Muutin maaliskuussa pienestä kaupungista tänne "suureen maailmaan", pk-seudulle 3 vuotiaan poikani kanssa. Työn perässä kuinkas muutenkaan. Aina olin haaveillut Helsingin kulmille muuttamisesta, jo siitäkin syystä että täällä on enemmän tuttuja, enemmän tekemistä.. enemmän kaikkea. Harhaluuloa?
Kun muuttoautomme kevättalvella lähti entisestä kotikaupungistani, itkin vain hyvien kavereiden perään. Luvattiin pitää yhteyksiä, nähdä vähintään kerran kuussa...
..Kuinkas kävikään. Toisinaan tuntuu että oon yksinäisempi kuin koskaan. Entisten kavereiden luo ei ole enää tervetullut, eivätkä hekään täällä käy. Ilmeisesti siinä uskossa, että mulla on täällä uusi elämä -vaikka asiahan ei suinkaan niin ole. Kesällä kyllä löysin miehen, jonka kanssa ollaan piakkoin muuttamassa yhteen, mutta puuttuu ne kaverit, joiden kanssa hullutella.. lähteä baariin.. mennä shoppailemaan.. olla vaan ja juoruta. Toisinaan tämä ahdistaa niin paljon, eikä mies tunnu sitä ymmärtävän. Haluan myös omia ystäviä ja tehdä niiden kanssa omia juttuja. Niinkuin aikasemminkin, enää vaan ei ole ketään kenen kanssa mitään tehdä.
Absurdia ajatella, että pelkkä paikkakunnalta toiselle muuttaminen muuttaa myös ihmissuhteita. Vaikka itse niitä yrität kaikin tavoin pitää kasassa, ei se yksin onnistu...
Kun muuttoautomme kevättalvella lähti entisestä kotikaupungistani, itkin vain hyvien kavereiden perään. Luvattiin pitää yhteyksiä, nähdä vähintään kerran kuussa...
..Kuinkas kävikään. Toisinaan tuntuu että oon yksinäisempi kuin koskaan. Entisten kavereiden luo ei ole enää tervetullut, eivätkä hekään täällä käy. Ilmeisesti siinä uskossa, että mulla on täällä uusi elämä -vaikka asiahan ei suinkaan niin ole. Kesällä kyllä löysin miehen, jonka kanssa ollaan piakkoin muuttamassa yhteen, mutta puuttuu ne kaverit, joiden kanssa hullutella.. lähteä baariin.. mennä shoppailemaan.. olla vaan ja juoruta. Toisinaan tämä ahdistaa niin paljon, eikä mies tunnu sitä ymmärtävän. Haluan myös omia ystäviä ja tehdä niiden kanssa omia juttuja. Niinkuin aikasemminkin, enää vaan ei ole ketään kenen kanssa mitään tehdä.
Absurdia ajatella, että pelkkä paikkakunnalta toiselle muuttaminen muuttaa myös ihmissuhteita. Vaikka itse niitä yrität kaikin tavoin pitää kasassa, ei se yksin onnistu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
siinä mielessä, että muuttaessani takaisin itse tänne vanhaan kotikaupunkiini en ole onnistunut ystäviä löytämään. Taas entiseen kotikaupunkiini niitä ei juurikaan jäänyt ja nekin vähäiset (1 kpl) eivät enää yhteydessä ole. Mietin miten yksin tosiaan olenkaan vailla mitään sosiaalista ystäväpiiriä tai edes yhtä samankaltaista ja todellista ystävää. Viikonloppuisin olisi kiva lähteä esim. ravintolaan hauskuttelemaan, kuuntelemaan ja katselemaan esim. hyvää rock/pop musiikkia/livebändejä, tai jutella ja olla muuten vain yhdessä viettäen iltaa, mutta ei ole ketään ystävää/kaveria jota pyytää luokseen tai jota kiinnostaisi lähteä ravintolaan mukaan.
Itsestä ainakin tuntuu että elämä lipuu ohitse ja kaikki se hauska elämässä jää kokematta ja tuntematta kun ystäviä ei ole. Sosiaaliset ja kulttuuriset virikkeet joista haluaisin nauttia elämässäni jäävät kokematta ja elän vain tätä yksinäistä tylsän harmaata elämääni ja tunnen masentuvani suuresti siksi. Niitä aitoja ja todellisia ystäviä ei vain tunnu mistään löytyvän joiden kanssa se sama ajatus- ja sielunmaailma yhteen sopisi ja ne samat mielenkiinnon kohteetkin löytyisivät.
Muutot ja elämänmuutokset (avioerot, suhteen päättymiset) helposti harventavat ystävien määrää, tai yhteydenpitoa. Itselläni joku ystävyyssuhde on ollut vuosia katkolla, en tarkalleen tiedä syitä, ehkä on molemmilla ollut kiireitä eikä ole tullut pidettyä yhteyttä. Joskus tällaisenkin ystävyyden on onnistunut vuosien jälkeen palauttamaan ja yhteydenpito on alkanut uudelleen.
Nykyisin ihmisillä on paljon kiireitä, harrastuksia, ihmissuhteet helposti jäävät pinnallisiksi ja yksipuolisiksi; sanotaan helposti että soitellaan - mutta toinen osapuoli ei koskaan soita.
En ole kovin seurallinen ja yksinoleminenkin onnistuu aivan hyvin, mutta joskus on mukava vaihtaa ajatuksia ystävän kanssa. En välitä pinnallisista tuttavuuksista, vaan vaadin ystäviltäni "laatua" = luotettavuutta, rehellisyyttä, huumorintajuisuutta.