Viekö muutto kaverit

siinä mielessä, että muuttaessani takaisin itse tänne vanhaan kotikaupunkiini en ole onnistunut ystäviä löytämään. Taas entiseen kotikaupunkiini niitä ei juurikaan jäänyt ja nekin vähäiset (1 kpl) eivät enää yhteydessä ole. Mietin miten yksin tosiaan olenkaan vailla mitään sosiaalista ystäväpiiriä tai edes yhtä samankaltaista ja todellista ystävää. Viikonloppuisin olisi kiva lähteä esim. ravintolaan hauskuttelemaan, kuuntelemaan ja katselemaan esim. hyvää rock/pop musiikkia/livebändejä, tai jutella ja olla muuten vain yhdessä viettäen iltaa, mutta ei ole ketään ystävää/kaveria jota pyytää luokseen tai jota kiinnostaisi lähteä ravintolaan mukaan.

Itsestä ainakin tuntuu että elämä lipuu ohitse ja kaikki se hauska elämässä jää kokematta ja tuntematta kun ystäviä ei ole. Sosiaaliset ja kulttuuriset virikkeet joista haluaisin nauttia elämässäni jäävät kokematta ja elän vain tätä yksinäistä tylsän harmaata elämääni ja tunnen masentuvani suuresti siksi. Niitä aitoja ja todellisia ystäviä ei vain tunnu mistään löytyvän joiden kanssa se sama ajatus- ja sielunmaailma yhteen sopisi ja ne samat mielenkiinnon kohteetkin löytyisivät.

Muutot ja elämänmuutokset (avioerot, suhteen päättymiset) helposti harventavat ystävien määrää, tai yhteydenpitoa. Itselläni joku ystävyyssuhde on ollut vuosia katkolla, en tarkalleen tiedä syitä, ehkä on molemmilla ollut kiireitä eikä ole tullut pidettyä yhteyttä. Joskus tällaisenkin ystävyyden on onnistunut vuosien jälkeen palauttamaan ja yhteydenpito on alkanut uudelleen.

Nykyisin ihmisillä on paljon kiireitä, harrastuksia, ihmissuhteet helposti jäävät pinnallisiksi ja yksipuolisiksi; sanotaan helposti että soitellaan - mutta toinen osapuoli ei koskaan soita.

En ole kovin seurallinen ja yksinoleminenkin onnistuu aivan hyvin, mutta joskus on mukava vaihtaa ajatuksia ystävän kanssa. En välitä pinnallisista tuttavuuksista, vaan vaadin ystäviltäni "laatua" = luotettavuutta, rehellisyyttä, huumorintajuisuutta.