Hassua kysellä tällaista, mutta joskus tulee mieleen, että seurustelukumppanini näkee minut enemmänkin tulevana äitinä lapselleen kuin seurustelukumppanina. Vaikka olemme tunteneet toisemme vasta puoli vuotta, hän on puhunut yhteenmuutosta ja perheen perustamisesta useamman kuukauden. Itselläni on kaksi lasta edellisestä avioliitostani, joten minulla ei ole kiirettä tässä suhteessa vielä muuttaa yhteen, puhumattakaan lapsen tekemisestä, vaikka vauvoja vielä haluaisinkin. Haluaisin olla varma, että tämä suhde perustuisi ainakin oikealle rakkaudelle, eikä pelkälle ihastukselle. Tästä aiheesta on tullut minulle "peikko", joten suhteemme on katkolla (minun aloitteestani) ja olen pyörällä päästäni. Pidän hänestä paljon, mutta suuret muutokset elämässä tuntuvat nyt liian isoilta niin, etten enää itsekään tiedä mitä haluan. Olen jopa alkanut etsiä hänestä sellaisia piirteitä, että voisin rauhassa itselleni selittää, ettei hän ole ollenkaan minun tyyppiäni (lisää syitä että voisin lopettaa suhteen...). Minun pitäisi varmaan tässä hyppiä innosta, mutta en oikein osaa nauttia siitä mitä minulla on. Suhteemme on vielä kaiken lisäksi jonkin verran koitteleva muutenkin, sillä asumme eri paikkakunnilla ja hän rakentaa itselleen (meidän???) taloa. Miten minun pitäisi asiaa lähestyä? Pelkäänkö vain liian paljon vai miksi poukkoilen edes takaisin? Tyhmältä kuullostaa, mutta voiko mies todella olla toisen kanssa vain siksi, että hänen biologinen kellonsa tikittää?
Miehen biologinen kello tikittää
13
1134
Vastaukset
- olen
törmännyt vastaavanlaiseen tyyppiin.Itselläni kolme lasta,miehellä vain irtosuhteita.
Siinä oltiin heti alusta vaatimassa mua muuttamaan toiselle paikkakunnalle.Talo oli rakenteilla ja suunnitelmissa heti huoneiden paikat minun lapsilleni.
Ja se yhteinen vauva olisi pitänyt saada vaikka sanoin,että en halua enää lapsia.Ikäkin jo alkoi olla esteenä.
Mutta mun mielipiteillä ei tuntunut olevan merkitystä.
Jätin mokoman tyypin ja siitä olen onnellinen vielä tänäkin päivänä.
Ei parisuhteesta mitään tule,jos toisella on vain vaatimuksia,ja toista osapuolta ei tarvitse kuunnella ollenkaan.- leijonamieli
Täsmennystä: Tämän miehen edellinen pitkä suhde päättyi runsas vuosi sitten. Hänen naisensa ei voinut saada lapsia. Loppujen lopuksi hänen ex-naisensa lähti toisen miehen vuoksi suhteesta. Eli ainakaan irtosuhdetyypistä ei ole nyt kysymys...Vaatimuksilta tosin ne muuttamiset, lapsen teot joskus kieltämättä tuntuvat ja tuntuu, että minun toivellani ei ole väliä. Olen yrittänyt nätisti ja vähän painokkaamminkin sanoa oman mielipiteeni asiasta, mutta tuntuu, että hän kuulee vain sen minkä haluaa (eli että haluan lapsia). Sen vuoksi ehkä olenkin alkanut epäröidä koko suhteen tarkoitusta.
- Kaima N
leijonamieli kirjoitti:
Täsmennystä: Tämän miehen edellinen pitkä suhde päättyi runsas vuosi sitten. Hänen naisensa ei voinut saada lapsia. Loppujen lopuksi hänen ex-naisensa lähti toisen miehen vuoksi suhteesta. Eli ainakaan irtosuhdetyypistä ei ole nyt kysymys...Vaatimuksilta tosin ne muuttamiset, lapsen teot joskus kieltämättä tuntuvat ja tuntuu, että minun toivellani ei ole väliä. Olen yrittänyt nätisti ja vähän painokkaamminkin sanoa oman mielipiteeni asiasta, mutta tuntuu, että hän kuulee vain sen minkä haluaa (eli että haluan lapsia). Sen vuoksi ehkä olenkin alkanut epäröidä koko suhteen tarkoitusta.
Ymmärrän tasan tarkkaan mistä puhut, sillä olet juuri siinä elämänvaiheessa mitä minä kauhulla odotan. Itse olen eronnut vuosi sitten ja minulla on 2 pientä lasta. Vielä en seurustele vaikka deittailuelämän olen kyllä aloittanut. Vipinää on ja vakavia suhteita varmasti tulisi nopeastikin jollen olisi varuillaan. Hidastelen asian kanssa, sillä minua tulevaisuudessa huollestuttaa JUURI TUO SINUN NYKYNEN ELÄMÄNTILANNE.
Kun on kerran eronnut, niin sen elämän viimeisen parisuhteen haluaa 100%:sti perustuvan rakkaudelle, eikä vauvanhankintakuvioille. Niin ja kun niitä lapsia jo on niin miksi ihmeessä hankkia niitä lisää miehen kanssa, jonka rakkaudesta (tai omasta rakkaudesta) ei 100%:sti tiedä. Vanhasta suhteesta vaan muistaa, kuinka paljon vauva-aika kuormittaa parisuhdetta.
Ahdistisin erityisen paljon tuosta mahtipontisesta pesänrakentamisesta (vauva ja talo) varsinkin jos sinun tärkeitä ja elämänkokemukseesi perustuvia ajatuksia ei edes kuunnella.
Minä en varmaan koskaan tule olemaan samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Luultavasti valitsen itselleni sellaisen miehen, jonka kanssa ei tarvitse lapsia hankkia. Saatan myös ehdottaa miehelle, ettemme kiireellä edes muuta yhteen. Inhoan kaikkea ylimääräistä materiaallista elämää, mikä velvoittaa sitoutumaan. - annakaan
leijonamieli kirjoitti:
Täsmennystä: Tämän miehen edellinen pitkä suhde päättyi runsas vuosi sitten. Hänen naisensa ei voinut saada lapsia. Loppujen lopuksi hänen ex-naisensa lähti toisen miehen vuoksi suhteesta. Eli ainakaan irtosuhdetyypistä ei ole nyt kysymys...Vaatimuksilta tosin ne muuttamiset, lapsen teot joskus kieltämättä tuntuvat ja tuntuu, että minun toivellani ei ole väliä. Olen yrittänyt nätisti ja vähän painokkaamminkin sanoa oman mielipiteeni asiasta, mutta tuntuu, että hän kuulee vain sen minkä haluaa (eli että haluan lapsia). Sen vuoksi ehkä olenkin alkanut epäröidä koko suhteen tarkoitusta.
painostaa itseäsi mihinkään,mitä et itse halua.
Toiveet ja päätökset täytyy olla yhteisiä.
Mua aina mietityttää omista huonoista kokemuksista johtuen tuo,kun toisella on jo lapsia edellisestä liitosta.Mikä tulee olemaan lasten asema,jos niitä yhteisiäkin tulee.Itse olen sitä mieltä nykyisin,että pitäisi keskittyä niihin jo olemassa oleviin lapsiin eikä hankkia lisää.Siitä usein alkaa isot ongelmat ja lapset joutuu kärsijöiksi.
Onnistuakin voi! Mutta paljon se vaatii.Ei sitä ymmärrä,ennen kuin tilanne on todellinen. - leijonamieli
annakaan kirjoitti:
painostaa itseäsi mihinkään,mitä et itse halua.
Toiveet ja päätökset täytyy olla yhteisiä.
Mua aina mietityttää omista huonoista kokemuksista johtuen tuo,kun toisella on jo lapsia edellisestä liitosta.Mikä tulee olemaan lasten asema,jos niitä yhteisiäkin tulee.Itse olen sitä mieltä nykyisin,että pitäisi keskittyä niihin jo olemassa oleviin lapsiin eikä hankkia lisää.Siitä usein alkaa isot ongelmat ja lapset joutuu kärsijöiksi.
Onnistuakin voi! Mutta paljon se vaatii.Ei sitä ymmärrä,ennen kuin tilanne on todellinen.Minua myös mietityttää se, miten mieheni suhtautuisi sen jälkeen lapsiini, jos meille syntyisi yhteinen lapsi. Pelkään, että voisi käydä niin, että yhteisestä lapsesta tulisi se "päivänsäde", ja minun lapseni jäisivät varjoon. Mutta enhän voi tietää. Se on myös yksi syy siihen, etten tässä vaiheessa halua uutta lasta, sillä haluan nähdä millaisen suhteen nykyinen seurustelukumppanini pystyy luomaan lapsiini. Suhteemme on niin alkuvaiheessa, että he eivät ole edes tavanneet toisiaan montaa kertaa (välimatkan ja tilanteen vuoksi). Totta kai toivoisin, että hän voisi pitää myös lapsiani omina lapsinaan ja sen näkee vain ajan kanssa...Haluaisin kysyä sinulta, onko sinulla itselläsi lapsia vai oletko ollut suhteessa, jossa jo toisella on lapsia? - Ja kiitos mielipiteestäsi!
- leijonamieli
Kaima N kirjoitti:
Ymmärrän tasan tarkkaan mistä puhut, sillä olet juuri siinä elämänvaiheessa mitä minä kauhulla odotan. Itse olen eronnut vuosi sitten ja minulla on 2 pientä lasta. Vielä en seurustele vaikka deittailuelämän olen kyllä aloittanut. Vipinää on ja vakavia suhteita varmasti tulisi nopeastikin jollen olisi varuillaan. Hidastelen asian kanssa, sillä minua tulevaisuudessa huollestuttaa JUURI TUO SINUN NYKYNEN ELÄMÄNTILANNE.
Kun on kerran eronnut, niin sen elämän viimeisen parisuhteen haluaa 100%:sti perustuvan rakkaudelle, eikä vauvanhankintakuvioille. Niin ja kun niitä lapsia jo on niin miksi ihmeessä hankkia niitä lisää miehen kanssa, jonka rakkaudesta (tai omasta rakkaudesta) ei 100%:sti tiedä. Vanhasta suhteesta vaan muistaa, kuinka paljon vauva-aika kuormittaa parisuhdetta.
Ahdistisin erityisen paljon tuosta mahtipontisesta pesänrakentamisesta (vauva ja talo) varsinkin jos sinun tärkeitä ja elämänkokemukseesi perustuvia ajatuksia ei edes kuunnella.
Minä en varmaan koskaan tule olemaan samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Luultavasti valitsen itselleni sellaisen miehen, jonka kanssa ei tarvitse lapsia hankkia. Saatan myös ehdottaa miehelle, ettemme kiireellä edes muuta yhteen. Inhoan kaikkea ylimääräistä materiaallista elämää, mikä velvoittaa sitoutumaan.Ymmärsit hyvin sanomani, itsekin pyrin juuri saamaan varmuutta siihen, että suhteemme perustuu aidolle välittämiselle. En voi ajatella tekeväni uutta lasta vain sen vuoksi, että mies haluaa kokea, miltä tuntuu, kun on oma perhe. Lapsista kyllä pidän, ja haluaisin niitä vielä enemmänkin, mutta suhteemme kestävyys ja "motiivit" ovat nyt koetuksella ja hakusessa.
Se on totta, että kun kerran on "kokenut perheen", ja myös epäonnistumisen sen koossa pitämisessä, tulee entistä varovaisemmaksi uutta perustaessa - tai edes miettiessä sen perustamista. Tämän kaiken vuoksi peräänkuulutan jatkuvasti hidasta etenemistä, toimin siis jarruna suhteessa. (Vaikka olen eronnut jo 6 vuotta sitten ja minulla on kaksi kouluikäistä lasta). Toisaalta koen olevani aika tympeän inhorealistinen ihminen, joka ei anna lupaa toiselle edes haaveilla...
Kiitos sinulle mielipiteestäsi! - Ratikkakuski
leijonamieli kirjoitti:
Minua myös mietityttää se, miten mieheni suhtautuisi sen jälkeen lapsiini, jos meille syntyisi yhteinen lapsi. Pelkään, että voisi käydä niin, että yhteisestä lapsesta tulisi se "päivänsäde", ja minun lapseni jäisivät varjoon. Mutta enhän voi tietää. Se on myös yksi syy siihen, etten tässä vaiheessa halua uutta lasta, sillä haluan nähdä millaisen suhteen nykyinen seurustelukumppanini pystyy luomaan lapsiini. Suhteemme on niin alkuvaiheessa, että he eivät ole edes tavanneet toisiaan montaa kertaa (välimatkan ja tilanteen vuoksi). Totta kai toivoisin, että hän voisi pitää myös lapsiani omina lapsinaan ja sen näkee vain ajan kanssa...Haluaisin kysyä sinulta, onko sinulla itselläsi lapsia vai oletko ollut suhteessa, jossa jo toisella on lapsia? - Ja kiitos mielipiteestäsi!
Olette arvailuissanne pahan kerran hakoteillä, kuten naiset ylensäkin, kun keskenään miehen aivoituksia yrittävät tulkita. Miehellä ei ole biologista kelloa, koska mies ei ole nainen. Piste.
Tässä on kyse vanhasta totuudesta. Nainen kannattaa panna kesäksi paksuksi ja talvella piilottaa töppöset, ettei se pääse karkuun. Mies, joka haluaa kovalla kiireellä lapsen, on itsetunnoton luuseri. Hän pelkää menettävänsä naisen ja siksi koettaa sitoa tämän itseensä yhteisen lapsen avulla. - leijonamieli
Ratikkakuski kirjoitti:
Olette arvailuissanne pahan kerran hakoteillä, kuten naiset ylensäkin, kun keskenään miehen aivoituksia yrittävät tulkita. Miehellä ei ole biologista kelloa, koska mies ei ole nainen. Piste.
Tässä on kyse vanhasta totuudesta. Nainen kannattaa panna kesäksi paksuksi ja talvella piilottaa töppöset, ettei se pääse karkuun. Mies, joka haluaa kovalla kiireellä lapsen, on itsetunnoton luuseri. Hän pelkää menettävänsä naisen ja siksi koettaa sitoa tämän itseensä yhteisen lapsen avulla.Tuntuu kyllä aika vaikealta uskoa noin ensihätään tuollaista selitystä. Olen kyllä varma, että hän saisi itselleen helpommankin tapauksen, jos vain haluaisi. Minulla on sentään jo kaksi lasta entisestä avioliitostani ja asummekin eri paikkakunnilla.
Mitäs siihen sanot, että kun ehdotin suhteeseen väliaikaa, jotta voisin ajatella itse rauhassa asioita, hän suostui siihen. Ja hän on edelleenkin halukas pitämään yhteyttä ja keskustelemaan asioista. Taktikointiako sekin??
Sitäpaitsi, mies sanoi itse, että hänen biologinen kellonsa tikittää, en minä, mutta se oli ehkä kuitenkin tarkoitettu osaksi huumoriksi. (Ikää miehellä kuitenkin jo 40 vuotta.)
Toisaalta, ketään ei voi pitää väkisin. Se, joka haluaa lähteä, lähtee ennemmin tai myöhemmin. Niin olen minäkin lähtenyt ja minullekin on itselleni käynyt niin, että minut on jätetty.
Voihan tietysti näkökulmassasi olla jotain totuuden siementäkin, mutta haluan kuitenkin uskoa vielä johonkin parempaan... - edellinen
leijonamieli kirjoitti:
Minua myös mietityttää se, miten mieheni suhtautuisi sen jälkeen lapsiini, jos meille syntyisi yhteinen lapsi. Pelkään, että voisi käydä niin, että yhteisestä lapsesta tulisi se "päivänsäde", ja minun lapseni jäisivät varjoon. Mutta enhän voi tietää. Se on myös yksi syy siihen, etten tässä vaiheessa halua uutta lasta, sillä haluan nähdä millaisen suhteen nykyinen seurustelukumppanini pystyy luomaan lapsiini. Suhteemme on niin alkuvaiheessa, että he eivät ole edes tavanneet toisiaan montaa kertaa (välimatkan ja tilanteen vuoksi). Totta kai toivoisin, että hän voisi pitää myös lapsiani omina lapsinaan ja sen näkee vain ajan kanssa...Haluaisin kysyä sinulta, onko sinulla itselläsi lapsia vai oletko ollut suhteessa, jossa jo toisella on lapsia? - Ja kiitos mielipiteestäsi!
Mulla oli kaksi lasta edellisestä liitosta ja miehellä yksi lähes aikuinen tytär.
Yhteinen lapsi tuli pian ja ongelmat alkoi jo raskausaikana.
Mun lapset ei ollu yhtään mitään ja miehen äitikin sanoi,että miehen tytärtä pitää kohdella paremmin ku minun lapsia.Olin aivan järkyttynyt.
No myöhemmin mulle tosin selvisi,että tää uusi mies onkin alkoholisti ja muutenkin luonnehäiriöinen.Sitä salattiin multa koko suvun voimin.
Ilmihän tuollaiset asiat tuli ja liitto kariutui omaan mahdottomuuteensa.
En usko,että sun tilanne on tällainen,mutta neuvon sua sydämestäni katsomaan ihan kaikessa rauhassa,mitä tuleman pitää.Anna miehen ja lastesi tutustua ihan kaikessa rauhassa.Aika pian se selviää,miten mies suhtautuu sinun lapsiisi ja onko kypsä ottamaan vastuulleen toisen miehen lapsia.
Vasta sitten on aika miettiä yhteistä lasta.
Toivon teille kaikkea hyvää! - leijonamieli
edellinen kirjoitti:
Mulla oli kaksi lasta edellisestä liitosta ja miehellä yksi lähes aikuinen tytär.
Yhteinen lapsi tuli pian ja ongelmat alkoi jo raskausaikana.
Mun lapset ei ollu yhtään mitään ja miehen äitikin sanoi,että miehen tytärtä pitää kohdella paremmin ku minun lapsia.Olin aivan järkyttynyt.
No myöhemmin mulle tosin selvisi,että tää uusi mies onkin alkoholisti ja muutenkin luonnehäiriöinen.Sitä salattiin multa koko suvun voimin.
Ilmihän tuollaiset asiat tuli ja liitto kariutui omaan mahdottomuuteensa.
En usko,että sun tilanne on tällainen,mutta neuvon sua sydämestäni katsomaan ihan kaikessa rauhassa,mitä tuleman pitää.Anna miehen ja lastesi tutustua ihan kaikessa rauhassa.Aika pian se selviää,miten mies suhtautuu sinun lapsiisi ja onko kypsä ottamaan vastuulleen toisen miehen lapsia.
Vasta sitten on aika miettiä yhteistä lasta.
Toivon teille kaikkea hyvää!Olet oikeassa, ajan kanssa selviää, miten todellisuudessa mies tulee toimeen lasteni kanssa. Tähän mennessä on kyllä mennyt ihan mukavasti, joten olen kuitenkin toiveikas, että jatkossakin olisi näin. Loppujen lopuksi se todellisuus tulee vastaan vasta arjessa, tällä hetkellä he ovat tavanneet toisiaan suhteellisen harvoin ja vähän aikaa. Itse en ole valmis muuttamaan yhteen ennen kuin olen varma siitä, että myös mies ja lapseni tulevat toimeen keskenään. Ei siis riitä, että hän tulee toimeen vain minun kanssani.
Lapsten teolla ei ole mielestäni minkäänlaista kiirettä, joten siinä kohdin aion kyllä "pitää oman pääni" eli jarruttaa tahtia.
Ikävää, että sinä sait kokea pettymyksen uudessakin suhteessasi. Toivottavasti löydät itsellesi kunnon kiltin miehen, joka osaa arvostaa sinua ja sinun lapsiasi. Kyllä heitä vielä on!
Sinun joulupakettiisi haluaisin paketoida: uskoa, toivoa ja rakkautta. - edellinen
leijonamieli kirjoitti:
Olet oikeassa, ajan kanssa selviää, miten todellisuudessa mies tulee toimeen lasteni kanssa. Tähän mennessä on kyllä mennyt ihan mukavasti, joten olen kuitenkin toiveikas, että jatkossakin olisi näin. Loppujen lopuksi se todellisuus tulee vastaan vasta arjessa, tällä hetkellä he ovat tavanneet toisiaan suhteellisen harvoin ja vähän aikaa. Itse en ole valmis muuttamaan yhteen ennen kuin olen varma siitä, että myös mies ja lapseni tulevat toimeen keskenään. Ei siis riitä, että hän tulee toimeen vain minun kanssani.
Lapsten teolla ei ole mielestäni minkäänlaista kiirettä, joten siinä kohdin aion kyllä "pitää oman pääni" eli jarruttaa tahtia.
Ikävää, että sinä sait kokea pettymyksen uudessakin suhteessasi. Toivottavasti löydät itsellesi kunnon kiltin miehen, joka osaa arvostaa sinua ja sinun lapsiasi. Kyllä heitä vielä on!
Sinun joulupakettiisi haluaisin paketoida: uskoa, toivoa ja rakkautta.ihanasta joulupaketistasi!!
- mies700
Lapsenteossa ottakaa aikalisä. Katsot ensin miten suhde sujuu saman katon alla. Pyydä häntä muuttamaan luoksesi niin ei tule ongelmia jos suhde ei toimikkaan, silloin voit aina näyttää ovea hänelle.
Itse 1 lapsen viikonloppuisänä olen miettinyt näitä asioita..Haluan vielä lapsia, mutta haluan olla varma että nainen jonka kanssa niitä teen on se nainen jonka kanssa olen loppuelämäni. Eli varovasti ainakin itse etenen näissä asioissa. Nyt on 1 hyvä ehdokas jo katsottuna, pitää vain malttaa mieli ettei kiirehdi liikaa.- leijonamieli
Kiitos mielipiteestäsi! Näin olenkin asiaa pähkäillyt. Itselläni ei ole kiire tehdä lapsia, ja yhteenmuuttoakin vielä harkitsen. Joka tapauksessa tilanne on sellainen, että käytännössä on ihan mahdotonta muuttaa yhteen ennen kuin mieheni (meidän??) talo valmistuu. Niin, tässä tullaankin sitten siihen toiseen asiaan. Minusta olisi ollut miellyttävää juuri niin, että mies olisi muuttanut minun luokseni, mutta käytännössä se on sitten mahdotonta. (Hän alkoi rakentaa samoihin aikoihin kun tapasimme.) Tämä on varmasti myös yksi syy siihen, että haluan katsella tätä suhdetta kaikessa rauhassa ja ihan realistiseltakin pohjalta.
Pidän peukkuja sinulle uudessa "valloituksessasi!":)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330728Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764141Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972714Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1321879Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901654- 861584
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751561Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591488Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721238