Seurusteltiin nuorena jonkun aikaa.Kun alettiin seurustella kaikki oli kuin jotain satua,meillä meni niin hyvin.Meillä oli jotain sellaista jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa,en ennen häntä enkä hänen jälkeensä.Meillä alkoi sitten mennä huonosti,ei ollut keskustelutaitoa ja riitaa tuli koko ajan.eron todelliset syyt olen tajunnut vasta jälkeen päin.Masennuin jokunen vuosi sitten ja tajusin siinä yhteydessä,että näin on jatkunut jo useita vuosia.Kiukuttelin ja murjotin hänelle kun minulla oli paha olla,ja en tiennyt sitä silloin itsekään.Olen niin pahoillani,että purin omaa pahaa oloani häneen.Kaipaan entistäni vieläkin,ketään muuta ei ole voinut verratakaan häneen.Eikä se ole sitä,etten olisi päässyt asiasta ylitse.Kerran eron jälkeen oisin halunnut vielä yrittää,mutta hän ei enää halunnut.Olen huomannut että exäni on vieläkin mustasukkainen minusta ja sanoi kerran että hänestäkään kukaan ei ole tuntunut minun jälkeen(en tiedä seurusteeko nykyään).Välillä tuntuu niin kuin hänelläkin olisi vielä tunteita,mutta ei halua mitään jos ajattelee että eise kuitenkaan toimisi nytkään.Toivon vaan hänen olevan onnellinen,jos minä en pystynyt tekemään häntä onnelliseksi niin joku toinen tekisi,niin rakas ja tärkeä hän minulle oli.Haluaisin olla ainakin kaveriväleissä.Mitä teen?Annanko hänen jatkaa omaa elämäänsä(jos hän ei minua siihen enää halua,en tiedä) vai kannattaisiko vielä yrittää jutella ja kertoa tunteista?
Mitä teen?
_Emilie_
31416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... ja mahdollisimman monen kanssa. Sillä tavoin saa parhaiten aikaan upeimmat rettelöt ja mustasukkaisuuskohtaukset.
Olen siis jo 23,ja tästä on useita vuosia mutta se edelleen vaivaa minua.Eikö kukaan tosiaan vaivaudu keskustelemaan muuta kuin tuo edellinen joka halusi keljuilla...?
Kyllä se vaan valitettavan usein niin on, että turha niiden menneiden perään on haikailla. Olen paljon näitä suhteiden uudelleen lämmittämisiä sivusta seurannut, ja lähes 100% varmuudella eroon on päädytty taas jonkin ajan kuluttua. Sinäkin olet kuitenkin sen verran nuori, että tuskin teiän suhteestanne nyt niin vuosikausia vielä on. Ja vaikka ihmiset muuttuvat hieman elämän varrella, kun Siperia opettaa, niin kyllä se perusluonne on ja pysyy, ja samat ongelmat olisivat edessä kuin aiemmallakin kerralla. Parempi vain katsella eteenpäin ja jatkaa elämää, unohtaa ei varmaan voi, eikä tarvitsekaan. Joskus, kun olet tästä päässyt yli, on sitten mukava muistella hymynkare suupielessä niitä yhteisiä hyviä hetkiä. Onnea matkaasi, ja ei muuta kuin nenä pystyyn ja rinta rottingille, uskon että tässä maailmassa on kuitenkin meille jokaiselle varattuna se oma pieni hippunen onnea, joskus sen löytäminen vain ottaa aikansa :)