Kuinka parisuhteessa voi olla näin yksinäinen?

Minulla on ikävä toisen kosketusta. Siis kosketusta jonka tarkoitus ei ole johtaa seksiin. Sillä meillä ei enää rakastella, se on vain seksiä. Esileikkinä mies katsoo pornoa, tulee ja puristaa pari kertaa rinnasta, mutta mitään hyväilyä (!) ei enää ole. En koskaan uskonut, että toisen syliäkin voisi olla ikävä.
Yhteiselomme aikana en ole myöskään kuullut mieheni sanovan rakastavan tai välittävänkään minusta. Millään sanoilla tai teoillakaan. Onko se osoitus välttämisestä että asuu kanssamme, en tiedä?
Tunteista meillä ei edes kannata yrittää puhua. On yritetty, enää en jaksa.
Menen oman peittoni alle vollottamaan, kun on mieli maassa. Nukumme eri sängyissäkin omituisista työajoista johtuen. Piti senkin olla tilapäisratkaisu lasten synnyttyä, paluuta entiseen ei ole. Yritin aikani ehdotella samaan vuoteeseen palaamista, mutta olkoon. Missäs sitten itkisin itseni uneen?
Enää minulla ei ole ystävää, jolle uskaltaisin sydäntäni purkaa. Sitäkin on ikävä. Aikuisuuden ja asuinpaikan myötä tiet valitettavasti eroavat usein.Mietiskelen siis itsekseni ja itkeskelen iltaisin.
71369
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Tiedät mitä tehdä. Eroat vaan, niin olosi helpottuu.

Äänestä

vollottavia naisia.Hyvänen aika, etkö arvosta itseäsi ollenkkaan? Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista.Ukko pellolle ja uutta kehiin ;)

Äänestä
  • ihmiselle joka on tuossa tilanteessa on helppo heittää "ukko pihalle ja uutta kehiin!"
    kyllä se käytännössä siihen meneekin jos mies ei kerran muuksi muutu, jota epäilen, mutta ei se ole niin helppoa. pitää koota itsensä ja ryhtyä toimiin ja kun mieli on täysin maassa, toimiinryhtyminen ei ole niin iisi juttu.
    tilannehan on kestämätön, mutta yritä kuitenkin lopettaa murehtiminen ja itkeminen ja herää ja ryhdistäydy miettimään lähitulevaisuuden ratkaisuja !
    tuossa tilanteessa ihminen tarvitsee tuon vollotusvaiheen, mutta ei pidä antaa sen riistäytyä ! stoppi sille ja järkeviä päätöksiä, vaikka kuinka kirpaisisi.

    Äänestä

  • noin kirjoitti:

    ihmiselle joka on tuossa tilanteessa on helppo heittää "ukko pihalle ja uutta kehiin!"
    kyllä se käytännössä siihen meneekin jos mies ei kerran muuksi muutu, jota epäilen, mutta ei se ole niin helppoa. pitää koota itsensä ja ryhtyä toimiin ja kun mieli on täysin maassa, toimiinryhtyminen ei ole niin iisi juttu.
    tilannehan on kestämätön, mutta yritä kuitenkin lopettaa murehtiminen ja itkeminen ja herää ja ryhdistäydy miettimään lähitulevaisuuden ratkaisuja !
    tuossa tilanteessa ihminen tarvitsee tuon vollotusvaiheen, mutta ei pidä antaa sen riistäytyä ! stoppi sille ja järkeviä päätöksiä, vaikka kuinka kirpaisisi.

    Niin nainenhan täällä taas valittaa...Ystävälleni valittaisin, jos ei olisi erkaannuttu vuosia sitten. Saatte nyt toimia sijaiskärsijöinä.
    Voisi ne miehetkin joskus suutaan avata.
    En halua tämän suhteen loppua. Parempi kai kaksin olla yksin kuin ihan yksinään?
    Mieheni on kuitenkin parhaimmasta päästä niistä ihmisistä joita olen tuntenut elämäni varrella.
    Ei tarvitse miettiä pullon voimaa tai tuleeko turpaan kun väärän sanan sanoo. Tai vaikka vain on olemassa... (Ei luojan kiitos henk. koht. kokemusta, sivusta seuranneena olen "onneani" kiitellyt)
    Jotakin tässä tilanteessa kai olisi tehtävä kuitenkin, rikkoisinko tietokoneen alkajaisiksi?
    Pakolla (ruikuttamalla) ei kuitenkaan kannata kiintymyksen osoitusta hankkia, se ei varmasti ole luotettava silloin.
    En tiedä. Missä hiivatissa se lanka on???

    Äänestä

  • vuodatusta vaan kirjoitti:

    Niin nainenhan täällä taas valittaa...Ystävälleni valittaisin, jos ei olisi erkaannuttu vuosia sitten. Saatte nyt toimia sijaiskärsijöinä.
    Voisi ne miehetkin joskus suutaan avata.
    En halua tämän suhteen loppua. Parempi kai kaksin olla yksin kuin ihan yksinään?
    Mieheni on kuitenkin parhaimmasta päästä niistä ihmisistä joita olen tuntenut elämäni varrella.
    Ei tarvitse miettiä pullon voimaa tai tuleeko turpaan kun väärän sanan sanoo. Tai vaikka vain on olemassa... (Ei luojan kiitos henk. koht. kokemusta, sivusta seuranneena olen "onneani" kiitellyt)
    Jotakin tässä tilanteessa kai olisi tehtävä kuitenkin, rikkoisinko tietokoneen alkajaisiksi?
    Pakolla (ruikuttamalla) ei kuitenkaan kannata kiintymyksen osoitusta hankkia, se ei varmasti ole luotettava silloin.
    En tiedä. Missä hiivatissa se lanka on???

    siis sun mielestä sun mies on ihana ja parhaasta päästä vaikka se ei sanoilla eikä teoilla näytä koskaan mitään ?
    onkohan sun ajatusmaailmassa nyt jotain totaalisesti pielessä ?

    Äänestä

  • ole ollut tietoa ? kirjoitti:

    siis sun mielestä sun mies on ihana ja parhaasta päästä vaikka se ei sanoilla eikä teoilla näytä koskaan mitään ?
    onkohan sun ajatusmaailmassa nyt jotain totaalisesti pielessä ?

    No minulla ei ole kokemusta paremmasta.

    Äänestä

  • vuodatusta kirjoitti:

    No minulla ei ole kokemusta paremmasta.

    Vaikka ei olisi kokemuksia paremmasta, niin se ei tarkoita, ettei sitä ole.

    Ei se ole pilvilinnojen rakentamista, vaikka kaipaisit suhteessa kunnioitusta ja itsemäärämisoikeutta. Seksuaaliset tarpeet eivät aina kohtaa, mutta molemminpuolinen nautinto on edellytys toimivalle seksielämälle. Jos miehesi rakastaa sinua, hän on kiinnostunut siitä, mikä sinusta tuntuu hyvältä.

    En sano, että jätä se, vaan ota asiat suhteessanne esille. Tämä sama "vuodatus" olisi hyvä välittää myös miehellesi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vuodatusta vaan kirjoitti:

Minulla on ikävä toisen kosketusta. Siis kosketusta jonka tarkoitus ei ole johtaa seksiin. Sillä meillä ei enää rakastella, se on vain seksiä. Esileikkinä mies katsoo pornoa, tulee ja puristaa pari kertaa rinnasta, mutta mitään hyväilyä (!) ei enää ole. En koskaan uskonut, että toisen syliäkin voisi olla ikävä.
Yhteiselomme aikana en ole myöskään kuullut mieheni sanovan rakastavan tai välittävänkään minusta. Millään sanoilla tai teoillakaan. Onko se osoitus välttämisestä että asuu kanssamme, en tiedä?
Tunteista meillä ei edes kannata yrittää puhua. On yritetty, enää en jaksa.
Menen oman peittoni alle vollottamaan, kun on mieli maassa. Nukumme eri sängyissäkin omituisista työajoista johtuen. Piti senkin olla tilapäisratkaisu lasten synnyttyä, paluuta entiseen ei ole. Yritin aikani ehdotella samaan vuoteeseen palaamista, mutta olkoon. Missäs sitten itkisin itseni uneen?
Enää minulla ei ole ystävää, jolle uskaltaisin sydäntäni purkaa. Sitäkin on ikävä. Aikuisuuden ja asuinpaikan myötä tiet valitettavasti eroavat usein.Mietiskelen siis itsekseni ja itkeskelen iltaisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu