsia vasta vähän vanhempana. Ja syynä olisi juuri tuo elämänkokemuksen hankkiminen. - T_____
todella??? kirjoitti:
Täyttä elämää se tosiaan on. Ja vaikka elämän tarkoitus ei olisikaan tehdä lapsia, lasten syntymän jälkeen heistä huolehtimisesta tulee elämän tarkoitus.... ;) Ihan positiivisessa mielessä siis.
En missään tapauksessa tarkoittanut sitä, etten olisi elämääni tyytyväinen. Halusin vain tuoda esiin myös sen mielipiteen, että lasten tulon jälkeen elämä muuttuu oikeasti, selitti sitä miten päin tahansa.
Itse olen sitä mieltä (ja myös mieheni!), että jos tällä kokemuksella saisimme palata ajassa taaksepäin ja päättää asioista uudelleen, hankkisimme lapsia vasta vähän vanhempana. Ja syynä olisi juuri tuo elämänkokemuksen hankkiminen.>Itse olen sitä mieltä (ja myös mieheni!), että jos tällä kokemuksella saisimme palata ajassa taaksepäin ja päättää asioista uudelleen, hankkisimme lapsia vasta vähän vanhempana.
Moi. Mekin ajattelimme tuolla tavalla jokunen vuosi sitten. Mieli kuitenkin uudestaan muuttui kun kaikki lapset tulivat kouluikään. Yhtäkkiä huomattiin että elämässä on taas vapausasteita. Ei samalla tavalla kuin nuorena mutta silti oltiin taas sitä mieltä että olipa ihan hyvä hankkia lapset nuorena.
Nyt on tosin tilanne on taas muuttunut lapsiluvun kasvun myötä. Elämä on taas enemmän sidottu tiettyihin kuvioihin. Niissä kuvioissa kuitenkin viihtyy aina vaan paremmin. Enää ei kaivata vallattomia nuoruusvuosia. Elämä vierii eteenpäin ja varmasti vielä löytyy aikaa esim. nähdä maailmaa ja tehdä muuta jännittävää lasten kanssa ja kahdestaan tai yksin.
- ÄITI-----------------------...
Olet vasta 22-vuotias.
Ajattelin itse samoin kolmekymppiseksi, mutta niin se vaan kävi että alkoikin haluamaan lasta perheeseen.
Nyt 35-vuotiaana mulla on 2 lasta ja hienoa on!
Siis todella, 22-vuotiaana olet aika nuori sanomaan että et KOSKAAN halua lapsia.
Sen näkee sitten haluaako koskaan vai ei, muttei koskaan kannata sanoa ei koskaan.- iiris83
näitä joidenka mielestä 22vuotias on liian nuori edes puhumaan aiheesta,saatikka tekemään siihen liittyviä päätöksiä.
jokaisella on oikeus mielipiteeseensä,jokaisella on oikeus puolustaa kantaansa.mutta käännyttäminen toiseen suuntaan,on aika harvoin onnistuvaa,saatikka suositeltavaa,silloin kun toisella on se selvä mielipide.
vaikka kuinka olisikin itse joskus samaa asiaa miettinyt ja tullut sitten toisiin aatoksiin,voisi myös ajatella että ehkä toiset niin ei tee.toiset oikeasti aikoo seistä sanojensa takana.etenkin kun asia on todellakin moneen kertaan tarkkaan mietitty,ennen päätöstä.asiat on puntaroitu monelta kannalta.ja eikös se ole hyvä tehdä jo nuorena,niin ei tarvi myöhemmin alkaa miettimään. - jauhomylly
iiris83 kirjoitti:
näitä joidenka mielestä 22vuotias on liian nuori edes puhumaan aiheesta,saatikka tekemään siihen liittyviä päätöksiä.
jokaisella on oikeus mielipiteeseensä,jokaisella on oikeus puolustaa kantaansa.mutta käännyttäminen toiseen suuntaan,on aika harvoin onnistuvaa,saatikka suositeltavaa,silloin kun toisella on se selvä mielipide.
vaikka kuinka olisikin itse joskus samaa asiaa miettinyt ja tullut sitten toisiin aatoksiin,voisi myös ajatella että ehkä toiset niin ei tee.toiset oikeasti aikoo seistä sanojensa takana.etenkin kun asia on todellakin moneen kertaan tarkkaan mietitty,ennen päätöstä.asiat on puntaroitu monelta kannalta.ja eikös se ole hyvä tehdä jo nuorena,niin ei tarvi myöhemmin alkaa miettimään.Joo, hyvähän se on miettiä asiat perusteellisesti.
Mutta!
Siltikin sanoisin, että ei ne miettimällä parane vaan aika se on joka näyttää mitä haluaa sitten esim. 30 ikäisenä.
Silloin tulee laitettua aika moni muukin asia uudelleen mietintään.
Tämä vaan, ettei kukaan innostu parikymppisenä esim. sterilointiin.
Paras kun tekee niin kuin nyt tuntuu oikealta. Mitä sitä murehtimaan mitä vuosien päästä? - iiris83
jauhomylly kirjoitti:
Joo, hyvähän se on miettiä asiat perusteellisesti.
Mutta!
Siltikin sanoisin, että ei ne miettimällä parane vaan aika se on joka näyttää mitä haluaa sitten esim. 30 ikäisenä.
Silloin tulee laitettua aika moni muukin asia uudelleen mietintään.
Tämä vaan, ettei kukaan innostu parikymppisenä esim. sterilointiin.
Paras kun tekee niin kuin nyt tuntuu oikealta. Mitä sitä murehtimaan mitä vuosien päästä?asia on mietitty,moneen kertaan,monelta kantilta.
ja turha sitä on alkaa ihmisiä käännyttämään,silloin kun asia on päätetty,ja kansi suljettu.ja etenkin tässä tapauksessa kun osapuolet on toisilleen täysin tuntemattomia,olet väärä ihminen sanomaan mitä voisimme haluta kolmekymppisinä.eikä tässä kummaltakaan olla mitään johtoja olla poikkomassa,se homma hoidettiin vain kissoille.
toiset haluaa,toiset ei.voisi edes koittaa ymmärtää toisen mielipiteen,ja edes hitusen arvostaa sitäkin.toiset tekee isoja päätöksiä jo nuorena,onhan se ammattikin päätettävä jo nuorempana. - Siukku
iiris83 kirjoitti:
asia on mietitty,moneen kertaan,monelta kantilta.
ja turha sitä on alkaa ihmisiä käännyttämään,silloin kun asia on päätetty,ja kansi suljettu.ja etenkin tässä tapauksessa kun osapuolet on toisilleen täysin tuntemattomia,olet väärä ihminen sanomaan mitä voisimme haluta kolmekymppisinä.eikä tässä kummaltakaan olla mitään johtoja olla poikkomassa,se homma hoidettiin vain kissoille.
toiset haluaa,toiset ei.voisi edes koittaa ymmärtää toisen mielipiteen,ja edes hitusen arvostaa sitäkin.toiset tekee isoja päätöksiä jo nuorena,onhan se ammattikin päätettävä jo nuorempana.Mitä mieltä olet. Ystäväni vakuutti minulle monet kerrat vielä viisi vuotta sitten ettei ikinä tee lapsia hänelle riittää koira. Mutta menipä aikaa ja tänä päivänä hänellä on pieni tyttö sekä koira en tiedä mikä sai ajatuksen muuttumaan.
- ex-radikal!
iiris83 kirjoitti:
asia on mietitty,moneen kertaan,monelta kantilta.
ja turha sitä on alkaa ihmisiä käännyttämään,silloin kun asia on päätetty,ja kansi suljettu.ja etenkin tässä tapauksessa kun osapuolet on toisilleen täysin tuntemattomia,olet väärä ihminen sanomaan mitä voisimme haluta kolmekymppisinä.eikä tässä kummaltakaan olla mitään johtoja olla poikkomassa,se homma hoidettiin vain kissoille.
toiset haluaa,toiset ei.voisi edes koittaa ymmärtää toisen mielipiteen,ja edes hitusen arvostaa sitäkin.toiset tekee isoja päätöksiä jo nuorena,onhan se ammattikin päätettävä jo nuorempana.Kukaan ei voi päättää ammattiaan nuorena varsinkaan nykyaikana. Jos kouluttaudut lakimieheksi niin saatat olla siivoja vuosien kuluttua.
Ehkä sun kirjoituksessas ei herättänyt tunteita niinkään se, että sanot ettet ikinä tee lapsiavaan tuo ehdoton mustavalkoinen ajattelu joka saa asiasi tuntumaan melko lapselliselta.
Edellinen sanoi asian just niinkuin se elämässä oikeesti menee: Nuorena nyt voi päättää vaikka mitä ja muka seistä sanojensa takana ikuisesti!
Miksi sä luulet, että kaikki aktivistit on nuoria? Miksi kaikki kiihkoilijat ja greenpeace ym. tyypit on melkein poikkeuksetta nuoria?
Mihin ne häviää kun ne saa ikää? Missä on kaikki 60- luvun hipit jotka vannoivat psykedelian ja vapaan rakkauden nimiin parikymppisinä? Missä on kaikki 70- luvun parikymppiset vasemmistoradikaalit?
Vastaus: Ne kasvoivat isoiksi ja tunnustivat lopulta, että ehdottomuudessaan eivät itseasiassa tienneet elämästä eivätkä itsestään yhtään mitään.
Mutta turha tätä sulle paukuttaakun et ehdottomuudessasi sitä mitenkään pysty ymmärtämään.
Sä kuulut 2000-luvun "radikaaleihin" nuoriin joiden mottona on "päätä itse omasta elämästäsi", se on ajan henki ja trendi. Niin kuuluu ajatella nyt kun on parikymppinen.
Edellinen oli oikeassa sanoessaan, että on turha miettiä mitä tekee 10v. päästä kun sitä ei voi tietää vaikka kuinka seisoisi korokkeella huutamassa: "MINÄ OLEN PÄÄTTÄNYT OLLA tälläinen ikuisesti!!!"
Olet käsittääkseni kuitenkin vain ihminen kuten me muutkin (ja ne kasvaneiden sukupolvien ex-radikaalit, jotka viettävät keskiluokkaista perhe-elämää iloisen vapaanrakkauden jälkeen).
Ehdottomuus kuuluu ikääsi et ole siihen syyllinen enkä syytä sinua. Mutta tulehan kertomaan tänne joskus 10v. kuluttua kuulumisiasi.
Saatat yllättyä itse!
Me "vanhukset" emme ylläty vaan toivotamme sinut joukkoon harmaaseen mutta iloiseen ja toteamme niinkuin siinä kohtaa aina on tapana:
NO NIIN IIRIS...MITÄS ME SANOTTIIN!
;D =) :D - iiris83
ex-radikal! kirjoitti:
Kukaan ei voi päättää ammattiaan nuorena varsinkaan nykyaikana. Jos kouluttaudut lakimieheksi niin saatat olla siivoja vuosien kuluttua.
Ehkä sun kirjoituksessas ei herättänyt tunteita niinkään se, että sanot ettet ikinä tee lapsiavaan tuo ehdoton mustavalkoinen ajattelu joka saa asiasi tuntumaan melko lapselliselta.
Edellinen sanoi asian just niinkuin se elämässä oikeesti menee: Nuorena nyt voi päättää vaikka mitä ja muka seistä sanojensa takana ikuisesti!
Miksi sä luulet, että kaikki aktivistit on nuoria? Miksi kaikki kiihkoilijat ja greenpeace ym. tyypit on melkein poikkeuksetta nuoria?
Mihin ne häviää kun ne saa ikää? Missä on kaikki 60- luvun hipit jotka vannoivat psykedelian ja vapaan rakkauden nimiin parikymppisinä? Missä on kaikki 70- luvun parikymppiset vasemmistoradikaalit?
Vastaus: Ne kasvoivat isoiksi ja tunnustivat lopulta, että ehdottomuudessaan eivät itseasiassa tienneet elämästä eivätkä itsestään yhtään mitään.
Mutta turha tätä sulle paukuttaakun et ehdottomuudessasi sitä mitenkään pysty ymmärtämään.
Sä kuulut 2000-luvun "radikaaleihin" nuoriin joiden mottona on "päätä itse omasta elämästäsi", se on ajan henki ja trendi. Niin kuuluu ajatella nyt kun on parikymppinen.
Edellinen oli oikeassa sanoessaan, että on turha miettiä mitä tekee 10v. päästä kun sitä ei voi tietää vaikka kuinka seisoisi korokkeella huutamassa: "MINÄ OLEN PÄÄTTÄNYT OLLA tälläinen ikuisesti!!!"
Olet käsittääkseni kuitenkin vain ihminen kuten me muutkin (ja ne kasvaneiden sukupolvien ex-radikaalit, jotka viettävät keskiluokkaista perhe-elämää iloisen vapaanrakkauden jälkeen).
Ehdottomuus kuuluu ikääsi et ole siihen syyllinen enkä syytä sinua. Mutta tulehan kertomaan tänne joskus 10v. kuluttua kuulumisiasi.
Saatat yllättyä itse!
Me "vanhukset" emme ylläty vaan toivotamme sinut joukkoon harmaaseen mutta iloiseen ja toteamme niinkuin siinä kohtaa aina on tapana:
NO NIIN IIRIS...MITÄS ME SANOTTIIN!
;D =) :Donko kirjoituksessasi havaittavissa jonkin sorttista pientä katkeruuta ja ivaa siitä,että et itse ole nykypäivän nuori..?! oma nuoruutesi on ohi,etkä voi sitä enää uudestaan elää,kuten me joilla se on vielä edessä,voimme vasta kokea kaiken.ajat ovat suuresti muuttuneet,ja ihmiset ovat sen mukana kasvaneet ja kehittyneet.
kerrot asian niin kuin jokainen nyky nuori olisi kanssani samalla linjalla.
ali arvostat nyky nuoria,ja etenkin meidän tapaa elää ja tehdä päätöksiä.kuten itse sanoit,elämme 2000-lukua,ja ajat on muuttuneet siitä kukkaloistosta.
en edes viitsi alkaa väittelemään kanssasi tästä aiheesta.mutta sen sanon,että tänä päivänä suuriakin päätöksiä on tehtävä jo nuorena,elämään on opittava omillaan ja vastuu kannettava. - 30 vuotias
iiris83 kirjoitti:
onko kirjoituksessasi havaittavissa jonkin sorttista pientä katkeruuta ja ivaa siitä,että et itse ole nykypäivän nuori..?! oma nuoruutesi on ohi,etkä voi sitä enää uudestaan elää,kuten me joilla se on vielä edessä,voimme vasta kokea kaiken.ajat ovat suuresti muuttuneet,ja ihmiset ovat sen mukana kasvaneet ja kehittyneet.
kerrot asian niin kuin jokainen nyky nuori olisi kanssani samalla linjalla.
ali arvostat nyky nuoria,ja etenkin meidän tapaa elää ja tehdä päätöksiä.kuten itse sanoit,elämme 2000-lukua,ja ajat on muuttuneet siitä kukkaloistosta.
en edes viitsi alkaa väittelemään kanssasi tästä aiheesta.mutta sen sanon,että tänä päivänä suuriakin päätöksiä on tehtävä jo nuorena,elämään on opittava omillaan ja vastuu kannettava.Tuosta voimme vain päätellä, että Iiris ei ainakaan kuulu kaikkein fiksuimppiin nykynuoriin. Useimmilla on sentään luetun ymmärtäminen hanskassa.
Taitaa olla vielä niin lapsellinen, ettei mieti pätkääkään muuta kuin että pääsee inttämään vASTAAN JA OLLA AINA OIKEASSA.
Toivottavasti Iiris kasvaa ja kehittyy vielä aikuiseksi tai voipi käydä niin, ettei kukaan edes HALUA ryhtyä lapsentekopuuhiin hänen kanssaan. - anna mun kaikki kestää
iiris83 kirjoitti:
onko kirjoituksessasi havaittavissa jonkin sorttista pientä katkeruuta ja ivaa siitä,että et itse ole nykypäivän nuori..?! oma nuoruutesi on ohi,etkä voi sitä enää uudestaan elää,kuten me joilla se on vielä edessä,voimme vasta kokea kaiken.ajat ovat suuresti muuttuneet,ja ihmiset ovat sen mukana kasvaneet ja kehittyneet.
kerrot asian niin kuin jokainen nyky nuori olisi kanssani samalla linjalla.
ali arvostat nyky nuoria,ja etenkin meidän tapaa elää ja tehdä päätöksiä.kuten itse sanoit,elämme 2000-lukua,ja ajat on muuttuneet siitä kukkaloistosta.
en edes viitsi alkaa väittelemään kanssasi tästä aiheesta.mutta sen sanon,että tänä päivänä suuriakin päätöksiä on tehtävä jo nuorena,elämään on opittava omillaan ja vastuu kannettava.Mulla ei oo mitään sitä vastaan, ettet halua lapsia. Sitä en ymmärrä, miksei mielipiteitään voi esittää asiallisesti. Välillä vaikutat ihan fiksulta tytöltä, välillä 16-vuotiaalta änkyräteiniltä (vertaan pikkusiskooni). Itse en ole sinua kuin vuoden vanhempi.
Lastenhankinta on todellakin kaikkien oma asia. Jos joku sinua päätöksistäsi arvostelee, anna olla. Olet moneen kertaan toistanut samoja asioita.
Äläkä ihmettele jos sinua ei uskota. Totta puhuen minäkin luulen että SAATAT muuttaa mielesi, sen verran sulla on vuosia edessä kuitenkin. Mahdollista tottakai ettet niin tee. Täällä sitä ei kuitenkaan uskota, joten turhaan toistat turhan monesti.
Ja ole kiltti.. Älä enää vaivaudu vastaamaan..
- faija
Syitä tehdä lapsia?
Useille aikuisille naisille ja miehille tulee yksinkertaisesti pakottava tarve lisääntyä. Tilaa kutsutaan kansanomaisesti termillä "vauvakuume".
Vauvakuume johtuu ihmisen biologiasta. Siihen liittyy tunnistettu tai tunnistamaton tieto omasta hedelmällisyydestä, mahdollisesti sopivista oloista ja/tai sopivasta kumppanista. Vauvakuumeeseen voi liittyä myös selittämätön tunne tai käsitys omasta merkityksestä ja tehtävästä maailmassa.
Vauvakuumeessa ihminen tahtoo lähes vastustamattomalla halulla lapsen. Lähes vastustamattomalla, sillä ihminen pystyy rationaaliseen ajatteluun ja kykenee tarvittaessa tukahduttamaan halunsa.
Vauvakuumetta ei useinkaan erityisesti haluta, tila vain tulee jos on tullakseen, ja usein se tulee yllättäen.
http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/vauvakuume/vauvakuume.html
http://www.uta.fi/campus/981/vauva.htm
http://www.city.fi/lehti/article.php?id=1229 - Pulla
toiselle ihmiselle syytä hankkia lapsia tai olla hankkimatta. Ne joko ovat tai eivät ole jokaisella ihmisellä itsellään. Itse en alle 23-vuotiaana halunnut lapsia, sen jälkeen halusin, että minulla on mahdollisuus saada niitä, jos haluan ja 26-vuotiaana synnytin esikoisemme, joka on nyt reilun vuoden ja toinen nappula syntyy maaliskuussa. Se vain rupesi tuntumaan avomiehen kanssa siltä, että tätä halutaan, vaikka välillä on päiviä, jolloin haluaisi perua koko jutun. :-)
- iskä-71
1) Omat lapset ovat jotain niin ainutlaatuista, ettei sitä ymmärrä ennen kuin on sen kokenut. Käsite "rakkaus" nousee vielä aivan uuteen ulottuvuuteen - vierelläsi on pieni ihminen, jonka eteen ottaisin vaikka luodin sydämeesi. Onnellisin asia elämässä, kerta kaikkiaan.
2) Vaikka nuorempana ajattelet noin, niin voi olla että keski-iässä kadut katkerasti kun et lapsia halunnut hankkia. Silloin on liian myöhäistä. Kuolet yksinäisenä ihmisenä ja olet jäänyt paitsi elämän ehkäpä suurimmasta ja perimmäisimmästä asiasta - omista lapsistasi.
Viestistäsi kuvastuu inho täysin sekundäärisiä asioita kohtaan - lapsen itku, kitinä etc...olet iältäsikin kyllä tätä hedonistista sukupolvea, jolle lyhyen tähtäimen huuma ja tyydytys ovat tärkeintä elämässä? Juuri silloin nähdään asiat noin lyhytjänteisesti. Eivät ne lapsen itku ja kitinä ole kuin 0,000001% siitä onnesta, mitä OMA jälkikasvu voi ihmiselle tuoda. No...jokainen tietysti voi olla hankimatta lapsia jos haluaa, mutta suosittelen kyllä lämpimästi lisääntymistä, sen verran ihania nuo lapsukaiseni ovat :-)- Lapseton-71
Luin viestisi ja se sai kyllä hieman adrenaliinini nousemaan. Nimimerkistäsi päätellen olemme ehkä samanikäisiä mutta eronamme on se että meillä ei ole lapsia.
Se mikä minua vihastutti oli kirjoittamasi kohta : - Kuolet yksinäisenä ihmisenä ja olet jäänyt paitsi elämän ehkäpä suurimmasta ja perimmäisimmästä asiasta - omista lapsistasi.-
Me olemme siis lapseton pariskunta ja ihan omasta tahdosta lapseton. En todellakaan koe että lapsettoman elämä on niin surkeaa että vamhana kokee noin kuin asiaa kuvailit. Kyllä elämään mahtuu muitakin asioita kuin lapset ja neki voivat olla elämän suuria asioita. Sehän on niin että jokaiselle omat asiat ovat niitä elämän suurimpia juttuja ja kyllä ainakin minulla on ympärilläni ihmisiä joita kohtaan tunnen varmaan ihan samanlaista "rakkautta" mitä sinä sinun lapsiasi kohtaan.
Itse en ole koskaan elämässäni edes harkinnut perheen perustamistamista vaikka olen seurustellut mieheni kanssa teini-iästä asti.
Minua inhoittaa ajatus että joutuisin elämään niin että joku on riippuvainen minusta ja minun hoitamisesta ja huolenpidosta.
Sinä tunnut kuitenkin aika onnelliselta perheen isältä, ihailen kyllä teitä perheellisiä ihan rehellisesti miten jaksatte hoitaa lapsianne, kaikista siihen ei vaan yksinkertaisesti ole..
- höh
No huh huh! olet vasta 22! siis aivan kakara vielä. mielesi kerkee muuttumaan. Itse ajattelin samoin kunnes täytin 39
- pidä lapsista
Miesystäväni kaikilla sisaruksilla on lapsia ja hänkin niitä kovasti tahtoo tulevaisuudessa. Minua kuitenkin ajatus lapsesta kuvottaa. Minä en pysty olemaan rennosti hänen sisarustensa lasten lähellä (Tai ylensäkään lasten lähellä) ja viimeksikin minun oli lähdettävä pois huonoon vointiin vedoten. Miten meidän suhteelle käy? Hän ei voi vaatia minun tekemään lasta hänelle eikä minun sitä tarvitse hänelle tehdä, mutta en minäkään voi vaatia häntä elämään lapsetonta elämää, koska hän ei sitä todellakaan halua! Eroko?
- saana77
Itsekkin pohdin asiaa erolla jo aikaisemmin. Mutta kuka siihen osaisi oikean ratkaisun antaa. Mielipiteitä olisi kiva kuulla. Mutta eropäätöstä ei voi kukaan muu puolestamme tehdä. Itse ajattelen miehen vaihtoa, koska minä taas haluan niitä lapsia. Mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista. Mutta mielelläni vastaanottaisin komentteja.
- pia
saana77 kirjoitti:
Itsekkin pohdin asiaa erolla jo aikaisemmin. Mutta kuka siihen osaisi oikean ratkaisun antaa. Mielipiteitä olisi kiva kuulla. Mutta eropäätöstä ei voi kukaan muu puolestamme tehdä. Itse ajattelen miehen vaihtoa, koska minä taas haluan niitä lapsia. Mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista. Mutta mielelläni vastaanottaisin komentteja.
Tämä tulee jokseenkin myöhään, ehkä tilanteesi on jo muuttunut, ehkä ei.
Lapsen haluaminen on merkittävä asia, ja jos kummatkin osapuolet eivät ole samaa mieltä asiasta, ei eroamisessa ole mitään vikaa. Sinä olet omasta onnellisuudestasi vastuussa, olkoon se yksinkertaista eli ei. Elämä ei ole kenellekään yksinkertainen keikka. Pelko ja epävarmuus kävelevät usein muutoksen edellä ja tekevät kynnyksestä korkean. Mutta niin kuin sanonnat: Rohkea rokan syö. Ota härkää sarvista. Ja lopuksi, ei lapsen tekemiseen välttämättä miestä tarvita. Mutta tuota et kuullut minun sanovan. :)
Sitten vähän toiseen aiheeseen joka ei välttämättä liity ylläkirjoitettuun: Lapsen haluaminen on itsekäs asia, eikä siinä ole mitään vikaa. Nykypäivinä ihmiset helposti tuomitsevat itsekkyyden tai itsekeskeisyyden, mutta ilman kumpaakaan ei elämä olisi meille mahdollista ihmisinä. Jopa epäitsekkyyteen pyrkimisellä on taustalla itsekäs idea tai ajatus. Epäitsekkyys on mahdotonta. Itsekeskeisyys on monesti terveellistä. Onnellisuus on mahdotonta jollei laita Itseään keskelle, tai keskitä itseään (semantiikka on joskus turhauttavaa...)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330893Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764215Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972735Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331901Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5911670- 861596
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751570Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591506Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721250