Työkkärin täti sanoi

Näin itsenäisyyspäivänä linnan juhlia toisella silmällä seuraavana tuli mieleen vähemmän hohdokas tapahtuma lähimenneisyydestä.

Kävin uusimassa työnhakuni. Näin on tehtävä. Töitä olen hakenut paljon: noin sataa paikkaa viiden kuukauden aikana. Kaksi kertaa olen päässyt jatkoon. Alallani ei vaan ole työpaikkoja.

Kerroin tädille, että näin se vaan on. Tutkintoni (korkeakoulu) on alalta, jolla työtilanne on huono. Tiedän, valitsin typerästi, mutta ainakin kiinnostuksen pohjalta.

Kerroin, että kouluttautuisin kyllä mielelläni uudestaan, mutta milläs kouluttaudut, kun opintotuet on käytetty loppuelämäksi ja päivätyötä ei saa. Sellainen pitäisi saada, jotta selviäisin niukoista elinkuluistani, mistä en opintolainojen vuoksi selviä enää nytkään, kun säästöt on loppu. (Sossun luukku alkaa häämöttää, kun olin yrittäjä, joten en saa ansiosidonnaistakaan, vaikka siihen oli oikeus.)

Kun kerroin hakukokemuksistani ja sen tuloksettomuudesta, täti sanoi ihmetellen, että minähän olen juuri oikean ikäinen työmarkkinoille, haluttua tavaraa (30 ). Sanoin, että niin, silti ei vaan työtä saa.

Seuraavaksi hän sanoi, että työmarkkinat vetävät hyvin. IT-alallakaan ei kuulemma tarvitse yt-neuvottelujen jälkeen tulla työkkäriin, kun heti on työpaikka. Sanoin, että se on ehkä noin IT-alalla (mitä en usko kokonaan), mutta työllisyystilanne on ALAKOHTAISTA. Hän myönteli vähän, mutta hämmästeli edelleen, että pitäisi minun päästä useammin haastatteluun. Lisäksi hän ihmetteli, miten se voi olla niin, että heidän ei tarvitse tulla työkkäriin... Sanoin, että se johtuu siitä, kun heillä ON TYÖPAIKKA JO TIEDOSSA.

Seuraavaksi hän ehdotti, että minun pitää painottaa haussani muuta kuin koulutusta. En ole koskaan koulutustani painottanut. Kysyin häneltä, että pitäisikö minun ehkä tulostaa hakemukseni väripaperille vai laittaa "erilaisia" kuvia hakemukseeni... Hän ei oikein osannut vastata.

Käsittämätöntä subjektiivisuutta ja yksinkertaisuutta!