Voi juku..
Tuntuu pahalta (kuitenkin) koska huomaan että mun tunteet pikkuhiljaa hiipii kaivoon miesystävääni kohtaan jota rakastin kuin ketään muuta.
Seurustelemme jo 3 ja puoli vuotta,olen 35 vuotias nainen ja mies 40,emme asu yhden katon alla.
Uskomatonta että tunteet voi muuttua toista kohtaan,uskomatonta sen takia myös koska, oli aika kun en voinut elää ilman tätä miestä.
Mutta ei tämä ole minun syy että tunteeni haihtuu kohta kokonaan miesystävääni kohtaan,ja aivan kun mitään enään ole meidän välillä,ainankaan minun mielestä (kohta), pienen pieni tunne sielä minun sydämessä häntä kohtaan vielä elää,mutta oloi on sellainen että roikun langassa joka voi katkea joka hetki ja sitten en enään oikeasti välitä hänestä, en usko että jaksaisin vielä turhautua,tein kaiken,annoin kaiken mutta turhaan,koska mies ei kuitenkaan halua minua oikeasti,tiedän sen nyt,nyt näen ne tosi asiat.
Miksi tunteeni ovat muuttuneet yhtääkkiä?
No koska muistan kuinka mies satutti minua,petti minua,laiminlöi minua,käyttäytyi välinpitämättömästi minua kohtaan,hän torjui minua kaikessa,jätti minut aina yksin,hän tuli ja meni koska häntä mielytti,jätti minut koko viikko yksin monta kertaa,ja vieläkin,nyt tapaamme vain yksi kerta viikossa ja mies vielä väittää rakastavansa minua...ja tää "yksi kerta viikossa tapaaminen alkaa jo tuntua vastamieliseltä,ainakin minulle,ei minua huvita enää koska,kun menen kotiani tuntuu siltä että mies "heittää minut henkisesti ulos ovesta,aivan kun sain vaan "tyhjää"
ja nyt kaikki menneet mitä olen koennut tämän miehen kanssa purkaa ylös,ja huomaan kuinka torvi olen ollut.
Nyt asiat ovat toisinpäin,nyt minä en enään oikein välitä mistää,tehkööt mies mitä lystää,oloni on nyt tällainen,onko ihme?
en edes välitä mitä hän puuhaa,en välitä enään vaikka mies ei soittaisi minulle,ennen tulin ihan hulluksi jos en kuullut mitään hänestä monta päivää.
En välitä enään edes rakastella hänen kanssa enään viikonloppusin koska, rakastelun jälkeen mies aivan kuin heittää minut ovesta ulos "henkisesti" seuraavana päivänä jos olen menossa kotiini,siis olen jo tottunut siihen...ennen haluin aina olla hänen lähellä,mutta hän ei...sain joskus RUKOILLA että ,kulti saanko jäädä luoksesi vielä yhden yön? rakastan sinua tahdon olla luonasi,mies aina käyttäytyi kylmästi jos kysyin tuollaista,sain kuulla että,no ei nyt kulti,ensi viikolla sitten taas (jos hänellä ei ollut muuta tekemistä) nyt huomaan kuinka kaikki on niin yksipuolista,enkä jaksa enään,halu menee...kai on ymmärettävää?
Aivan kun mies nyt aavistaa että otan nyt etäisyyttä (en tee tätä tahallani!!! tää menee itestään! en ole halunut tätä!) nyt mies soittelee joka päivä monta kertaa ja sanoo että hän ajattelee minua,ja kysyy että ,ajatteletko sinäkin minua vielä kulti? ikävöitkö minua vielä? sanon vaan ,jooooo...(mutta en ajattele pahasti,joo niitä pettymyyksiä sellaista ajattelen siis(nämä ajatuksetkin tulee itsestään,en voi sille mitää!)
ja en ikävöi enään.....
Tuntuu jotenkin kuin olis liian myöhäistä soitella ja kertoa minulle että hän rakastaa ja ajattelee minua ...
Kuoleeko tunteeni kokonaan miestä kohtaan?
Mies heittää minut aina "henkisesti ulos ovesta "sellainen tunne minulla on,ja sitten haluaa taas takaisin ja olen taas niin ihana,olen koennut tätä jo niin monta kertaa että en jaksa enään tuntea tuollaista pettymystä ja muitakin pettymyyksiä "kylmyyttä,tyhjyyttä!" TURHAUTUMISTA!
Oletteko kokeneet samaa? ja miten teillä meni? mitä nyt tehdä?
Tuntuu pahalta (kuitenkin) koska huomaan että mun tunteet pikkuhiljaa hiipii kaivoon miesystävääni kohtaan jota rakastin kuin ketään muuta.
Seurustelemme jo 3 ja puoli vuotta,olen 35 vuotias nainen ja mies 40,emme asu yhden katon alla.
Uskomatonta että tunteet voi muuttua toista kohtaan,uskomatonta sen takia myös koska, oli aika kun en voinut elää ilman tätä miestä.
Mutta ei tämä ole minun syy että tunteeni haihtuu kohta kokonaan miesystävääni kohtaan,ja aivan kun mitään enään ole meidän välillä,ainankaan minun mielestä (kohta), pienen pieni tunne sielä minun sydämessä häntä kohtaan vielä elää,mutta oloi on sellainen että roikun langassa joka voi katkea joka hetki ja sitten en enään oikeasti välitä hänestä, en usko että jaksaisin vielä turhautua,tein kaiken,annoin kaiken mutta turhaan,koska mies ei kuitenkaan halua minua oikeasti,tiedän sen nyt,nyt näen ne tosi asiat.
Miksi tunteeni ovat muuttuneet yhtääkkiä?
No koska muistan kuinka mies satutti minua,petti minua,laiminlöi minua,käyttäytyi välinpitämättömästi minua kohtaan,hän torjui minua kaikessa,jätti minut aina yksin,hän tuli ja meni koska häntä mielytti,jätti minut koko viikko yksin monta kertaa,ja vieläkin,nyt tapaamme vain yksi kerta viikossa ja mies vielä väittää rakastavansa minua...ja tää "yksi kerta viikossa tapaaminen alkaa jo tuntua vastamieliseltä,ainakin minulle,ei minua huvita enää koska,kun menen kotiani tuntuu siltä että mies "heittää minut henkisesti ulos ovesta,aivan kun sain vaan "tyhjää"
ja nyt kaikki menneet mitä olen koennut tämän miehen kanssa purkaa ylös,ja huomaan kuinka torvi olen ollut.
Nyt asiat ovat toisinpäin,nyt minä en enään oikein välitä mistää,tehkööt mies mitä lystää,oloni on nyt tällainen,onko ihme?
en edes välitä mitä hän puuhaa,en välitä enään vaikka mies ei soittaisi minulle,ennen tulin ihan hulluksi jos en kuullut mitään hänestä monta päivää.
En välitä enään edes rakastella hänen kanssa enään viikonloppusin koska, rakastelun jälkeen mies aivan kuin heittää minut ovesta ulos "henkisesti" seuraavana päivänä jos olen menossa kotiini,siis olen jo tottunut siihen...ennen haluin aina olla hänen lähellä,mutta hän ei...sain joskus RUKOILLA että ,kulti saanko jäädä luoksesi vielä yhden yön? rakastan sinua tahdon olla luonasi,mies aina käyttäytyi kylmästi jos kysyin tuollaista,sain kuulla että,no ei nyt kulti,ensi viikolla sitten taas (jos hänellä ei ollut muuta tekemistä) nyt huomaan kuinka kaikki on niin yksipuolista,enkä jaksa enään,halu menee...kai on ymmärettävää?
Aivan kun mies nyt aavistaa että otan nyt etäisyyttä (en tee tätä tahallani!!! tää menee itestään! en ole halunut tätä!) nyt mies soittelee joka päivä monta kertaa ja sanoo että hän ajattelee minua,ja kysyy että ,ajatteletko sinäkin minua vielä kulti? ikävöitkö minua vielä? sanon vaan ,jooooo...(mutta en ajattele pahasti,joo niitä pettymyyksiä sellaista ajattelen siis(nämä ajatuksetkin tulee itsestään,en voi sille mitää!)
ja en ikävöi enään.....
Tuntuu jotenkin kuin olis liian myöhäistä soitella ja kertoa minulle että hän rakastaa ja ajattelee minua ...
Kuoleeko tunteeni kokonaan miestä kohtaan?
Mies heittää minut aina "henkisesti ulos ovesta "sellainen tunne minulla on,ja sitten haluaa taas takaisin ja olen taas niin ihana,olen koennut tätä jo niin monta kertaa että en jaksa enään tuntea tuollaista pettymystä ja muitakin pettymyyksiä "kylmyyttä,tyhjyyttä!" TURHAUTUMISTA!
Oletteko kokeneet samaa? ja miten teillä meni? mitä nyt tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ulkomaalainen? Ei vaikuttanut syntyperäisen suomenkielisen kirjoittamalta.
Ongelmaasi en oikein osaa sanoa mitään, mutta en minä ainakaan tuollaisessa suhteessa voisi elää jossa toinen on pettänyt ja kohdellut kuin pohjasakkaa! Mieti mitä elämältäsi haluat, onko se tuollainen huopaa-soutaa mies?
Tunne oma arvosi!
äläkä ota ukkoa takaisin. Sinä tuskin olet sen ainoa, olet ehkä sen naisista toinen tai kolmas. Miten muuten tuollainen kylmyys selittyy?
..heräsi tämä rakkautesi näkemään hyvyytesi..ensin piti itsestäänselvyytenä ja halveksittavana ja nyt kun aavistaa menettäneensä otteensa alkaakin katua.....
ja jos taas alat lämmitellä, se tekee saman taas ja taas ja taas ja taas....
Anna mennä koko jätkä!
Aloitetaan sillä että vain kirosanoja puhuvat pääsee puheluyhdistä kohtaan, aloitus tunteet haihtuu tuotteet haihtuu Heinonen varastetaan
Mun mies teki tuollaista mutta aloin lopulta vollottamaan ja puhuimme ja puhuimme ja itkin ja itkin niin yks amu kun heräsin niin mies oli muuttunut. Sanoi että hän ei ymmärtänyt. Nyt 2 kk ollut ihan erillainen. Sanoi että pitänyt mua itsestäänselvyytenä eikä oo ymmärtänyt miten on voinut olla niin sika ja katuu. Nyt ostelee mulle kaikkea ja huomioi ja hellii.