Mistä tietää, janottaako vanha suola vain intohimon ja seksinhalun takia, vai onko tässä vielä muitakin tunteita?
Tässä taustaa. Elin kevät-kesällä muutaman kuukauden mittaisen ihanan romanssin. Löytyi oikea elämäni mies, ja hetken sain olla niin onnellinen... Mutta. Miespä sairastaakin masennusta ja sai välillä sellaisia hepuleita, että hän syytti itseään kaikesta mahdollisesta maailmassa ja päätyi sitten itseinhossaan aina jättämään minut. Näin kävi joka riidan päätteeksi, ja riidat johtuivat vain tästä hänen sairaudestaan. Seuraavana päivänä sanoin hänelle aina, että ei kai tämä riidan aihe nyt sentään ollut syy erota...? Ja taas palattiin yhteen.
Muuten hän oli ja on todella ihana mies. Hauska ja huomaavainen, hellä ja herkkä, romanttinen ja seksikäs... Seksi hänen kanssaan oli taivaallista!! Olimme toistemme kimpussa kuin kanit ja kaikki oli mahdollista. Suhteemme oli hyvin avoin ja näin myös sängyssä. Hän on niin sensuelli suutelijakin, että ihan vaan ajatellessani häntä kostun... Ja hän on sanonut samaa minulle, että mikään eikä kukaan ole koskaan ollut niin ihanaa, kuin seksi kanssani. Ja uskon sen.
Mutta taas tuli huonoja päiviä ja kun hän jätti minut itsensä sättimisen jälkeen neljännen tai viidennen kerran, sanoin että selvä, erotaan sitten, jos sitä todella haluat. En enää kestänyt sitä vuoristorata-ajelua tunteissa ylös ja alas, vaan koin sen hyvin stressaavana, kun en osannut auttaa häntä.
Ja niinpä erosimme. Toipuminen erosta ei ollut minulle helppoa, koska minulla ainakin oli ollut suuria tunteita tätä miestä kohtaan. Ja hän pyyteli takaisin, mutta en halunnut mennä. Suojelin itseäni lisätuskalta. Sanoin myös, että en ole sellainen nainen, joka jätetään maanantaina ja otetaan takaisin perjantaina.
Joskus lokakuussa välimme lämpenivät jälleen. Käymme samassa baarissa joten olemme nähneet toisiamme ja vähitellen aloimme taas tervehtiä, jutella, pidempäänkin. Ja huomasin kuinka mielettömän hyvältä hän minun silmissäni edelleen näyttää.
Sitten päädyimme suutelemaan. Ah sitä tunnetta. Kukaan ei ole koskaan suudellut minua niin sensuellisti. Voimme suudella tuntitolkulla ja se on taivaallista. Enemmänkin haluaisimme, mutta toistaiseksi minä olen kieltäytynyt, koska en tiedä miten sitten hänestä ajattelen.
Eli anteeksi nyt että tästä tuli näin pitkä vuodatus, mutta osaisiko joku sanoa, mistä erottaa onko kyseessä vain pelkkä fyysinen viehätys vai onko syvällisemmistäkin tunteista kysymys. Olen koko ajan luullut, että koska en halua häntä takaisin, niin se tarkoittaa, ettei minulla ole tunteita häntä kohtaan. Yllätin siis itsenikin pari päivää sitten kun aloin miettiä että hyvänen aika, minähän taidan vieläkin rakastaa häntä...
Kiitos jos joku vastaisi.
t. Elsa
Tässä taustaa. Elin kevät-kesällä muutaman kuukauden mittaisen ihanan romanssin. Löytyi oikea elämäni mies, ja hetken sain olla niin onnellinen... Mutta. Miespä sairastaakin masennusta ja sai välillä sellaisia hepuleita, että hän syytti itseään kaikesta mahdollisesta maailmassa ja päätyi sitten itseinhossaan aina jättämään minut. Näin kävi joka riidan päätteeksi, ja riidat johtuivat vain tästä hänen sairaudestaan. Seuraavana päivänä sanoin hänelle aina, että ei kai tämä riidan aihe nyt sentään ollut syy erota...? Ja taas palattiin yhteen.
Muuten hän oli ja on todella ihana mies. Hauska ja huomaavainen, hellä ja herkkä, romanttinen ja seksikäs... Seksi hänen kanssaan oli taivaallista!! Olimme toistemme kimpussa kuin kanit ja kaikki oli mahdollista. Suhteemme oli hyvin avoin ja näin myös sängyssä. Hän on niin sensuelli suutelijakin, että ihan vaan ajatellessani häntä kostun... Ja hän on sanonut samaa minulle, että mikään eikä kukaan ole koskaan ollut niin ihanaa, kuin seksi kanssani. Ja uskon sen.
Mutta taas tuli huonoja päiviä ja kun hän jätti minut itsensä sättimisen jälkeen neljännen tai viidennen kerran, sanoin että selvä, erotaan sitten, jos sitä todella haluat. En enää kestänyt sitä vuoristorata-ajelua tunteissa ylös ja alas, vaan koin sen hyvin stressaavana, kun en osannut auttaa häntä.
Ja niinpä erosimme. Toipuminen erosta ei ollut minulle helppoa, koska minulla ainakin oli ollut suuria tunteita tätä miestä kohtaan. Ja hän pyyteli takaisin, mutta en halunnut mennä. Suojelin itseäni lisätuskalta. Sanoin myös, että en ole sellainen nainen, joka jätetään maanantaina ja otetaan takaisin perjantaina.
Joskus lokakuussa välimme lämpenivät jälleen. Käymme samassa baarissa joten olemme nähneet toisiamme ja vähitellen aloimme taas tervehtiä, jutella, pidempäänkin. Ja huomasin kuinka mielettömän hyvältä hän minun silmissäni edelleen näyttää.
Sitten päädyimme suutelemaan. Ah sitä tunnetta. Kukaan ei ole koskaan suudellut minua niin sensuellisti. Voimme suudella tuntitolkulla ja se on taivaallista. Enemmänkin haluaisimme, mutta toistaiseksi minä olen kieltäytynyt, koska en tiedä miten sitten hänestä ajattelen.
Eli anteeksi nyt että tästä tuli näin pitkä vuodatus, mutta osaisiko joku sanoa, mistä erottaa onko kyseessä vain pelkkä fyysinen viehätys vai onko syvällisemmistäkin tunteista kysymys. Olen koko ajan luullut, että koska en halua häntä takaisin, niin se tarkoittaa, ettei minulla ole tunteita häntä kohtaan. Yllätin siis itsenikin pari päivää sitten kun aloin miettiä että hyvänen aika, minähän taidan vieläkin rakastaa häntä...
Kiitos jos joku vastaisi.
t. Elsa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sä et ole Elsa... :)
Olet oikeassa, Elsa ei ole oikea nimeni. Otin ensimmäisen kivan nimen nimimerkiksi mikä mieleen juolahti.
Mitä sanoisit tilanteestani? Mies on muuttamassa pois, mahdollisesti toiseen maahan, ja kun sen kuulin tuli aivan kauhea olo...
Käyppä lukemassa minun kirjoitukseni mitä teen.kertoo aika paljon samasta aiheesta.poika tykkää varmaan sinusta,mutta masennus on sellainen juttu,että se vaikuttaa kuin syöpä ihmiseen,vaikuttaa koko elämään,parisuhteeseen.elä päästä häntä menemään,
yrittäkää keskustella asiata.masennus voi tulla kenelle tahansa,kun oma sietokyky ylittyy.jos ketään muuta ei ole voinut verratakaan häneen,luultavasti on niin että olisitte sopinut hyvin yhteen mutta pojan oma paha olo vaikutti teidän suhteeseen.masennuksesta voi päästä yli.
..muutto ratkaise tämänkin ongelman, vai ajattelitko lähteä mukaan?
Musta tuntuu, että teillä on intohimoa, mutta se ei riitä arkielämään.
Voit pudota korkealta.
Juu, en aio lähteä toiseen maahan, tosiaankaan!
Luulen, että minulla on tunteita, mutta miehellä enemmän intohimoa. Ja kun alitajunta tällaista mulle kertoo, niin osaan olla varuillani.
Jos ihan rehellinen oon, niin uskon että se muutto selvittää monta asiaa. Oma oloni helpottuu ainakin ja voin alkaa yrittää unohtaa koko miehen.
Kiitos!
Siis se illuusio jota rakkaudeksi kutsutaan on aivojesi välittäjäaineiden keino saada sinun perseesi seivästetyksi, Elsa hyvä. Ei siis ole rakkautta, on vain perseen suhinaa.