OLIN 16 vuotias kun aloimme seurustella siitä on yli viisi vuotta aikaa. Aikaisempi poikakavereita minulla ei ole ollut ( vain muutama ns. pussailu juttu). Nyt minusta on alkanut tuntua että kaipaisin vaihtelua…Olen kivannäköinen ja hauska ja saan helposti juttu seuraa baarissa.
Olen ollut uskollinen hänelle koko seurustelumme ajan. Hän on ”pettänyt minua pari kertaa…on kuulemma vain suudellut vierasta. Saan ”kulkea ” missä vain eikä mieheni ole koskaan kieltänyt minua. Usein mieheni kaverit visailevat että: ”miten saat pysymään tuo muijan luonasi”. Mieheni sanookin usein että: ” mihinkä se siitä lähtisi”. Usein hän kehuu muita naisia hyvännäköisiksi, mutta ei minua koskaan.
Hän siis pitää minua liian itsestään selvyytenä.
Kaverit sanovat että on sulla hyvä mies kun ei koskaan ole epäluuloinen , välillä minusta tuntuu että hän ei välitä minusta? Eipä sillä kyllä minusta on mukava lähteä illanviettoon kun tietää, että toinen ei ole siitä suutuksissaan…Nykyään olen ruvennut seuraamaan ”eri näkökulmasta” yöelämää. Olen huomannut että sillä olisi paljon mukavaa seuraa tarjolla (en tarkoita seksiseuraa!!). En pysty nyt ajattelemaan elämään ilman häntä, mutta onkohan se vain tottumus kysymys?
Pitäisikö lähteä haistelemaan uusia tuulia?
Olen ollut uskollinen hänelle koko seurustelumme ajan. Hän on ”pettänyt minua pari kertaa…on kuulemma vain suudellut vierasta. Saan ”kulkea ” missä vain eikä mieheni ole koskaan kieltänyt minua. Usein mieheni kaverit visailevat että: ”miten saat pysymään tuo muijan luonasi”. Mieheni sanookin usein että: ” mihinkä se siitä lähtisi”. Usein hän kehuu muita naisia hyvännäköisiksi, mutta ei minua koskaan.
Hän siis pitää minua liian itsestään selvyytenä.
Kaverit sanovat että on sulla hyvä mies kun ei koskaan ole epäluuloinen , välillä minusta tuntuu että hän ei välitä minusta? Eipä sillä kyllä minusta on mukava lähteä illanviettoon kun tietää, että toinen ei ole siitä suutuksissaan…Nykyään olen ruvennut seuraamaan ”eri näkökulmasta” yöelämää. Olen huomannut että sillä olisi paljon mukavaa seuraa tarjolla (en tarkoita seksiseuraa!!). En pysty nyt ajattelemaan elämään ilman häntä, mutta onkohan se vain tottumus kysymys?
Pitäisikö lähteä haistelemaan uusia tuulia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuulen tavoittelua...
Olen 22v ja seurustellut 4 vuotta ja 1,5vuotta asuttu yhdessä... Välillä on samoja fiiliksiä, mutta kun seurailee sinkkukaverien toilailuja, niin kyllä sitä kotiin menee taas mielissään... Olisiko loma paikallaan? Jos vain pääset, niin kavereiden kanssa "sinkkuristeilu" tms. saa taas elämän hymyilemään! P.S. routa porsaan kotiin ajaa...
Ehdottomasti kannattaa TUTUSTUA uusiin ihmisiin, jotta tietää, että se oma kulta on paras tai sitten että ei ole.
Oma seurustelusihan ei ole sille mikään este, sänkyyn meno on eri asia.
Mutta oikeasti, oletko niin sinisilmäinen, että ne "mukavat" ihmiset joita yöelämässä tapaat haluavat jotain muuta kuin päästä housuihisi?
Jos haluat oikeasti tutustua ihmisiin, suosittelen jotain harrastusta, jonka parissa tapaa ihmisiä. Vaikkapa jotain urheilua/tanssia/pelaamista/partio/riippuliitoa/virkkausta/mitä nyt voikaan keksiä..
jos sitten harrastuksen kautta tapaa jonkun ihmisen, jonka kanssa synkkaa niin hyvin, että on valmis satuttamaan hyvin tuntemaansa ihmistä syvästi jättäessään tämän, niin sillehän ei voi mitään. Mahdollisimman ajoissa vaan kannattaa tehdä se olemassaolevan suhteen lopetus, jos alkaa siltä tuntua, että joku toinen kiinnostaa.
Suoraan suhteesta toiseen hypätyt suhteet harvemmin kestävät pidemmän päälle, pari vuotta toki helpostikin..
Mulla on aika lailla samankaltainen tilanne menossa kuin sinulla. Olen seurustellut myös pitkään ensirakkauteni kanssa, ja asumme yhdessä. Minä olen se joka on "suudellut" toista tyttöä, mutta tyttöystäväni on antanut anteeksi. Minulla on 100%:n luottamus tyttöystävääni, ja annamme toisten liikkua vapaasti ilman häiritsevää mustasukkaisuutta (ainahan sitäkin on).
Usein olen ajatellut minkäläistä elämä olisi muiden tyttöjen kanssa, ja kuten sanoin, humalassa ja tyhmyyksissäni suudellutkin jo toista. Onneksi olen tajunnut lopettaa nopeasti. Olen myös miettinyt yhdessäolomme syytä. Mielessä on käynyt tottumus, riippuvuus, mutta lopulta olen aina päätynyt _rakkauteen_. Rakkaus on se, joka pitää meitä yhdessä.
Välillä myös tuntuu, että pitää toista liian itsestään selvyytenä, mutta olen kuitenkin eri mieltä. Meidän kummankin ympärillä pyörii muita ihmisiä, ja ei olisi mikään "temppu" lähteä toisen mukaan... siis ilman rakkautta omaan puolisoon. Meillä ei käytännössä ole mitään yhteistä omaisuutta tai velkoja, joten emme ole taloudellisesti riippuvaisia toisistamme. Loppupeleissähän tämä ei edes ratkaisisi.
Pitkällisen miettimisen jälkeen olen tullut lopputulokseen, että tämä "uusien tuulien haisteleminen" johtuu vain halusta kokea se tulinen ja räiskyvä huuma, joka uusi rakastuminen ja toiseen tutustuminen tuotti tavallisen arjen sijaan. Totta, arkeahan tämä nykyään on, mutta tähänkin on ratkaisunsa. Tehkää yhdessä jotain uutta ja eksoottista. Matkustakaa, harrastakaa, kokeilkaa uusia "leikkejä".
Mutta mikäli päädyt lopputulokseen, että olette yhdessä vain tavan takia, niin tee mitä parhaaksi näet. Voitte yrittää sytyttää uudelleen välillänne vallinneen hekuman, tai sitten erota. Päätös on sinun. Minä itse vieläkin mietin minkäläistä muiden kanssa olisi, ja katson parikymppisten tyttöjen perään kadulla (kukapa mies ei?), mutta _rakastan_ vain omaa tyttöystävääni. Jos tuo rakkaus sammuu, niin on aika siirtyä eteenpäin.
olen kuullut ja nähnyt paljon just noita teininä aloitettuja suhteita. kun aloitetaan nuorena niin tavallaan kasvetaan yhteen mutta...jossain välissä tulee tunne ttä haluaisi mennä ja miksio ei tulisi älä kuitenkaan heitä hyvää suhdetta hetken mielijohteesta pois mieti tarkkaan mutta teinisuhteissa usein kasvetaan kuin sisko- ja veli suhteeseenn...
Ajattelisin näin äkikseltäni,että kaipaat rakastumisen ihanan huumaavaa tunnetta ,nyt kun suhteesi on jo "5 vuotta vanha".
olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten. olimme silloisen poikakaverini kanssa aloittaneet seurustelu nuorena, ja olimme 4 vuotta yhdessä, kunnes tajusimme että emme olleet enää rakastavaisia vaan enemmänkin ystäviä. erosimme. nyt olemme parhaimpia ystäviä edelleen, vaikka minulla on uusi suhde.
joten sinunkin kannattaa miettiä minkälainen teidä suhteenne on. olet vielä nuori, elämäsi aikana ehtii vaikka mitä tapahtua, ja pitäähän elämässä olla vähän jännitystäkin.
jos todellakin olet sitä mieltä että haluaist kokeilla yksin elämistä, kannattaa se todellakin. itsellänikin oli vaikeaa erota exästäni, kun olimme kokeneet niin paljon yhdessä, mutta nyt kun ajattelen tilannetta, eivät asiat voisi olla paremmin. kummatkin saa aikuistua ja itsenäistyä rauhassa. tsemppiä sulle!
Itse olen aloittanut seurustelun tämän hetkisen poikaystäväni kanssa 16-vuotiaana, n. 1,5 vuotta sitten. Minulla oli yksi aikaisempi poikakaveri, mutta suhde ei edennyt silloin seksiin asti.
Omalla kohdallani muitten kertomukset poikkeavat, sillä ettemme asu yhdessä (vaikka tiiviisti aikaa yhdessä vietämmekin) ja poikaystäväni on hyvin mustasukkainen.
Itse olen hyvin uskollinen, myös hän on suudellut pari kertaa toista.
En myöskään osaa ajatella enää elämääni ilman häntä, mutta toisaalta näen suhteemme tuhoon tuomittuna. Meilläkin on hyviä ja huonoja päiviä, mutta nimenomaisina huonoina päivinä otamme hyvin räiskyvästi yhteen, enkä nyt tarkoita mitään pikkuriitaa, kaverini usein ihmettelevät kuinka jaksan riitoja. Myös poikaystäväni mustasukkaisuus on rasite.
En tiedä mitä tehdä. Jokaisen riidan ja nöyryytyksen (sillä poikaystäväni alkaa riehumaan minulle yleensä ystävimme edessä illan päättäjäisiksi) jälkeen päätän että se oli viimeinen kerta. Ja jokaisen "viimeisen kerran" jälkeen seuraavana päivänä annan anteeksi. Tiedän että hän katuu ja pyytelee anteeksi muutaman päivän vielä jälkeenkin päin, mutta käytännössä jos käytös ei muuten muutu, ei siitäkään apua taida olla... Hyvinä päivinä meillä taas on todella mukavaa ja meillä on pitkälti sama maku.
Auttakaa?