Kaunis ei rakastu helposti?

Mua on aina kehuttu kaikinpuolin enkä ole koskaan ollut harmaavarpunen, mutta en ole osannut enkä halunnut ylpistyä. Sekin muuten rumentaa, jos on liian itseriittonen. Elämässä on sisältöä harrastuksissa, ystävissä ja perheessä. Ehkä joskus teininä luulin suuren osan sisällöstä tulevan miehestä, mutta se oikeanlainen sisältö kumppanista on saavutettavissa vasta sitten kun on muut elämän perusasiat itselleen selvitetty ja suunnilleen kohdillaan. En sääli huonossa mielessä entistä minääni. Säälin itseäni tänä päivänäkin välillä, kun ei mikään tunnu minään vuonna menevän putkeen. Sitä kai elämä on. Mutta etenkin kun pysyvä parisuhde ja elämänkumppanuus näyttää karttavan mua, tulee melkeen itku kun ihmiset selittää kuinka ihana, kaunis, seksikäs, kiltti, mukava, hauska, lahjakas ja magee mimmi olen. Ja "kyllä sulle se oikea jossain on. Se joka ei sua tajuu ei sua ansaitse". Joudunko kuuntelemaan tota loppuelämäni? Ei paljoo lämmitä noi jutut kun on juuri antanut kaikkensa toiselle ja se ei kelpaa. Onko sitten niin että ne jotka viitsii, innostuu yrittämään mua (kuullut exiltä ja suoraan niitten kavereilta kuinka ne on aluksi uhonnut että "ton mä pokaan") ja kun ne näkee kuinka paljon muutakin kun ok pärstä ja perä mussa tulee mukana, (kuten se että kun alan suhteeseen, teen sen vakavissani), ne rupee vasta miettimään että olikohan ne itse valmiita sitoutumaan. En siis ole sieltä rumimmasta päästä, mutta rakastun kyllä. En tiedä rakastunko helposti. Ihastun helposti, mutta rakastuminen on vähän väkevämpi juttu, ja menee mulla aina pieleen. Mikäköhän tää pointti oli...niin, olit sitten mimmonen tahansa ulkoisesti ja sisäisestikkin, voit olla ilman miestä tai suhteessa. Johtuneeko sitten vaan siitä miten hyvä tuuri käy. Tai miten "valitsemme". Täytyy seuraavaksi tiedustella mieheltä jonkinmoista ansioluetteloa. Elämän koulusta siis.

Itse olen kuullut myös olevani mukava ja nätti, mutta eipä tuota tule erityisemmin ajateltua koskaan. Mennä porskutan eteenpäin ja olen löytänyt mukavan itsevarman samanhenkisen miehen rinnalleni. Oikeastaan kysyisin teiltä, pitääkö ajatella noin monimutkaisesti? Eikö ole helpompaa kun antaa virran tuudittaa, eikä leiki mitään ihmeen itsevarmuuspelejä miesten kanssa.
Hah, jos olisin itseriittoinen niin voisin sanoa, että minä olen se, joka vie parhaat päältä nenänne edestä luonteella! Mutta pah, eihän ne asiat ole noin simppeleitä, eikä moisia ole fiksua edes miettiä. Kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita ja ihania, sillä tavoin voi rakastaa itseään kun tekee sitä muille.

Jos olet kaunis ja vielä älykäs ja näytät älysi, vastapuoli pelästyy. Nuorempana tyytdyin olemaan vain kaunis ja salasin älyni. Nyt olen pitkään uskaltanut olla myös se oma älykäs itseni ja niitä on loytynyt, jotka pitävät minusta ihan tälläisenä kuin olen.