Kirjoitin 28:na päivänä, sain vastauksia 3/päivä. Kirjoituksiani luettiin marraskuun aikana yli 14000 kertaa, joka tekee noin 500 kertaa/kirjoitus. Ei huono, ei hyvä, mutta jotain suuntaa ehkä antaa. Puolesta ja vastaan vastaukset näyttäisivät pikaotannalla jakautuvan tasan.
Kasvamisestahan tässä oli kyse, omasta kasvustani, omasta pyrkimyksestäni päästä irti mustasta kalvavasta katkeruudesta jota koin pitkään, niin paksuna ja pimeänä että tiesin jo olevani kammottava, räyhäävä ihmisraunio.
Nyt käsittelen kiltteyttäni, joka ajoi minut ihmisenä niin tiukoille, etten juuri koskaan osannut nauttia mistään ennen kuin olin näännyksiin ”suorittanut” milloin mitäkin, kasvaminen siis jatkuu… hiukan toisaalla.
Se mitä lähdin tavoittelemaan, oli että pääsisin portaita eteenpäin elämäntiellä. Olin jo pitkään juminut paikoillani, tietäen että tein jotain väärin, mutten löytänyt mikä oli se missä tein väärin ja miksi oloni huononi vaikka työssä aloin viimein saavuttaa tuloksia ja yksityiselämä (alkoholi, riidat..) tuntui seestyneen. Ja minä todella toteutin kaikki unelmani, työni, perheeni, parisuhteeni tiimoilta.
Ongelmaan löytyi ratkaisu marraskuussa. Se oli vapauttava: yksin ei jaksa, ei pysty, eikä pitäisi edes yrittää.
Taustastani johtuen sorruin kiltiksi suorittajaksi ja liiskasin itseni älyttömien odotusten alle. Ei niin että kukaan olisi minulta vaatinut mahdottomia, tai olisin luvannut liikoja, vaan niin että asetin aina omat tavoitteeni sikakorkealle ja pakotin itseni ylittämään nuo tavoitteet. Vasta tuon jälkeen saatoin tuntea jotain mielihyvää saavutuksesta, mikäli enää nääntymiseltäni ymmärsin mitään tämän maan päälle.
Tilanne kärjistyi kohdassa kun revin itseni täysin hajalle, osoittaakseni ihmisarvoni. Ymmärtämättä että jokainen meistä on yhtä arvokas ihmisenä ilman suorituksia, kunniamainintoja tai kauneuskilpailuvoittoja.
Nyt kuukauden tutkittuani miestäni ja itseäni huomaan, että suurin syy pahasta olostani oli täysin itsestäni lähtöisin. Kuten epäilinkin. Se että mieheni on tunneköyhä, teki sen ettei hän voinut ymmärtää mikä minun oli. Ehkä jos mieheni olisi empaattinen yksilö, hän olisi jossain kohtaa tarttunut käsiini ja katsonut silmiini ja sanonut, ”Armahda itsesi” mutta hän on, kuten kai suomalainen mies on, tyyni ja sivussa kulkija. Kuvitteli että pysymällä pois tieltäni saan hoidettua itselleni antamani tehtävät ja tulen iloisemmaksi. Noinhan ei käynyt.
Minä siis huusin miestäni keskeyttämään raadantani, hän ei sitä tehnyt jolloin syytin häntä tuosta, armahtamatta itse itseäni.
Ihminen on tyhmä, nainen on tyhmä siinä kuin mieskin. Rakkaus lähtee itsestä, vasta kun oppii rakastamaan itseään voi rakastaa muita. Minä en ole koskaan osannut rakastaa sen paremmin itseäni kuin muita. Tuo vaje on osaltaan tehnyt minusta rakkauden suorittajan, jota kautta koen rakkauden tekoina, vakuutuksina, en sinä mitä sen pitäisi olla, yhdessä oloa ja rauhaa. Nyt opettelen rakastamaan ehdoitta ja tärkein kohde on tällä kertaa minä itse.
En tiedä oliko teksteistäni kenellekään mitään hyötyä, itse tunnuin kasvavan metrin toista tuon kuun aikana, tai ehkä tuon jälkeen. Kasvaminen tapahtuu jaksoissa, ensin on tyventä sitten harpotaan eteenpäin, pysähdytään seuraavaan tyveneen. Tuossa tyvenessä hermostuin lokakuun lopussa. Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään, tiesin että kasvamista oli, poljin jalkaani ja huusin ihmisiä kertomaan mitä tein väärin.
Löysin paljon uutta itsestäni, lempeyttä, mutta myös kovuutta, oikeuksieni pitämiseen, rajojen asetteluun ja päätöksien tekoon. Uskallan sanoa etten pysty, jaksa, enkä voi. Huomasin lastenikin käytöksessä muutosta tuon jälkeen.
Tähän saakka pyrin olemaan aina aikuinen, turvallinen ja liki täydellinen. Ja astuin tuossakin ansaan, väitin itselleni että muunlainen vanhemmuus ei ole vanhemmuutta vaan pakenemista omalta paikaltaan.
Se mitä opin on että jokainen vanhempi on esikoisensa edessä liki samalla viivalla, oli ikäeroa 17 tai 27 ehkä 37 vuotta. Esikoinen on se joka kasvattaa vanhemman vanhemmuuteen, ei vain ensimmäisen ikävuoden vaan koko elämänmittaisen matkan. Eikä vanhempana ole mitään hävettävää siinä että pysähdyn oman ala-aste ikäiseni eteen ja sanon ”Tehdäänkö näin? minä en tiedä, tuntuuko sinusta että tämä tapa on järkevä?” Ei niin että lapsi pannaan päättämään asioista jotka hänelle eivät kuulu, vaan niin että lapsi on mukana päätöksissä joissa oma varmuus asiasta on hiukan huteraa.
Toki lapsesta noin kasvaa aikuisempi, vakavampi, pikkuvanhempi tms. mutta eikö esikoisen tehtävä ole olla kaikkea tuota? Esikoinen on jotain seuraavien lasten ja vanhempien välistä, suurempi päätäntävalta, enemmän vastuuta, toivottavasti myös jotain vapauksia.
Huomasin että nyt katsoessani esikoistani silmiin ihan yhtä tyhmänä kuin olen, ei hän halveksi tietämättömyyttäni, hän hymyilee ja rakastaa, rohkaisee tekemään ratkaisun ja kantaa kanssani vastuuta päätöksestä.
Mieheni on leppoisampi, tosin olenhan minäkin lämpimämpi, rauhallisempi, vähemmän tuskainen. Hän vähensi todella iltatyönsä/ylityönsä minimiin, harrastuksia on edelleen, mutta vähenemään nekin. Mies aidosti viettää aikaa enemmän perheensä seurassa, tekee enemmän kotitöitä vapaaehtoisesti, ymmärtäessään nyt etten jaksa.
Ennen leikin jaksavani ja väitin, etten missään nimessä esittäisi marttyyria =) esitin.. olin marttyyri, kipuilin aina jaksamisen rajoilla ja todella, minun lähelläni oli ihan ja aidosti paha olla. Ei siksi että olin paha, vaan siksi että minusta vaistosi kuinka ankara olin itselleni. Ollessani itselleni äärimmäisen ankara vaadin kai muilta sanattomasti liki samaa, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli mahdottoman paljon.
Jos lapsilleen opettaa olevansa itse täydellinen, asettaa lapselle mahdottoman kasvumallin.
Tehdään virheitä, ollaan tyhmiä, annetaan anteeksi ensin itsellenne sitten muille. Elämä on liian lyhyt pelkkään elämän suorittamiseen.
Minä perheineni vietän rauhallisen joulun ilman eron alituista uhkaa, ilman ylisuorittamista, ilman stressiä tai paineita. Tänään nukuin/lepäsin päivän. Varasin kokonaisen päivän tyhjäksi antaakseni itselleni aikaa levätä? Vielä parikuukautta sitten ajatuskin vastaavasta olisi nostanut kuivan sarkastisen hymyn huulilleni. Olisin syyttänyt itseäni laiskaksi ja keksinyt noin tuhat tapaa todeksi näyttää etten ole laiska.
laaja loppuraportti
7
755
Vastaukset
- Kiitos
Olen lukenut kirjoituksiasi. Usein äsyyntyen...sinuun, säälien miestäsi. Nyt kun luin "loppuraporttisi", niin summasin kaiken yhteen. Asiahan ei aina ole niin mustavalkoinen kuin kuvitellaan. Osaat arvostella myös itseäsi, myöntää virheesi, analysoida ja pohtia syitä ja seurauksia. Kenties hieman marttyyrimaisesta asenteestasi huolimatta olet lopulta kuitenkin empaattinen ja realistinen ihminen. Minua kosketti tässä kirjoituksessasi erityisesti tuo mitä sanoit lapsen ja vanhemman suhteesta. Totisinta totta ja upea suhtautuminen asiaan! Kunhan kuitenkin lapsella pysyy se turvallisuuden tunne jonka vain vanhempi voi lapselleen antaa.
Vaikuttaa, että miehesi on hyvinkin eri luonteinen ja käsittelee asioita eri tavalla kuin sinä. Itse asiassa hän vaikuttaa hyvinkin "suomalaiselta" mieheltä. Sellaisilta aviomiehiltä joita me naisten kesken yhdessä "haukumme", mutta jokainen tietää ettei lopulta parempaa haluakkaan, jos parempaa edes olisi. Miehillä vaan ei ole vältämättä aina halua käsitellä asioita suullisesti puolison kanssa joka sekin on varmasti kaatanut yhden sun toisen liiton. Toki asia voi parisuhteessa olla toisinkin päin, mutta usein vain kuulee että mies on se osapuoli joka vaikenee.
Ammattiauttajilla olisi huomattavasti vähemmän töitä jos ihmiset pystyisivät ruotimaan ongelmansa noin perin juurin kuin sinä Räyhis olet tehnyt. Sinuna minä näyttäisin miehellesi kaikki nämä viestit. En tiedä lukisiko, mutta ainakin näkisi miten valtavan työn olet tehnyt liittonne eteen ja miten lähellä sen hajoaminen on kenties ollut. No, sinähän ukkosi tunnet. Voihan joku suuttuakkin kun netissä kirjoitellaan omasta perhe-elämästä.
Viettäkää nyt rauhalliset joulut lasten kanssa. Tuli hyvä mieli että päädyit tähän ratkaisuun :-D - mielenkiinnosta
Hienoa lukea päiväkirjasi sekä loppuraportti :)
Toivon Sinulle ja perheellesi onnellisia hetkiä jatkossakin. - pessimistin tapainen
Miksi niin harva ymmärtää saman kuin sinä ;)
Mukavaa Joulunaikaa ja loppuelämää kans! :) - FFfifi
Päiväkirjasi oli mielenkiintoista luettavaa. En sano mukavaa, koska ei toisten elämän ikävät kohdat niin mukavia ole.
Lopputulos oli kuin omista 'päiväkirjoistani' joita vuoden päivät kirjoittelin ystävälleni. Helpointa on muuttaa omaa itseään ja omaa käytöstään. Perhe yllättäin seuraa muutoksessa mukana. Lapset, muutkin kuin esikoinen osaavat päättää oman mittaisiaan asioita, älä sitä unohda. Muuten tulee liikaa esikoiselle.
Mun liittoni muuten päättyi eroon, koska viimein oli voimaa nousta ja lähteä.
Hyvää joulua Sinulle Räyhänhenki - Ja varaus
Olet kypsä lukemaan Ekhart Tollen "Läsnäolon voima".
Käyppä lainaamassa.- räyhähenki
Luulen ettei tuon kirjan lukeminen enempää valaise tai viisasta, tavallaan opin suuren osan tuosta itse pähkäillen :) mikä saa oloni tuntumaan varsin älykkäältä, kaikesta tyhmyydestäni huolimatta.
Totuuksia teos sisältää en kiellä, mutta varon edelleen hurahtamasta liikaa mihinkään suuntaan, siinä kun tapaa tulla sokeaksi jollekkin toiselle asialle. - vaan elä
räyhähenki kirjoitti:
Luulen ettei tuon kirjan lukeminen enempää valaise tai viisasta, tavallaan opin suuren osan tuosta itse pähkäillen :) mikä saa oloni tuntumaan varsin älykkäältä, kaikesta tyhmyydestäni huolimatta.
Totuuksia teos sisältää en kiellä, mutta varon edelleen hurahtamasta liikaa mihinkään suuntaan, siinä kun tapaa tulla sokeaksi jollekkin toiselle asialle........
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330820Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764186Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972725Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331892Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901657- 861593
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751565Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591500Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721245