Mitä teen?

Seurusteltiin nuorena jonkun aikaa.Kun alettiin seurustella kaikki oli kuin jotain satua,meillä meni niin hyvin.Meillä oli jotain sellaista jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa,en ennen häntä enkä hänen jälkeensä.Meillä alkoi sitten mennä huonosti,ei ollut keskustelutaitoa ja riitaa tuli koko ajan.eron todelliset syyt olen tajunnut vasta jälkeen päin.Masennuin jokunen vuosi sitten ja tajusin siinä yhteydessä,että näin on jatkunut jo useita vuosia.Kiukuttelin ja murjotin hänelle kun minulla oli paha olla,ja en tiennyt sitä silloin itsekään.Olen niin pahoillani,että purin omaa pahaa oloani häneen.Kaipaan entistäni vieläkin,ketään muuta ei ole voinut verratakaan häneen.Eikä se ole sitä,etten olisi päässyt asiasta ylitse.Kerran eron jälkeen oisin halunnut vielä yrittää,mutta hän ei enää halunnut.Olen huomannut että exäni on vieläkin mustasukkainen minusta ja sanoi kerran että hänestäkään kukaan ei ole tuntunut minun jälkeen(en tiedä seurusteeko nykyään).Välillä tuntuu niin kuin hänelläkin olisi vielä tunteita,mutta ei halua mitään jos ajattelee että eise kuitenkaan toimisi nytkään.Toivon vaan hänen olevan onnellinen,jos minä en pystynyt tekemään häntä onnelliseksi niin joku toinen tekisi,niin rakas ja tärkeä hän minulle oli.Haluaisin olla ainakin kaveriväleissä.Mitä teen?Annanko hänen jatkaa omaa elämäänsä(jos hän ei minua siihen enää halua,en tiedä) vai kannattaisiko vielä yrittää jutella ja kertoa tunteista?