Olen mieheni kanssa olleet yhdessä 12 vuotta (olin 15v, kun tapasimme). Lapsia on 3. Olemme selvinneet aikaisemmin vaikeistakin ajoista yhdessä, joskus elämässä on hauskojakin aikoja, enimmäkseen vain sitä arkea. Nyt on ollut erityisen hankala syksy: on taloudellisia ongelmia, liikaa töitä ym. Ihan pieniä asioita yksittäin mutta niitä on aika paljon. Mieheni haluasia puhua asioista, yrittää selvitä, mutta minulle on vaikeaa edes sanoa missä ongelma on. En tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä. En edes tiedä rakastanko miestäni enään. Koko ajan on vain tosi paha olla omasta, lasten ja mieheni puolesta. Mistä tietää mikä on oikea ratkaisu? koska on se hetki kun ero on ainut ratkaisu? Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä?
mistä tietää mikä on oikea ratkaisu
10
2464
Vastaukset
- Been there
Onko mahdollista, että olet ihan itsekseen jonkin aikaa? Ettet heti ala uhoamaan/miettimään lopullista eroa, vaan tutkiskelet rauhassa itseäsi ja tunteitasi. Erossa ollessasi kyllä huomaat, rakastatko miestäsi vai et, tuleeko ikävä yms. Varmasti kannattaisi myös miettiä, miten "oppisit"/avautuisit puhumaan (terapia?), sillä kyllä kahden aikuisen ihmisen täytyisi pystyä asiansa selvittämään keskustellen - keskustelu on normaalia:)
- tappi
tuo tekstisi voisi olla vaimoni kirjoittama, yhdessä on oltu vain tuplasti enemmän.
Elän erouhan alla ja en todellakaan tiedä saammeko vielä asiat kuntoon. Sinua kehottaisin kuitenkin asiaan tavalla tai toisella puuttumaan.
Mielestäni ei ole oikein, jos toinen hautoo yksikseen eroaikeita ja heittää ne sitten yllättäen pöytään. Toiselle osapuolelle ei siinä vaiheessa paljon anneta arvoa. Jos ette saa kahden keskustelua sujumaan lähtekää parisuhdeterapeutille, en tiedä onko siitä varmaa apua, mutta sen tiedän , ettei kannata lykätä niin pitkään, ettei toinen enää halua lähteä. - Kirsikka
Nämä tuntuvat olevan aina jokaiselle vaikeita asioita päättää.
Itse olen miettinyt eroa jo vuosikausia ja aina vaan olen tullut varmemmaksi siitä, että ero on se ainut ja oikea ratkaisu. Jopa lapsetkin sitä haluavat, mutta mies ei vain tajua missä mennään! Nyt olen päässyt niin pitkälle, että olen varma erohaluistani ja kävin jo alustavasti kyselemässä vuokra-asuntojakin... Tiedän nimittäin, että kun viimein otan asian lopullisesti puheeksi, niin siitä tulee kamala riita ja sotku - mutta ei auta, kai sekin on vaan kestettävä!?
Olen yrittänyt puhua erosta jo monta kertaa, mutta aina mies on "anonut" jatkoaikaa. Hän joko raivoaa taikka itkee, mutta normaalia keskustelua emme ole saaneet aikaan koskaan.
Sitä tässä nyt vaan ihmettelen, että vaistoaako toinen minun ajatukseni, vai mistä johtuu, että nyt hän on alkanut suunnitella elämää eteenpäin, kun se on minun kannltani jo myöhäistä? Vuosikausiin ei olla tehty mitään yhdessä, koska toisella työ vie kaiken ajan sekä voimat. Ja jatkuvasta stressistä ja väsymyksestä johtuen mies on aina kireä ja kiukkuinen, josta syystä lapsetkin ovat lopen kyllästyneitä ainaiseen riitelemiseen.
Jatkanko kuitenkin omaa tietäni kuten olen päättänyt, vai annanko periksi taas kerran - ja jätän loppuelämäni elämättä??? Rakkautta meidän välillämme ei ole, jos on koskaan ollutkaan...- ratkaisua
Sitä oikeaa ei taida ollakkaan. Sillä ilmeisesti me teemme vain erilaisia ratkasuja ja näemme ja koemme miten ne menee ja miten ne palvelee omia ja toisen tarpeita /toiveita ja unelmia elämästä yhdessä.
Ero lienee täysin yhtä "väärä" kuin se sitoutuminen ja liitokin. Kasvumahdollisuushan se on itsellemme kun koetamme nähdä miten yhteiseläminen voisi olla elämämme perusta turvana ja luottamuksena ettei tarvitsisi olla "yksin".
Ketään ei ole luotu elämään yksin, muutoin tunteemme olisi toisenlaiset.
Käytännön vastuut vain kai olisi sovitettava auttamaan toisetensa kanssa elämää rakentavaksi eikä ehkä antaa tilaa tälle "hajoittavalle" käsitykselle vaatia itseltään ja toiselta valtavasti enemmän. Luulen että emme koskaan saa palvelijaa itselle mutta jakajan voimme onnistua saamaan jso siihen olisimme itse valmiit ja arvottamaan sen tärkeänä.
Luottamuksen mentyä kunnioitus kärsii ja käytös muuttuu turmelevaksi. Silloin kai on katsantokanta liian kapea ja ei näe "metsää puilta" kumpainenkaan..
- oikea ratkaisu
Tämä palsta. Täältä saat elämänkokemuksella vahvasti oikeita neuvoja. Niitä tulee laidasta laitaan, jyrkkiä toistensa vastkohtia ja kaikki vankalla elämänkokemuksella hankittuja, neuvoja on kokenut elämässään monta eri tapaa ja tietää mikä on oikea.
Sun tapaukseesi ei oikeaa ratkaisua tiedä kuin sinä ja miehesi. Näin on. Jos alat kuunnella ulkopuolisia amatöörejä niin elät jonkun toisen (elämätöntä??) elämää etkä saa mitään hyvää aikaan.
Ohje 1) sulje tämä kone (ikuisiksi ajoiksi)
Ohje 2) puhu miehesi kanssa. ette saa selville missä on ongelma, mutta kun lähennytte toisianne niin kestätte ongelmat paremmin. Ilot tuplaantuu, surut ja huolet puoliintuu. Sitä varten sinulla on kumppani. Ja, kyllä sinä rakastat. Kunhan puhutte ja hyväksytte että olette samassa veneessä, samalla puolella ongelmia vastaan... kyllä se siitä.
Ohje 3) Älkää erotko. Ei ole mitään syytä. Syyksi ei kelpaa että on ulkoisia paineita.- Jallu
Minutkin auttoivat nettinaiseni kovien koettelemusten yli. Yksi tosin oli sosiaalialan ammattilainen.
Kolme heitä oli. Kahta en ole koskaan tavannutkaan, ja kolmannen kanssa olen naimisissa.
Kyllä täältä apua saa, jos osaa etsiä!
- itseltäsi
voisitko elää ilman häntä..
- Linnea
Meillä takana yhteiseloa 11 vuotta ja 1 lapsi. Mitä tehdä kun ei enää tunne mitään toista kohtaan, vaan ajatus lähelläolostakin ahdistaa. Tilanne on vain ajautunut tähän. Tiedän että parisuhdetta olisi pitänyt hoitaa ja rakkauden liekkiä pitää yllä, mutta mutta... se vain unohtui arjen rutiinien keskellä. Olen yrittänyt elvyttää liekkiä henkiin ajattelemalla niitä hyviä asioita joihin puolisooni ihastuin, mutta mikään ei tunnu auttavan. En oleta että roihuava rakkaus kestää loputtomiin, kyllähän parisuhde muuttuu ja seestyy ajan myötä, mutta kyllähän jotakin pitäisi olla jäljellä, jotta yhteiseloa voisi jatkaa. Syyllisyys kalvaa kun ei voi antaa toiselle sitä mitä hän ansaitsee eli rakkautta. Itse olen tullut siihen tulokseen, että on aika jatkaa eteenpäin eri teitä. Eihän ihmisiä voi sitoa loppuelämäksi toisiinsa jos kummallakaan ei ole hyvä olla. Jos teillä on hitunenkin tuosta rakkauden liekistä jäljellä, niin vaalikaa sitä ja yrittäkää sytyttää se uudelleen ennenkuin on liian myöhäistä.
- naine28
Mä itse eronneena ymmärrän kyllä teitä, mutta vieläkin kaksi vuotta eron jälkeen, aika ajoin mietin ratkaisuani.
Olin täydellisen väsynyt huonoon suhteeseen. Aivan samalla lailla kävi, ettei suhdetta jaksettu hoitaa, lapset pieniä,ja töitä paljon kummallakin.
Nyt myöhemmin ajateltuna suhdetta ois pitänyt hoitaa ja apua hakea ulkopuolelta!
Ei ole helppoa aloittaa elämää uudestaan lasten kans keskenään.
Mutta voimia, jokainen tekee oman näköiset ratkaisunsa!
- ///
Tuo kuulostaa vakavalta masennukselta. etsippa itsellesi hyva terapeutti jolle voit kertoa ajatuksiasi vaikka vain kerran viikossa, saat huomata siita olevan valtavasti apua. Usein toisen, taysin ulkopuolisen (terapeutin) kunnellessa, han voi ohjata objektiivisesti oikeaan suuntaan ja saada sinut huomaamaan asioiden todelllisen arvojarjestyksen.
Miten helposti tapahtuukaan etta samoissa ympyroissa pyoriessa juuttuu samaan ajtustyyliin eika edes tieda miten sita voisi muuttaa.
Teilla kuulostaa olevan kaikki edellytykset hyvaan elamaan, joskus vain tarvitsee pikkuisen ulkopuolisn apua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626