Täällä on sanottu että menetety suhde on surtava pois, ilmeisesti alan ajautua sitä vaihetta kohti. On surtava menetety rakkaus. On surtava se ettei sitä ihmistä johon rakastui ja jonka kanssa meni naimisiin enään ole.
Minä olen antanut hänelle anteeksi hänen tekonsa toivottavasti hän pystyy antamaan minulle anteeksi ne tekoni joita tein pettymyksen, loukkauksen ja raivon ajamana.
On vain hyväksyttävä se tosiasia ettei sitä enään ole minkä luuli olevan ikuista ja sitä poikkeusta mikä vahvistaa säännön.
On oltava vahva, elettävä lapsia ja itseä varten. Se on vaikea ja pitkä tie jolla tulee olemaan sortumisia. Mutta olen luvannut itselleni että olen se minä itseäni olen aina pitänyt, ihminen joka on rehellinen ja jonka sanaan voi luottaa. Silloin voin pitää lapsistani huolta parhaiten ja olla heille hyvä isä.
Olen yrittänyt selvittää itselleni niitä syitä mitkä tekivät minusta sellaisen ihmisen joka ajoi rakastamansa tekoon minkä hän teki. Ehkä olen jo löytänyt vastauksia, ehkä en. Paljon on vielä tekemättä oman minäkuvan selvittämisessä.
Tämä on raskasta, mutta se on tehtävä jotta pystyn jatkamaan eteenpäin. Mutta se on ainakin varma että roikun kaksin käsin elämässä kiinni enkä aijo luovuttaa.
lukijat se tuki, kritiikki, myötäeläminen on ja tulee oelmaan helpottava henireikä minulle. Teidän avulla olen saanut voimia, löytänyt uusia kulmia tarkastella itseäni. Joten kiitos teille.
Ja jaksamista niille ihmisille jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa.
Surutyön tekeminen
12
1760
Vastaukset
- enkeleitä
Kirjoitit koskettavasti ja kauniisti.
Tie on raskas yhdessäkin ja yksin menetyksen jälkeen voi tuntua mahdottomaltakin, mutta sinä pärjäät, pidä vaan kiinni tuosta asenteestasi.
Kun pystyy sanomaan itselleen Leinon sanoin: "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista", silloin on pystynyt antamaan jo anteeksi sekä toisen että omat heikkoudet ja noussut pahimman ryteikön yli uutta elämää kohti. :)- Jukkasi
Minä mietin miksen löytänyt niitä kauniita sanoja hänelle jota rakasta kun oli vielä aikaa korjata ja rakastaa. Miksi ne löytyvät vasta nyt kun kaikki on menetettu. Miksi tuska tuo esiin sen herkyyden jolla olisi ollut voimaa rakastaa. Minä toivon olevani vahva vaikka olen heikko ja hauras. Toivon todellakin että enkeli suojelisi minuta tällä pimeällä matkallani.
- kertoisit
Jukkasi kirjoitti:
Minä mietin miksen löytänyt niitä kauniita sanoja hänelle jota rakasta kun oli vielä aikaa korjata ja rakastaa. Miksi ne löytyvät vasta nyt kun kaikki on menetettu. Miksi tuska tuo esiin sen herkyyden jolla olisi ollut voimaa rakastaa. Minä toivon olevani vahva vaikka olen heikko ja hauras. Toivon todellakin että enkeli suojelisi minuta tällä pimeällä matkallani.
Mitä haittaa siitä on vaikka kertoisit nuo sanat vaimollesi nyt?
Tuska on jokaiselle oma, siihen en puutu, mutta oletko varma että tuska nyt on tuskaa, ei halua löytää ymmärrystä ja kantajaa?
Enkelit suojaavat niitä jotka katsovat valppaina ympärilleen. Oma osansa on aina tehtävä suojelusenkelinkin saattamana.
Kauniit sanat eivät koskaan mene hukkaan. Kirjoita ne ylös, jos vaimosi ei tahdo niitä kuulla kerro ne mielessäsi hänelle, sommittele kauniita sanojen joukkoja. Laita nuo sanat säilöön ja näytä vaikka lapsillesi heidän kipuiltuaan samassa tilanteessa vuosikymmenten kuluttua.
Ihminen kasvaa yleensä vasta kun elämä pakottaa kasvamaan, siksi kipu joka kasvamisesta tulee tuntuu niin julmana. Jos suostuu näkemään todellisuuden välttelemättä sitä, kipu helpottaa.
Jukkasi, kenen jukka lienetkin, minusta sinuun sattuu siksi ettet jostain syystä suostu astumaan reilusti askelta kasvamiseen. Haet edelleen myötätuntoa ja empatiaa, vaikka tilanteessa jossa olet sinun pitäisi kääntyä itseesi, tutkia mikä omassa toiminnassasi rakensi portaita nykytilanteeseen.
Tutkia noita sisimpiä arkoja virheitä joita tiedät tehneesi. Vain hyväksymällä ne tekemiksesi, voit lakata syyttämästä ja vasta lakatessasi syyttämästä voit alkaa eheytyä irti katkeruudesta.
Et sinä tarvitse sääliä, et myötätuntoa, tarvitset ystävän joka osaa johdatella sinut oikeiden kysymysten äärelle. Vastaukset ovat yksin sinulla, mutta hyviä kysymyksiä löytyy nippu.. ei niitä "mitä tein väärin".. vaan niitä milloin meillä oli kaikki hyvin? mistä saakka väreitä alkoi ilmaantua? Oliko joku riita jonka jälkeen ei enää palattu siihen hyvään josta riitaan lähdettiin. Tärkeämpää kuin löytää syitä tai syyllisiä on ymmärtää kokonaisuutta. Hahmottaa karttaa jonka läpi kuljit pisteeseen jossa elät.
Tuon kartan tuntiessasi voit seuraavalla kierroksella välttää ansakuopat, voit palata takaisin polulta joka vie etäämmäs toisesta. Voit ymmärtää miksi tämä suhteesi kariutui. Niin helppoa kuin olisikin osoittaa vain yksi syyllinen on ikävä tosiasia että syyllisiä on aina kaksi.
Edelleen olen vahvasti mieltä että se joka pettämään lähtee ei ole pahin osapuoli, vaan se joka tuon pettäjän on tunnetyhjiöön hylännyt omien kiireidensä tai ongelmiensa vuoksi tai vain siksi ettei uskalla katsoa liittonsa ongelmia, väittää itsepintaisesti että kaikki on hyvin kohdassa kun toinen voi jo todella pahoin.
Pettäjä on usein se joka tekee lopullisen ratkaisun, päätöksen, ehkä pikaistuksissaan pakkovalinta tilanteeseen laitettuna.
Tuossa pakkoraossa se uusi taatusti tuntuu paremmalta vaihdoehdolta kuin vanha johon lisätään pettämisen puiminen. Täytyy olla todella tuhottoman vahva ihminen joka tuossa kohtaa valitsee sen vanhan puolison ja alkaa ruotia liittoa suoraan.
Rakkaus? mitä se on, mistä se tulee, minne se menee... - Jukkasi
kertoisit kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on vaikka kertoisit nuo sanat vaimollesi nyt?
Tuska on jokaiselle oma, siihen en puutu, mutta oletko varma että tuska nyt on tuskaa, ei halua löytää ymmärrystä ja kantajaa?
Enkelit suojaavat niitä jotka katsovat valppaina ympärilleen. Oma osansa on aina tehtävä suojelusenkelinkin saattamana.
Kauniit sanat eivät koskaan mene hukkaan. Kirjoita ne ylös, jos vaimosi ei tahdo niitä kuulla kerro ne mielessäsi hänelle, sommittele kauniita sanojen joukkoja. Laita nuo sanat säilöön ja näytä vaikka lapsillesi heidän kipuiltuaan samassa tilanteessa vuosikymmenten kuluttua.
Ihminen kasvaa yleensä vasta kun elämä pakottaa kasvamaan, siksi kipu joka kasvamisesta tulee tuntuu niin julmana. Jos suostuu näkemään todellisuuden välttelemättä sitä, kipu helpottaa.
Jukkasi, kenen jukka lienetkin, minusta sinuun sattuu siksi ettet jostain syystä suostu astumaan reilusti askelta kasvamiseen. Haet edelleen myötätuntoa ja empatiaa, vaikka tilanteessa jossa olet sinun pitäisi kääntyä itseesi, tutkia mikä omassa toiminnassasi rakensi portaita nykytilanteeseen.
Tutkia noita sisimpiä arkoja virheitä joita tiedät tehneesi. Vain hyväksymällä ne tekemiksesi, voit lakata syyttämästä ja vasta lakatessasi syyttämästä voit alkaa eheytyä irti katkeruudesta.
Et sinä tarvitse sääliä, et myötätuntoa, tarvitset ystävän joka osaa johdatella sinut oikeiden kysymysten äärelle. Vastaukset ovat yksin sinulla, mutta hyviä kysymyksiä löytyy nippu.. ei niitä "mitä tein väärin".. vaan niitä milloin meillä oli kaikki hyvin? mistä saakka väreitä alkoi ilmaantua? Oliko joku riita jonka jälkeen ei enää palattu siihen hyvään josta riitaan lähdettiin. Tärkeämpää kuin löytää syitä tai syyllisiä on ymmärtää kokonaisuutta. Hahmottaa karttaa jonka läpi kuljit pisteeseen jossa elät.
Tuon kartan tuntiessasi voit seuraavalla kierroksella välttää ansakuopat, voit palata takaisin polulta joka vie etäämmäs toisesta. Voit ymmärtää miksi tämä suhteesi kariutui. Niin helppoa kuin olisikin osoittaa vain yksi syyllinen on ikävä tosiasia että syyllisiä on aina kaksi.
Edelleen olen vahvasti mieltä että se joka pettämään lähtee ei ole pahin osapuoli, vaan se joka tuon pettäjän on tunnetyhjiöön hylännyt omien kiireidensä tai ongelmiensa vuoksi tai vain siksi ettei uskalla katsoa liittonsa ongelmia, väittää itsepintaisesti että kaikki on hyvin kohdassa kun toinen voi jo todella pahoin.
Pettäjä on usein se joka tekee lopullisen ratkaisun, päätöksen, ehkä pikaistuksissaan pakkovalinta tilanteeseen laitettuna.
Tuossa pakkoraossa se uusi taatusti tuntuu paremmalta vaihdoehdolta kuin vanha johon lisätään pettämisen puiminen. Täytyy olla todella tuhottoman vahva ihminen joka tuossa kohtaa valitsee sen vanhan puolison ja alkaa ruotia liittoa suoraan.
Rakkaus? mitä se on, mistä se tulee, minne se menee...Yritän edetä, minä tiedän että teoillan ja tekemättä jättämselläni minä häntä työnsin kohti tälläistä ratkaisua. mutta en toisaan vaihtaisi sekuntiakaan pois siitä ajasta jonka vietimme yhdessä, toisin tekisin niitä asioita mitä on tarpeen tehdä.
Kyllä olen hänelle kertonut näitä asioita ja tuntemuksia mitä tunnen, viimeksi tänään. Joten mitä tapahtuukin ei me vihata toisiamme. Hänen toiveensa olisi että palaisin elämään elämääni täysillä, silloin hänkin voisi olla onnellinen. Sitä minä yritän, voit olla varma että teen sen.
Kyllä on hetkiä millon tunnen itseni pieneksi ja surkeaksi. On hetkiä jolloin olen täynä vihaa. On kaikkia mahdollisia tunteita, käytännössä melkoinen vuoristorata. Mutta minä yritän käydä näitä asioita läpi ja miettiä mitkä ovat ne heikkodet jotka tekivät minusta sellaisen mikä olin. Nyt on jo selvää että olen tämän kokemuksen kautta muuttunut mies. Toivottavasti parempaan suuntaan. Touus on se että tuskasta syntyy aina jotain uutta. - Jukkasi
kertoisit kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on vaikka kertoisit nuo sanat vaimollesi nyt?
Tuska on jokaiselle oma, siihen en puutu, mutta oletko varma että tuska nyt on tuskaa, ei halua löytää ymmärrystä ja kantajaa?
Enkelit suojaavat niitä jotka katsovat valppaina ympärilleen. Oma osansa on aina tehtävä suojelusenkelinkin saattamana.
Kauniit sanat eivät koskaan mene hukkaan. Kirjoita ne ylös, jos vaimosi ei tahdo niitä kuulla kerro ne mielessäsi hänelle, sommittele kauniita sanojen joukkoja. Laita nuo sanat säilöön ja näytä vaikka lapsillesi heidän kipuiltuaan samassa tilanteessa vuosikymmenten kuluttua.
Ihminen kasvaa yleensä vasta kun elämä pakottaa kasvamaan, siksi kipu joka kasvamisesta tulee tuntuu niin julmana. Jos suostuu näkemään todellisuuden välttelemättä sitä, kipu helpottaa.
Jukkasi, kenen jukka lienetkin, minusta sinuun sattuu siksi ettet jostain syystä suostu astumaan reilusti askelta kasvamiseen. Haet edelleen myötätuntoa ja empatiaa, vaikka tilanteessa jossa olet sinun pitäisi kääntyä itseesi, tutkia mikä omassa toiminnassasi rakensi portaita nykytilanteeseen.
Tutkia noita sisimpiä arkoja virheitä joita tiedät tehneesi. Vain hyväksymällä ne tekemiksesi, voit lakata syyttämästä ja vasta lakatessasi syyttämästä voit alkaa eheytyä irti katkeruudesta.
Et sinä tarvitse sääliä, et myötätuntoa, tarvitset ystävän joka osaa johdatella sinut oikeiden kysymysten äärelle. Vastaukset ovat yksin sinulla, mutta hyviä kysymyksiä löytyy nippu.. ei niitä "mitä tein väärin".. vaan niitä milloin meillä oli kaikki hyvin? mistä saakka väreitä alkoi ilmaantua? Oliko joku riita jonka jälkeen ei enää palattu siihen hyvään josta riitaan lähdettiin. Tärkeämpää kuin löytää syitä tai syyllisiä on ymmärtää kokonaisuutta. Hahmottaa karttaa jonka läpi kuljit pisteeseen jossa elät.
Tuon kartan tuntiessasi voit seuraavalla kierroksella välttää ansakuopat, voit palata takaisin polulta joka vie etäämmäs toisesta. Voit ymmärtää miksi tämä suhteesi kariutui. Niin helppoa kuin olisikin osoittaa vain yksi syyllinen on ikävä tosiasia että syyllisiä on aina kaksi.
Edelleen olen vahvasti mieltä että se joka pettämään lähtee ei ole pahin osapuoli, vaan se joka tuon pettäjän on tunnetyhjiöön hylännyt omien kiireidensä tai ongelmiensa vuoksi tai vain siksi ettei uskalla katsoa liittonsa ongelmia, väittää itsepintaisesti että kaikki on hyvin kohdassa kun toinen voi jo todella pahoin.
Pettäjä on usein se joka tekee lopullisen ratkaisun, päätöksen, ehkä pikaistuksissaan pakkovalinta tilanteeseen laitettuna.
Tuossa pakkoraossa se uusi taatusti tuntuu paremmalta vaihdoehdolta kuin vanha johon lisätään pettämisen puiminen. Täytyy olla todella tuhottoman vahva ihminen joka tuossa kohtaa valitsee sen vanhan puolison ja alkaa ruotia liittoa suoraan.
Rakkaus? mitä se on, mistä se tulee, minne se menee...Kirjoitat. Minun on tosiaan käytävä tarkaan ne asiat läpi. Silloin kykenen antamaan anteeksi itselleni ja silloin voin hyväksyä tapahtuneet asiat. Silloin voin ottaa askeleen eteenpäin. Sillon voi tapahtua asioita jotka johtavat sinne mihin haluaisin kehittyä ihmisenä. Kiitos
- ymmyrkäisenä
kertoisit kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on vaikka kertoisit nuo sanat vaimollesi nyt?
Tuska on jokaiselle oma, siihen en puutu, mutta oletko varma että tuska nyt on tuskaa, ei halua löytää ymmärrystä ja kantajaa?
Enkelit suojaavat niitä jotka katsovat valppaina ympärilleen. Oma osansa on aina tehtävä suojelusenkelinkin saattamana.
Kauniit sanat eivät koskaan mene hukkaan. Kirjoita ne ylös, jos vaimosi ei tahdo niitä kuulla kerro ne mielessäsi hänelle, sommittele kauniita sanojen joukkoja. Laita nuo sanat säilöön ja näytä vaikka lapsillesi heidän kipuiltuaan samassa tilanteessa vuosikymmenten kuluttua.
Ihminen kasvaa yleensä vasta kun elämä pakottaa kasvamaan, siksi kipu joka kasvamisesta tulee tuntuu niin julmana. Jos suostuu näkemään todellisuuden välttelemättä sitä, kipu helpottaa.
Jukkasi, kenen jukka lienetkin, minusta sinuun sattuu siksi ettet jostain syystä suostu astumaan reilusti askelta kasvamiseen. Haet edelleen myötätuntoa ja empatiaa, vaikka tilanteessa jossa olet sinun pitäisi kääntyä itseesi, tutkia mikä omassa toiminnassasi rakensi portaita nykytilanteeseen.
Tutkia noita sisimpiä arkoja virheitä joita tiedät tehneesi. Vain hyväksymällä ne tekemiksesi, voit lakata syyttämästä ja vasta lakatessasi syyttämästä voit alkaa eheytyä irti katkeruudesta.
Et sinä tarvitse sääliä, et myötätuntoa, tarvitset ystävän joka osaa johdatella sinut oikeiden kysymysten äärelle. Vastaukset ovat yksin sinulla, mutta hyviä kysymyksiä löytyy nippu.. ei niitä "mitä tein väärin".. vaan niitä milloin meillä oli kaikki hyvin? mistä saakka väreitä alkoi ilmaantua? Oliko joku riita jonka jälkeen ei enää palattu siihen hyvään josta riitaan lähdettiin. Tärkeämpää kuin löytää syitä tai syyllisiä on ymmärtää kokonaisuutta. Hahmottaa karttaa jonka läpi kuljit pisteeseen jossa elät.
Tuon kartan tuntiessasi voit seuraavalla kierroksella välttää ansakuopat, voit palata takaisin polulta joka vie etäämmäs toisesta. Voit ymmärtää miksi tämä suhteesi kariutui. Niin helppoa kuin olisikin osoittaa vain yksi syyllinen on ikävä tosiasia että syyllisiä on aina kaksi.
Edelleen olen vahvasti mieltä että se joka pettämään lähtee ei ole pahin osapuoli, vaan se joka tuon pettäjän on tunnetyhjiöön hylännyt omien kiireidensä tai ongelmiensa vuoksi tai vain siksi ettei uskalla katsoa liittonsa ongelmia, väittää itsepintaisesti että kaikki on hyvin kohdassa kun toinen voi jo todella pahoin.
Pettäjä on usein se joka tekee lopullisen ratkaisun, päätöksen, ehkä pikaistuksissaan pakkovalinta tilanteeseen laitettuna.
Tuossa pakkoraossa se uusi taatusti tuntuu paremmalta vaihdoehdolta kuin vanha johon lisätään pettämisen puiminen. Täytyy olla todella tuhottoman vahva ihminen joka tuossa kohtaa valitsee sen vanhan puolison ja alkaa ruotia liittoa suoraan.
Rakkaus? mitä se on, mistä se tulee, minne se menee...Tässä maailmassa on hyvä elää,
koska tässä maailmassa on todella hyviä, välittäviä ja empaattisia ihmisiä, ja tämä kirjoitus on yksi osoitus siitä. Olen sanaton.
Tällä palstalla lukiessani olen niin monesti joutunut pysähtymään, olen ollut sanaton ja puulla päähän lyöty......miksi ihmeessä nämä ihmiset eroavat, nämä upeat ja niin syvästi tuntevat ja ajattelevat ihmiset...
Kompuroi jokainen joskus, pääasia on kuitenkin, ettei maahan saa jäädä makamaan, on noustava ylös ja yritettävä matkaa uudelleen ja uudelleen. Ihan liian helposti luovutetaan. Missä on se ymmärrys ja taistelutahto oman elämänsä ja rakkautensa puolesta, kun pyörremyrskyt riepottaa? - Jukkasi
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Tässä maailmassa on hyvä elää,
koska tässä maailmassa on todella hyviä, välittäviä ja empaattisia ihmisiä, ja tämä kirjoitus on yksi osoitus siitä. Olen sanaton.
Tällä palstalla lukiessani olen niin monesti joutunut pysähtymään, olen ollut sanaton ja puulla päähän lyöty......miksi ihmeessä nämä ihmiset eroavat, nämä upeat ja niin syvästi tuntevat ja ajattelevat ihmiset...
Kompuroi jokainen joskus, pääasia on kuitenkin, ettei maahan saa jäädä makamaan, on noustava ylös ja yritettävä matkaa uudelleen ja uudelleen. Ihan liian helposti luovutetaan. Missä on se ymmärrys ja taistelutahto oman elämänsä ja rakkautensa puolesta, kun pyörremyrskyt riepottaa?Askel on uskallettava ottaa, se vaatii rohkeutta, mutta se avaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Siihen minä täällä kerään rohkeutta ja voimia. Mutta se on tehtävä ennemmin tai myöhemmin, ja minä olen sitä mieltä että ennemmin. Jos jonkun asian voit tehdä tänään niin sitä ei kannata jättää huomiseen. Tuskaa ei pidä paeta se pitää ottaa vastaan silloin on valmis seuraavaan vaiheeseen.
- hmm
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Tässä maailmassa on hyvä elää,
koska tässä maailmassa on todella hyviä, välittäviä ja empaattisia ihmisiä, ja tämä kirjoitus on yksi osoitus siitä. Olen sanaton.
Tällä palstalla lukiessani olen niin monesti joutunut pysähtymään, olen ollut sanaton ja puulla päähän lyöty......miksi ihmeessä nämä ihmiset eroavat, nämä upeat ja niin syvästi tuntevat ja ajattelevat ihmiset...
Kompuroi jokainen joskus, pääasia on kuitenkin, ettei maahan saa jäädä makamaan, on noustava ylös ja yritettävä matkaa uudelleen ja uudelleen. Ihan liian helposti luovutetaan. Missä on se ymmärrys ja taistelutahto oman elämänsä ja rakkautensa puolesta, kun pyörremyrskyt riepottaa?Itse olen palloillut tälle palstalle kohdissa kun liitto kupruilee, tuntuu hyvältä tulla lukemaan näitä erokommentteja. Lukiessa nähdä kuinka samat ovat ongelmat, mutta kuinka eritavoin ihmiset noihin ongelmiin suhtautuvat.
Toisinaan hymyilen nuorille näpäköille joilta löytyy vastaus liki kaikkeen, tosin harvoin toimivaa ;) Joskus pysähdyn jonkun tuskaan, tiedän mistä toinen puhuu, tunnen vastauksen mutten osaa pukea sitä sanoiksi tai ohjeiksi, jolloin ainut mitä voi on myötäelää ja kokeilla löytyykö sanoja jos vain näpäyttelee ajatuksiaan jonoon.
Erot johtuvat pääosin toisen osapuolen sokeudesta yhdistettynä toisen väsymykseen.
Sitä miksi ihminen tuntee kasvavansa erottuaan en tiedä. Itse pyrin kasvamaan rikkomatta liittoani, toisinaan olo on kuin norsulla posliinikaupassa, mutta jotenkin tässä on selvitty.. kerran vasta se A4 kaavake on jääkaapin päälle haettu lojumaan ja sitä myöten kadotettu takkaa sytyttäessä.
Miksi ei voisi kasvaa liitossa, mikä ero on sillä pohtiiko asioita yksin erottuaan, vai yksin liitossa, jossa moni sanoo yksin olevansa.
Aikansa pohdittuaan voi havaita kivan asian, ettei ehkä olekaan yksin kuin siinä katkeruudessa jonka toisen välinpitämättömyys aiheuttaa.
Entä jos ronkkuu huomiota.
Niin nyt huomaan taas jotain jännää. Oma liittoni on kestänyt koska, luovuin katkeruudesta, luovuin laskemasta jäinkö vähemmälle. Aloin pelkästään jakamaan ilman vastakirjaa.
Ei ihminen hyvää tekemällä lopu, katkeruus loppuu. Ja kun katkeruus loppuu ei liitto lopu vaan eripura. Kun eripura loppuu katoaa kahden välinen etäisyys. Voi huomata että siinä se välinpitämätön katsoo nätisti altakulmain josko ruokalevolle?
Nämä ovat älyttömän pieniä juttuja, Tommy Helsten sanoi ettei hänen liittoaan voitu pelastaa millään keinoilla. Noitakin liittoja on, joissa toinen osapuoli vain on väärä, kahdesta ei saada rakennettua paria, ellei tuo toinen ole edes välinpitämätön, eli tavallaan kanssamatkustaja, jos toinen haraa omaa kasvua toiseen suuntaan ei yhteistä tietä yhdenvoimin löydy.
Mutta siitä en olisi lainkaan varma etteikö näitä pystyynkuolleita liittoja voisi pelastaa yksi ainoa ihminen, joka haluaa nähdä sen valtavan vaivan että ottaa ja tuo hauskuuden takaisin elämään.
Ei rakkaus kuole, luulen. Ihminen vain väsyy elämään rakkaudessa siinä kohtaa kun se alkaa maistua itsestään selvyydeltä.
Kuinka moni ihminen lapsen kuoleman tai muun suuren totuuden äärellä on löytänyt puolisonsa uudelleen? miksi pitää tulla tuollainen elämänpysäyttävä mullistus ennen kuin näkee sen lähimmän sinä kuin tämä on, tavallisena, tunteettomana mutta pysyvänä tukena.
Ehkä syy on tämän yhteiskunnan, aidan vierustat pullistelevat parempia ehdokkaita, kauniimpia, komeampia, menestyneempiä.. mutta entä se kasvu, jos juoksee paremman perään, karkuun ongelmia...
En tiä.
Ehkä tarkotus on kokeilla miten kukakin pelin läpi selviytyy, ehkä jossain on maaliviiva jolla katsotaan kuka sai parhaat pisteet, tuskin siellä sekuntikello kädessä aikaa mitataan kuka ensin perille ennättää.
Maahan saa jäädä hetkeksi makaamaan, voi antaa toisten talloa ja kaataa kuravettä niskaan. Mutta kun nousee, käy saunassa ja puhdistautuu, täytyy muistaa että joka sekunti jonka makasi, makasi omasta tahdostaan, ehkä voimia kerätäkseen tai uskoa tulevaan. Kun voimat palaavat, kun toivo herää on otettava uusi ote ja pinnisteltävä vielä satametriä pidemmälle kuin edellisellä kierroksella. - Jukkasi
hmm kirjoitti:
Itse olen palloillut tälle palstalle kohdissa kun liitto kupruilee, tuntuu hyvältä tulla lukemaan näitä erokommentteja. Lukiessa nähdä kuinka samat ovat ongelmat, mutta kuinka eritavoin ihmiset noihin ongelmiin suhtautuvat.
Toisinaan hymyilen nuorille näpäköille joilta löytyy vastaus liki kaikkeen, tosin harvoin toimivaa ;) Joskus pysähdyn jonkun tuskaan, tiedän mistä toinen puhuu, tunnen vastauksen mutten osaa pukea sitä sanoiksi tai ohjeiksi, jolloin ainut mitä voi on myötäelää ja kokeilla löytyykö sanoja jos vain näpäyttelee ajatuksiaan jonoon.
Erot johtuvat pääosin toisen osapuolen sokeudesta yhdistettynä toisen väsymykseen.
Sitä miksi ihminen tuntee kasvavansa erottuaan en tiedä. Itse pyrin kasvamaan rikkomatta liittoani, toisinaan olo on kuin norsulla posliinikaupassa, mutta jotenkin tässä on selvitty.. kerran vasta se A4 kaavake on jääkaapin päälle haettu lojumaan ja sitä myöten kadotettu takkaa sytyttäessä.
Miksi ei voisi kasvaa liitossa, mikä ero on sillä pohtiiko asioita yksin erottuaan, vai yksin liitossa, jossa moni sanoo yksin olevansa.
Aikansa pohdittuaan voi havaita kivan asian, ettei ehkä olekaan yksin kuin siinä katkeruudessa jonka toisen välinpitämättömyys aiheuttaa.
Entä jos ronkkuu huomiota.
Niin nyt huomaan taas jotain jännää. Oma liittoni on kestänyt koska, luovuin katkeruudesta, luovuin laskemasta jäinkö vähemmälle. Aloin pelkästään jakamaan ilman vastakirjaa.
Ei ihminen hyvää tekemällä lopu, katkeruus loppuu. Ja kun katkeruus loppuu ei liitto lopu vaan eripura. Kun eripura loppuu katoaa kahden välinen etäisyys. Voi huomata että siinä se välinpitämätön katsoo nätisti altakulmain josko ruokalevolle?
Nämä ovat älyttömän pieniä juttuja, Tommy Helsten sanoi ettei hänen liittoaan voitu pelastaa millään keinoilla. Noitakin liittoja on, joissa toinen osapuoli vain on väärä, kahdesta ei saada rakennettua paria, ellei tuo toinen ole edes välinpitämätön, eli tavallaan kanssamatkustaja, jos toinen haraa omaa kasvua toiseen suuntaan ei yhteistä tietä yhdenvoimin löydy.
Mutta siitä en olisi lainkaan varma etteikö näitä pystyynkuolleita liittoja voisi pelastaa yksi ainoa ihminen, joka haluaa nähdä sen valtavan vaivan että ottaa ja tuo hauskuuden takaisin elämään.
Ei rakkaus kuole, luulen. Ihminen vain väsyy elämään rakkaudessa siinä kohtaa kun se alkaa maistua itsestään selvyydeltä.
Kuinka moni ihminen lapsen kuoleman tai muun suuren totuuden äärellä on löytänyt puolisonsa uudelleen? miksi pitää tulla tuollainen elämänpysäyttävä mullistus ennen kuin näkee sen lähimmän sinä kuin tämä on, tavallisena, tunteettomana mutta pysyvänä tukena.
Ehkä syy on tämän yhteiskunnan, aidan vierustat pullistelevat parempia ehdokkaita, kauniimpia, komeampia, menestyneempiä.. mutta entä se kasvu, jos juoksee paremman perään, karkuun ongelmia...
En tiä.
Ehkä tarkotus on kokeilla miten kukakin pelin läpi selviytyy, ehkä jossain on maaliviiva jolla katsotaan kuka sai parhaat pisteet, tuskin siellä sekuntikello kädessä aikaa mitataan kuka ensin perille ennättää.
Maahan saa jäädä hetkeksi makaamaan, voi antaa toisten talloa ja kaataa kuravettä niskaan. Mutta kun nousee, käy saunassa ja puhdistautuu, täytyy muistaa että joka sekunti jonka makasi, makasi omasta tahdostaan, ehkä voimia kerätäkseen tai uskoa tulevaan. Kun voimat palaavat, kun toivo herää on otettava uusi ote ja pinnisteltävä vielä satametriä pidemmälle kuin edellisellä kierroksella.Nämä sanat jotka kirjoiti, ne avasivat silmäni katsomaan itseäni uudesta näkökulmasta. Olen lukenut ne tänään monta kertaa ja tulen vielä lukemaan useasti. Ja kuten vastasinkin jokaisen kerran jälkeen tunsin löytäväni jotain uutta itsestäni.
Se on totta että isku oli tyrmäävä ja jäin kierimään itsesääliin. Mutta kehän pinnasta on noutava ylös sillä tämä ei ollut ottelun lopettava siku.
On uskottava hyvään, on todistettava vaimolleni että minä uskon vielä meihin ja rakkauteemme. On jätettävä viha ja syyttely taakse sillä sille ei voi rakentaa mitään. Kuten hän sanoi kävi miten kävi meillä on toisemme koko loppu elämän ajan koska meillä on lapsemme.
Kumma miten jonkun viisamman ihmisen kirjoittamat sanat voivat luoda vahvaa uskoa sellaiseen joka on heikko ja hauras. Toivottavasti tämä on muutos parempaan päin. Tuli vain tunne että jotain muuttu kun luen kirjoitamaasi tekstiä, ehkä olit se joka toi minut niiden kysymysten eteen joihin minun on löydettävä vastaukset sisältäni. Usko selviämiseeni tämä asian kanssa vahvistui.
- Sari
Onnea uudella polullasi! Muista että vahva on se, joka myöntää olevansa heikko.
- pakottaa kasvuun
Niin hullulta kuin se nyt voi sinun tilanteessasi kuulostaa, mutta moni ihminen on kokenut eron olleen sittenkin käänteentekevin asia elämässä. Vai sen aiheuttama tuska on pakottanut kasvamaan, muuttumaan ja löytämään itsestään uusia puolia. Vain se on pakottanut katsomaan elämää silmästä silmään. Jossain vaiheessa kaikki kääntyy hyväksi - ja lopulta olet vain äärettömän kiitollinen kokemastasi. Minä ainakin olen - tulin tuon mustan aukon läpi. Onnea matkaan!
- mietteitä
Niin se vain on, että kun kaiken sen helvetin, tuskan, vihan ja luopumisen jaksaa käydä itselleen rehellisenä läpi, niin pystyy antamaan anteeksi itselleen ja toiselle myös. Se on hyvä lähtökohta onnellisemmalle elämälle. Lapset ovat aina sinun lapsiasi ja heistä ei tarvitse luopua.
Nyt kaksi vuotta sitten eronneena lähiäitinä olen oikeastaan kiitollinen tästä elämäni suurimmasta kriisistä, sillä se on kasvattanut minua eniten elämässä, se suorastaan repi silmäni auki itseeni ja muihin ihmisiin. Olen nyt onnellisempi kuin avioliitossani, koska löysin itseni uudestaan itsetutkiskelun myötä. Olen myös todella tyytyväinen kun mieheni(lähtijä) ei hylännyt lapsiaan vaan osallistuu todella hienosti heidän kasvatukseensa ja hoitaa oman tonttinsa.
Ero ei ole kaiken loppu - se on kasvun paikka. Uuteen suhteeseen ei kannata rynnätä suinpäin. Kun on eron ja tunteensa käsitellyt kävelee se uusi onni jonain päivänä vastaan. Niin kävi minullekin ;-). Enkeleitä sinulle matkallesi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p475415Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "612206Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella181800Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1441758- 171535
No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol301447Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v5133881-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome171097Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy771068Joutuuko Suomi24-palvelu taas oikeuteen ?
Nämä Purraa ja Perussuomalaista johtoa pedofiilian suojeliana pitävän kirjoittajan viestit eivät vain poistu täältä. Se212949