Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet 3 vuotta. Vielä emme ole joulua yhdessä viettäneet, mutta nyt minä haluaisin viettää osan siitä poikaystäväni kanssa. Emme asu yhdessä, hän asuu vielä kotona ja minä omassa asunossa.
Ongelmaksi ilmeni se, että poikaystäväni ei halua viettää joulua kanssani (kyse olisi aattoillasta yöstä) vaan sanoo että joulu on hänelle perhejuhla (vaikka hänen vanhempansa ovat eronneet ja hän siis viettää aaton isän ja isoäidin kanssa). Sekään ei tässä tapauksessa ole mahdollista että menisin heille, sillä olen lupautunut olla äitini apuna kun heille tulee vieraita, siksi yritin sopia iltaa yhteiseksi.
Pahoitin mieleni todella pahasti, sillä minusta hän ei ajattele minua ollenkaan. Suhteessa se nimittäin olen minä, joka uhraudun ja revin itseltäni aikaa kiireen keskellä voidakseni olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Hän taas saattaa kieltäytyä vaikka hänellä aikaa olisi...Muuten meillä menee suht hyvin mutta aina kun hänen pitäisi tehdä jotain, joka on hänen ns "periaatteitaan" vastaan, hän kieltäytyy eikä edes yritä.
Minusta tuntuu todella pahalta...olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään että hänenkin on tehtävä suhteen eteen jotain...ja minä en ole vaativa tyttöystävä (hän on sen itsekin sanonut). Tämä on ensimmäinen isompi asia, jota olen häneltä pyytänyt tosissani...
Sanokaa mitä voin tehdä, kertokaa mielipiteenne, neuvokaa...olen todella surullinen...jouluni menee pilalle jos joudun tämän takia suremaan. Jotain kannustavaakin olisi mukava lukea...
Ongelmaksi ilmeni se, että poikaystäväni ei halua viettää joulua kanssani (kyse olisi aattoillasta yöstä) vaan sanoo että joulu on hänelle perhejuhla (vaikka hänen vanhempansa ovat eronneet ja hän siis viettää aaton isän ja isoäidin kanssa). Sekään ei tässä tapauksessa ole mahdollista että menisin heille, sillä olen lupautunut olla äitini apuna kun heille tulee vieraita, siksi yritin sopia iltaa yhteiseksi.
Pahoitin mieleni todella pahasti, sillä minusta hän ei ajattele minua ollenkaan. Suhteessa se nimittäin olen minä, joka uhraudun ja revin itseltäni aikaa kiireen keskellä voidakseni olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Hän taas saattaa kieltäytyä vaikka hänellä aikaa olisi...Muuten meillä menee suht hyvin mutta aina kun hänen pitäisi tehdä jotain, joka on hänen ns "periaatteitaan" vastaan, hän kieltäytyy eikä edes yritä.
Minusta tuntuu todella pahalta...olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään että hänenkin on tehtävä suhteen eteen jotain...ja minä en ole vaativa tyttöystävä (hän on sen itsekin sanonut). Tämä on ensimmäinen isompi asia, jota olen häneltä pyytänyt tosissani...
Sanokaa mitä voin tehdä, kertokaa mielipiteenne, neuvokaa...olen todella surullinen...jouluni menee pilalle jos joudun tämän takia suremaan. Jotain kannustavaakin olisi mukava lukea...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meilläkin meni nykyisen avomieheni kanssa alussa monta vuotta, ennen kuin joulusta tuli yhteinen. Kahdestaan emme vieläkään ole, vaan hän on alkuaattoillan vanhempiensa ja tyttärensä kanssa, minä vanhempieni luona, jonne hän saapuu myöhemmin. Joulupäivänä sitten sukkuloidaan yhdessä sukulaisissa, myös hänen vanhemmillaan.
Pointti tässä jutussa on se, että joulu on kovin henkilökohtainen juttu, ja varsinkin jos poikaystäväsi vanhemmat ovat eronneet, hän varmasti haluaa viettää sen turvallisessa ympäristössä, perinteiden mukaan. Ehkä hänen isoäidilleen ja isälleenkin on tärkeää, että poika on heidän kanssaan jouluna. Perinteiden muuttaminen on joskus niin kovin vaikeaa..
Minä ainakin olen aika perhekeskeinen ja joskus avomieheni joutuu kyllä jäämaan armottomalle kakkossijalle, jos on kyse lapsuudenperheestäni.
Erilaiset katsantokannat asioihin aiheuttavat meilläkin usein riitoja, jotka selviävät juttelemalla. Kyllä se joulunvietto siitä alkaa sujua, ehkä voitte olla yhdessä sitten joulupäivänä tai tapanina?
Onnea joulunviettoihin (ja muutenkin) nyt ja tulevaisuudessa..
Ps. Muista sinäkin joskus olla antamatta periksi, siis joustamatta äärettömyyksiin tapaamisten suhteen. Kyllä mies sitten huomaa, että hänenkin on tehtävä jotakin tapaamisten eteen, kun ei sinua saakaan luokseen...
Minusta sinun viestisi kuullostaa siltä, kuin tekisit itsestäsi marttyyria. Seuraava lause kertoo siitä: "Suhteessa se nimittäin olen minä, joka uhraudun ja revin itseltäni aikaa kiireen keskellä voidakseni olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista." Poikaystäväsi ei varmaankaan ole käskenyt sinua uhrautumaan suhteenne eteen, sinä olet tehnyt sen vapaaehtoisesti, ja nyt syytät poikaystävääsi, kun hän ei halua tehdä samoin. Ala elää omaa elämääsi, tai suhteestanne ei tule mitään, kokemuksesta voin sen sanoa. Minä olin ennen samanlainen kuin sinä (siis tuon lauseen perusteella), ja suhteemme kävi jo eron partaalla. Aloin elää enemmän omaa elämääni, ja suhteemme voi nykyään hyvin.
Joulu on mielestäni perhejuhla, eikä seurustelevan parin ole mitenkään kummallista viettää sitä erikseen. Tietysti jos toinen haluaa mennä toisen luokse ja se käy toiselle osapuolelle, niin sitten on eri juttu. Mielestäni poikaystäväsi tekee ihan oikein viettämällä joulua perheensä kanssa. Yhteisiä joulujahan teille kerkeää tulla sitten, kun itse olette perhe. Miksi sinä et muuten voisi mennä illaksi poikaystäväsi perheen luokse?
Me alettiin viettää jouluja yhdessä vasta sitten kun menimme naimisiin. Teilläkin on loppuelämä aikaa! Ymmärrän täysin, jos poikaystäväsi haluaa viettää vielä jokusen joulun kotonaan. Hän selvästi tiedostaa, että jossakin vaiheessa elämänne menee sellaiseksi, että sumplitte loppuelämänne ajan, missä pyhät vietetään. Ota rennommin!
No menikö joulu pilalle?