Exän haamu vainoaa

mies_25

Yhdessä oltiin avokin kanssa reilu 4 vuotta. Tapasimme raflassa ja minut iski tämä neitokainen. Hänen osaltaan ihastuminen oli pikainen, kuten rakastuminenkin. Itselläni meni pari kuukautta että ihastuin todella, ja kuukausi lisää että rakastuin. Yhteen muutettiin ja eleltiin varsin vaihderikasta suhdetta.

Tappelua oli paljon ja itse lihoin todella paljon suhteen aikana. Itseluottamus katosi ja ei oikein jaksanut tehdä mitään. Avokilla omat ongelmansa ja niiden vuoksi uskon että suhde oli sellaista vuoristorataa jatkuvasti. Suhteen aikana jätin avokin monesti...syytä en sen kummemin tiedä, mutta luultavimmin se oli sitä väsymistä kaikkeen paskaan.

Lopullinen ero tuli minun puoleltani noin puoli vuotta sitten, ja se olikin sitten se lopullinen ero. Tietty sitä hyviä puolia etsi erosta, ja niitä tuntui riittävän. Sai omaa aikaa, kypsyi vihdoinkin "ikäisekseen" ja alkoi myös kiinnittämään huomiota ulkonäköönsä. Kilot karisi, sixpäkki tuli takaisin ja kuteet vaihtui muodikkaisiin. Baarit tulivat tutuiksi ja uusia ihmisiä tapasi...sitä elämää jota vissiin kaipasin suhteessa. Suhteen aikanakin nuo olisi toki onnistunut, mutta kun sitä oli niin saamaton silloin ja avokki niin mustis.

Eli en siis ilman eroa olisi herännyt ihmisenä yhtikääs mihinkään, vaan elämä ois jatkunu samanlaisena huopaamisena hautaan asti...näin uskon. Eron jälkeen olen viettänyt varsin riehakasta elämää ja tutustunut moniin naisiin. Seurustelua ei ole syntynyt mutta intiimiä kanssakäymistä on ollut kolmen naikkosen kanssa. Ja lähes aina on baarissa naikkonen ollut kainalossa, ja toki se on itseluottamusta edelleen pönkittänyt.

Nyt vain alkaa kuitenkin tympimään tämä meno. Vaikka kauniitakin naisia on joukossa ollut, avokkiakin kauniimpia, niin kuitenkin se exä jotenkin tuntuu "parhaalta". Vai onko se sitä tuttua ja turvallista jota exä edustaa? En vaan tunnu kykenevän kunnolla elämään ilman naista...tottunut siihen ajatukseen että on se joku siin vierellä.

Exä kyl halusi palata yhteen, yritettiin sitä oikein kunnolla. Tai ainakin minä yritin ja annoin kaikkeni. Olin kaikkea sitä mitä hän oli kaivannut minulta, mutta ei se riittänyt. Exä petti minua ja leikki kanssani, mutta sitten yht´äkkiä rakastikin taasen ja halusi minua. Seksin takia hän usein tuntuikin haluavan takaisin, se hänelle oli suhteen aikanakin ollut parasta. Sanoi että seksin takia ei koskaan halunnut jättää minua, vaikka joskus sitä miettikin.

No nyt exällä on uusi ja en tiedä sitten miten vakavaa, kun en hänelle soittele. Exä on soitellut, tosin nyt jo useamman viikon tauko ettei mitään kuulunut. Eipä tuo haittaa, varmaankin vain sattuisi enemmän jos soittaisikin.

No nyt on siis se tilanne että ei oikein uni meinaa välillä tulla, miettii niitä vanhoja aikoja liikaa ja kauhea hinku löytää uusi. Mutta kun pelottaa että voiko kukaan astua exän saappaisiin? Miten kauan täs pitää kärvistellä oikein? Alkaa jo syömään miestä kun exä hiipii mieleen aina iltaisin ja ryypätäkkään ei jaksaisi jatkuvasti. Treffitkin olisi mutta kun ei saa aikaiseksi edes soittaa tytölle ja sopia aika.

Perkele tätä hommaa. Kauan siinä menee et pääsee yli, onko jotain keinoja millä nopeuttaa prosessia, pitääkö se väkisin ettiä uus nainen ja pitäskö sitä johonkin hoitoon mennä?

Sen exä vielä sanoi viimeksi, että kiroaa minut kun joutui tyytymään toiseksi parhaaseen kun menin hänet jättämään. Eli ei hänkään vissiin ole tyytyväinen elämäänsä ilman minua.

5

1534

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokemuksesta kerron

      lenkille.Älä pakota ex-ää mielestä pois,anna sen olla mutta älä jää märehtimään.Anna sen tehdä omat mokat elämässään vaikka rakastat kuinka,et voi elää hänen elämää.

      Oikeastaan yksin sinun pitäs olla jonkin aikaa ja pitää yhteyttä läheisiin ja puhua avoimesti kaikesta.On muitakin ihmisiä vaikka ei heti uutta tarvii iskeä voihan sitä olla ystävä.

      Mutta olet nyt liikaa omissa ympyröissä ja siitä pitäs päästä pois.Voit vielä joku päivä ihmetellä mitä sinä näit siinä suhteessa jossa toinen ei tiedä mitä tekee ja olt jo hyväksikäytetty.

      Lopeta ja keksi nyt joku muu harrastus eli älä anna pitää itseäsi pelinappilana,nyt et usko mutta en minäkään uskonut kun olin samassa tilanteessa-lopulta itseni takia uskoin ja nyt elämä on pitkästä aikaa mukavaa!

      Kyllä selviät ja tsemppiä!

      Kirjoita ja lue läpi ajatuksia mutta muista muutakin on kun ex!! Nm.Näin se menee.

    • Tsekkaa Kehä III

      Nurkan takana se varmasti on ja kauppiaalta kyselee sun menemisistäsi, se on varmaa.Miksi sitä voisi mikään muu kiinnostaa kuin laatumies. Muuta esim. Tallinnaan.

    • mies27

      Erosta aikaa yli 2 vuotta, ja edelleen exän haamu leijailee ajatuksiin aika ajoin. Ehkä se on niin, ettei eron alullepanija pääse tästä "entä jos" -ajattelusta koskaan eroon. Ehkei pidäkään.

      Koita pitää kiinni siitä järjen tunteesta, joka sanoo että ero oli oikea päätös. Muutoin aika kultaa muistot ja eron syyt. Järki antaa tilaa tunteille, jonka jälkeen liki jokaöinen haamuooppera jää pysyvästi ohjelmistoosi.

      • mies_25

        Tuossa on kyllä vissi pointti. Eli jätettyhän kärsii varmasti eniten siinä eron hetkellä .Jätetty ja hylätty olo, ja olisi halunnut pysyä yhdessä. Jättäjä taas on ns. sanansa mittainen sillä hetkellä ja haluaa eroa tietystä syystä. Mutta näin jättäjänä tulee se ajatus "mitä jos", kun taas jätetty taas tuntee sitä vihaa yleensä. Vihan avulla voi olla helpompaa päästä yli, kuin se että miettii josko olisi pitänyt olla jättämättä.

        Nojoo pitää nyt koota itsensä ja muistaa eron syyt ja jälkimainingit jotka hajotti taas lisää. Kyllä tässä hajottaa mutta itkua ei kuitenkaan ole tullut väännettyä, enemmänkin vain sitä turhautuneisuutta on tullu koettua. Eri ihmisenähän tässä nykyään tallustelen, joten sitä osaan arvostaa paljonkin.


    • musatar-75

      ymmärrän sinua täysin. itselläni oli n. 10 vuotta sitten hyvin samantyyppinen suhde, mitä itse kuvailit exääsi. tapasin oman exäni yhtenä kauniina kesäiltana ja luulen, että rakkaus taisi roihahtaa melko pian tapaamisemme jälkeen molemminpuolin. käytännössä olimme heti yhdessä niin paljon kuin vain mahdollista, mutta yhteenmuutto kuitenkin venyi jostain syystä.

      itse olisin halunnutkin muuttaa yhteen, mutta 30-kymppinen mieheni eleli hyvinkin vauhdikasta elämää jo pelkästään työkuvansa puolesta. hän teki monenlaisia työtä, ei säännöllisiä työaikoja, oma firma jne.. lisäksi elämäntyyli oli muutenkin liikkuva ja aina hän etsiytyi mitä erilaisimpiin seikkailuihin. itse olin kymmenen vuotta nuorempi, juuri aloittanut opiskelun ja opiskelun ohessa työskentelin, joten elämä oli melko hektistä.

      sen hetkisen elämäntilanteen vastapainoksi olisin kaivannut tasapainoista parisuhdetta, mitä exäni ei osannut minulle tarjota. muutimme kyllä yhteenkin jossain vaiheessa, mutta se ei muuttanut tilannetta ainakaan parempaan suuntaan. lopulta n. 3v. päästä väsyin seuraamaan ainaista menoa ja seikkailua ja jätin mieheni.

      mutta, mutta, en päässytkään exästäni niin helpolla kuin luulin. eron jälkeen heitin pois kaiken, mikä vähänkään muistutti hänestä: valokuvat, kortit yms. Tein eropäivänä suursiivouksen ja seur. päivänä lähdin kaverin kanssa raflaan. Siellä tapasin miehen, johon ihastuin ja kenestä myöh. tuli myös lapseni isä. kaikki tämä ihastuminen oli varmasti jonkinlaista pakoonjuoksemista eron tuskasta, vaikka minä olinkin jättävä osapuoli.

      Suhdetta lapsen isään kesti muut. vuoden lapsen syntymän jälkeen ja koko suhteen ajan takaraivossani jylläsi ajatuksia exästäni. välillä enemmän, välillä vähemmän. Niin raalta, kuin se kuulostaakin ja onkin, suhde lapsen isään päättyi, kun otin yhteyttä uudelleen exääni. Nyt tässä on mennyt viimeiset 9kk exäni kanssa yhdessä. Ensin olimme hyvin rakastuneita, kaikki oli jopa paljon parempaa kuin silloin kymmenen vuotta sitten. mutta huomaan jälleen, että suhde on kaatumassa lähes samoihin asioihin, kuin "edellisellä" kierroksella.

      Pointti kirjeessäni on se, että MIKSI en saa ex- miestäni pois mielestäni? suhde ei todellakaan käytännössä toimi, mutta kun ei mikään eikä kukaan muukaan tunnu miltään.. Ainoa asia mikä meillä on lähes aina toiminut loistavasti on seksi, mutta voiko se olla syynä riippuvuuteen exään?? Ainakaan se ei ole mielestäni riittävä syy jatkaa suhdetta, jos ei muuta yhteistä enää ole. Viimeiset pari kuukautta on ollut eroon- yhteen jojottelua, minun tahdostani. Itse asiassa ihmettelen, miksi exä on sitä jaksanut katsella. Nyt olemme vähän aikaa sitten eronneet, lopullisesti. Toivottavasti. Exä lähettelee yhä viestejä kullalle ja murulle jne. mutta olen ilmoittanut hänelle, että kun kerran olemme eronneet, niin tuollaiset viestit ei muuta kuin pahenna molempien oloa. Parempi, ettei olla missään tekemisissä ja käydään kumpikin omassa mielessämme eroa ja suhdetta läpi. Näin olen ajatellut olevan paras keino toipua, edellisestä kerrasta viisastuneena.. Ero ei ole millään tavalla helppo vaikka itse olisikin jättävä osapuoli, mutta pakkohan siitä on eteenpäin jatkaa. Menneisyydestä voi oppia, mutta vain eteenpäin katsomisesta on hyötyä.

      Halauksia ja voimia sulle mies_25

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30637
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4096
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2697
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1865
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      589
      1643
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1579
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1555
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1477
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1228
    Aihe