Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet 3 vuotta. Vielä emme ole joulua yhdessä viettäneet, mutta nyt minä haluaisin viettää osan siitä poikaystäväni kanssa. Emme asu yhdessä, hän asuu vielä kotona ja minä omassa asunossa.
Ongelmaksi ilmeni se, että poikaystäväni ei halua viettää joulua kanssani (kyse olisi aattoillasta yöstä) vaan sanoo että joulu on hänelle perhejuhla (vaikka hänen vanhempansa ovat eronneet ja hän siis viettää aaton isän ja isoäidin kanssa). Sekään ei tässä tapauksessa ole mahdollista että menisin heille, sillä olen lupautunut olla äitini apuna kun heille tulee vieraita, siksi yritin sopia iltaa yhteiseksi.
Pahoitin mieleni todella pahasti, sillä minusta hän ei ajattele minua ollenkaan. Suhteessa se nimittäin olen minä, joka uhraudun ja revin itseltäni aikaa kiireen keskellä voidakseni olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Hän taas saattaa kieltäytyä vaikka hänellä aikaa olisi...Muuten meillä menee suht hyvin mutta aina kun hänen pitäisi tehdä jotain, joka on hänen ns "periaatteitaan" vastaan, hän kieltäytyy eikä edes yritä.
Minusta tuntuu todella pahalta...olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään että hänenkin on tehtävä suhteen eteen jotain...ja minä en ole vaativa tyttöystävä (hän on sen itsekin sanonut). Tämä on ensimmäinen isompi asia, jota olen häneltä pyytänyt tosissani...
Sanokaa mitä voin tehdä, kertokaa mielipiteenne, neuvokaa...olen todella surullinen...jouluni menee pilalle jos joudun tämän takia suremaan. Jotain kannustavaakin olisi mukava lukea...
Ongelmaksi ilmeni se, että poikaystäväni ei halua viettää joulua kanssani (kyse olisi aattoillasta yöstä) vaan sanoo että joulu on hänelle perhejuhla (vaikka hänen vanhempansa ovat eronneet ja hän siis viettää aaton isän ja isoäidin kanssa). Sekään ei tässä tapauksessa ole mahdollista että menisin heille, sillä olen lupautunut olla äitini apuna kun heille tulee vieraita, siksi yritin sopia iltaa yhteiseksi.
Pahoitin mieleni todella pahasti, sillä minusta hän ei ajattele minua ollenkaan. Suhteessa se nimittäin olen minä, joka uhraudun ja revin itseltäni aikaa kiireen keskellä voidakseni olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Hän taas saattaa kieltäytyä vaikka hänellä aikaa olisi...Muuten meillä menee suht hyvin mutta aina kun hänen pitäisi tehdä jotain, joka on hänen ns "periaatteitaan" vastaan, hän kieltäytyy eikä edes yritä.
Minusta tuntuu todella pahalta...olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään että hänenkin on tehtävä suhteen eteen jotain...ja minä en ole vaativa tyttöystävä (hän on sen itsekin sanonut). Tämä on ensimmäinen isompi asia, jota olen häneltä pyytänyt tosissani...
Sanokaa mitä voin tehdä, kertokaa mielipiteenne, neuvokaa...olen todella surullinen...jouluni menee pilalle jos joudun tämän takia suremaan. Jotain kannustavaakin olisi mukava lukea...
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Sekään ei tässä tapauksessa ole mahdollista, että menisin heille, sillä olen lupautunut olla äitini apuna kuin heille tulee vieraita. Siksi yritin sopia iltaa yhteiseksi."
Poikaystäväsi on antanut sinulle kaksi vaihtoehtoa: Voit olla hänen kanssaan hänen luonaan tai voit vaihtoehtoisesti olla äidilläsi. Poikaystäväsi on antanut sinulle valinnanvapauden. Se ei kuitenkaan sovi sinulle, koska sinä haluat tehdä asiat yhdellä ainoalla sinulle sopivalla tavalla.
Kumpi teistä on joustamaton ja itsekäs?
Hän ei ole ehdottanut mitään tuollaista...siis hän aikoo viettää joulun VAIN perheensä kanssa...Jos en olisi hänelle mitään ehdottanut ei asia olisi tullut hänen puolestaan edes puheeksi..toivottavasti ymmärsit.
Kirjoitin noin jotta pysyttäisiin asiassa ja saisin vastauksia ja neuvoja joita kaipaan, enkä vinkkejä kuten "mene heille jouluksi"..
.. nyt menee. Eikö muka ole perhejoulu jos viettää sitä perheenjäsentensä kanssa VAIKKA kaikki (kuten äiti?) eivät olekaan paikalla? Eihän sellalinen olis edes mahdollista.
Ajatteles nyt sinä, sun isä ja äiti, sun mies ja teidän lapsi. Sekö on perhejoulu? Ei ei... vaan siihen pitäisi kuulua isovanhemmat sekä äitisi että isäsi puolelta jos ovat elossa, sitten vanhempiesi sisarukset, sillä muutenhan HE viettävät perheettömän joulun. Sitten puolisosi vanhemmat ja sisarukset. puolisollasi varmaan olisi muitakin perheenjäseniä, joten heidätkin pitäisi raahata saman pöydän ääreen? Ja heillä taas lisää perheenjäseniä jne. Ei siitä mitään tulisi.
Sinusta tuntuu pahalta kun kundikaverisi ei tee sinun toiveidesi mukaan? Entä hän, voi tuntua yhtä pahalta kun sinä et haluakaan vierttää joulua hänen ja hänen perheensä kanssa, vaan mielummin olet yksin. Mutta mutta, olet kuitenkin lupautunut äitisi avuksi joten miten ihmeessä te edes voisitte olla kaksi sinun luonasi??
Sinä olet liian itsekeskeinen. Eikö joulu ole lämmöän aikaa. Jos kundille omat sukulaiset ovat rakkaat (ja muuten hienoa että on!) ja he haluaisivat sinut heidän pariinsa, niin miksi et mene? Miksi pitää eristäytyä muista? Ole sitten yksin.
Sinäkö yksin uhraudut jne. Lopeta sellainen suhde. Etsi mies joka pomppii sinun pillisi mukaan.
Merry Christmas.
Taidan olla todella huono kirjoittamaan viestejä kun kukaan ei näytä ymmärtävän! Te tartutte liian helposti olemattomiin seikkoihin...
Me asumme melko lähellä toisiamme (minä, poikaystäväni ja minun vanhempani). Meillä ei ole lapsia, olemme vielä ns nuoria.
Kyse oli siitä että molemmat halusivat viettää joulua perheensä kanssa, mutta koska perheemme eivät vietä sitä yhdessä ei meillä ole mahdollisuutta olla yhdessä. Siksi ehdotin että kun kumpikin on juhlinut iltaan perheidensä kanssa, olisimme menneet luokseni ja viettäneet lopun illasta yhdessä! Hän sanoi heti että ei käy...ja tuo oli AINOA asia mitä olen häneltä pyytänyt. Siis AINOA!!!
Jos se, että haluaa viettää joulun rakkaimpansa kanssa tekee ihmisestä itsekkään, itsekeskeisen ja mitä lie muuta niin on se ihme. Minusta on itsekkäämpää olla tekemättä jotain hyvää toiselle kun se ei edes maksa tuon enempää vaivaa!
Poikaystäväni EI ehdota että vietän joulun heidän kanssaan joten turha sanoa että olen nirppanokka kun en mene...asia olisi toinen jos he pyytäisivät! Jos minun perheeni ehdottaisi että poikaystäväni tulisi meille jouluksi (mikä olisi hyvin mahdollista, sillä olemme äitini kanssa asiasta puhuneet) hän kieltäytyisi!
Toivottavasti asia meni nyt perille...
Jos täällä on tyhmiä ihmisiä vastailemassa kysy ihmeessä muualta. En minäkään selvennyksistäsi huolimatta ymmärrä miksi et hyväksy poikaystäväsi joulunviettotapaa.
Olet ilmeisesti loukkaantunut siitä että hänen sukulaisensa eli isä ja isoisä ovat hänelle "rakkaampia" kuin sinä. Mistä tiedät ettei niin olisikin? Jos olette nuoria niin ei kannata sellaisesta loukkaantua.
Jos/kun muutatte joskus yhteen voitte kutsua kumpikin omat lähimmäisenne teidän luokse. Moni yhdessä asuvakin pari viettää jouluaatot omiensa luona ts. toisistaan erillään. Niin mekin teimme monta vuotta. Sen aika sitten tulee itsestään kun yhteinen joulu on mahdollista. Joulu menee taatusti pilalle jos alkaa tuollaisiin asioihin tuijottamaan.
Ei ole kyse siitä etten hyväksy heidän joulunviettotapaansa...tottakai hyväksyn...minusta tuntuu vaan niin pahalta ettei hän ajattele mua ollenkaan!
Tosiasia on se että minulle hän pystyy sanomaan ei, mutta sukulaisilleen ei...minä olen muutenkin ainoa joka saa hänet puhumaan ja kertomaan tunteistaan yms. Siksi tuntuu väärältä että nämä sukulaiset saavat kaiken ja minä en mitään...vaikka pojan eteen kaikista eniten teen! Sen on sanonut hänkin...haluan hänen ymmärtävän myös minun näkemykseni. Valitettavasti tässä suhteessa on menty siihen että minun tulisi ymmärtää häntä-ei hänen minua!
Jos asuisimme yhdessä olisi yhteistä aikaa paljon enemmän joten minulla ei olisi mitään sitä vastaan että vietettäisiin joulut erillään mutta nyt kun asumme erillään haluaisin hyödyntää rauhallista hetkeä yhdessäoloon...
Mutta mietn joku voi tuijottaa vain omaa napaansa...ei osaa ottaa muita huomioon...minä olen aina tehnyt kaikkeni jotta hän olisi onnellinen..ja nyt kun pyydän pientä asiaa häneltä, hän vastaa heti että ei käy! Tuntuu todella pahalta! Tämä asia sattuu enemmän kuin moni teistä lukiojoista uskookaan...viime yön itkin kun ajattelin että hän ei välitä minusta ollenkaan...en ainakaan ole hänelle tärkeä.
Mitä voin tehdä? Mitä voin sanoa? Auttakaa!
Täytyypä oikein hämmästellä tänne vastaavien ihmisten lukutaitoa, siis alkuperäisessä viestissähän selvästi kirjoittaja ilmaisi että kundi tässä on se jota ei yhteinen joulunvietto kiinnosta/ei edes ehdota mitään sen suuntaista.. mistä kukaan repi sen ettei alkuperäistä kirjoittajaa kiinnosta nähdä vaan "haluaa olla ylhäisessä yksinäisyydessään..!?" hoh hoijaa..
Itse probleemaan.. mulla oli aivan samanlainen mies ennen, hän vaan päätti kaikista tärkeistä asioista etukäteen mitä halusi tehdä ja sit noudatti sitä periaatetta keskustelematta/perustelematta koskaan näitä itsepäisiä päätöksiä.. kerrankin pyysin häntä tulemaan mukaan tueksi sairaan lähisukulaisen luo jolla olo todettu vaarallinen syöpä.. nooh, äijä vaan totes kylmästi ettei häntä vois vähempää kiinnostaa eikä perustellut muulla kun et häntä ei huvita. Silloin päätin mielessäni et kun hänellä on hätä ja tarvii apua, teen aivan saman tempun.. Nooh, sit kun hänen mutsinsa sairastu en lähtenyt mukaan vaikka toinen kuin painosti ja haukkui.. vasta sen jälkeen tais tajuta miltä tuntuu kun toista ei kiinnosta yhtään. Toisaalta tää äijä oli ihan tunnevammainen yksilö niin et en osaa paremmin sanoo kun et kandee miettii ootko se aina sinä joka joustaa ja olisko äijäs valmis tekemään uhrauksia sun puolesta? jos vastaus on ei kehotan harkitsemaan tarkasti jatkoa, koska tollanen itsekkyys vaan pahenee vanhentuessa.. :(
ymmärrä poikaystävääsi. Hän siis haluaa viettää joulun perheen kanssa - sinä et ilmeisesti kuulu sitten perheeseen..
En kyllä ymmärrä sitä, että jos todellakin asutte lähekkäin niin miksi ette voisi viettää joulua vaikka kaikkien kotona.
Me avomieheni kanssa vietimme heti ensimmäisen joulun yhdessä. Kävimme kummankin mummojen luona kylässä, sitten vietimme aikaa mieheni vanhempien luona, ja sen jälkeen minun vanhempieni luona, yön olimme kotonamme. Tänä vuonna taidamme jättää mummot joulupäiviin, mutta jouluaaton olemme taas molempien vanhempien luona.
kiitos sinulle ja star77:lle...nyt tuntuu että viestini ymmärrettiin oikein!
Tiedän aivan tarkalleen miltä susta tuntuu ja kuinka loukkaava tilanne toi oikein sulle on.. itse ponnistelin 2,5 v suhteen eteen ja lopussa oli vaan pakko myöntää ettei koko hommasta tulisi mitään..
Myös meillä mentiin aina sen kaavan mukaan, että mitä mies halusi sitä tehtiin ja just hänen aikataulullaan.. Eli jos olisin halunnut lähteä kaupoille yhdessä tai kävelemään/ihan mitä tahansa yhdessä ja telkusta tuli salkkarit/lätkää tms, hän istui kun tatti töllön ääressä kunnes HÄN oli valmis.. ei voinut nauhoittaa ohjelmia kun ei vaan halunnut, ei tuntunut samalta. Hänen vanhempien luona piti olla ravaamassa alituiseen mutta minun kotiini ei menty ku kerran vuodessa, äiti aina kyseli inhoaako se meitä kun ei koskaan tuu käymään. Itsekkyys ja julmuus sitten tappoikin minun tunteet lopullisesti enkä ole päivääkään katunut sitä että lähdin pois siitä suhteesta.. oikeesti jos se sun äijäs ei ikinä tai vaan tosi harvoin muistaa ajatella sinua ja kysyy mitä mieltä sinä oot, suosittelisin tekemään sen lopullisen pesäeron tässä vaiheessa.. Ei auta sitkuttaa suhteessa jossa toinen välittää 100% ja toinen 50%:sti.. sä löydät sellaisen miehen joka välittää susta ja pistää sinut etusijalle, kunnon miehiä on maailma pullollaan.. ei kandee jäädä tollaseen renttuun roikkumaan, ero kandee vaikka sattuukin.. nimim. kokemusta on.
Ero on must todella vaikee ratkasu! Tiedän et se olis tavallaan parempi...mä en saa suhteesta mitään itselleni. Poikaystäväni on sellainen jolle merkitsee vain omat näkemykset, tuntemukset, aikataulut yms. Millonkaan ei tee mitään mikä voisi edes vähän ilahduttaa minua. En ole häneltä juuri mitään pyytänyt...itse teen kaiken mahdollisen jotta HÄN olis onnellinen sillä olen sitä mieltä että kun näkee toisen onnellisena se tekee minutkin onnelliseksi. Näin se useimmiten toimii...tosin ei siinä omat voimat aina riitä loputtomiin...minäkin haluan jotain...haluan tuntea oloni rakastetuksi, että minusta välitetään todella!
Kun puhun tästä poikaystävälleni hän sanoo että se on minun vika jos lopetamme suhteen. Hän ei aio lopettaa (miksi lopettaisi kun hän saa suhteelta kaiken minkä tarvitsee eikä joudu itse tekemään mitään!) ja sanoo että jos suhde loppuu niin se on vain minun ratkaisu. Sattuu pahasti. Olen koko päivän ollut vihan- ja surunsekaisissa tunteissa...itken vaan. Kohta pitäisi lähteä ystävän kanssa lenkille, mutta myönnän että mulla on voimat aika lopussa. Miten ihmeessä saan hänet tajuamaan ettei suhteessa voi tehdä noin? Ajattelemalla vain itseään ei rakenneta kestävää suhdetta...
Nyt kuule päästit ilmoille just sen totuuden siemenen, lueppas oma viestisi ihan ajatuksella läpi.. Sinä siis tajuat sen, että sinä et saa suhteestasi mitään ja poikaystäväsi on kuin kissa kuumalla pankolla.. kaikki tehdään hänen tavallaan, sinä annat periksi ja passaat ja pyytelet suunnilleen anteeks olemassaoloas ja et sinullakin on mielipiteet..
Kulta pien tiedän kyllä että se ero tuntuu kamalan vaikealta, enpä minä itsekään saanut sitä virallista päätöstä tehtyä kun vasta 2,5 vuoden jälkeen.. siinä vaiheessa oli päätä hakattu seinään jo vuoden verran ja itkeskelty silmät ulos päästä niin moneen otteeseen ettei päätöksen tekemisessä ollu enää mitään ongelmaa..
mä veikkaan että tää on sulle ensimmäinen vakava suhde..? Sitä on niin helppo nuorena ja viattomana olla huonossakin suhteessa kun sitä niin naiivisti ajattelee, että tämä kuuluu tähän suhteeseen ja ettei saa luovuttaa kun on vastoinkäymisiä.. siinäkin on vaan se ero, että missä menee terveen erimielisyyden ja diktatuurin raja. Eli se EI ole oikein että jompikumpi osapuoli määrää kaikesta&ei näe yhtään vaivaa toisen eteen ja toinen raataa perseensä ruville et saa suhteen pysymään kasassa. Tajuat kai nyt itsekin, että voimavarat siinä vaan hupenee ja olet onneton..
Mut just toi sun tekstinpätkäs: "itse teen kaiken mahdollisen jotta HÄN olis onnellinen sillä olen sitä mieltä että kun näkee toisen onnellisena se tekee minutkin onnelliseksi" kertoo todella paljon.. onko sulla oikeesti mitään syytä jäädä tähän suhteeseen kun nyt mietit oikein rehellisesti.. laitappa itselles havainnollistamaan paperille lista jossa on äijän hyvät ja huonot puolet, katso kumpi puoli voittaa. Sitten listaat syyt miksi haluat olla hänen kanssaan.. onko se yksinäisyyden pelkoa, sitä et luulet ettet saa muita/kukaan ei huoli sinua?
Meiläkin ex-mies aina sanoi että itse olen hänet valinnut ja hän ei tästä miksikään muutu.. my way or highway. Tosi pitkän aikaa mä sitten itse vaan alistuin siihen, että kaikki hoidettiin sillä tavalla ja aikataululla kun toinen halus.. se oli tosi sairasta, nyt sen vasta tajuaa. Se voi olla että tässä vaaditaan sultakin vielä parin vuoden henkistä kypsymistä, ennenkuin tajuat kuinka tuhoisa suhde tuo on.. sit kun pääsee turvalliseen ja normaaliin ihmissuhteeseen tietää tarkalleen mitä kuuluu sietää ja mitä ei. En usko että tässä puhutaan enää pelkästä joulu-aatosta vaan neuvoisin sua selvittämään tämän linjanvedon lopullisesti, ennenkun tuhlaat yhtään enempää päivää tämän miehen kanssa.
Arvasit aivan oikein--kyseessä on ensimmäinen suhteeni, joka on kuitenkin kestänyt jo 3 vuotta. Rakastan poikaystävääni todella paljon enkä haluaisi erota: pelkään ettei minua huoli kukaan, etten löytäisi (kuitenkin) niin hyvää uutta kumppania. Poikaystäväni on muuten hyvä ihminen, mutta hän on liikaa kiinni perheessään (itsenäistymisprosessi pahasti kesken), ei pysty luopumaan opistusta tavoistaan, on itsekeskeinen. Valitettavasti nämä seikat tekevät suhteestamme erittäin kaoottisen...kaikki riitamme ovat liittyneet anoppiin, toisen huomioonottamiseen yms.
Niin monta unetonta yötä on takana, niin paljon itkettyjä kyyneleitä, niin paljon pahaa oloa ja surua. Syytän itseäni aivan liian helposti ja poikaystäväni saa minut helposti tuntemaan itseni syypääksi kaikkeen. Nyt hän syyttää minua siitä että olisin valmis lopettamaan suhteen näiden asioiden takia. Hän on tottunut saamaan kotona tahtonsa läpi.
Yksi syy miksi ns roikun poikaystävässäni on se kun hän on kuitenkin kestänyt sairasteluni jotka ovat rajoittaneet rankasti elämääni...samalla osittain myös hänen. Nyt kun olen voinut paremmin haluaisin ottaa elämästäni taas kiinni ja nauttia, kun en neljään vuoteen pystynyt. Elämä alkoi taas olla ihanaa...mutta poikaystäväni ei auta minua tässä. Hän tekee niinkuin itse haluaa. Olen hänen mielestään itsekäs kun pyydän häntä luokseni jouluksi, ja kun totean että hän on ihan yhtä itsekäs halutessaan olla vain kotona hän jatkaa minun haukkumista.
Kiitos sinulle Star77 kun jaksat lukea viestejäni...maailma tuntuu murenevan käsiini...en jaksa aina ajatella vain muita-nyt haluaisin jotakin pientä itsellenikin. ='(
Mun on kuule helppo jaksaa lukea sinun viestejä, kun tuntuu aivan kun lukisi omaa historiikkiaan.. sinun kirjoitukset on aivan kun minun ajatukset joskus pari vuotta sitten.. onneksi siitä on jo aikaa ja nyt näkee kaiken uudessa valossa ja kriittisemmin.
Mä ymmärrän tuon että rakastat häntä varmasti todella paljon, ensirakkaus on aina todella tärkeä ja tunteena aivan ainutlaatuinen.. siksi onkin niin helppo tuudittautua siihen tunteeseen, että kaiken tämä kestää ja sulkea silmänsä totuudelta. Siis oikeasti mä olin aivan kuin sinä, rakastin, toivoin ja uskoin viimeiseen saakka. Vielä silloinkin kun toinen haukkui huoraksi, antoi itkeä 2 tuntia putkeen lohduttamatta ja kohteli kalseasti.. toi sun tarinas on aivan kuten meilläkin, paitsi että se pahenee tuosta vaan..
Pikkuinen.. kuule, tee nyt se lista ja oikeesti katso peiliin et haluatko ajatella itsestäsi tuolla tavoin ja olla surullinen suurimman osan ajastasi.. käyttää yöt itkemiseen..? :( sairaus ei ole mikään este ettei toisesta välittäis.. ja se että jos sen perusteella hylkää/kohtelee huonosti kertoo ihmisestä enemmän kun tuhat sanaa. Sä varmasti kelpaat juuri tuollaisena, älä ikinä rupee väheksymään itseäsi tai uskomaan niitä syytöksiä ja haukkuja..!! missään nimessä toisen ongelmat ei ole sinun syytäsi.. tässä kehottaisin vaan miettimään, että onko tää nyt sellaista meininkiä mitä voisit kuvitella katsovas vuosia..? kihlautuvas, tekeväs lapsia miehen kanssa joka kohtelee sinua nyt jo noin huonosti? et kai halua et kenties tulevat lapsetkin kärsisi siitä että isä tekee mitä haluaa ja äidillä ei ole väliä, käyttäytymismallit opitaan jo kotoa hyvin nuorena.. :F mietippä tarkkaan miltä susta nyt tuntuu ja haluaisitkos ehkä joskus muuttaa sitä olotilaa, et voisit keskittyy olemaan onnellinen vai haluatko jatkaa tätä surkeaa olotilaa ja itkeä itses iltaisin uneen..? :( voimia!
Eihän se joulu ole kuin yksi päivä muiden päivien joukossa!
Miksi teet asiasta noin järkyttävän ison numeron! Osoittaa todellakin että olet hyvin nuori ja lapsellinen vielä.
Poikaystävällesi on tärkeää viettää joulu perheensä kanssa, koska on tottunut sen niin viettämään. Jos todella rakastatte toisianne, ja jatkatte seurusteluanne niin että ehkä myöhemmin vielä muutatte yhteen jne. tulette viettämään monta yhteistä joulua. Miksi SINÄ haluat olla niin itsekäs että haluat väkisin saada poikaystävän luoksesi jouluyöksi, vaikka hän haluaisi olla kotona. Ehditte taatusti viettää yön yhdessä vaikka joulupäivänä? etkö sinäkin voisi tehdä asian suhteen sellaisen kompromissin?
lopeta pikkulapsen kiukuttelu, ja vietä itsekkin joulu äitisi luona ja nauti perhejuhlasta.
Niin miten sä voitkaan ymmärtää mitään jos sulle joulu on vaan päivä muiden joukossa...
joulupäivänä hän on menossa muille sukulaisille eikä mua ole sinnekään pyydetty mukaan joten jos ei nähdä silloin aattoiltana niin ei nähdä ollenkaan.
sori vaan mutta mun mielestä poikaystäväni on kyllä yhtä itsekäs kun haluaa viettää joulunsa VAIN kotonaan...ja ihan yhtä lapsellinen! Molemmat haluavat jotain mitä toinen ei halua joten turha leimata vain mua lapselliseks yms kun toinen on ihan samanlainen! Mieti..
"Poikaystävällesi on tärkeää viettää joulu perheensä kanssa, koska on tottunut sen niin viettämään" niinhän se varmaan tekee kun on naimisissa ja 12 mukulaa! Menee äitin helmoihin viettää joulua...hah.
Kyllä noista tottumuksistakin olisi jossain vaiheessa päästävä eroon ettei tänne Suomeen kasva vaan noita mammanpoikia!
Ja joulumieli kirjoitetaan yhteen tollo!
no, kyseinen mammanpoika on tuskin vielä naimisissa ja tuskin hänellä on vielä ensimmäistäkään lasta, saatikka sitten 12 ;)
taisipa vielä asuakkin mammansa helmoissa, joten tuskin kovin "kypsästä" kaverista on kyse...? Eikö tuossa iässä saata tulla vielä koti-ikäväkin jos koko yöksi joutuu toisen naisen viereen ? ;)
Ja taitaapa sen mamman kainalossa vielä pitkään pysytelläkin, kun on tuollainen pirttihirmu tyttöystävänä...
ja hyvä kun huomasit korjata kyseisen kaverin kirjoitusvirheen, JOULUMIELTÄ ei sovi kirjoittaa erikseen... ;) (vaikka todennäköisesti nickki olikin tarkoitettu vähän kaksimielisemmäksi...niille jotka sen ymmärsivät ;)
No anna sitten jätkälles kenkää!
Jos sinä kerta olet neiti täydellinen ja raadat persees ruvelle poikaystäväsi takia,eikä hän huomioi sinua ollenkaan, niin mitä säälipisteitä sä täältä kerjäät??! Anna viettää vaikka kaikki joulut perheensä luona, ja tee ite niinku lystää.
Jos kerta olet niin toisen huomioon ottava, ja rakastava ja ihana, kuin annat olettaa, niin etköhän löydä sitten jonkun sellaisen joka sitäkin osaa paremmin arvostaa?
tuskin se teidän suhde nyt tähän joulun viettämiseen kaatuu?
Joulu on perhejuhla. Silloin ollaan omien perheiden kanssa. Se siitä, ei vaikeaa ymmärtää. Olkaa yhdessä sitten vaikka uusivuosi. Mutta joulu nyt menee näin. Tyydy kohtaloosi!
Luin noita viestejäsi. Harmi että olet sellaisen miehen löytänyt. Koitahan jaksaa siellä päässä, voi olla että ehkä se ero onkin sitten paras vaihtoehto.
Kaikki viittaa siihen, että olet se suhteen enemmän kiintynyt/rakastunut osapuoli. Jännä juttu, etteivät sellaiset itse sitä yleensä käsitä/huomaa. Se ei toki tarkoita, etteikö poikaystäväsi tykkäisi sinusta/välittäisi omalla tavallaan.