Olen huomannut nyt ongelman suhteessani. Tai alkavassa sellaisessa :) Eli olen tapaillut muutaman kuukauden ihanaa miestä, johon todellakin olen ihastunut. Hän on maininnut, että voisimme tapailla useamminkin ja sanoi vielä ettei itse ole välttämättä sellaista tyyppiä että on koko ajan ehdottamassa tapaamisia yms. Eli mun pitäis olla kai se aktiivisempi puoli?!
Musta vaan tuntuu, että halua olla liian "tyrkky". Ei kait se sitä tarkoitakaan, koska hänkin haluaa pitää yhteyksiä, mutta silti musta tuntuu vieraalta olla koko ajan ehdottelemassa (vaikka haluaisinkin viettää mahd. paljon aikaa hänen kanssaan).
Mietin vaan että miksi olen tällainen. Edellinen suhteeni oli vaikea, ex oli torjuva mua kohtaan (myös fyysisesti). Luulen, että alitajuisesti pelkään torjumista edelleen?! Tosin kun ajattelee järjellä, eihän nyt ole aihetta ajatella niin.
Olen ollut nyt sinkkuna 1,5 vuotta. Ja elänyt nykyään tosi itsenäistä elämää. Miten mä uskallan olla läheisempi? Mulle on sanottu että olen ehkä hieman etäinen. Pelkään että alkava suhteeni kaatuu tähän...
En osaa seurustella..?!
9
1021
Vastaukset
- vaimonrähjä
Jos ei homma toimi luontevasti niin anna olla. Mies ei selvästi ole kiinnostunut ainakaan vakavasti. Ehkä se haluaa vain panoseuraa? Itse en ole myöskään mikään aktiivinen yhteydenottaja, mutta kyllä vain kun joku ihana on osunut kohdalle huomasin olevani päivittäin joskus useastikin yhteydessä ja on tavattu, minunkin aloitteesta. Nykyinen mies hurmasi minut niin täysin etten juurikaan ehtinyt olla aloittellinen. Muutenkin suhde oli alusta asti yllättävän luonteva. Aika meni kuin siivillä enkä ehtinyt paljon miettiä ollaanko samanlaisia vai erilaisia jne. Kuusi vuotta takana ja hyvin menee.
- alkup.
Mies on sanonut selvästi että on seurustelijatyyppiä. Ei siis harrasta seksisuhteita. Ja siitä olen varma.
Ja muutenkin kun olemme viettäneet aikaa yhdessä, meillä on ollut todella kivaa ja olemme muutenkin samanhenkisiä ihmisiä. Joten siinä ei liene ongelmaa...
Ainoa ongelma on tosiaan tämä mun "estyneisyys", aluksihan sitä aina vähän jännittää toisen seurassa, mutta miten voisin olla läheisempi..? - siinä on
alkup. kirjoitti:
Mies on sanonut selvästi että on seurustelijatyyppiä. Ei siis harrasta seksisuhteita. Ja siitä olen varma.
Ja muutenkin kun olemme viettäneet aikaa yhdessä, meillä on ollut todella kivaa ja olemme muutenkin samanhenkisiä ihmisiä. Joten siinä ei liene ongelmaa...
Ainoa ongelma on tosiaan tämä mun "estyneisyys", aluksihan sitä aina vähän jännittää toisen seurassa, mutta miten voisin olla läheisempi..?Jos tyyppi kiinnostaa, niin hemmetti, älä nyt jää passiivisena odottamaan pelkästään hänen aloitetta. Mulla on saman tyylinen juttu tällä hetkellä menossa, ja välillä tuntuu pahalta kun ei oo varma mitä likka haluaa kun siitä joskus kuuluu vähemmän kuin toivoisin. Eli varmasti samanlaista "etäistä" taktista paskaa. Tuo ei pidemmän päälle ole hyvä, sillä ainakin minulla loppuu usko ja mielenkiinto jossain vaiheeessa jos toinen osapuoli on "kylmänä".
Keskustelkaa tarkemmin miten te toimitte yms, eihän nyt homma tuollaiseen saa kaatua. Jos kaatuu niin sitten ei ole sen arvoista!
- miten miehen
edelliset suhteet ovat sujuneet? Ja onko siitä kauan kun viimeisin päättyi. Sinulla siitä on jo 1,5 vuotta joten selvästikin käynyt jo vanhan jutun läpi mutta onko hän.
- alkup.
Tiedän että hänellä on ollut pari pitkää suhdetta ennen minua. Ja hän on ollu sinkkuna jo vuoden. Joten uskon, että hän on päässyt yli entisistään. Mutta miten se tähän liittyy??
- valoo
alkup. kirjoitti:
Tiedän että hänellä on ollut pari pitkää suhdetta ennen minua. Ja hän on ollu sinkkuna jo vuoden. Joten uskon, että hän on päässyt yli entisistään. Mutta miten se tähän liittyy??
No liittyisikö se vaikka siten että se sun unelmien prinssi suhaa entistensä kanssa suurimman osan ajasta ja sulle jää vaan rippeet...?
- alkup.
valoo kirjoitti:
No liittyisikö se vaikka siten että se sun unelmien prinssi suhaa entistensä kanssa suurimman osan ajasta ja sulle jää vaan rippeet...?
Kaikki eivät ole nykyään sellaisia pettäviä paskiaisia. Olen törmännyt niihin liikaakin ja nyt olen onnistunut tutustua rehelliseen mieheen. Ja mulla on ollut aina hyvä vaisto näiden asioiden suhteen, joten en usko että olen väärässä.
Mutta ei täältä näköjään hyviä vinkkejä saa.. :( Onneks olen itselleni nyt koettanut sanoa, ett olisin aktiivisempi.. Kai se toimii :)
- minätyttönen
Minä taas päinvastoin pidän kai liikaa yhteyttä poikaystävääni.. ehotan sille että jos nähtäis mutta yleensä sille ei käy. Mutta minun ehottelu näkemisestä loppu nyt.. tai siis päätin sen eilen, että en enää vingu. Sille riittää kerran viikkoon näkeminen ja minä haluan nähä enemmän.
Se luulee että hyvä suhde toimii näin.. HAH sanon minä.
Ottakoon ite yhteyttä.. minä en kirjota sille enää mitään. - ex-sinkku??
Olin sinkkuna noin 2v eron jälkeen, ja tämän uuden suhteen alussa minulla oli aika samanlaisia tuntemuksia kuin sinullakin. Jopa niin, että pelkäsin laittaa tekstaria tai soittaa omasta aloitteestani. Kädet alkoivat täristä ja paniikki iskeä. Pelkäsin sitä mitä toinen minulle vastaa, tai että hylkää heti kättelyssä jos teen tai sanon jotain väärin. Minun piti valmistella itseni siihen, että mitä vastaan jos toinen vaikkapa ei haluakkaan lähteä treffeille tai vastaa jotain muuta "ei-toivomaani". Samalla kuitenkin ymmärsin etten voi elää elämääni siten, että annan vanhojen pelkojen/traumojen hallita nykyhetkeä. Silloinhan olisin tavallaan antanut exälleni vallan vaikuttaa uuteen suhteeseeni ja elämääni vielä kauan eron jälkeenkin.
Niinpä tein niin, että psyykkasin itseäni aivan kuin urheiluvalmentaja. Muistutin itselleni ennen yhteydenottoja, että mitä minulla itselläni on tässä pelissä. Mitä voin "voittaa" sillä, että opettelen olemaan ihan kaikessa rauhassa oma itseni, ja luottamaan siihen toiseen ihmiseen, ja hänen kiintymykseensä. Ja mitä menetän sillä, että pidän itseäni liikaa suojamuurin sisällä. Koitin opettaa itselleni sekä kärsivällisyyttä että rohkeutta osoittaa tunteita (myös niitä kiukkuisempia) ja hellyyttä.
Joka kerta järkeilyni auttoi avautumaan aina vähän enemmän, ja murtamaan suojapanssaria. Ei se helppoa ollut, mutta kun toinen vain pysyi siinä lähellä ja olo tuntui turvalliselta ja hyvältä, niin pikkuhiljaa aloin oppia olemaan yhä läheisempi. Ja olen itsekkin yllättynyt siitä, että se ei tunnu ollenkaan tyrkyltä. :-)
Yksinkertainen neuvoni siis on, että läheisyyteen oppii vain harjoittelemalla. Vaikka aluksi ne omat aloitteet läheisyyden saavuttamiseksi voivat olla hieman kömpelöitä, niin pikkuhiljaa ne alkavat sujua ihan luonnostaan ja tuntua hyvältä :-)
Onnea yhteiseen harjoitteluun!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626