pinna kiristyy

se voimien keruu. Muutosta ei tapahdu jos et tee asialle mitään.

Hei!

hämmästyin kun luin viestisi.
Olemme seurustelleet kutakuinkin yhtä kauan kuin tekin. Sama juttu noiden viikonloppujen suhteen, paskaa, riitelyä ja turhautumista..vitutusta kun astuu kotiovesta kotiin. En itsekään aina tiedä mistä oma pinnani viikonloppuna kiristyy.
Mies ei ehkä lähde aina itsekseen juomaan, mut jollain suutaan kostuttaa kuitenkin. ja jos oikein kännit vetää niin on minua kohtaa todella kylmä ja sietämätön...provosoi minkä ehtii ja minä poltan päreeni.

Sama meilläkin, eli ei ole enää yhteisiä keskustelunaiheita, jos niitä koskaan on liikaa ollutkaan. Minunkin työhuoli -vuodatukseni ym on pelkkää saarnaa ja nalkuttamista elämän ikävistä asioista. Niitä ei ilmeisesti saisi purkaa hänen kauttaan tai tarkoitan, että hän ei halua ottaa vastaa pahaa oloani, vaikka se ei koskisi häntä itseään...vaan pikemminkin tarvitsin jonkun jolle puhua ja jonkun joka tukisi minua.

Minäkin olen kuullut olevani hullu ja sekopää, sen vuoksi että olen suuttunut (todella vetänyt herneet nenääni) hänelle... yleensä ryyppyreissun jälkeen...
kavereistaan suurin osa ei seurustele ja ne jotka seurustelevat osaavat kohdella tyttöystäviään kauniisti, kunnioittaen ja vaalien, sellaista käytösä en ole koskaan tältä saanut miesystävältäni osakseni. suurin osa kavereistaan on sinkkuja, ts. poikamiehiä, jotka eivät ole "kelvanneet" kellekään....josko heidän seurassaan sinkkuelämän kaipuu yllättää.

myös minä olen ajatellut aikaa eteenpäin ja uskonut että asiat muuttuu ajabn myötä kun hänkin aikuistuu ja ymmärtää asioita, mutta paskat (emme tod ole mitään teinejä enää...lähempän kolmeakymppiä)!

Tässä sitä ollaan tottuneina toisiimme. Missä on rakkaus, suuret tunteet ja TOISEN KUNNIOITTAMINEN?

Mitä tämä on? Haluan olla onnellinen.

On se vaan ihme, että sama kaava vaan toistuu. Luin tämän viestin ja nuo muut vastaukset ja sama juttu meillä. Ainut ero on se, että olemme olleet naimisissa jo parikymmentä vuotta. Mutta viime vuosina on viina astunut aika vahvasti kuvioihin. Ja mieheni syyttää juomisestaan minua. Itse kylläkin tiedän ja olenkin sanonut hänelle, ettei hänen juomisensa ole minun vikani. Hän ei lähde muualle juomaan, vaan juo kotona salaa ja piilottelee pullojansa.
Minä sain tästä tarpeekseni ja laitoin eron vireille. Katsotaan nyt ehtiikö mies raitistua tässä puolen vuoden aikana tai haluaako hän edes yrittää.