Hullun aviomiehen päiväkirja osa ???

JOB3

En enää tiedä itsekään mitä uskoa.Mistä hakea apua?
Halu jatkaa avioliittoamme on ilmeisesti molemmin puolinen, mikäli vaimoni krapulaisiin vakuutteluihin on uskomista.(Tämä tapahtui muutana päivä sitten.}
Kirjoittaessani tälle palstalle ensimmäisen kerran noin pari kuukautta sitten sain palautetta jonka otin kiitollisuudella vastaan.
En uskonut omaan itseeni vaa aloin taipua uskoon jota minulle tyrkytettiin...hullu ,vainoharhainen,mielipuoli, tässä olivat ne kommentit jotka vaimoltani sain.(TÄMÄ ON TÄYSIN HULLUA}

En haluaisi uskoa nimimerkiin, joka kirjoitti vaiumostani, PSYKOPAATTI, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa tuntua todelta, jos alennun, en tiedä onko rakkuden vastaanottamisen pyytäminen alentumista?
Kuitenkin pyysin vaimoltani ota vastaan tämä rakkaus, koska olin päättänyt, että minun on kasvettava ja tehtävä työtä suhteemme ja perheemme eteen.
Henkilökohtaisesti tiedän mitä haluan, mutta jos toinen meistä kokee omat mielikuvansa todemmiksi , kuin minut ja todellisen elämän, mitä voin tehdä?
Tarkemmin ajatellen en muuten ole kuulut hänen sanovan edes lapsilleen , RAKASTAN SINUA TAI TEITÄ.Hämmästyttävää, vaikka olemme olleet avioliitossa jo 15 vuotta.

Kertokaa minulle hyvät naiset jotka varmasti tiedätte naisen sielunelämästä jotakin, miten voisin lähestyä vaimoani paremmin, kuin mitä sen olen tähän mennessä tehnyt?

Kuinka monesta teistä hyvät naiset ovat hellyyden osoitukset vastenmielisiä?
Kuinka monelle teistä ovat rakkautta tarkoittavat sanat vastenmielisiä?
Kuinka moni teistä arvostaisi miestä joka on elänyt ilman rakastelua noin 4 vuotta, odottaen, vaimonsa suostumusta, hänen vedotessaan siihen ettei häntä seksi kiinnosta, vaan ainoastaan läheisyya. Sitäkään en ole häneltä saanut.
Lukekaa aikaisemmat kirjoitukset!!
Tällä viikolla tunsin saavani häneen jonkillaisen yhteyden ja tunsin aivan pienen hetken jopa hellyyttä hänen katseessaan.
Tämä on vaikeaa, koka tuntuu siltä, ettei vaimoni ole oma itsensä.Viimeisen tapauksen jälkeen kysyin häneltä, että ihminen mikä sinua vaivaa? Mitään vastausta en häneltä ole saanut ainoastaan pelkää tyhjyyteen tuijotusta.Se mikä' tästä tekee vaikeaa on se, että tiedostaa oman tyhmyytensä ja halun yrittää muttei voi taistella mielikuvia vastaan.

EN tiedä, mutta ota hellyyttä, anna hellyyttä, ennen kaikkea anna rakkautta ja muista kertoa se rakkautesi myös..!!!

76

6813

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olla tottakaan

      että olet ollut ilman seksiä 4 vuotta!!! En taitas oikein arvostaa miestä joka on odotellut nuin kauan. Ne hellyyden osoitukset ovat vastenmielisiä jos tunteet niiden osoittajaa kohtaan ovat samanmoiset. Mitä sinä tuommoisella tunnevammaisella vaimolla teet, eikö hän todellakaan osoita tai kerro tunteistaan edes lapsille? Myöntää täytyy että olet tosi pitkäpinnainen mies, mutta ei tuo tuostaan näytä paranevan. Kaikkea hyvää sinulle!

      • JOB3

        TOTTA!
        Yritin kerran , mutta en voinut syy olivat lapet ei ihana vaimo!!!!!


      • ajattelen
        JOB3 kirjoitti:

        TOTTA!
        Yritin kerran , mutta en voinut syy olivat lapet ei ihana vaimo!!!!!

        eikö sinun oma elämä mene ihan hukkaan? Teidän normaali arkielämäkään ei varmaan ole helppoa. Mitäs jos lapset jäisikin sinulle, vai onko ihan mahdoton ajatus? Voi kun voisi jotenkin auttaa.....


      • JOB3
        ajattelen kirjoitti:

        eikö sinun oma elämä mene ihan hukkaan? Teidän normaali arkielämäkään ei varmaan ole helppoa. Mitäs jos lapset jäisikin sinulle, vai onko ihan mahdoton ajatus? Voi kun voisi jotenkin auttaa.....

        Voiko sitä kukaan ymmärtää jos rakastaa tarpeeksi voi anataa paljon anteeksi.!!!


      • sillä
        JOB3 kirjoitti:

        Voiko sitä kukaan ymmärtää jos rakastaa tarpeeksi voi anataa paljon anteeksi.!!!

        rakkaudellakin jossain on raja!!! Anteeksi, oli pakko sanoa.


      • JOB3
        sillä kirjoitti:

        rakkaudellakin jossain on raja!!! Anteeksi, oli pakko sanoa.

        Tiedän sen ,kenties? En voi sanoa tässä tunne- kuohussa mikä mielestäni on oikein tai väärin.
        Tärkein sana on rakkaus ja ilman sitä muu on valhetta.
        Halauksia sinulle TV : HUllu


      • myöskin
        JOB3 kirjoitti:

        Tiedän sen ,kenties? En voi sanoa tässä tunne- kuohussa mikä mielestäni on oikein tai väärin.
        Tärkein sana on rakkaus ja ilman sitä muu on valhetta.
        Halauksia sinulle TV : HUllu

        sinulle. Kaikkea hyvää elämääsi, miten sen sitte elätkin.


      • aikuiseksi
        JOB3 kirjoitti:

        Tiedän sen ,kenties? En voi sanoa tässä tunne- kuohussa mikä mielestäni on oikein tai väärin.
        Tärkein sana on rakkaus ja ilman sitä muu on valhetta.
        Halauksia sinulle TV : HUllu

        Viestivät sinusta, osoittavat osaltaan että menet syvälle metsään väärä kartta kädessäsi, tule pois, odottelen metsän reunassa. Katso minun karttani on uudempi, reittimerkit selkeämpiä ja umpikujia ei juuri lainkaan.

        >=)


    • galeina

      Olen sanaton, en ikävä kyllä taida osata sanoa mitään mistä sinulle lohtua tai apua olisi. Tai en ole mikään/kukaan neuvomaan ketään. Tekstistäsi aistin tuskan. Mutta mikä tärkeintä; tahtotilan. Eli sinulla mitä ilmeisemmin on tahtoa yrittää, tehdä kaikkesi. Ja se on tärkein asia mikä pitää olla, että voi jatkaa..tahto. Olet päättänyt yrittää. Et voi tehdä kuin oman osuutesi. Vaimosi vastaa omista sanoistaan ja teoistaan. Kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaisesti. Oletteko ulkopuolista apua hakeneet?

      • JOB3

        Emme ole hakeneet ulkopuolista apua ...vielä., mutta
        olen hänelle sitä ehdottanut. Huonolla menastyksellä, vai pitäisikö sanoa, että syvällä hikjaisuudella ja kantaa ottamattomuudella.


      • galeina
        JOB3 kirjoitti:

        Emme ole hakeneet ulkopuolista apua ...vielä., mutta
        olen hänelle sitä ehdottanut. Huonolla menastyksellä, vai pitäisikö sanoa, että syvällä hikjaisuudella ja kantaa ottamattomuudella.

        Mitä jos vaan varaisit ajan esim perheasiain neuvottelukeskukseen tmv. Hän joko tulee, tai sitten menet yksin.


      • panomies
        galeina kirjoitti:

        Mitä jos vaan varaisit ajan esim perheasiain neuvottelukeskukseen tmv. Hän joko tulee, tai sitten menet yksin.

        Vie Tallinnan reissulle, ja anna muijas ottaa viinaa. Ite piä varas, että stondaa ja lykkää menee.


      • JOB3
        galeina kirjoitti:

        Mitä jos vaan varaisit ajan esim perheasiain neuvottelukeskukseen tmv. Hän joko tulee, tai sitten menet yksin.

        Vakaa tarkoitus olisi se tehdä ja yrittää vielä sitäkin kautta.


      • JOB3
        panomies kirjoitti:

        Vie Tallinnan reissulle, ja anna muijas ottaa viinaa. Ite piä varas, että stondaa ja lykkää menee.

        Kiitos vinkistä, mutta miten sen vaimon saa sinne kanssani raahattua, jos hän ei vapaaehtoisesti suostu kanssani kahden lähtemään.


    • on ihan,

      kuin meidän elämästä. Et paljon enää muuta voi tehdä kuin yrittää puhua ja hakea ulkopuolista apua. Sitä olen itsekin yrittänyt, mutta tulos on pyöreä nolla: tuota tyhjyyteen tuijottamista, katseen pois kääntämistä vain tulee vastaukseksi. Mutta kun vielä haluaisin yrittää. Ei kelpaa minun rakkauteni. Meillä ei olla ihan noin kauaa kuin teillä oltu näin tulehtuneissa väleissä. Vasta keväästä asti, nyt syksyllä se äkkiä paheni. Tiedän kyllä syyn, tai arvaan, mutta en tiedä parannuskeinoa tähän ongelmaan, kun toinen ei halua enää yrittää.

      • ..että on oltava..

        ...se halu ja tahto.


      • panomies

        Niin ootte ukotkin kuin hikisiä jalkarättejä, nuhjakkeita. Laittakaa ittenne koreaksi ja sanokaa muijillenne, että ilman rimpsuja ja kimalletta ei kotoa lähetä. On mukava nähdä muijansa esim. pitsipöksyissä ja mustissa rintsikoissa, korsetista ja sukkanauhoista puhumattakaan. Onhan ne äiskiä, mutta hitto vieköön ennen kaikkea eroottisia, seksyjä naisia. Jos te ette vie, joku muu vie.
        Äijät, sarvi käteen ja panoksi.


      • taidat
        panomies kirjoitti:

        Niin ootte ukotkin kuin hikisiä jalkarättejä, nuhjakkeita. Laittakaa ittenne koreaksi ja sanokaa muijillenne, että ilman rimpsuja ja kimalletta ei kotoa lähetä. On mukava nähdä muijansa esim. pitsipöksyissä ja mustissa rintsikoissa, korsetista ja sukkanauhoista puhumattakaan. Onhan ne äiskiä, mutta hitto vieköön ennen kaikkea eroottisia, seksyjä naisia. Jos te ette vie, joku muu vie.
        Äijät, sarvi käteen ja panoksi.

        olla väärällä palstalla. Vaikka oiva neuvo tuo on. Kokeiltukin on, mutta tunsin itseni hiukan ääliöksi, kun mies vain tuhahti.


    • panomies

      Luin sun juttus puoleenväliin. Pitemmälle en jaksanu. Järjestä muijalles ylläriviikonloppu ilman mukuloita. Tartu sen perseeseen ja sano, mä halua nussia sua. Sitä mä oon halunnu koko ikäni. Sä oot kiihottavin muija, jota mä oon unelmoinu panevani. Nussikaa ja naikaa pari päivää niin perkeleesti. Kyllä ura siitä urkenee.

      • JOB3

        Aivan tottta.Kuinka mielelläni tuon tekisinkään, mutta kun raiskaaminen on rikos!
        Noihin panohommeleihin, kun tarvitaan kaksi ja jos toinen ei suostu niin minkäs teet.


      • panomies
        JOB3 kirjoitti:

        Aivan tottta.Kuinka mielelläni tuon tekisinkään, mutta kun raiskaaminen on rikos!
        Noihin panohommeleihin, kun tarvitaan kaksi ja jos toinen ei suostu niin minkäs teet.

        Siis varaa viikonloppuylläri. Syötä hyvin, tanssita. Kerro, miten ihana ja himottava nainen hän on. Kuinka sulla on se ihan jäykkänä, kun sä ajattelet muijas liukasta sitä. SANO ÄÄNEEN. Käy päälle. Naiset tykkää kourimisesta ja himon osoituksesta, himon sanomisesta. Ihmettelen, jollei anna. Antaa siitäkin eteenpäin, koska huomaa, että sä oot tosi karju, etkä mikään empaattinen nyssykkä.
        Naiset haluaa, että niitä halutaan.


      • pitsipöksy
        JOB3 kirjoitti:

        Aivan tottta.Kuinka mielelläni tuon tekisinkään, mutta kun raiskaaminen on rikos!
        Noihin panohommeleihin, kun tarvitaan kaksi ja jos toinen ei suostu niin minkäs teet.

        minä suostun=)


      • panomies
        pitsipöksy kirjoitti:

        minä suostun=)

        Kostuko pitsipöksyt. Suora kysymys, suora vastaus.


      • kyllä
        panomies kirjoitti:

        Siis varaa viikonloppuylläri. Syötä hyvin, tanssita. Kerro, miten ihana ja himottava nainen hän on. Kuinka sulla on se ihan jäykkänä, kun sä ajattelet muijas liukasta sitä. SANO ÄÄNEEN. Käy päälle. Naiset tykkää kourimisesta ja himon osoituksesta, himon sanomisesta. Ihmettelen, jollei anna. Antaa siitäkin eteenpäin, koska huomaa, että sä oot tosi karju, etkä mikään empaattinen nyssykkä.
        Naiset haluaa, että niitä halutaan.

        tuo totta on: on ihanaa olla haluttu ja kun se vielä ääneen sanotaan, niin johan menee jalat alta ;)


    • Jamppis

      Olen lukenut tässä syksyn mittaan tarinasi ja kommentoin vaimosi käytöstä.

      Yksi avauksesi vastaaja käytti vaimostasi sana psykopatti. Ko sanalla on monia siihen liittymättömiä mielikuvia jotka saattavat johtaa harhaan ajatuksesi. Lue alla olevat linkit ajatuksella. Muista että kaikki kohdat eivät varmastikkaan kohtaa vaimosi kohdalla mutta luulen että kun kriittisesti häntä mietit niin löydät useita narsistisen persoonallisuushäirön piirteitä hänestä.

      Itse tein aikoinani sen virheen että luulin että kun vain rakastaa niin se riittää. Mutta mikään ei riittänyt exälleni mitä hänelle annoin. Kun sitten loppujen lopuksi otin eron kaikkeen kyllästyneenä kävin yksin terapiassa juttelemassa siitä mikä meni suhtessamme vikaan. Terapeuttini antoi minulle kotiin luettavaksi NPH:sta kirjoja. Kun aikaa oli kulunut vajaa vuosi niin olin päässyt exästäni niin paljon henkisesti eroon että pystyin häntä kriitisesti miettimään niin tämä oireyhtymä löytyi taustalta.

      Muista että kukaan muu kuin asiantuntija ei voi tehdä vaimostasi diagnoosia mutta koska hän ei halua lähteä terapiaan niin voit kyllä tehdä omat johtopäätöksesi. Olet niihin yhtä oikeutettu kuin kuka tahansa.

      http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html

      http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2

    • aikaihmiseksi

      Krapulaisiin vakuutteluihin ei koskaan ole uskomista, tosin vain tuo määrätty vaihe krapulaa on kohta jossa ihminen aidosti saattaa kääntää kelkkansa täysin suoraan jatkaa elämäänsä ilman ainutta horjahdusta eteenpäin, jolloin tuohon pisteeseen krapulassa kannattaa uskoa jos haluaa jatkaa, muttei elää tuolle uskolleen vaan päästää siitä irti yhä uudelleen. Syyttämättä, solvaamatta, pelkäämättä.

      Eli kyse on sinun vahvuudestasi/heikkoudestasi haluatko jatkaa siinä kipuillen? vai ottaa kunnon irtioton ja alkaa kasata elämääsi ehyeltä pohjalta ilman vaimoasi.

      Et tiedä mitä haluat, luulet tietäväsi. Jos tietäisit mikään mitä vaimosi tekee ei vaikuttaisi tuohon päätökseen. Vaimosi vain tekisi olosi nurjemmaksi, mutta jos aidosti olisit päätöksesi tehnyt, eläisit sen mukaisesti sanomatta ettet voi liikkua koska vaimosi ei osaa päättää?

      Päätä hänen puolestaan, tee peli selväksi lue ehdot, aseta aikarajat, pyydä pysymään irti viinasta, pakota vaimosi katsomaan itseään selvänä. Tuo tosiasiat hänen nähtävilleen, älä siivoa sotkuja, älä selittele hänen puolestaan, älä pehmitä hänen tekojaan sanoin "ei tuo haittaa, annan anteeksi.." Vasta kun hän ymmärtää tekonsa vääryyden voidaan siirtyä anteeksi pyyntö/saanti vaiheeseen.

      Itse en arvostaisi miestä joka on elänyt ilman seksiä 4 vuotta, en vaikka olisi elänyt 40 vuotta rinnallani ilman seksiä. Minusta tuo osoittaa vain sen ettei vaimosi halua sinua, elämällä marttyyrina hänen lähellään et paranna kummankaan elämää.

      Entä jos antaisit pelkkkää hellyyttä, jos unohtaisit seksin? Olet kokeillut, oletko? Oletko sanonut koskettaessa ettet vaadi mitään, annat pelkästään sen mitä hän tarvitsee.

      Mistä sinä tiedät mikä vaimoasi vaivaa, voi hän olla sairaskin, voi olla ettei koskaan tuota ääneen tule sanomaan vaikka itse asiaa pohtisikin. Mielenterveyden rikkoutumista yrittää peittää viimeiseen hengenvetoon asti, se että kyselet ei paranna vaimosi oloa.

      En tiedä parantaako mikään. Sinuna jos haluat jatkaa liittoa, unohtaisin seksin, unohtaisin menneen unohtaisin tulevan ja keskittyisin hetkeen. Elä vaimosi rinnalla minuuteissa, kokeile mitä elämä ilman odotuksia on.

      Jos vaimosi on sairas, vain se että luot turvallisen ympäristön puhua tuosta ääneen, tekee sen että vaimosi uskaltautuu puhumaan, jos alkoholi on vahvasti kuvassa mukana, en tiedä onko toivoa olemassa, vai pelkästään ikuinen kipu.

      Vaimosi on ehkä ihmisiä joka ei koskaan pysty kohtaamaan itseään. Tuohon pakoon auttaa sekä viha että viina, niillä pääsee vuosia karkuun itseä, liiton ongelmia ja elämää.

      Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, aina on ainakin kaksi, paitsi kuoleman edessä =) jolloin ei valintaa tarvitse tehdäkkään.

      Joko jatkat liittoasi, etsit seksin muualta, täysin luvalla. Nimittäin voit aivan hyvin velvoittaa vaimosi seksiin, jos hän inhoaa sitä eikä halua sitä, voit sanoa että tarpeesi ovat suuremmat kuin halu kärsiä. Voit joko ostaa seksiä tai käydä yönhämärissä ystävällä. Niinkin että vaimosi tietää tuon.

      Tuo on asia joka liitoissa unohtuu, vaaditaan toiselta uskollisuutta, muttei täytetä toisen tarpeita. Ihan kuten syönti myös seksi on tarve joka vaatii täyttymystä jotta ihminen voi hyvin.

      Jos vaimosi ei halua seksiä, hänen valintansa on antaako hän sitä vaikkei suuresti halua, vai antaako luvan vieraissa käyntiin. Mitään moraalista velvoitetta sinulla ei tuossa tilanteessa selibaattiin ole.

      Jos vaimosi on todella sairas, hän ymmärtää tilanteesi kun olo oikenee.

      Jos haluat jatkaa kilttinä hamaan hautaan. Pyydän pysähtymään siinä seuraavassa kurvissa ja miettimään onko se todella arvoisesi elämä? Annatko vaimosi päättää miten tyhjä elämäsi on?

      Seksi on outo sekoitus valtaa ja alistumista, alistamista, tasapainoisessa suhteessa sen pitäisi olla voimavara, ikuisesti latautuva akku, toki väliin voi jäädä kuukausia että syystä tai toisesta seksi ei toimi, stressiä, sairautta, lapsen saanti. Mutta tuon jälkeen sen pitäisi toimia, viimeistään puolen vuoden, vuoden kuluttua sen normaalin kerran, kahdesti kuussa.

      Toiset ihmiset ovat tunteettomia, tahattomasti tai elämänsä tuloksena, eivät sanat merkitse rakkautta vaan kosketukset, katseet, seuraa mielummin vaimosi käsiä, koskeeko hän lapsiin, katsooko näitä silmiin? Noin tiedät rakastaako hän.

      Apua voit hakea seurakunnan perheasiainneuvottelu keskuksesta, siellä on ihmisiä jotka kuuntelevat. Voit käydä yksin, voitte ammatti-ihmisen kanssa avoimesti pohtia, tuntuuko sinusta vain tuolta kaikelta vai onko vaimollasi ehkä ongelmia joihin pitäisi hakea apua.

      Toinen asia on lähteekö vaimosi hakemaan apua, vaikka ongelma olisikin.

      Näihin asioihin ei ole ratkaisuja, on vain kymmenittäin vaihtoehtoja kuinka toimia.

      Jokaisella meillä on omat traumamme, jokainen meistä alkaa käsitellä omia sisäisiä ristiriitojaan jossain kohtaa elämää. Yleensä toinen osapuoli on noissa kohtaa out kuin lumiukko.

      Aseta aikaraja, lue laki vaimollesi, sano että tämän ja tuon asian on muututtava ennen 30.5 2006, tuossa ajassa ehtii ja pystyy paljon, jos tahtoa on. Nyt olet ajelehtinut vuosia, pitäiskö mun tehä jottain kohdassa.

      Ota kauha käteen ja ala lapata saavia tyhjäksi =) Siellä ne kaikki syyt on pohjamudassa, ajallaan tulevat esiin kun rohkeasti alat tutkia, mitä kaikkea saaviin kaadettiin. Tuon työn voit tehdä täysin ilman vaimoasikin. Siitä saat sekä iloa että voimaa jaksaa arjessa. Vaikka kaikkea mömmöä löytyy löytyy paljon hyvääkin, unohtunutta hauskaa.

      noin lyhykäisyydessään vastaus...

      • JOB3

        Kiitos kommentistasi niitä juuri tarvinkin.
        Ongelma on kuitenkin siinä, että en saa tätä toista ihmistä avautumaan minulle.
        Mitään selkeää syytä hän ei ole pytynyt koskaan käytökselleen antamaan.
        Nyt kun otit tämän koskettelun puheeksi niin on rehellisesti todettava, ettei sitä ole lastenkaan suuntaan oikeastaan ollenkaan.
        Sen sijaan hän kyllä pystyy puolituntemattomille käyttämään lähettämissään "tekstareissa" sanoja rakas,kulta, olet tärkeä,joita minä en nykyään tai oikeastaan koskaan ole häneltä suullisesti enkä usein kirjallisestikaan saanut.
        Olen alkanut viimeisen 1,5:sta kuukauden aikana näitä asioita häneltä vaatimaan kertomalla, että opettele niitä sanoja käyttämään ja kertomaan tunteistasi.Aika vaikeata se hänelle näyttää olevan.
        Toivon vain, että yritykseni palkitaan ja suhteellemme koittaa uusiaika.


      • aikuiseksi
        JOB3 kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi niitä juuri tarvinkin.
        Ongelma on kuitenkin siinä, että en saa tätä toista ihmistä avautumaan minulle.
        Mitään selkeää syytä hän ei ole pytynyt koskaan käytökselleen antamaan.
        Nyt kun otit tämän koskettelun puheeksi niin on rehellisesti todettava, ettei sitä ole lastenkaan suuntaan oikeastaan ollenkaan.
        Sen sijaan hän kyllä pystyy puolituntemattomille käyttämään lähettämissään "tekstareissa" sanoja rakas,kulta, olet tärkeä,joita minä en nykyään tai oikeastaan koskaan ole häneltä suullisesti enkä usein kirjallisestikaan saanut.
        Olen alkanut viimeisen 1,5:sta kuukauden aikana näitä asioita häneltä vaatimaan kertomalla, että opettele niitä sanoja käyttämään ja kertomaan tunteistasi.Aika vaikeata se hänelle näyttää olevan.
        Toivon vain, että yritykseni palkitaan ja suhteellemme koittaa uusiaika.

        Tämä aihe kaipaisi pitkää ja syvällistä pohdintaa, syystä että elät edelleen itsekin hiukan sivussa ongelmasta, jos noin saan sanoa.

        Vaadit, syytät, seuraat toisen tekoja, elät kuin olisit ainut hyvä liitossanne ja kaikki paha olisi peräisin vaimostasi. Noinhan ei koskaan ole.

        Koskettelu on toisille vaikeaa, hellyyden jakaminen läheisille ehkä hankalampaa kuin vieraille. (vaimosi voi kokea nuo vieraat turvalliseksi kohteeksi, koska ovat etäämpänä)

        Tuo vaatisi lisä valotusta, mutta jos valotan kaikkea tämä kirjoitus venyy taas maapallon kiertäväksi. Pyrin olemaan suora, kertomaan oman kuvani asiasta, en kuvittele että se olisi ainut oikea, mutta oma liittoni on oiennut monilta osin, sen jälkeen kun totesin ettei paha olo ole toisesta vaan häneen asetetuista odotuksista lähtöisin.

        Et saa vaimoasi avautumaan. Tiedätkö siihen ei ole poppakonsteja, jos noin on, niin on. Mieheni on samanlainen elämän pakoilija. Mutta muutamina erittäin turvallisina toveina hän on uskaltautunut kerran tai kahdesti avautumaan. Tosin tuon jälkeen sulkeutuu entistä tiukemmin, pelätessään että paljasti liikaa, tai että käyttäisin tuota hyväkseni seuraavassa yhteenotossa.

        Meillä, minulla ja sinulla on vastuu noista avautumisista, jos joskus vaimosi saat millinkään raottamaan verhoja, et koskaan, missään tilanteessa saa käyttää sitä eduksesi. Tuo on vahvemman velvollisuus, sitä ei voi ohittaa. Ja tuo on ainut tie että toinen avautuu, kerran, ehkä toisenkin, mutta noiden väliin saattaa kertyä vuosia.

        Avioliitto on kasvualusta, huomaan että sinä olet se joka kasvaa, vaikka vaimosi kai on se joka pakotti sinut siihen, teoillaan ja tekemättä jättämisillään.

        Olet ihan alkumatkassa, puolitoistakuukautta on pieni muru elämääsi. Itse olen kahlannut tätä polkua kolmisenvuotta, alkuun olin täysin tuskissani, koska en saanut mieheeni mitään yhteyttä, hän ei kohdannut minua millään lailla. Tosin koska minä olin tuo hellyyttähuutava, seksi ei muodostunut valuutaksi. Edes mieheni puolelta, mutta ehkä on niin että mies helpommin suostuu suostuteltuna seksiin, kun taas nainen lukkiutuu enemmän tyrkytyksestä tai hellyydestä jolla on selkeä päämäärä seksissä.

        Luultavasti olen tässä liitossa, koska seksi vaikkei se kohdallani ollut likikään tyydyttävää, (onko vieläkään, en käy pohtimaan) harrastamme sitä säännöllisen epäsäännöllisesti.

        Vaikka seksi on seksiä, naisena näen selvän syy/seuraus suhteen huomion kipeydelläni ja seksillä. Jos olen harrastanut seksiä, kaipaan vähemmän huomiota, jos olen ollut ilman pitkään, eli kolmisen viikkoa, alan kiertää miehiä, kaikkia vastaani tulevia mieheiä tietty höökipäällä.

        Eli ainut millä minut saa pidettyä irti vieraista on että tyydyttää tarpeeni. Ei se puolin tai toisin pitäisi niin vaikeaa olla, siitä vain tehdään vaikea odotuskimppuineen. Itselläni seksi on aina sitä että mies lämmittää minä hoidan itseni huipulle.

        Tuokin oli syynissäni ajallaan, mutta totesin että turvallinen seksi turvallisen miehen kanssa koristeltuna itsetuotetuilla jälkiorgasmeilla on ehkä parempaa seksiä kuin taitavan miehen kanssa syyllisyystaakkoineen.

        Elämässä pitää vain valita puolet joita kulkea, kirkastaa ne mitä pystyy ja luopua mahdottomista unelmista.

        Oletko kokeillut käyttää noita sanoja ilman vastalahjan odottelua? Sanotko tietyllä hyvällä, ei kaksimielisellä äänellä Rakas, Kulta, Muru, Pikkuinen?

        Kehitä omia hellyttely sanoja vaimollesi =) hän voi alkuun vihata niitä, mutta kun viljelet niitä positiivisissa yhteyksissä, perheen keskellä, jossa hän on täysin turvassa seksivaatimuksilta, hän voi tykästyä sanoihin, kuten, lettipää, mutrusuu, tepsuttelija... ihan tyhmiä sanoja, joilla osoitat että uskallat hänen edessään olla tyhmä.

        Suhteellenne voi koittaa uusi aika, mutta tiedätkö se ei ole mitään mitä ennen oli, alussa, keskellä tai silloin joskus. Se on UUSI AIKA.

        Itselläni se ehkä on koittanut, ehkei se koskaan koita sellaisena täydellisen hyvänä kuin toivoo, ehkä kyse onkin siitä että luopuu jostain ja saa jotain.

        Itse luovuin unelmoimasta hyvää seksiä, tyydyn keskinkertaiseen, luovuin toivosta että mieheni näkisi kuinka paljon meidän puolesta puita tupaan kannan jotta rakkauden liekki palaisi. Ei hän koskaan näe sitä, enkä voi sitä häneltä vaatia, voin vain kantaa puita, jos tahdon että lämpö säilyy.

        Suurin asia jonka ymmärsin oli ehkä se että toiselta ei voi vaatia mitään. Ei vaikka itsensä väsyyn tekisi töitä liiton puolesta. Toinen voi kulkea vierellä koskaan ymmärtämättä mitä teet. Ja silti kaiken jälkeen sitä toista pitää katsoa rakastaen ei odottaen ymmärrystä.

        puolitoista kuukautta, tuossa kohtaa taisin olla täysin kammottava =) huusin ja vaadin, itkin ja todistelin mitä kaikkea olin tehnyt. Huusin miksi hän ei tehnyt sitä vähääkään jonka osoitin tehtäväksi..

        Siitä on kamalasti aikaa, olen kasvanut monin osin, mutta silti tietä näyttää jatkuvan vielä vuosikymmeniä, uusi alku.. ehkä se on uusi polku, päätepistettä ei koskaan tule olemaan. Sellaista ikuista onnea ja rauhaa. Korkeintaan hetkittäin. Ennen seuraavaa kipukohtaa.

        Olet vaimollesi tärkeä, koska hän edelleen on siinä samankaton alla. Elä ohita tuota tosiasiaa kovin heppoisin toteamuksin. Se että hän on siinä vaikkei seksiä/välittämistä tunnu olevan todentaa sen että vaimollasi on lähelläsi parempi olla kuin irti sinusta.

        Jos tuota alat pohtia, voit selitellä että helppouden vuoksi on jäänyt, muttei se noin ole. Helppoa on lähteä kun ongelmia tulee, vaikeampi jäädä varsinkin jos ongelmia pakenee. Luulen että vaimosi tietää syvällä sisällään pakenevansa, ehkä hän pelkää suunnattomasti jo ihan ja kaikkea, vaatimuksiasi, kiukkuasi, turhautumistasi, sitä että todella lähtisit, pettäisit ja jättäisit.. hän voi olla lukossa tuossa pelossaan.

        Mieheni oli menneenä kesänä joka oli kai rajuin liittomme aikana. Harkitsin eroa vakavissani koska tunsin hakkaavani vain päätä seinään hänen lähellään, itkin liki alati eikä mikään puheeni tuntunut saavuttavan kohdettaan.

        Mieheni puhui tyyliin, vein häneltä perheen, miksi jatkaa.. hän oli täysin luopunut toivosta, odotti vain siirtoani, tyrkkien minua etäämmäs. Nyt katsoen ei siksi ettei rakastaisi vaan siksi että pelkäsi niin kammottavan paljon, ettei enää halunnut muuta kuin suojautua tuolta pelolta ja vihalta epätoivoon.

        Tuossa kohtaa läheiseni katsoivat juovaa miestäni, tukivat eroani ja hokivat etten enää ole vastuussa, en ole syyllinen, pelasta itsesi... jne.

        En pelastanut itseäni, pelastin mieheni/meidät. En muista mistä kaikki lähti kääntymään, siitäkö että myönsin jälleen uuden tyhmyyden itsessäni, vai siitä että törmäsin sivusuhdetta hakiessani samoihin ongelmiin joissa liitossani pyörin.

        Ennen pettämiseen etenemistä näin ettei mikään suhde koskaan eikä missään tule toimimaan sillä että vastapuolta vaihtaa. Täydellisiä ihmisiä ei ole, vertailu on tyhmää..

        Tuon jälkeen kun luovuin toivosta löytää täydellistä aloin yllättäen nähdä miehessäni hyviä puolia, tosin etsimällä etsin niitä, kiitin ja kutitin, kun hän tuli väsyneenä ja vihaisena eteeni valmiina uuteen riitaan, muutin tuon väsyn nauruksi, on siihen keinoja kun haluja löytyy.

        Tuhannen riidan väistön jälkeen edessäni olikin mies joka tullessaan tuohon kohtaa, pysähtyy hiljenee, lepää ja tulee eteeni tyyntyneenä.

        Minä olen meillä se joka tekee 95%työstä liiton eteen, se on väärin kun meitä on tässäkin kaksittain, mutta vain tuon hyväksyessäni voin jatkaa. Jos en hyväksy tuota, katkeruus syö kaiken ahmattisuuhunsa ja vähät välittää lapsista tai onnesta.

        Vaikka jokanen kulkee näitä samoja polkuja jossain kohtaa ensimmäistä tai viidettä liittoaan, koskaan polku ei ole niin yhteneväinen että ohjeet osuisivat täysin kohdalleen. Jokaisen on löydettävä oma tiensä eteenpäin.

        Tämäkään tuskin täysin avautuu sinulle, koska olet mies ja minä nainen, koska et ole ihan samassa kohtaa kuin olen ajatuksissasi. Ymmärrät sen mitä olet valmis ymmärtämään.

        Kaikki oppiminen perustuu tuohon, kun on valmis vastaanottamaan asiat avautuvat kuin ihmeen kaupalla, kun haraa vastaan, ei se ole niinkään vastahakoisuutta, vaan sitä ettei ole pohjaa mihin soveltaa annettua ohjetta.


      • panomies
        aikuiseksi kirjoitti:

        Tämä aihe kaipaisi pitkää ja syvällistä pohdintaa, syystä että elät edelleen itsekin hiukan sivussa ongelmasta, jos noin saan sanoa.

        Vaadit, syytät, seuraat toisen tekoja, elät kuin olisit ainut hyvä liitossanne ja kaikki paha olisi peräisin vaimostasi. Noinhan ei koskaan ole.

        Koskettelu on toisille vaikeaa, hellyyden jakaminen läheisille ehkä hankalampaa kuin vieraille. (vaimosi voi kokea nuo vieraat turvalliseksi kohteeksi, koska ovat etäämpänä)

        Tuo vaatisi lisä valotusta, mutta jos valotan kaikkea tämä kirjoitus venyy taas maapallon kiertäväksi. Pyrin olemaan suora, kertomaan oman kuvani asiasta, en kuvittele että se olisi ainut oikea, mutta oma liittoni on oiennut monilta osin, sen jälkeen kun totesin ettei paha olo ole toisesta vaan häneen asetetuista odotuksista lähtöisin.

        Et saa vaimoasi avautumaan. Tiedätkö siihen ei ole poppakonsteja, jos noin on, niin on. Mieheni on samanlainen elämän pakoilija. Mutta muutamina erittäin turvallisina toveina hän on uskaltautunut kerran tai kahdesti avautumaan. Tosin tuon jälkeen sulkeutuu entistä tiukemmin, pelätessään että paljasti liikaa, tai että käyttäisin tuota hyväkseni seuraavassa yhteenotossa.

        Meillä, minulla ja sinulla on vastuu noista avautumisista, jos joskus vaimosi saat millinkään raottamaan verhoja, et koskaan, missään tilanteessa saa käyttää sitä eduksesi. Tuo on vahvemman velvollisuus, sitä ei voi ohittaa. Ja tuo on ainut tie että toinen avautuu, kerran, ehkä toisenkin, mutta noiden väliin saattaa kertyä vuosia.

        Avioliitto on kasvualusta, huomaan että sinä olet se joka kasvaa, vaikka vaimosi kai on se joka pakotti sinut siihen, teoillaan ja tekemättä jättämisillään.

        Olet ihan alkumatkassa, puolitoistakuukautta on pieni muru elämääsi. Itse olen kahlannut tätä polkua kolmisenvuotta, alkuun olin täysin tuskissani, koska en saanut mieheeni mitään yhteyttä, hän ei kohdannut minua millään lailla. Tosin koska minä olin tuo hellyyttähuutava, seksi ei muodostunut valuutaksi. Edes mieheni puolelta, mutta ehkä on niin että mies helpommin suostuu suostuteltuna seksiin, kun taas nainen lukkiutuu enemmän tyrkytyksestä tai hellyydestä jolla on selkeä päämäärä seksissä.

        Luultavasti olen tässä liitossa, koska seksi vaikkei se kohdallani ollut likikään tyydyttävää, (onko vieläkään, en käy pohtimaan) harrastamme sitä säännöllisen epäsäännöllisesti.

        Vaikka seksi on seksiä, naisena näen selvän syy/seuraus suhteen huomion kipeydelläni ja seksillä. Jos olen harrastanut seksiä, kaipaan vähemmän huomiota, jos olen ollut ilman pitkään, eli kolmisen viikkoa, alan kiertää miehiä, kaikkia vastaani tulevia mieheiä tietty höökipäällä.

        Eli ainut millä minut saa pidettyä irti vieraista on että tyydyttää tarpeeni. Ei se puolin tai toisin pitäisi niin vaikeaa olla, siitä vain tehdään vaikea odotuskimppuineen. Itselläni seksi on aina sitä että mies lämmittää minä hoidan itseni huipulle.

        Tuokin oli syynissäni ajallaan, mutta totesin että turvallinen seksi turvallisen miehen kanssa koristeltuna itsetuotetuilla jälkiorgasmeilla on ehkä parempaa seksiä kuin taitavan miehen kanssa syyllisyystaakkoineen.

        Elämässä pitää vain valita puolet joita kulkea, kirkastaa ne mitä pystyy ja luopua mahdottomista unelmista.

        Oletko kokeillut käyttää noita sanoja ilman vastalahjan odottelua? Sanotko tietyllä hyvällä, ei kaksimielisellä äänellä Rakas, Kulta, Muru, Pikkuinen?

        Kehitä omia hellyttely sanoja vaimollesi =) hän voi alkuun vihata niitä, mutta kun viljelet niitä positiivisissa yhteyksissä, perheen keskellä, jossa hän on täysin turvassa seksivaatimuksilta, hän voi tykästyä sanoihin, kuten, lettipää, mutrusuu, tepsuttelija... ihan tyhmiä sanoja, joilla osoitat että uskallat hänen edessään olla tyhmä.

        Suhteellenne voi koittaa uusi aika, mutta tiedätkö se ei ole mitään mitä ennen oli, alussa, keskellä tai silloin joskus. Se on UUSI AIKA.

        Itselläni se ehkä on koittanut, ehkei se koskaan koita sellaisena täydellisen hyvänä kuin toivoo, ehkä kyse onkin siitä että luopuu jostain ja saa jotain.

        Itse luovuin unelmoimasta hyvää seksiä, tyydyn keskinkertaiseen, luovuin toivosta että mieheni näkisi kuinka paljon meidän puolesta puita tupaan kannan jotta rakkauden liekki palaisi. Ei hän koskaan näe sitä, enkä voi sitä häneltä vaatia, voin vain kantaa puita, jos tahdon että lämpö säilyy.

        Suurin asia jonka ymmärsin oli ehkä se että toiselta ei voi vaatia mitään. Ei vaikka itsensä väsyyn tekisi töitä liiton puolesta. Toinen voi kulkea vierellä koskaan ymmärtämättä mitä teet. Ja silti kaiken jälkeen sitä toista pitää katsoa rakastaen ei odottaen ymmärrystä.

        puolitoista kuukautta, tuossa kohtaa taisin olla täysin kammottava =) huusin ja vaadin, itkin ja todistelin mitä kaikkea olin tehnyt. Huusin miksi hän ei tehnyt sitä vähääkään jonka osoitin tehtäväksi..

        Siitä on kamalasti aikaa, olen kasvanut monin osin, mutta silti tietä näyttää jatkuvan vielä vuosikymmeniä, uusi alku.. ehkä se on uusi polku, päätepistettä ei koskaan tule olemaan. Sellaista ikuista onnea ja rauhaa. Korkeintaan hetkittäin. Ennen seuraavaa kipukohtaa.

        Olet vaimollesi tärkeä, koska hän edelleen on siinä samankaton alla. Elä ohita tuota tosiasiaa kovin heppoisin toteamuksin. Se että hän on siinä vaikkei seksiä/välittämistä tunnu olevan todentaa sen että vaimollasi on lähelläsi parempi olla kuin irti sinusta.

        Jos tuota alat pohtia, voit selitellä että helppouden vuoksi on jäänyt, muttei se noin ole. Helppoa on lähteä kun ongelmia tulee, vaikeampi jäädä varsinkin jos ongelmia pakenee. Luulen että vaimosi tietää syvällä sisällään pakenevansa, ehkä hän pelkää suunnattomasti jo ihan ja kaikkea, vaatimuksiasi, kiukkuasi, turhautumistasi, sitä että todella lähtisit, pettäisit ja jättäisit.. hän voi olla lukossa tuossa pelossaan.

        Mieheni oli menneenä kesänä joka oli kai rajuin liittomme aikana. Harkitsin eroa vakavissani koska tunsin hakkaavani vain päätä seinään hänen lähellään, itkin liki alati eikä mikään puheeni tuntunut saavuttavan kohdettaan.

        Mieheni puhui tyyliin, vein häneltä perheen, miksi jatkaa.. hän oli täysin luopunut toivosta, odotti vain siirtoani, tyrkkien minua etäämmäs. Nyt katsoen ei siksi ettei rakastaisi vaan siksi että pelkäsi niin kammottavan paljon, ettei enää halunnut muuta kuin suojautua tuolta pelolta ja vihalta epätoivoon.

        Tuossa kohtaa läheiseni katsoivat juovaa miestäni, tukivat eroani ja hokivat etten enää ole vastuussa, en ole syyllinen, pelasta itsesi... jne.

        En pelastanut itseäni, pelastin mieheni/meidät. En muista mistä kaikki lähti kääntymään, siitäkö että myönsin jälleen uuden tyhmyyden itsessäni, vai siitä että törmäsin sivusuhdetta hakiessani samoihin ongelmiin joissa liitossani pyörin.

        Ennen pettämiseen etenemistä näin ettei mikään suhde koskaan eikä missään tule toimimaan sillä että vastapuolta vaihtaa. Täydellisiä ihmisiä ei ole, vertailu on tyhmää..

        Tuon jälkeen kun luovuin toivosta löytää täydellistä aloin yllättäen nähdä miehessäni hyviä puolia, tosin etsimällä etsin niitä, kiitin ja kutitin, kun hän tuli väsyneenä ja vihaisena eteeni valmiina uuteen riitaan, muutin tuon väsyn nauruksi, on siihen keinoja kun haluja löytyy.

        Tuhannen riidan väistön jälkeen edessäni olikin mies joka tullessaan tuohon kohtaa, pysähtyy hiljenee, lepää ja tulee eteeni tyyntyneenä.

        Minä olen meillä se joka tekee 95%työstä liiton eteen, se on väärin kun meitä on tässäkin kaksittain, mutta vain tuon hyväksyessäni voin jatkaa. Jos en hyväksy tuota, katkeruus syö kaiken ahmattisuuhunsa ja vähät välittää lapsista tai onnesta.

        Vaikka jokanen kulkee näitä samoja polkuja jossain kohtaa ensimmäistä tai viidettä liittoaan, koskaan polku ei ole niin yhteneväinen että ohjeet osuisivat täysin kohdalleen. Jokaisen on löydettävä oma tiensä eteenpäin.

        Tämäkään tuskin täysin avautuu sinulle, koska olet mies ja minä nainen, koska et ole ihan samassa kohtaa kuin olen ajatuksissasi. Ymmärrät sen mitä olet valmis ymmärtämään.

        Kaikki oppiminen perustuu tuohon, kun on valmis vastaanottamaan asiat avautuvat kuin ihmeen kaupalla, kun haraa vastaan, ei se ole niinkään vastahakoisuutta, vaan sitä ettei ole pohjaa mihin soveltaa annettua ohjetta.

        Lokistele, likistele, nuole ja möyhää. Sinä osoitat olevasi mies ja osoita, että himoitset juuri häntä, koska hän on kaunis ja hurmaava. Sano se. Mä luulen, että teidän liitosta puuttu erotiikka ja sä oot kans siihen syyllinen. Sä et täytä naises eroottisia tarpeita. Se on muutakin kuin nosto, pisto ja ravistus. Viettele muijas, heittäydy gigoloks, ole hävytön. Kyllä muijat on aina siitä kautta aikain innostunneet.


      • ystävä maailmalta
        aikuiseksi kirjoitti:

        Tämä aihe kaipaisi pitkää ja syvällistä pohdintaa, syystä että elät edelleen itsekin hiukan sivussa ongelmasta, jos noin saan sanoa.

        Vaadit, syytät, seuraat toisen tekoja, elät kuin olisit ainut hyvä liitossanne ja kaikki paha olisi peräisin vaimostasi. Noinhan ei koskaan ole.

        Koskettelu on toisille vaikeaa, hellyyden jakaminen läheisille ehkä hankalampaa kuin vieraille. (vaimosi voi kokea nuo vieraat turvalliseksi kohteeksi, koska ovat etäämpänä)

        Tuo vaatisi lisä valotusta, mutta jos valotan kaikkea tämä kirjoitus venyy taas maapallon kiertäväksi. Pyrin olemaan suora, kertomaan oman kuvani asiasta, en kuvittele että se olisi ainut oikea, mutta oma liittoni on oiennut monilta osin, sen jälkeen kun totesin ettei paha olo ole toisesta vaan häneen asetetuista odotuksista lähtöisin.

        Et saa vaimoasi avautumaan. Tiedätkö siihen ei ole poppakonsteja, jos noin on, niin on. Mieheni on samanlainen elämän pakoilija. Mutta muutamina erittäin turvallisina toveina hän on uskaltautunut kerran tai kahdesti avautumaan. Tosin tuon jälkeen sulkeutuu entistä tiukemmin, pelätessään että paljasti liikaa, tai että käyttäisin tuota hyväkseni seuraavassa yhteenotossa.

        Meillä, minulla ja sinulla on vastuu noista avautumisista, jos joskus vaimosi saat millinkään raottamaan verhoja, et koskaan, missään tilanteessa saa käyttää sitä eduksesi. Tuo on vahvemman velvollisuus, sitä ei voi ohittaa. Ja tuo on ainut tie että toinen avautuu, kerran, ehkä toisenkin, mutta noiden väliin saattaa kertyä vuosia.

        Avioliitto on kasvualusta, huomaan että sinä olet se joka kasvaa, vaikka vaimosi kai on se joka pakotti sinut siihen, teoillaan ja tekemättä jättämisillään.

        Olet ihan alkumatkassa, puolitoistakuukautta on pieni muru elämääsi. Itse olen kahlannut tätä polkua kolmisenvuotta, alkuun olin täysin tuskissani, koska en saanut mieheeni mitään yhteyttä, hän ei kohdannut minua millään lailla. Tosin koska minä olin tuo hellyyttähuutava, seksi ei muodostunut valuutaksi. Edes mieheni puolelta, mutta ehkä on niin että mies helpommin suostuu suostuteltuna seksiin, kun taas nainen lukkiutuu enemmän tyrkytyksestä tai hellyydestä jolla on selkeä päämäärä seksissä.

        Luultavasti olen tässä liitossa, koska seksi vaikkei se kohdallani ollut likikään tyydyttävää, (onko vieläkään, en käy pohtimaan) harrastamme sitä säännöllisen epäsäännöllisesti.

        Vaikka seksi on seksiä, naisena näen selvän syy/seuraus suhteen huomion kipeydelläni ja seksillä. Jos olen harrastanut seksiä, kaipaan vähemmän huomiota, jos olen ollut ilman pitkään, eli kolmisen viikkoa, alan kiertää miehiä, kaikkia vastaani tulevia mieheiä tietty höökipäällä.

        Eli ainut millä minut saa pidettyä irti vieraista on että tyydyttää tarpeeni. Ei se puolin tai toisin pitäisi niin vaikeaa olla, siitä vain tehdään vaikea odotuskimppuineen. Itselläni seksi on aina sitä että mies lämmittää minä hoidan itseni huipulle.

        Tuokin oli syynissäni ajallaan, mutta totesin että turvallinen seksi turvallisen miehen kanssa koristeltuna itsetuotetuilla jälkiorgasmeilla on ehkä parempaa seksiä kuin taitavan miehen kanssa syyllisyystaakkoineen.

        Elämässä pitää vain valita puolet joita kulkea, kirkastaa ne mitä pystyy ja luopua mahdottomista unelmista.

        Oletko kokeillut käyttää noita sanoja ilman vastalahjan odottelua? Sanotko tietyllä hyvällä, ei kaksimielisellä äänellä Rakas, Kulta, Muru, Pikkuinen?

        Kehitä omia hellyttely sanoja vaimollesi =) hän voi alkuun vihata niitä, mutta kun viljelet niitä positiivisissa yhteyksissä, perheen keskellä, jossa hän on täysin turvassa seksivaatimuksilta, hän voi tykästyä sanoihin, kuten, lettipää, mutrusuu, tepsuttelija... ihan tyhmiä sanoja, joilla osoitat että uskallat hänen edessään olla tyhmä.

        Suhteellenne voi koittaa uusi aika, mutta tiedätkö se ei ole mitään mitä ennen oli, alussa, keskellä tai silloin joskus. Se on UUSI AIKA.

        Itselläni se ehkä on koittanut, ehkei se koskaan koita sellaisena täydellisen hyvänä kuin toivoo, ehkä kyse onkin siitä että luopuu jostain ja saa jotain.

        Itse luovuin unelmoimasta hyvää seksiä, tyydyn keskinkertaiseen, luovuin toivosta että mieheni näkisi kuinka paljon meidän puolesta puita tupaan kannan jotta rakkauden liekki palaisi. Ei hän koskaan näe sitä, enkä voi sitä häneltä vaatia, voin vain kantaa puita, jos tahdon että lämpö säilyy.

        Suurin asia jonka ymmärsin oli ehkä se että toiselta ei voi vaatia mitään. Ei vaikka itsensä väsyyn tekisi töitä liiton puolesta. Toinen voi kulkea vierellä koskaan ymmärtämättä mitä teet. Ja silti kaiken jälkeen sitä toista pitää katsoa rakastaen ei odottaen ymmärrystä.

        puolitoista kuukautta, tuossa kohtaa taisin olla täysin kammottava =) huusin ja vaadin, itkin ja todistelin mitä kaikkea olin tehnyt. Huusin miksi hän ei tehnyt sitä vähääkään jonka osoitin tehtäväksi..

        Siitä on kamalasti aikaa, olen kasvanut monin osin, mutta silti tietä näyttää jatkuvan vielä vuosikymmeniä, uusi alku.. ehkä se on uusi polku, päätepistettä ei koskaan tule olemaan. Sellaista ikuista onnea ja rauhaa. Korkeintaan hetkittäin. Ennen seuraavaa kipukohtaa.

        Olet vaimollesi tärkeä, koska hän edelleen on siinä samankaton alla. Elä ohita tuota tosiasiaa kovin heppoisin toteamuksin. Se että hän on siinä vaikkei seksiä/välittämistä tunnu olevan todentaa sen että vaimollasi on lähelläsi parempi olla kuin irti sinusta.

        Jos tuota alat pohtia, voit selitellä että helppouden vuoksi on jäänyt, muttei se noin ole. Helppoa on lähteä kun ongelmia tulee, vaikeampi jäädä varsinkin jos ongelmia pakenee. Luulen että vaimosi tietää syvällä sisällään pakenevansa, ehkä hän pelkää suunnattomasti jo ihan ja kaikkea, vaatimuksiasi, kiukkuasi, turhautumistasi, sitä että todella lähtisit, pettäisit ja jättäisit.. hän voi olla lukossa tuossa pelossaan.

        Mieheni oli menneenä kesänä joka oli kai rajuin liittomme aikana. Harkitsin eroa vakavissani koska tunsin hakkaavani vain päätä seinään hänen lähellään, itkin liki alati eikä mikään puheeni tuntunut saavuttavan kohdettaan.

        Mieheni puhui tyyliin, vein häneltä perheen, miksi jatkaa.. hän oli täysin luopunut toivosta, odotti vain siirtoani, tyrkkien minua etäämmäs. Nyt katsoen ei siksi ettei rakastaisi vaan siksi että pelkäsi niin kammottavan paljon, ettei enää halunnut muuta kuin suojautua tuolta pelolta ja vihalta epätoivoon.

        Tuossa kohtaa läheiseni katsoivat juovaa miestäni, tukivat eroani ja hokivat etten enää ole vastuussa, en ole syyllinen, pelasta itsesi... jne.

        En pelastanut itseäni, pelastin mieheni/meidät. En muista mistä kaikki lähti kääntymään, siitäkö että myönsin jälleen uuden tyhmyyden itsessäni, vai siitä että törmäsin sivusuhdetta hakiessani samoihin ongelmiin joissa liitossani pyörin.

        Ennen pettämiseen etenemistä näin ettei mikään suhde koskaan eikä missään tule toimimaan sillä että vastapuolta vaihtaa. Täydellisiä ihmisiä ei ole, vertailu on tyhmää..

        Tuon jälkeen kun luovuin toivosta löytää täydellistä aloin yllättäen nähdä miehessäni hyviä puolia, tosin etsimällä etsin niitä, kiitin ja kutitin, kun hän tuli väsyneenä ja vihaisena eteeni valmiina uuteen riitaan, muutin tuon väsyn nauruksi, on siihen keinoja kun haluja löytyy.

        Tuhannen riidan väistön jälkeen edessäni olikin mies joka tullessaan tuohon kohtaa, pysähtyy hiljenee, lepää ja tulee eteeni tyyntyneenä.

        Minä olen meillä se joka tekee 95%työstä liiton eteen, se on väärin kun meitä on tässäkin kaksittain, mutta vain tuon hyväksyessäni voin jatkaa. Jos en hyväksy tuota, katkeruus syö kaiken ahmattisuuhunsa ja vähät välittää lapsista tai onnesta.

        Vaikka jokanen kulkee näitä samoja polkuja jossain kohtaa ensimmäistä tai viidettä liittoaan, koskaan polku ei ole niin yhteneväinen että ohjeet osuisivat täysin kohdalleen. Jokaisen on löydettävä oma tiensä eteenpäin.

        Tämäkään tuskin täysin avautuu sinulle, koska olet mies ja minä nainen, koska et ole ihan samassa kohtaa kuin olen ajatuksissasi. Ymmärrät sen mitä olet valmis ymmärtämään.

        Kaikki oppiminen perustuu tuohon, kun on valmis vastaanottamaan asiat avautuvat kuin ihmeen kaupalla, kun haraa vastaan, ei se ole niinkään vastahakoisuutta, vaan sitä ettei ole pohjaa mihin soveltaa annettua ohjetta.

        Sinä kirjoitit todella hyvin. Luin ja ajattelin.
        Näkee, että sinä olet todella kasvanut IHMISENÄ, et vain naisena.

        Sanotaan, että kenellekään ei anneta suurempaa taakkaa, kuin kantaa jaksaa, mutta joskus tuntuu siltä, ettei ole mitään järkeä sellaisella taakalla, jonka kantamisesta ei tule mitään, makaa vaan pitkin pituuttaan taakka selässä etenemisestä puhumattakaan :) ja kasvaminenkin on vain kutistumista.

        Sinun elämässäsi ja omassani näin hyvin paljon yhtenevää. Itse olen nyt ehkä vielä siinä "makuuvaiheessa reppu selässä", mutta kirjoituksesi pani taas uudelleen vireille sen, minkä tiesin jo sydämessäni.

        Lähdenpäs tästä konttailemaan, kiitos kirjoituksesi.


      • aikuiseksi
        ystävä maailmalta kirjoitti:

        Sinä kirjoitit todella hyvin. Luin ja ajattelin.
        Näkee, että sinä olet todella kasvanut IHMISENÄ, et vain naisena.

        Sanotaan, että kenellekään ei anneta suurempaa taakkaa, kuin kantaa jaksaa, mutta joskus tuntuu siltä, ettei ole mitään järkeä sellaisella taakalla, jonka kantamisesta ei tule mitään, makaa vaan pitkin pituuttaan taakka selässä etenemisestä puhumattakaan :) ja kasvaminenkin on vain kutistumista.

        Sinun elämässäsi ja omassani näin hyvin paljon yhtenevää. Itse olen nyt ehkä vielä siinä "makuuvaiheessa reppu selässä", mutta kirjoituksesi pani taas uudelleen vireille sen, minkä tiesin jo sydämessäni.

        Lähdenpäs tästä konttailemaan, kiitos kirjoituksesi.

        Tosin jäin pohtimaan sitä, mikä saa minut tämän työn yksin tekemään. Mikä saa näyttämään kuvaa että teenpä tässä hyvän elämän joukolle ihmisiä, vaikka joudun tuon vuoksi osan itseäni uhrilahjaksi antamaan.

        Joudunko? Onko uhrautumista ottaa annettu oppi vastaan? Kumpi kannattaa, kokeilla uutta jakoa, vai taiteilla kädellä jonka sai? Kumpi tuo suuremman voiton, vai häviääkö lopulta jokatapauksessa?

        Yritänkö vain karistaa suvun kirousta yltäni, vanhempani, molemmat isovanhempani ovat eronneet.

        Tappelenko tosiaan näin sitkeästi vastaan jotten jatkaisi tuota kiroa. Onko minulla vain tahto näyttää, että siitä mistä äitini ja molemmat mummini menivät aidan ali, tutkimatta itseään, minä pysähdyn, tutkin itseni, aidan alusen, miehen ja todella haluan nähdä mikä on se syy joka ajaa liitot karille.

        Ei yksin viina, ei yksin välinpitämättömyys, sukuni legendoja kuunnellessa ikävänä tosiasiana tuntuu toistuvan naisten julmetun suuri halu todentaa olevansa oikeassa, vahvoja, erehtymättömiä.

        Minä naisena en katso noita ns.vahvoja naisia ylöspäin. Katson heitä hiukan sääliä tuntien. Sillä kohtaa kun he pakenivat olosuhteita, joiden luomisessa olivat itse olleet mukana, he samalla sulkivat oven kasvulta.

        Selittivät miesten juovan, lyövän tai käyttäytyvän muuten epäinhimillisesti. Läheltä seuranneena tiedän ettei likikään joka lyönti lähde miehen halusta lyödä vaan naisen halusta saada sääliä noiden lyöntien turvin. Sääliä, myötätuntoa tukea ajatukselle että mies on paha, nainen pyhimys.

        No liittoja on monia, tarinoita useita, minä tappelen itseni kanssa, yritän selvittää onko haluni jatkaa tätä liittoa tässä, todella halu jatkaa tätä liittoa. Vai halu olla oikeassa, halu näyttää että pystyn mitä vain tahtoessani.

        Eihän niin vahvaa ihmistä ole joka tulivuorenpurkauksen estää, mutta järkevänä voi välttää sen juurelle joutumista.

        En minäkään jaksa aina vetää kivirekeä, joskus se on niin raskas, että jätän sen keskitielle huomiota keräämään. Ei sitä kukaan siitä sivuun vedä, toisaalta ei se hukkaan joudu vaikka kulkisin tovin miettimättä parisuhteen kiemuroita.

        Parhaita ohjeita ovat ne tutut fraasit. Elä välillä. Se arki ja elämä ne parhaiten kasvattavat voimia tarttua siihen rekeen uudelleen kun aika on.

        Mutta silti? Mikä on minun motiivini? Miksi jaksan vaikka saisin sympatiat puolelleni ja syyt mieheni niskaan?

        uskonko Jumalaan? kuvittelenko saavuttavani taivaan portilla palkintoni? Mutta raamatussa sanotaan että jokainen saa saman palkan teki vähän tai paljon, rakkaudessa. Seisonko pietarin edessä mieheni rinnalla ja hän saa yhtä hienon palkinnon? Tunnenko tuolloin katkeruutta?

        Tämä menee jo kornin huumorin puolelle, mutta vakavia asioita on niitä syytä pohtia ajoittain, jos niillä nyt ei mitään saavuttaisikaan. Itse ainakin omalla kohdallani olen piristynyt huomattavasti huomatessani kuinka suuri valta minulla on omiin olotiloihini. Täytyy vain uskaltaa syyttää itseään kun tuntuu pahalta ja muistaa kiittää hetkinä kun onni kuplii hymyssä.


      • teksti
        aikuiseksi kirjoitti:

        Tämä aihe kaipaisi pitkää ja syvällistä pohdintaa, syystä että elät edelleen itsekin hiukan sivussa ongelmasta, jos noin saan sanoa.

        Vaadit, syytät, seuraat toisen tekoja, elät kuin olisit ainut hyvä liitossanne ja kaikki paha olisi peräisin vaimostasi. Noinhan ei koskaan ole.

        Koskettelu on toisille vaikeaa, hellyyden jakaminen läheisille ehkä hankalampaa kuin vieraille. (vaimosi voi kokea nuo vieraat turvalliseksi kohteeksi, koska ovat etäämpänä)

        Tuo vaatisi lisä valotusta, mutta jos valotan kaikkea tämä kirjoitus venyy taas maapallon kiertäväksi. Pyrin olemaan suora, kertomaan oman kuvani asiasta, en kuvittele että se olisi ainut oikea, mutta oma liittoni on oiennut monilta osin, sen jälkeen kun totesin ettei paha olo ole toisesta vaan häneen asetetuista odotuksista lähtöisin.

        Et saa vaimoasi avautumaan. Tiedätkö siihen ei ole poppakonsteja, jos noin on, niin on. Mieheni on samanlainen elämän pakoilija. Mutta muutamina erittäin turvallisina toveina hän on uskaltautunut kerran tai kahdesti avautumaan. Tosin tuon jälkeen sulkeutuu entistä tiukemmin, pelätessään että paljasti liikaa, tai että käyttäisin tuota hyväkseni seuraavassa yhteenotossa.

        Meillä, minulla ja sinulla on vastuu noista avautumisista, jos joskus vaimosi saat millinkään raottamaan verhoja, et koskaan, missään tilanteessa saa käyttää sitä eduksesi. Tuo on vahvemman velvollisuus, sitä ei voi ohittaa. Ja tuo on ainut tie että toinen avautuu, kerran, ehkä toisenkin, mutta noiden väliin saattaa kertyä vuosia.

        Avioliitto on kasvualusta, huomaan että sinä olet se joka kasvaa, vaikka vaimosi kai on se joka pakotti sinut siihen, teoillaan ja tekemättä jättämisillään.

        Olet ihan alkumatkassa, puolitoistakuukautta on pieni muru elämääsi. Itse olen kahlannut tätä polkua kolmisenvuotta, alkuun olin täysin tuskissani, koska en saanut mieheeni mitään yhteyttä, hän ei kohdannut minua millään lailla. Tosin koska minä olin tuo hellyyttähuutava, seksi ei muodostunut valuutaksi. Edes mieheni puolelta, mutta ehkä on niin että mies helpommin suostuu suostuteltuna seksiin, kun taas nainen lukkiutuu enemmän tyrkytyksestä tai hellyydestä jolla on selkeä päämäärä seksissä.

        Luultavasti olen tässä liitossa, koska seksi vaikkei se kohdallani ollut likikään tyydyttävää, (onko vieläkään, en käy pohtimaan) harrastamme sitä säännöllisen epäsäännöllisesti.

        Vaikka seksi on seksiä, naisena näen selvän syy/seuraus suhteen huomion kipeydelläni ja seksillä. Jos olen harrastanut seksiä, kaipaan vähemmän huomiota, jos olen ollut ilman pitkään, eli kolmisen viikkoa, alan kiertää miehiä, kaikkia vastaani tulevia mieheiä tietty höökipäällä.

        Eli ainut millä minut saa pidettyä irti vieraista on että tyydyttää tarpeeni. Ei se puolin tai toisin pitäisi niin vaikeaa olla, siitä vain tehdään vaikea odotuskimppuineen. Itselläni seksi on aina sitä että mies lämmittää minä hoidan itseni huipulle.

        Tuokin oli syynissäni ajallaan, mutta totesin että turvallinen seksi turvallisen miehen kanssa koristeltuna itsetuotetuilla jälkiorgasmeilla on ehkä parempaa seksiä kuin taitavan miehen kanssa syyllisyystaakkoineen.

        Elämässä pitää vain valita puolet joita kulkea, kirkastaa ne mitä pystyy ja luopua mahdottomista unelmista.

        Oletko kokeillut käyttää noita sanoja ilman vastalahjan odottelua? Sanotko tietyllä hyvällä, ei kaksimielisellä äänellä Rakas, Kulta, Muru, Pikkuinen?

        Kehitä omia hellyttely sanoja vaimollesi =) hän voi alkuun vihata niitä, mutta kun viljelet niitä positiivisissa yhteyksissä, perheen keskellä, jossa hän on täysin turvassa seksivaatimuksilta, hän voi tykästyä sanoihin, kuten, lettipää, mutrusuu, tepsuttelija... ihan tyhmiä sanoja, joilla osoitat että uskallat hänen edessään olla tyhmä.

        Suhteellenne voi koittaa uusi aika, mutta tiedätkö se ei ole mitään mitä ennen oli, alussa, keskellä tai silloin joskus. Se on UUSI AIKA.

        Itselläni se ehkä on koittanut, ehkei se koskaan koita sellaisena täydellisen hyvänä kuin toivoo, ehkä kyse onkin siitä että luopuu jostain ja saa jotain.

        Itse luovuin unelmoimasta hyvää seksiä, tyydyn keskinkertaiseen, luovuin toivosta että mieheni näkisi kuinka paljon meidän puolesta puita tupaan kannan jotta rakkauden liekki palaisi. Ei hän koskaan näe sitä, enkä voi sitä häneltä vaatia, voin vain kantaa puita, jos tahdon että lämpö säilyy.

        Suurin asia jonka ymmärsin oli ehkä se että toiselta ei voi vaatia mitään. Ei vaikka itsensä väsyyn tekisi töitä liiton puolesta. Toinen voi kulkea vierellä koskaan ymmärtämättä mitä teet. Ja silti kaiken jälkeen sitä toista pitää katsoa rakastaen ei odottaen ymmärrystä.

        puolitoista kuukautta, tuossa kohtaa taisin olla täysin kammottava =) huusin ja vaadin, itkin ja todistelin mitä kaikkea olin tehnyt. Huusin miksi hän ei tehnyt sitä vähääkään jonka osoitin tehtäväksi..

        Siitä on kamalasti aikaa, olen kasvanut monin osin, mutta silti tietä näyttää jatkuvan vielä vuosikymmeniä, uusi alku.. ehkä se on uusi polku, päätepistettä ei koskaan tule olemaan. Sellaista ikuista onnea ja rauhaa. Korkeintaan hetkittäin. Ennen seuraavaa kipukohtaa.

        Olet vaimollesi tärkeä, koska hän edelleen on siinä samankaton alla. Elä ohita tuota tosiasiaa kovin heppoisin toteamuksin. Se että hän on siinä vaikkei seksiä/välittämistä tunnu olevan todentaa sen että vaimollasi on lähelläsi parempi olla kuin irti sinusta.

        Jos tuota alat pohtia, voit selitellä että helppouden vuoksi on jäänyt, muttei se noin ole. Helppoa on lähteä kun ongelmia tulee, vaikeampi jäädä varsinkin jos ongelmia pakenee. Luulen että vaimosi tietää syvällä sisällään pakenevansa, ehkä hän pelkää suunnattomasti jo ihan ja kaikkea, vaatimuksiasi, kiukkuasi, turhautumistasi, sitä että todella lähtisit, pettäisit ja jättäisit.. hän voi olla lukossa tuossa pelossaan.

        Mieheni oli menneenä kesänä joka oli kai rajuin liittomme aikana. Harkitsin eroa vakavissani koska tunsin hakkaavani vain päätä seinään hänen lähellään, itkin liki alati eikä mikään puheeni tuntunut saavuttavan kohdettaan.

        Mieheni puhui tyyliin, vein häneltä perheen, miksi jatkaa.. hän oli täysin luopunut toivosta, odotti vain siirtoani, tyrkkien minua etäämmäs. Nyt katsoen ei siksi ettei rakastaisi vaan siksi että pelkäsi niin kammottavan paljon, ettei enää halunnut muuta kuin suojautua tuolta pelolta ja vihalta epätoivoon.

        Tuossa kohtaa läheiseni katsoivat juovaa miestäni, tukivat eroani ja hokivat etten enää ole vastuussa, en ole syyllinen, pelasta itsesi... jne.

        En pelastanut itseäni, pelastin mieheni/meidät. En muista mistä kaikki lähti kääntymään, siitäkö että myönsin jälleen uuden tyhmyyden itsessäni, vai siitä että törmäsin sivusuhdetta hakiessani samoihin ongelmiin joissa liitossani pyörin.

        Ennen pettämiseen etenemistä näin ettei mikään suhde koskaan eikä missään tule toimimaan sillä että vastapuolta vaihtaa. Täydellisiä ihmisiä ei ole, vertailu on tyhmää..

        Tuon jälkeen kun luovuin toivosta löytää täydellistä aloin yllättäen nähdä miehessäni hyviä puolia, tosin etsimällä etsin niitä, kiitin ja kutitin, kun hän tuli väsyneenä ja vihaisena eteeni valmiina uuteen riitaan, muutin tuon väsyn nauruksi, on siihen keinoja kun haluja löytyy.

        Tuhannen riidan väistön jälkeen edessäni olikin mies joka tullessaan tuohon kohtaa, pysähtyy hiljenee, lepää ja tulee eteeni tyyntyneenä.

        Minä olen meillä se joka tekee 95%työstä liiton eteen, se on väärin kun meitä on tässäkin kaksittain, mutta vain tuon hyväksyessäni voin jatkaa. Jos en hyväksy tuota, katkeruus syö kaiken ahmattisuuhunsa ja vähät välittää lapsista tai onnesta.

        Vaikka jokanen kulkee näitä samoja polkuja jossain kohtaa ensimmäistä tai viidettä liittoaan, koskaan polku ei ole niin yhteneväinen että ohjeet osuisivat täysin kohdalleen. Jokaisen on löydettävä oma tiensä eteenpäin.

        Tämäkään tuskin täysin avautuu sinulle, koska olet mies ja minä nainen, koska et ole ihan samassa kohtaa kuin olen ajatuksissasi. Ymmärrät sen mitä olet valmis ymmärtämään.

        Kaikki oppiminen perustuu tuohon, kun on valmis vastaanottamaan asiat avautuvat kuin ihmeen kaupalla, kun haraa vastaan, ei se ole niinkään vastahakoisuutta, vaan sitä ettei ole pohjaa mihin soveltaa annettua ohjetta.

        siinä oli kaikki. Omalla kohdallani olen huopmannut, että pikku hiljaa olen työntämässä miestä kauemmaksi omilla vaatimuksillani. Lupasin itselleni lopettaa vaatimukset jo aikaa sitten, mutta aina joskus se pompahtaa esille kuitenkin.
        Juuri tuo vaatimus, että mies huomaisi, kuinka paljon teen liittomme eteen, juuri se on tällä hetkellä minulla kasvun paikkana. Yritän antaa tilaa olla oma itsensä, vaikka muiden mielestä on mieletöntä kitua liitossa, jossa mies ei huomaa mitään muuta kuin itsensä. Mutta minä en varsineisesti kidu. Pitää vaan oppia vähemmän vaativaiseksi...


    • ei tärkeä

      Mä tiedän miksi et ole vielä vienyt eroa loppuun ja se ei todellakaan johdu siitä että haluat vaimosi takaisin. Vaimostasi olet alitajuisesti luopunut jo ajat sitte, mutta on yksi tärkeä asia mikä sua estää sen eron hakemista. En tiedä pitäisikö se kirjoittaa tähän kaikkien nähtäville, koska asia on todella arka ja itsekin välttelet siitä puhumista.
      Tästä nyt tuli vähän tyhmä teksti, mut jos haluat niin laita mulle meiliä borre@jippii.fi niin voin siellä kertoa sulle epäilykseni.

      • JOB3

        Viestisi oli tosi tärkeä ja myötäeläen kirjoitettu.En vain uskalla alkaa meilailemaan henkilökohtaisesti kenenkään kanssa.
        Neuvoja ja mielipiteitä toki otan vastaan.
        Kiitos sinulle siitä, että vaivauduit ottammaan kantaa ongelmaani.KIITOS!


    • lksjglh

      Kuinka monesta teistä hyvät naiset ovat hellyyden osoitukset vastenmielisiä?

      - No mä en voisi elää ihmisen kanssa jolta en saisi hellyydenosoituksia päivittäin, ja jolle en voisi osoittaa hellyyttä.

      Kuinka monelle teistä ovat rakkautta tarkoittavat sanat vastenmielisiä?

      - Mä kerron ton välillä siskoilleni ja vanhemmilleni. Ja se vaan on pakko sanoa myös sille miehelle ketä rakastaa, ja silti tuntuu siltä että se ei riitä kertomaan sitä kaikkea ihanaa mitä tunnen.

      Kuinka moni teistä arvostaisi miestä joka on elänyt ilman rakastelua noin 4 vuotta, odottaen, vaimonsa suostumusta, hänen vedotessaan siihen ettei häntä seksi kiinnosta, vaan ainoastaan läheisyya. Sitäkään en ole häneltä saanut.

      -jaa...tohon en osaa vastata. Eihän se arvostusta vähentäisi, mutta itsellään olisi paha olla itsensä kanssa jos tosissaan tuntuisi siltä ettei seksi kiinnosta ja sillä tavalla kokee tekevänsä väärin toista kohtaan kun ei pysty antamaan itsestään sitä kaikkea mitä toinen ansaitsisi.

    • ajatellut

      onko naisesi ehkä narsistinen ihminen?!
      Lueppa aiheesta netin kautta.

    • harmaata

      Voisiko vaimosi olla masentunut, kun on noin apaattinen. Se tauti vie tunteet, eikä itsestään parane. Sairaus ei ole kummankaan vika, eikä mene ohi itsestään. Hakekaa ihan apua lääkäriltä.
      Ihmettelen myös, että itse olet pystynyt olemaan ilman naista neljä vuotta. Oletkohan itsekään ihan kunnossa.

      • JOB3

        Voi olla etten itsekään enää ole kunnossa, mutta toisaalta vilkas mielikuvitus ja terveet kädet auttavat asiaa.
        En tiedä mitä sitten pitäisi tehdä, koska minulta ne ajat ovat jääneet taakse jolloin harrastin seksiä yhdenillan juttujen kanssa.
        Minusta siinä hommassa pitää olla myös tunnetta mukana, en tiedä?(rakkautta !!!)
        Olen aivan varma siitä, mikäli seksi seuraa haluan hakea esimerkiksi ravintoloista sitä sieltä myöskin saan!
        Kuitenkin se ei mielestäni ole sen väärtti, koska näin menetellessäni pettäisin vaimoni lisäksi lapsiamme.
        Lukekaa hyvät ihmiset ne kirjoitukset mitä aiemmin olen tälle palstalle kirjoittanut samasta aiheesta samalla nimimerkillä.
        En ole mikään reppana ja osaan kyllä pitää puoleni ja minusta tässä asiassa seksi ei ole pääosassa vaan kahden ihmisen koko elämä!


      • panomies
        JOB3 kirjoitti:

        Voi olla etten itsekään enää ole kunnossa, mutta toisaalta vilkas mielikuvitus ja terveet kädet auttavat asiaa.
        En tiedä mitä sitten pitäisi tehdä, koska minulta ne ajat ovat jääneet taakse jolloin harrastin seksiä yhdenillan juttujen kanssa.
        Minusta siinä hommassa pitää olla myös tunnetta mukana, en tiedä?(rakkautta !!!)
        Olen aivan varma siitä, mikäli seksi seuraa haluan hakea esimerkiksi ravintoloista sitä sieltä myöskin saan!
        Kuitenkin se ei mielestäni ole sen väärtti, koska näin menetellessäni pettäisin vaimoni lisäksi lapsiamme.
        Lukekaa hyvät ihmiset ne kirjoitukset mitä aiemmin olen tälle palstalle kirjoittanut samasta aiheesta samalla nimimerkillä.
        En ole mikään reppana ja osaan kyllä pitää puoleni ja minusta tässä asiassa seksi ei ole pääosassa vaan kahden ihmisen koko elämä!

        Et harrasta yhden illan juttuja, koska ei ole tunnetta. Pah, niissähän vasta tunnetta onkin. Molemmat tietää, ettei enää tavata, joten kumpikin voi pistää todella pökköä pesään. Parhaimmat panot on ne, joissa intohimot jyllää, eikä tarvi kummankaan ajatella, mitä toinen ajattelee. Näin voi olla myös parisuhteessa. Liikaa mietitään, että kun ei kehtaa.
        Pariskunnat! Kertokaa toiveenne toisillenne. Mielikuvitus liikkeelle. Miksi parisuhteissa ollaan turhan kainoja.


      • JOB3
        panomies kirjoitti:

        Et harrasta yhden illan juttuja, koska ei ole tunnetta. Pah, niissähän vasta tunnetta onkin. Molemmat tietää, ettei enää tavata, joten kumpikin voi pistää todella pökköä pesään. Parhaimmat panot on ne, joissa intohimot jyllää, eikä tarvi kummankaan ajatella, mitä toinen ajattelee. Näin voi olla myös parisuhteessa. Liikaa mietitään, että kun ei kehtaa.
        Pariskunnat! Kertokaa toiveenne toisillenne. Mielikuvitus liikkeelle. Miksi parisuhteissa ollaan turhan kainoja.

        Tottahan toki siihen kaksi tarvitaan.Eikä minulle se ole mitään uutta koska jo lapsiakin on siunaantunut, eikä kenenkään syntyessä näkynyt tähteä taivaalla.
        Ymmärrän toki sen mitä tarkoitat, mutta minuun se ei vain enää kosketa, koska saisin ulkopuolisesta suhteesta vain oman tunnon tuskia.
        En tiedä miksi tällaista tunneta nykyään kutsutaan?
        Ennen sen nimi oli MORAALI.
        Kiitos kuitenkin kommentistasi arvostan sitä ja ymmärrän ajatteluasi, koska olen tunne ihminen myös itsekkin.


      • panomies
        JOB3 kirjoitti:

        Tottahan toki siihen kaksi tarvitaan.Eikä minulle se ole mitään uutta koska jo lapsiakin on siunaantunut, eikä kenenkään syntyessä näkynyt tähteä taivaalla.
        Ymmärrän toki sen mitä tarkoitat, mutta minuun se ei vain enää kosketa, koska saisin ulkopuolisesta suhteesta vain oman tunnon tuskia.
        En tiedä miksi tällaista tunneta nykyään kutsutaan?
        Ennen sen nimi oli MORAALI.
        Kiitos kuitenkin kommentistasi arvostan sitä ja ymmärrän ajatteluasi, koska olen tunne ihminen myös itsekkin.

        Ei, vaan MIES ja NAINEN. Ja INTOHIMO. Ryskis ja puskii. Missä on omat himosi, eikö seiso.


      • aikuiseksi
        panomies kirjoitti:

        Ei, vaan MIES ja NAINEN. Ja INTOHIMO. Ryskis ja puskii. Missä on omat himosi, eikö seiso.

        Meillä makuuhuoneisiin niin aikuisten kuin lastenkin oviin on asennettu kätevät vessan lukot, ei maksa paljon rahaa ei vaivaa, mutta jokainen perheessä saa tarvitsemansa rauhan ;)

        On elintärkeää vaalia aikuisten välisiä suhteita ja pudottaa lapset pois välistä, lasten tärkein suhde on vanhempien välinen suhde ei isän tai äidin suhden lapseen.

        Heti jos tuosta nyrjähdetään, lapsi alkaa saada hänelle kuulumatonta valtaa ja vanhempien välit alkavat takkuuntua.


      • JOB3
        panomies kirjoitti:

        Ei, vaan MIES ja NAINEN. Ja INTOHIMO. Ryskis ja puskii. Missä on omat himosi, eikö seiso.

        Ainakin järki meillä kummallakin!!!!HEH ei ongelma.


    • aikuiseksi

      Luin eka päiväkirjasi, mikä saa sinut jäämään siihen epäilyksinesi? Mikä sinua pitää siinä jos koet tulleesi noin kaltoin kohdelluksi? Mikä on halusi esittää marttyyria?

      Tuon alun luettuani syy ei näytä olevan vaimosi inho seksiä kohtaan, vaan vaimosi inho seksiä kohtaan sinun ollessa kyseessä.

      Miksi olet ollut ilman seksiä noin kauan? Miksi piiloudut tuon seksittömyyden taakse syyttämään vaimoasi? Jos olet terve mies ja peli on jatkunut vastaavana vuodesta 1990 sanoisin että mene hyvä mies kiireesti sinne pesuhuoneen peilin eteen.

      Onko siellä itsestään epävarma mies, joka ei uskalla astua elämässään eteenpäin, selittelee niitä näitä päästäkseen takakautta ulos ahdistavasta tilanteesta?

      Miten vaimosi haluaa jatkaa liittoanne? vain krapula-aamuinako? Vain heikoilla ollessaan? Entä kun hän on vahva, rukoiletko surkeuksissasi häntä sietämään itseäsi siinä? Vai oletko mies talossa?

      Miehenä oloon harvoin kuuluu alistuminen, joka minusta on ehkä suurin syy ongelmiisi. Läpi liittonne olet vakuuttanut unohtavasi, antavasi anteeksi, sinulle ei merkitse suuria edes se etteivät lapsesi olisi siittämiäsi, kunhan vaimosi ei eroa??? Et halua selvittää asiaa? Lasten kannalta tuo voi olla hyvä, mielenterveytesi kannalta ehkei niinkään viisas ratkaisu.

      Minusta vaimosi käyttää sinua, koska tietää että rakastat olla käytettävissä, hän ei anna seksiä koska kokee ettei hänen tarvitse, pysyt siinä ilmankin, hän voi hauskuttaa itseään toisaalla mielihalujensa mukaan.

      Ei syy ole vaimosi yksin, syy on sinussa itsessäsikin. Ihan samoin minä makasin maassa ja ihmiset kulkivat ylitseni, talloivat huvikseen. Hävettävin asia mihin törmäsin oli huomata että makasin toisten tallottavana vain koska en tiennyt että minun itseni pitää nousta, ei odottaa jonkun tulevan nostamaan.

      Kun nousin häpesin tyhmyyttäni, sitä miten monta vuotta tuhlasin itseni säälimiseen. Kun nousin kukaan ei edes huomannut ylös nousuani, ihmettelivät vain kun aloin kieltäytyä kiltin roolistani, lakkasin tekemästä asioita siksi että olin ne aina tehnyt.

      Nouse ylös, katso peiliin, laita kynä hampaiden ei huulten väliin. Tuo tutkitusti vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen, hampaiden välissä kynä = hymy lähenee kunnon virnistystä. Tee se vaikka väkisin.

      Itse kipuilen irti kiltteydestä, poljen jalkaani ja karjun oikeuksiani. Meillä on oikeus elämään, täysipainoiseen ja hyvään elämään. Kenenkään muun lasten tai eläinten ei edes vaimon tai miehen puolesta kannata elää. Vain yksi elämä velvoittaa käyttämään sen hyvin. Niin hyvin että voi olla ylpeä matkan lopuksi.

      Nouse puolustamaan oikeuksiasi, laita vaimosi seinää vasten, pidä viina omalta osaltasi pois kuvioista. Mikään tämä ei tapahdu hetkessä ei edes kahdessa. Jos olet rohkea elämäsi on uusilla urilla ennen kesää, eikä ainut ratkaisu ole ero.

      Voi olla että vaimosi kokee sinut niin voimattomana, ettei kiinnostu sinusta, olet tossukka, tahdoton olio joka kuhnuroi kuningattarensa puolesta. Entä jos siirtyisit kuninkaaksi.

      Ota paikkasi, ei kukaan sitä tule tarjoamaan, vaimollasihan on asiat mitä parhaimmin, mies hoitaa kodin, kantaa vastuun lapsista ja liitosta, vaimo suhailee missä sattuu täysin vailla vastuuta kuin kuriton lapsi.

      Miten tuohon ajauduttiin, missä kohtaa annoit mennä läpisormien vaatimatta vastuuseen?

      Haluaisin potkaista sinua takamuksille, nauraa ja halata. Kyllä sinä selviät, olet oikeilla jäljillä mutta rohkeutta tarvitset reppukaupalla.

      voi näes olla niin että vaimosi ei uskalla jäädä kantamaan vastuutaan, pakenee uutta kuningasta ja selittelee ummet lammet ja rannat ystävilleen... mutta tiedätkö hullu mies. Tuossa kohtaa jos menetät vaimosi, tiedät miksi hänet menetit, tiedät ettei syy ollut sinussa vaan siinä ettei vaimosi ollut kykenevä suhteeseen.

      Noin ja jos oikein pitkälle vedän johtopäätöksiäni voin kertoa senkin, että jos ero kuitenkin tulee, vaimosi tuskin tulee onnistumaan seuraavissakaan suhteissa, mikäli ei opi ettei toinen ihminen vierellä ole itsestäänselvyys, vaan lahja jota pitää osata kunnioittaa.

      Lopuksi. Eihän vaimosi pitänyt muiden miesten hellyydenosoituksia inhottavina, joten kyse on sinun ja vaimosi välisestä suhteesta, ei vaimosi ongelmasta seksin suhteen vaan keskenäisen suhteenne ongelmista. Täytyy olla tarkkana ettei sekoita noin tärkeitä juttuja, tulee helposti väärinkäsityksiä jos noita lähtee rankasti yleistämään.. toisen osapuolen ns. ongelmia.

      Oikein hyvää joulua kuitenkin, toivon että vaikkei suhteenne suoraan oikene, se voi kuitenkin kasvaa johonkin suuntaan, yhteen tai erilleen.

      • Bridget Jones

        Siis tämä teksti loi muhun niin voimakkaan itsevarmuuden ja mahtavan olon, että aloin nähdä omia asioitani toiselta kantilta. Huh, silmäni avautuivat todella ja nyt laitankin ensi töikseni oman liittoni remonttiin. Olen ollut jo pitkään se kenen yli kävellään miten sattuu, mut EI PERKELE ENÄÄ!!!!


      • JOB3

        En hetkeäkään ole kiistänyt etteikö minussakin olisi vikaa, mutta sitä vikaa on paha hoitaa, jos toinen ei kerro mikä se on.
        Eihän autoakaan voi korjata jollei syytä koneen toimimattomuuteen löydy.
        Kuitenkin, jos luit aiemmat kirjoitukseni olen odottanut vaimoani töistä kotiin takassa tuli, kuohuviini jäähdytettynä ja niin edespäin.
        Kaikkia asioita en voi tällä palstalla kuvailla, koska tila ja aika ei riittäisi.
        Tottakai haluan myös olla täällä anonyyminä.
        Kiitos sinulle mielipiteestäsi.Tällaisia kannanottoja todella tarvitsen.
        Vakuutan sinulle, että itsetutkiskelua on tehty useammin kuin kerran.


      • aikuiseksi
        JOB3 kirjoitti:

        En hetkeäkään ole kiistänyt etteikö minussakin olisi vikaa, mutta sitä vikaa on paha hoitaa, jos toinen ei kerro mikä se on.
        Eihän autoakaan voi korjata jollei syytä koneen toimimattomuuteen löydy.
        Kuitenkin, jos luit aiemmat kirjoitukseni olen odottanut vaimoani töistä kotiin takassa tuli, kuohuviini jäähdytettynä ja niin edespäin.
        Kaikkia asioita en voi tällä palstalla kuvailla, koska tila ja aika ei riittäisi.
        Tottakai haluan myös olla täällä anonyyminä.
        Kiitos sinulle mielipiteestäsi.Tällaisia kannanottoja todella tarvitsen.
        Vakuutan sinulle, että itsetutkiskelua on tehty useammin kuin kerran.

        Toisen ei tarvitse kertoa mikä vikasi on, löydät sen itse jos uskallat katsoa, minä tiedän minä löysin yksikseni valtavasti vikoja sekä itsestäni että tavoistani elää ja toimia.

        Ehyttä ei voi korjata, mutta huollot pitää suorittaa ajallaan, jos autoista puhutaan. Ja jos kone ei toimi, ei silloin käsiä nosteta pystyyn vaan puretaan se pirun kone, ruuvi ruuvilta osiin ja tutkitaan mitä se on syönyt, miksi ei toimi. Tiedän minä jotain koneistakin, miesten ja naisten sekä lasten lisäksi ;)

        Et odottanut vaimoasi kotiin avosylin, muttet vaatinut häntä vastuuseen teoistaan, huudat ja esität mielipiteitä muttet laita häntä seinää vasten, tiukille, selvinpäin tosissasi.

        Tutkit itseäsi näen sen, silti tuntuu että ärsytys pisteesi löysin, eli osuin johonkin jota et halua myöntää.

        Nuo kohdat ovat kultaa, tutki vielä sanojani, kohdat joissa huudat mielessäsi "Mutta kun..." ovat ratkaisuja niihin vikoihin jota koneessanne on. Nuo kohdat ovat sokeria tankissa, hyvää oikeassa paikassa lamauttavaa koneeseen päästessään.

        Et sinä kiistä etteikö vikaa sinussakin olisi, mutta hiukan haistan halua marttyyriuteen kuten kohdassa kunnioittaisinko miestä joka on vierelläni 4 vuoden täyden seksittömyyden jälkeen? Toistan kantani, en kunnioittaisi, en almuakaan antaisi, koska tuollainen mies ei mielestäni ole mies.

        Mitä on mies joka elää vierelläni tyytyen seksittömyyteen? Hän on mies joka ei aidosti halua minua, jos haluja on löytyy tapoja ja keinoja, ei tuo seksittömyys tai aiemmat kertomuksesi mitenkään käännä sympatiaa sinuun.

        Pohdin jossain mitä sääli on? Sääli on aidosti pahinta mitä voi kanssakulkijalle antaa, sääli on syy lakata yrittämästä, lakata elämästä, antaa elämänsä toisen kannettavaksi. Noista syistä en suostu missään olosuhteissa säälimään sinua.

        Se miten nostat itsesi vaimosi yläpuolelle ns. moralisoinnillasi osoittaa parhaiten missä omat kasvupisteesi ovat.

        Teimmepä mitä tahansa, olimmepa millaisia hyvänsä olemme aina ja kaikki saman arvoisia. Millään teollasi tai tekemättä jättämisellä et nouse vaimoasi puhtaammaksi, paremmaksi ihmisenä.

        Pisti silmään tuokin ettet missään nimessä halua käydä henkilökohtaista kirjeen vaihtoa kenenkään kanssa. Kannattaisi. Kehoitan todella vakavasti harkitsemaan hyvän naispuolisen kirjeystävän hankkimista. Tuolla mielestäsi "syntisellä" tavalla saisit keinon kurkata naisen aivoihin, ehkä jopa jonkun vaimosi tapaisen päähän.

        Itselläni liitto alkaa olla jotakuinkin raiteenvierellä, tuskin tästä onneen syöksytään koskaan, mutta hyvin suuri ellei maaginen apu omaan kasvamiseeni ovat miehet, joiden kautta olen oppinut kiertämään harhoja.

        Miehet ovat näyttäneet minulle kipupisteitä, turvallisesti puolen suomen päästä tai läheltä. Kirjeissä kaikki on helppo käsitellä, ensinnäkin ajatus kasautuu kirjoittaessa, toinen voi nostaa esiin asioita joissa näkee sinun kulkevan harhaan. voit oppia ja olla iloinen oppimastasi, voit kiittää opettajaasi. Eikä missään lue että sinun pitäisi tuon ihmisen kasvoja koskaan nähdä tai kuulla hänen ääntään saati suunnitella suhdetta.

        Kirjoittaa voi ja pitäisi kirjoittamisen vapauttavan voiman vuoksi. Kirjeen kirjoittaminen on paljon suuremmin avaava tapa kuin päiväkirja, koska saat vastauksia, näkökulmia, ehdotuksia, voit mitellä mielipiteilläsi, laatia kaavioita joita kokeilla käytäntöön.

        Ja mitä luottamukseen tulee, sanoisin että pahoja on suhteessa hyviin mielettömän pieni prosentti, näinä neljänä vuonna kun olen kirjeenvaihtoa harrastanut noin sadan miehen kanssa pidempiä ja lyhyempiä sessioita, ei ainutta kertaa ole kenestäkään tullut ongelmia, ei väärinymmärryksiä, ei pahoja jälkipuheita.

        Aina välillä kysyn mieheltäni saanko kirjoittaa, väliin hän antaa luvan, väliin sulkeutuu mustasukkaisuuteensa, olen noissa kohdin toiminut hänen toiveidensa mukaan ja hiljentänyt tahtia. Silti anonyymina kirjoittaessani omaa päätäni auki olen saanut valtavan voiman tutkia pelkäämättä itseäni, suurennuslasilla kirkasvalolampun alla.

        Syntiä ei ole keskustella ystävän kanssa, syntiä on jättää tekemättä se mikäli tuolla voi saavuttaa hyviä tuloksia.

        Suomessa on outo tapa imeä kaikki sisäänpäin, kenellekään ei puhuta, asioista ei kerrota, kun kulissit on kunnossa kaikki toimii. Mikä naurettava harha. Minä paukuttelin ongelmat naapureiden tietoon vain siitä syystä etteivät jauha lapsiltani kuulemaansa liian innokkaasti ja isoon ääneen. Mitä hittoa vaikuttaa tietääkö naapurisi avio ongelmistasi vai ei. Jos ongelmia on, niitä on ihan tyhmää tälläkään saralla piilotella.

        Sympatiaa saa kun uskaltaa avoimesti sanoa "Ups olinpa tyhmä, sotkin elämäni, katsotko kanssani kuinka sen suorisin"

        Edelleenkään mieheni ei tiedä kuinka moni tietää tai kuinka tarkoin ongelmistamme, hän siis elää pirullisessa välitilassa, pelkää jokaisen tietävän muttei tiedä kuka tietää.

        Huh ja hei, sanon että mitä väliä, niin kauan kun olen hänen edessään ja hymyilen, hänelle ei pitäisi olla merkitystä ulkomaailman ajatuksilla. Tuohon asti kun elämässä etenee, ettei enää välitä mitä kylällä puhutaan, saattaa tulla hassu tilanne eteen. Jonain raukeana sunnuntai aamuna herätessään krapulaisen puolisonsa viereltä elämä saattaa tovin aikaa näyttää, tuntua ja maistua onnelliselta.

        Siihen pitäisi pyrkiä.

        Elämä on laiffii eikun kasvamista, pisin matka on sisälle itseen.


      • JOB3
        aikuiseksi kirjoitti:

        Toisen ei tarvitse kertoa mikä vikasi on, löydät sen itse jos uskallat katsoa, minä tiedän minä löysin yksikseni valtavasti vikoja sekä itsestäni että tavoistani elää ja toimia.

        Ehyttä ei voi korjata, mutta huollot pitää suorittaa ajallaan, jos autoista puhutaan. Ja jos kone ei toimi, ei silloin käsiä nosteta pystyyn vaan puretaan se pirun kone, ruuvi ruuvilta osiin ja tutkitaan mitä se on syönyt, miksi ei toimi. Tiedän minä jotain koneistakin, miesten ja naisten sekä lasten lisäksi ;)

        Et odottanut vaimoasi kotiin avosylin, muttet vaatinut häntä vastuuseen teoistaan, huudat ja esität mielipiteitä muttet laita häntä seinää vasten, tiukille, selvinpäin tosissasi.

        Tutkit itseäsi näen sen, silti tuntuu että ärsytys pisteesi löysin, eli osuin johonkin jota et halua myöntää.

        Nuo kohdat ovat kultaa, tutki vielä sanojani, kohdat joissa huudat mielessäsi "Mutta kun..." ovat ratkaisuja niihin vikoihin jota koneessanne on. Nuo kohdat ovat sokeria tankissa, hyvää oikeassa paikassa lamauttavaa koneeseen päästessään.

        Et sinä kiistä etteikö vikaa sinussakin olisi, mutta hiukan haistan halua marttyyriuteen kuten kohdassa kunnioittaisinko miestä joka on vierelläni 4 vuoden täyden seksittömyyden jälkeen? Toistan kantani, en kunnioittaisi, en almuakaan antaisi, koska tuollainen mies ei mielestäni ole mies.

        Mitä on mies joka elää vierelläni tyytyen seksittömyyteen? Hän on mies joka ei aidosti halua minua, jos haluja on löytyy tapoja ja keinoja, ei tuo seksittömyys tai aiemmat kertomuksesi mitenkään käännä sympatiaa sinuun.

        Pohdin jossain mitä sääli on? Sääli on aidosti pahinta mitä voi kanssakulkijalle antaa, sääli on syy lakata yrittämästä, lakata elämästä, antaa elämänsä toisen kannettavaksi. Noista syistä en suostu missään olosuhteissa säälimään sinua.

        Se miten nostat itsesi vaimosi yläpuolelle ns. moralisoinnillasi osoittaa parhaiten missä omat kasvupisteesi ovat.

        Teimmepä mitä tahansa, olimmepa millaisia hyvänsä olemme aina ja kaikki saman arvoisia. Millään teollasi tai tekemättä jättämisellä et nouse vaimoasi puhtaammaksi, paremmaksi ihmisenä.

        Pisti silmään tuokin ettet missään nimessä halua käydä henkilökohtaista kirjeen vaihtoa kenenkään kanssa. Kannattaisi. Kehoitan todella vakavasti harkitsemaan hyvän naispuolisen kirjeystävän hankkimista. Tuolla mielestäsi "syntisellä" tavalla saisit keinon kurkata naisen aivoihin, ehkä jopa jonkun vaimosi tapaisen päähän.

        Itselläni liitto alkaa olla jotakuinkin raiteenvierellä, tuskin tästä onneen syöksytään koskaan, mutta hyvin suuri ellei maaginen apu omaan kasvamiseeni ovat miehet, joiden kautta olen oppinut kiertämään harhoja.

        Miehet ovat näyttäneet minulle kipupisteitä, turvallisesti puolen suomen päästä tai läheltä. Kirjeissä kaikki on helppo käsitellä, ensinnäkin ajatus kasautuu kirjoittaessa, toinen voi nostaa esiin asioita joissa näkee sinun kulkevan harhaan. voit oppia ja olla iloinen oppimastasi, voit kiittää opettajaasi. Eikä missään lue että sinun pitäisi tuon ihmisen kasvoja koskaan nähdä tai kuulla hänen ääntään saati suunnitella suhdetta.

        Kirjoittaa voi ja pitäisi kirjoittamisen vapauttavan voiman vuoksi. Kirjeen kirjoittaminen on paljon suuremmin avaava tapa kuin päiväkirja, koska saat vastauksia, näkökulmia, ehdotuksia, voit mitellä mielipiteilläsi, laatia kaavioita joita kokeilla käytäntöön.

        Ja mitä luottamukseen tulee, sanoisin että pahoja on suhteessa hyviin mielettömän pieni prosentti, näinä neljänä vuonna kun olen kirjeenvaihtoa harrastanut noin sadan miehen kanssa pidempiä ja lyhyempiä sessioita, ei ainutta kertaa ole kenestäkään tullut ongelmia, ei väärinymmärryksiä, ei pahoja jälkipuheita.

        Aina välillä kysyn mieheltäni saanko kirjoittaa, väliin hän antaa luvan, väliin sulkeutuu mustasukkaisuuteensa, olen noissa kohdin toiminut hänen toiveidensa mukaan ja hiljentänyt tahtia. Silti anonyymina kirjoittaessani omaa päätäni auki olen saanut valtavan voiman tutkia pelkäämättä itseäni, suurennuslasilla kirkasvalolampun alla.

        Syntiä ei ole keskustella ystävän kanssa, syntiä on jättää tekemättä se mikäli tuolla voi saavuttaa hyviä tuloksia.

        Suomessa on outo tapa imeä kaikki sisäänpäin, kenellekään ei puhuta, asioista ei kerrota, kun kulissit on kunnossa kaikki toimii. Mikä naurettava harha. Minä paukuttelin ongelmat naapureiden tietoon vain siitä syystä etteivät jauha lapsiltani kuulemaansa liian innokkaasti ja isoon ääneen. Mitä hittoa vaikuttaa tietääkö naapurisi avio ongelmistasi vai ei. Jos ongelmia on, niitä on ihan tyhmää tälläkään saralla piilotella.

        Sympatiaa saa kun uskaltaa avoimesti sanoa "Ups olinpa tyhmä, sotkin elämäni, katsotko kanssani kuinka sen suorisin"

        Edelleenkään mieheni ei tiedä kuinka moni tietää tai kuinka tarkoin ongelmistamme, hän siis elää pirullisessa välitilassa, pelkää jokaisen tietävän muttei tiedä kuka tietää.

        Huh ja hei, sanon että mitä väliä, niin kauan kun olen hänen edessään ja hymyilen, hänelle ei pitäisi olla merkitystä ulkomaailman ajatuksilla. Tuohon asti kun elämässä etenee, ettei enää välitä mitä kylällä puhutaan, saattaa tulla hassu tilanne eteen. Jonain raukeana sunnuntai aamuna herätessään krapulaisen puolisonsa viereltä elämä saattaa tovin aikaa näyttää, tuntua ja maistua onnelliselta.

        Siihen pitäisi pyrkiä.

        Elämä on laiffii eikun kasvamista, pisin matka on sisälle itseen.

        Saada palautetta missä on ainakin hitunen järkeä ja omia mielipiteitä.
        Hetkeäkään ei ole ollut epäselvää rakastanko vaimoanbi vaiko en.RAKASTAN
        Kysymys on ollut ylpeydestä ja kyvystä kestää toisen ottamia ei yhteisiä askelia.
        Kysymys ei ole rakastelusta, vielä vähemmin naimisesta tai seksistä ylipäänsä, vai onko ?
        Ehkä kysymys oli siitä, että yritin antaa toiselle ihmiselle tilaa nähdä itse, että rakastan häntä.
        Ei määräten tai käskien vaan, että hän itse tajuaisi tilanteen.
        Voisin tähän loppuun liittää sanan jonka silloiset ystäväni antoivat vuosia sitten erässsä maassa, kamakias.
        Olen suomalainen mies, mutta .....


      • aikuiseksi
        JOB3 kirjoitti:

        Saada palautetta missä on ainakin hitunen järkeä ja omia mielipiteitä.
        Hetkeäkään ei ole ollut epäselvää rakastanko vaimoanbi vaiko en.RAKASTAN
        Kysymys on ollut ylpeydestä ja kyvystä kestää toisen ottamia ei yhteisiä askelia.
        Kysymys ei ole rakastelusta, vielä vähemmin naimisesta tai seksistä ylipäänsä, vai onko ?
        Ehkä kysymys oli siitä, että yritin antaa toiselle ihmiselle tilaa nähdä itse, että rakastan häntä.
        Ei määräten tai käskien vaan, että hän itse tajuaisi tilanteen.
        Voisin tähän loppuun liittää sanan jonka silloiset ystäväni antoivat vuosia sitten erässsä maassa, kamakias.
        Olen suomalainen mies, mutta .....

        Vastaisin näin. >=)

        Siis rakastat noin suuresti vaimoasi, mutta odotat että hän jotenkin sen huomaisi ja tulisi sinua kiittämään, jos olisi kongi löisin sitä. VÄÄRIN.

        Jos rakastat vaimoasi et odota hänen huomaavan mitään sinun hyväksesi. Et odota häneltä mitään antaessasi.

        Jos rakastat vaimoasi kuinka olet saanut pidettyä näppisi irti hänestä? Tuollaiset kohdat käyvät teksteistäsi ilmi, osoittavat että ehkä haluat sanoa itsellesi, vakuuttaa jollekin että rakastat. Mutta rakastatko? Tekosi eivät tule rakkaudesta, vaan halusta jatkaa liittoa, lasten tai sen lemmikin tähden, tai omien pelkojesi, miten pärjään yksin vuoksi.

        Jos rakastat vaimoasi, kärsisit helvetin tuskia siksi ettei hän suostu seksiin kanssasi, et kehuskelisi olleesi vuosia ilman.

        Sanot että yritit antaa toiselle tilaa nähdä miten rakastit. Minusta yritit saada toisen näkemään silmilläsi tilanne, joka toisen silmin näyttää ehkä ihan joltain muulta.

        Ylpeys ei kuulu rakkauteen missään muussa muodossa kuin ylpeytenä toisen puolesta, rintarottingilla lasten saavutuksista, tai puolison, ei ylpeyttä siitä että teet kaiken eikä toinen silti tajua, jolloin annat itsellesi luvan luovuttaa tuohon väärään ylpeyteen nojaten.

        Ole suomalainen mies, se ei puhu ei pussaa mutta kömpii kyllä yöllä peiton mutkaan ja saa tahtonsa läpi koska on suomalainen vähäpuheinen mutta suuresti välittävä mies.


      • JOB3
        aikuiseksi kirjoitti:

        Vastaisin näin. >=)

        Siis rakastat noin suuresti vaimoasi, mutta odotat että hän jotenkin sen huomaisi ja tulisi sinua kiittämään, jos olisi kongi löisin sitä. VÄÄRIN.

        Jos rakastat vaimoasi et odota hänen huomaavan mitään sinun hyväksesi. Et odota häneltä mitään antaessasi.

        Jos rakastat vaimoasi kuinka olet saanut pidettyä näppisi irti hänestä? Tuollaiset kohdat käyvät teksteistäsi ilmi, osoittavat että ehkä haluat sanoa itsellesi, vakuuttaa jollekin että rakastat. Mutta rakastatko? Tekosi eivät tule rakkaudesta, vaan halusta jatkaa liittoa, lasten tai sen lemmikin tähden, tai omien pelkojesi, miten pärjään yksin vuoksi.

        Jos rakastat vaimoasi, kärsisit helvetin tuskia siksi ettei hän suostu seksiin kanssasi, et kehuskelisi olleesi vuosia ilman.

        Sanot että yritit antaa toiselle tilaa nähdä miten rakastit. Minusta yritit saada toisen näkemään silmilläsi tilanne, joka toisen silmin näyttää ehkä ihan joltain muulta.

        Ylpeys ei kuulu rakkauteen missään muussa muodossa kuin ylpeytenä toisen puolesta, rintarottingilla lasten saavutuksista, tai puolison, ei ylpeyttä siitä että teet kaiken eikä toinen silti tajua, jolloin annat itsellesi luvan luovuttaa tuohon väärään ylpeyteen nojaten.

        Ole suomalainen mies, se ei puhu ei pussaa mutta kömpii kyllä yöllä peiton mutkaan ja saa tahtonsa läpi koska on suomalainen vähäpuheinen mutta suuresti välittävä mies.

        Ensinnäkin en odota, että hän rientäisi minua kiittämään mistään.
        Näppini erossa?
        Miten niin? Asiatahan nyt vain sattuvat olemaan NIIN, ETTÄ RAISKAUS ON RIKOS!!!!!
        Muutenkaan tuollainen toiminta ei varmaankaan lohduta ketään.
        Lähtökohtani on , että keskinäinen arvonanto ja arvostus ovat niitä asioita jotka kantavat tässä asiassa eteen päin.


      • aikuseksi
        JOB3 kirjoitti:

        Ensinnäkin en odota, että hän rientäisi minua kiittämään mistään.
        Näppini erossa?
        Miten niin? Asiatahan nyt vain sattuvat olemaan NIIN, ETTÄ RAISKAUS ON RIKOS!!!!!
        Muutenkaan tuollainen toiminta ei varmaankaan lohduta ketään.
        Lähtökohtani on , että keskinäinen arvonanto ja arvostus ovat niitä asioita jotka kantavat tässä asiassa eteen päin.

        Raiskaus, mikä hitto saa sinut vetämään tuon sanan avioliittoon?? Keskinäistä arvonantoa en ole ymmärtänyt teillä olleen, vai sanoisitko vaimosi käytöksen osoittavan arvostusta sinua kohtaan?

        Kyllä sinä olet ihan yhtä hukassa kuin vaimosi vain eri metsäreitillä, mutta hukassa kaikki tyynni.

        Raiskaus on rikos, minusta rikos yhtälailla on seksitön avioliitto. Tuollaisesta parisuhteesta tulee kieroutunut, kaikkea muuta kuin terve kasvuympäristö lapsillenne.

        Vaikka sanot että lapsillanne kaikki olisi hyvin en usko tuota, lapset näkevät, kokevat ja vaistoavat oudoksi käyneen ilmapiirin. Onko sinulla poikia? Mietitkö koskaan millaista miehen mallia heille annat?

        Itse pysähdyin totuuden eteen kohdassa kun huomasin siirtäväni oman alistumiseni miehen edessä lapsiini tyttäriini, kammosin ajatusta että heidän elämänsä minun antamani esimerkin jälkeen voisi olla liki kammottavaa, vain siksi etten uskaltanut ottaa naisena sitä paikkaa perheessä joka minulle kuului, olin nurkkia kiertävä tahdoton juopahtanut olio..

        Täältä sinne on matkaa enemmän kuin luulimmekaan.

        Toivotan erittäin mielenkiintoista jatkoa.


      • yx-mies
        JOB3 kirjoitti:

        Ensinnäkin en odota, että hän rientäisi minua kiittämään mistään.
        Näppini erossa?
        Miten niin? Asiatahan nyt vain sattuvat olemaan NIIN, ETTÄ RAISKAUS ON RIKOS!!!!!
        Muutenkaan tuollainen toiminta ei varmaankaan lohduta ketään.
        Lähtökohtani on , että keskinäinen arvonanto ja arvostus ovat niitä asioita jotka kantavat tässä asiassa eteen päin.

        Olen lukenut päiväkirjaasi, mielestäni vaimosi on naispuoleinen psykopaatti.

        Valitan, itsellä oli samalainen 18v

        Oikut vaan pahenee iänmyötä.

        Todella huono juttu sinun ja lasten kannalta


    • Onneton mies

      Voi vittusatanaperkele tätä ihmisten elämää,yhdellä yhtä,toisella toista....ei oo helppoa sullakaan jos ei mullakaan.

      Sikäli samaa ett yhä odotan vaimon takaisinpaluuta vaikka läks kersan kans vajaa 3kk sitten,mulla lakimiehet ym kriisityöntekijät apuna,vittumaista on kyllä,mutta elämä ON...paskamaista,pidä puoles...

      Tsemppiä sulle

    • Onneton mies
      • sinulle ja muillekin

        Luin linkkisi ja olen puolestasi pahoillani. Toivon, että sinä kuten tämänkin jutun ap. sekä kaikki asianosaiset saatte elämänne raiteilleen. Kaikkien osapuolten parhaaseen/kohtuullisen lopputulokseen pääseminen on loppujen lopuksi se tärkein seikka tulevaisuutta ajatellen.

        Samalla luin muutamia vastauksia, ja kiinnitin huomiotani siihen, että tällä palstalla aina silloin tällöin näyttää vierailevan lakimies, joka antaa vastikkeetta kysyjille arvokkaita käytännön tietoja. Hieno asia!

        Vastausten toimintaohjeet todella kannattaa lukea tarkasti vielä myöhemminkin. Paitsi päiväkirjamaista kirjoittelua, paljon kysellään käytännön ohjeita. Harvallapa sitä eroaminen on ammatti/harrastus, ja tieto on hakusessa. Oman asiamiehen, asianajajan hankkiminen on paikallaan, kun asiat todella mutkistuvat, mutta apu tulee silloin laskun kanssa; tieto on lakimiehen myytävä kauppatavara.

        Itse myös lakialalla olevana ja kokemuksesta tiedän, että keskellä tunnemyrskyjä ihmiset eivät pysty toimimaan johdonmukaisesti, tunteet tekee työtä edellä, ja asioiden hoitoon tarvitaan enemmän järkipuolta. Syvempää en nyt asiaa kommentoi, mutta toivon Sinulle parempaa tulevaa.

        Silti, kuinka tulehtunutta onkin, tulee muistaa, että lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa välirikkoon eikä lapsia saa käyttää aseena. Se ase on bumerangi, joka palaa takaisin jossain vaiheessa.

        Asiallisesti asioiden kimppuun ja jos oma tieto ei riitä ja/tai elämä liian myllerrystä, yhteys lastenvalvojaan, sosiaaliin, lakimieheen. Sellaista asiaa tuskin on, jota ei näin saa selvitettyä.

        Askel kerrallaan perille tullaan.


    • -llib

      en ole lukenut aiempia kirjoituksia enkä tuota vastaus rimpsua, mutta eroon tarvitaan aina kaksi..
      eräs ystäväni erosi ja hänen kertoman mukaan mies oli täysin hullu ja hän täydellinen uhri...noh näin hän kaikille selvittää, mutta mutta, nainen on pirun hyvä suustaan ja asioista tietämättömpi voisi päivitellä, voi voi sua raukkaa olipa kauhee mies....hän hakee sääliä ja sympatiaa. totuus on aika lailla erinlainen. itseasiassa nainen selvittää
      uhrin asemaansa lähikauppojen myyjiä myöten..mutta hän uskoo vilpittömästi sanomaansa ja on oikeassa omasta mielestään..huom omasta mielestään..
      kun ei kuule toisen vastinetta,ei voi muodostaa kokonais kuvaa. jos haet säälipisteitä voi reppana
      ilmaisuja, niitä varmasti saat...
      jos ei osaa katsoa itseään millainen oikeasti on, on silloin yksin uhri...avioerossa ei ole uhreja sanan varsinaisessa merkityksessä vaan kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä. ääri tapauksissa missä on väkivaltaa naisen tai miehen puolelta, ei tämä filosofia päde tietenkään, turpaan veto ei ole pieksetyn syytä...
      elämä on sitä miksi sen elämän tahtoo itselle tehdä ..sori jos olin tyly, mutta tämähän on vain yhden naikkosen mielipide.

      • koko eilisen

        illan samoja tuntoja. Meillä on ero uhkaavasti lähestymässä. Laitoin hanttiin niin henkisesti kuin käytännössäkin. Olen nyt miettinyt pitkän illan rankemman kautta omaa osuuttani koko asiaan ja täytyy sanoa, että hiukan hävettää. Miten kehtaan enää katsoa itseäni peilistä? Nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa aviosiipalle kaikki se rakkaus, mitä on. Ei vaatimuksia, ei sympatian hakemista. Vain rakkautta. Ei odotuksia, että hei haloo, huomaa minutkin. Olen läsnä, rakastan. Riitelemättä. Syyttelemättä. Olen vain paikalla ja osoitan, että hän on minulle se ainoa oikea. Ei edes härnäämistä enää. Sitäkin olen harrastanut, jotta hän minut huomaisi. Avointa rakkautta, ilman salailua ja omia odotuksia.


      • nyt ihan
        koko eilisen kirjoitti:

        illan samoja tuntoja. Meillä on ero uhkaavasti lähestymässä. Laitoin hanttiin niin henkisesti kuin käytännössäkin. Olen nyt miettinyt pitkän illan rankemman kautta omaa osuuttani koko asiaan ja täytyy sanoa, että hiukan hävettää. Miten kehtaan enää katsoa itseäni peilistä? Nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa aviosiipalle kaikki se rakkaus, mitä on. Ei vaatimuksia, ei sympatian hakemista. Vain rakkautta. Ei odotuksia, että hei haloo, huomaa minutkin. Olen läsnä, rakastan. Riitelemättä. Syyttelemättä. Olen vain paikalla ja osoitan, että hän on minulle se ainoa oikea. Ei edes härnäämistä enää. Sitäkin olen harrastanut, jotta hän minut huomaisi. Avointa rakkautta, ilman salailua ja omia odotuksia.

        lälläriksi muutu. Muistathan itsesikin, sillä kyllä niitä vaatimuksiakin pitää toiselle laittaa. Mitä siitä tulee että emäntä saa tehdä niinkuin haluaa kuhan pysyy vain sinun kanssa!!! No, noin niinku vähän liioteltuna.

        Itse olen nainen ja erovaiheessa mies lupasi kuun taivaalta, itki, kerjäsi, uhkaili tappaa itsensä ja oli kattonu jo paikankin mihin aikoo autonsa ajaa, maanitteli, hyvä ettei yrittänyt ostaa, en jatkanut. Meillä syynä oli herra alkoholi, mies tuurijuoppo. Erosta jo 8 vuotta edelleen hyviä ystäviä (parempia ku yhdessä olessa) soitellaan melkein päivittäin ja välit sisarelliset yhteydenpitoon vaikuttaa tietenkin yhteinen lapsi.

        Ihmettelen ku miehet usein kyselevät miksi naiset rakastuvat renttuihin!!!! Näyttävät nuo itsekin roikkuvan vähemmän ihanissa naisissaan eikä haittaa vaikka oma elämä valuu hukkaan. Tsemppiä kuitenkin kaikille.


    • näkökulma.

      Minä kirjoitin psykopaatin oletuksesta. Psykologin on suhteellisen helppoa tunnistaa tällaiset ihmiset. Työhönottovalinnassa heidät pyritään seulomaan automaattisesti pois. Tieteen kuvalehdessä on jukaistu kattava artikkeli sekä lähteet tutkimuksista. Tunnusmerkkejä ovat täydellinen tunteettomuus, kykenemätön tajuamaan toisen tunteita, vaihtaa työpaikkaa usein, vetoava ja valloittava ihminen joka saa toiset "valtaansa" helposti, laskelmoiva, jne. Tutkimusten mukaan n. 2-5 ihmistä sadasta täyttää nämä tunnusmerkit. Jokainen tuntee tällaisen ihmisen. Joku on joskus luonnehtinut että kun on saanut "psykopaatin" käsittelyn ei sitä unohda ikinä. Kukapa ei tuntisi naista joka haukkuu 50% keskusteluajasta omaa miestään?

      Uskon vilpittömästi että rakastat vaimoasi. Hän vain on kykenemätön vaikuttamaan omaan käytökseensä eikä mikään todennäköisesti muutu. Ainoa joka voi muuttua on sinä itse. Muutos lähtee siitä että menet lääkäriin. Huolehdit näin parhaiten hyvinvoinnistasi. Sen jälkeen huolehdit fyysisestä hyvinvoinnistasi ja alat suunnitella OMAA tulevaisuuttasi. Jos on varaa niin keskustelu terapeutin (psykologi) auttaa varmasti. Keskustelun jälkeen tunnet voimiesi palaavan ja ajatustesi selkeytyvän.

      Lopeta miettiminen miksi vaimosi teki mitäkin. Sille et voi mitään. Käytä hyväksesi se aika kun hän on vielä lähelläsi. Älä kerro hänelle mitään suunnitelmistasi vaan keskity itseesi ja tulevaisuuden suunnitelmiisi. Kun olet tarpeeksi vahva lähdet pois kykenet kantamaan vastuun itsestäsi ja lapsistasi. Lapsillahan ei sinun tilanteessasi ole muuta toivoa kuin sinun huolenpitosi.

    • Miespä vaan.

      Itse olen ollut tilanteessa, jossa vaimo ei tiennyt, mitä elämältään haluaa.

      Ymmärrän täysin tunnetilasi "rakastaa", niin itsekin rakastin ja rakastan edelleen vaimoa. Rakkaus antaa paljon anteeksi ja tällaista tilaa, joka vaimolla(samoin minun vaimolla oli) voisi kuvata tietyssä mielessä "sairaudeksi" tai sekavuuden tilaksi.

      Vaimosi jaappasee kahden etapin välillä, eikä osaa tehdä ratkaisua itse, joten ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tarjota tilanne ratkaista asia. Kukaan ei voi tehdä ratkaisua vaimosi puolesta, mutta sinä olet ainoa, joka voi rakentaa tilanteen ratkaisun syntymiseksi.

      Nosta tie pystyyn, tuntui kuinka pahalta itsestäsi tahansa. Kerro vaimollesi, että elämänne ei enää jatku tällaisena ja se tarkoittaa sitä, että olet päättänyt jatkaa yksin lasten kanssa. Näin olet tehnyt ratkaisun omaa elämääsi koskien ja seuraavaksi vaimosi tekee ratkaisun omaa elämäänsä koskien ja lähtien etsimään sitä, mitä oikeasti haluaa. Tuossa tilanteessa vaimo haluaa enemmän, kuin on mahdollista saada.

      Vaimosi ei tee valintaa, jos mahdollistat hänelle mahdottoman.

      Olet ollut kärsivällinen ja pitkämielinen, joten et taatusti ole julma, jos asetat elämässä valintatilanteen. Itse odotin ja katsoin tilannetta 4kk ja sen jälkeen nousi tie pystyyn. Sanoin vaimolle, että kerro mistä haluat asunnon, autan sinut oman elämäsi alkuun, mutta sen jälkeen otat elämsätäsi kaiken vastuun. Vaimoni ei alunperinkään halunnut millään luopuoa minusta ja perheestä, sillä elämämme oli hyvää ja tasapainoista, mutta halusi enemmän, kuin oli mahdollista saada.

      Meidän tilanteesta on aikaa nyt reilu vuosi, kun vaimo tunnusti suhteen toiseen mieheen. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tänä päivänä on tilanne se, että vaimo on rakastunut uudelleen kuin silloin ennen ja joskus tuntuu, että ripustautuu aivan liikaakin :)

      Minun ensimmäiset sanat oli vaimolle silloin kun hän tunnusti ja oli valmis jättämään elämänsä ja aloittamaan uuden, sanoin "uskon, että lopulta aito rakkaus voittaa". Olen todennut, näin taisi olla. Vaimo on jälleen onnellinen ja vapaa, mutta aikaa vielä vaatii, että aisat jättäytyvät pikku hiljaa taakse ja niistä mennään yhdessä yli. Tilanteeni ei kuitenkaan ihan peilikuva ollut sinun tilanteestasi.

      Ydinsanomani oli siis, että ellei vaimosi osaa/kykene tekemään ratkaisua, niin jonkun on tehtävä ratkaisuja ja se olet sinä. Yksi iso haava paranee helpommin, kuin monta pikkuhaavaa, joita viilletään jatkuvasti lisää ja entisiä revitään auki. Olet valinnan edessä, kumpi haavatyyppi on parempi.

    • Emilia

      Jos itse ei enää rakasta, ei kykene myöskään ottamaan vastaan rakkautta. Rakkaudenosoitukset alkavat päinvastoin tuntua tunkeilevilta ja vastenmielisiltä. Näin minulle kävi eräässä vanhassa seurustelusuhteessani: rakkauteni loppui, mies yritti kaikkensa mutta en vain mitenkään kyennyt vastaamaan hänen tunteisiinsa. Yritin aikani, mutta luonto pani niinpaljon hanttiin etten kerta kaikkiaan voinut enää. Kavahdin kosketustakin, ja jokailtaiset puhelinsoitot (niinä iltoina kun emme tavanneet) muuttuivat rakastumisaikojen ihanasta lörpöttelystä ahdistavaksi pakkopullaksi. En aina edes vastannut, koska en kestänyt kuulla niitä hänen rakkautta viestiviä lauseitaan.Tilanne muuttui lopulta niin tukalaksi että erosimme.

      Ehkä joku pystyy ottamaan rakkautta vastaan vaikka ei itse rakastaisi, minä en siihen kerta kaikkiaan pysty. Vaikuttaa siltä, että vaimollasi on vähän samankaltainen tilanne, mutta jostain syystä hän ei osaa tehdä ratkaisua. Tietysti pelkän nettikeskustelun perusteella ei mitenkään voi saada kattavaa kokonaiskuvaa tilanteestanne, mutta jotenkin tuo kuulostaa niin tutulta, että enpä veikkaisi teille kovin pitkää jatkoaikaa. Kehottaisinkin sinua nyt miettimään, kauanko olet itse valmis jatkamaan showta.

      Psykopaatiksi ei kannata ketään leimata kovin keyvin perustein.

      • yhtään.

        Tämä on taas sitä soopaa jota useimmat naiset jauhavat kun tekee mieli vierasta miestä.

        Rakkaus ei varmasti kuole jos se on ollut aitoa alusta asti. Eri asia on alkoholismi, pahoinpitely ym. tapaukset. Äiti ei ikinä lakkaa rakastamasta lastaan jos on lastaan joskus rakastanut.

        Syy miksi kirjoitin on viimeinen lauseesi. Lue tämän aloittajan aikaisemmat kirjoitukset. Jos niistä edes pieni osa on totta ei tarvitse olla kummoinen ihmistuntija että ymmärtää ettei hänen aviopuolisonsa ole henkisesti tasapainossa. Termi mitä hän sairastaa ei ole niin tärkeä. Tärkeää on se että hän tekee tietoisesti pahaa toisille ihmisille.

        Kirjoita vielä Emilia. Selitä mitä rakkaus sinun mielestäsi on. Milloin se alkaa ja milloin se kuolee.


      • Kokemusta on
        yhtään. kirjoitti:

        Tämä on taas sitä soopaa jota useimmat naiset jauhavat kun tekee mieli vierasta miestä.

        Rakkaus ei varmasti kuole jos se on ollut aitoa alusta asti. Eri asia on alkoholismi, pahoinpitely ym. tapaukset. Äiti ei ikinä lakkaa rakastamasta lastaan jos on lastaan joskus rakastanut.

        Syy miksi kirjoitin on viimeinen lauseesi. Lue tämän aloittajan aikaisemmat kirjoitukset. Jos niistä edes pieni osa on totta ei tarvitse olla kummoinen ihmistuntija että ymmärtää ettei hänen aviopuolisonsa ole henkisesti tasapainossa. Termi mitä hän sairastaa ei ole niin tärkeä. Tärkeää on se että hän tekee tietoisesti pahaa toisille ihmisille.

        Kirjoita vielä Emilia. Selitä mitä rakkaus sinun mielestäsi on. Milloin se alkaa ja milloin se kuolee.

        Vaimosi, ei voi olla selibaatissa neljää vuotta, hyvin harva nainen voi. Hän käy selvästi vieraissa ja tyydyttää seksuaaliset halunsa muualla kuin sinun kanssasi.
        En ymmärrä miksi siedät tällaista naista, olet liian hyvä mies vaimollesi.
        Vain papit voivat elää selibaatissa neljä vuotta.


      • Emilia
        yhtään. kirjoitti:

        Tämä on taas sitä soopaa jota useimmat naiset jauhavat kun tekee mieli vierasta miestä.

        Rakkaus ei varmasti kuole jos se on ollut aitoa alusta asti. Eri asia on alkoholismi, pahoinpitely ym. tapaukset. Äiti ei ikinä lakkaa rakastamasta lastaan jos on lastaan joskus rakastanut.

        Syy miksi kirjoitin on viimeinen lauseesi. Lue tämän aloittajan aikaisemmat kirjoitukset. Jos niistä edes pieni osa on totta ei tarvitse olla kummoinen ihmistuntija että ymmärtää ettei hänen aviopuolisonsa ole henkisesti tasapainossa. Termi mitä hän sairastaa ei ole niin tärkeä. Tärkeää on se että hän tekee tietoisesti pahaa toisille ihmisille.

        Kirjoita vielä Emilia. Selitä mitä rakkaus sinun mielestäsi on. Milloin se alkaa ja milloin se kuolee.

        Ikävää, jos koit kirjoitukseni soopana. Mieleni ei tuolloin tehnyt vierasta miestä. Jatkoin elämääni yksin suhteen jälkeen. Todennäköisesti kaipasinkin juuri sitä: yksinolemista ja riippumattomuutta.

        Ehkä (ja todennäköisesti) kyseessä ei ollut alun alkaenkaan aito rakkaus minun puoleltani, siinä olet oikeassa. Mutta mistäpä sen eron aina osaa tehdä etenkään nuorena ja kokemattomampana.

        Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kirjoittajan aviopuoliso ei ole henkisesti tasapainossa. On kuitenkin tärkeää, ettei kehiin heti heitetä niinkin raskasta väitettä kuin psykopatia. Mikäli tunnet psykologiaa enemmän, tiedät että se on melko patologinen tila. Voihan tässä tapauksessa olla kyse jostain vähän tilannekohtaisemmastakin ongelmasta, eikä koko luonteen pahanlaatuisesta vääristymästä.

        Pyysit selittämään, mitä rakkaus mielestäni on, milloin se alkaa ja milloin kuolee - eiköhän nämä ole aika yksilöllisiä kysymyksiä, joiden perusteelliseen kirjaamiseen ei tämä palsta riittäisi.


      • Emilia
        Kokemusta on kirjoitti:

        Vaimosi, ei voi olla selibaatissa neljää vuotta, hyvin harva nainen voi. Hän käy selvästi vieraissa ja tyydyttää seksuaaliset halunsa muualla kuin sinun kanssasi.
        En ymmärrä miksi siedät tällaista naista, olet liian hyvä mies vaimollesi.
        Vain papit voivat elää selibaatissa neljä vuotta.

        Voi selibaatissa elää neljäkin vuotta. Halut saattavat riippua täysin elämäntilanteesta. Lisäksi toiset meistä kaipaavat luonnostaan seksiä enemmän kuin toiset, jotkut (olematta silti edes pappeja) saattavat taas elää täysin tyytyväisinä seksitöntä elämää vuosikausia. Tietysti omasta käytöksestä poikkeava herättää ihmetystä ja mietteitä, onko toinen "normaali", mutta yhtä hyvin onnellisessa selibaatissa elävä saattaisi kysyä, onko normaalia esim. haluta useita kertoja viikossa.

        (Ja ettei kenenkään nyt tarvitse vaivautua vihjailemaan, sanon heti että minulla kyllä on seksielämää.)


      • addiktille
        Kokemusta on kirjoitti:

        Vaimosi, ei voi olla selibaatissa neljää vuotta, hyvin harva nainen voi. Hän käy selvästi vieraissa ja tyydyttää seksuaaliset halunsa muualla kuin sinun kanssasi.
        En ymmärrä miksi siedät tällaista naista, olet liian hyvä mies vaimollesi.
        Vain papit voivat elää selibaatissa neljä vuotta.

        kelpaa se omakin mies, sehän on kätevästi siinä lähellä tyydyttämässä tarpeita. Lisäksi pitää saada naida mahdollisimman monen muunkin kanssa ja mahdollisimman usein vuorokauden ajoista välittämättä. Ja se itsetyydytys vielä lisäksi :). Eli eipä taida olla kyseessä addiktio, kun ei oma mies kelpaa seksiin.


    • ja ajattele

      mitä olet kirjoittanut..
      Vietin aikaa kaikkien kirjoituksiesi parissa ja nyt päällimmäinen tunne on kiukku - sinua kirjoittajaa kohtaan!
      Alusta asti annat itsestäsi hellän, empaattisen, rakastavan, herkän yms kuvaa, mutta kirjoituksistasi päätellen vaimosi saattaa vallan hyvin olla oikeassa - jokseekin hullu aviomies...
      Vaimosi tunnoista emme tiedä muuta, kuin mitä SINÄ kirjoitat - eiköhän se totuus ole vallan muuta.
      SINÄ olet se kärsinyt osapuoli ???
      Pah..
      Sinun avioliittosi on päässäsi - täynnä kummallisia kuvitelmia ja epätodellista auvoista onnea. Eipä ihme, että vaimosi viihtyy muualla.
      Pettäminenkin taitaa olla vain sinun mielessäsi.
      Joka ainoaa selittämäsi tapahtuman me näemme vain ainostaan sinun silmiesi ( kuvitelmiesi) kautta. On hyvin mahdollista, etteivät MITKÄÄN näistä asioista ole tapahtunut todellisuudessa.
      Itkevä mies harhaisten ajatusten parissa - voiko kuvottavampaa olla?
      Vaimoasi käy sääliksi - on hyvä että edes hän yrittää etsiä elämäänsä muualta - tottahan lähteminen on hankalaa lasten vuoksi - vai kuvittelitko ihan oikeasti ettei vaimosi lapsistaan välitä.
      Vihjailusi siitä, ettei olisi biologinen isä on todella mauton. Ota DNA testit, niin pääset siitäkin kiusasta.
      Kuvaamasi sp-tauti on hiivasienitulehdus - joka naisella on se useamman kerran elämässään - antibioottikuurit, liian tiukat farkut, vääränlainen dieetti.. aivan tavallista.
      Kaikkea tämän palstan lukijat nielevät.
      Hullu aviomies - no nimimerkki taitaa pitää paikkansa!

      • toinenlukija

        Tuossa tilanteessa varmasti alkaa olla tunteet jo kuumina. Toivottavasti itse joudut joskus kokemaan saman, sitten ymmärrät, ellet muuten. Missä empatia??

        Vai epätodellista auvoista onnea?? Et kai ole koskaan itse ollut naimisissa tai rakastunut. Jokainen täysipäinen tietää että avioliitto, yhteiselämä ja elämä yksinkin on sekä vastoinkäymisiä että onnea, mutta avioliitossa pitää olla myös ONNEA. Siihen se perustuu. Jos onnea ei ole, mitä järkeä avioliitossa on??

        Jos kirjoittajan vaimo haluaa olla sulkeutunut ja ummessa eikä halua apua rakastamaltaan(??) mieheltä... on se aika erikoista.

        Minulle elämäni ainoina masennuksen syvinä kuukausina ainoa lohtu, tuki ja rakkaus olli aviomieheni. Saoin hälle suoraan etten ole oma itseni. Aina itkuinen, kaikki masensi, löysin asioissa vain surkeita puolia ja aliarvostin itseni kadoksiin. Ihana mieheni halasi, halasin takaisin. Itkuun käpertyneenä silti sain sanottua että rakastan häntä ja halasin. Hän ei koskaa irrottanut ennen minua. Seksiä hän ei tietenkään saanut eikä pyytänytkään. Yli puoli vuotta elettiin mun alakulon/masennuksen vallassa. Ei onneksi kauempaa, suurin kiitos kuuluu edelleen rakkaalle aviomiehelleni, toiseksi suurin terapialle ja lääkkeitä en halunnut ellei tilanne mene toivottomaksi. Kun se lopulta helpotti päästiin taas myös fyysisesti kontaktiin. Se oli iso askel eteenpäin tervehtymisessäni. En olisi halunnut häntä lähelle, jos en olisi rakastanut. Kaikista muista läheisistäkin vetäydyin syrjään, olin jo vetäytynytkin parin vuoden aikana vähitellen. Vain mieheni jäi. En muita huolinut. Jälkeenpäin voin itsekin vain ihmetellä miten ihminen vaipuu niin ihmeelliseen mielentilaan, kun elämä ja asiat eivät kuitenkaan ole kovinkaan kummoisia. Tai tulihan niitä syitä esiin ikivanhoja tarinoita kun tohtori kaiveli mutta siltikin. Meidän suhde ei ollut tekijä, koska meillä oli ja on ihana suhde.


      • teillä lapsia
        toinenlukija kirjoitti:

        Tuossa tilanteessa varmasti alkaa olla tunteet jo kuumina. Toivottavasti itse joudut joskus kokemaan saman, sitten ymmärrät, ellet muuten. Missä empatia??

        Vai epätodellista auvoista onnea?? Et kai ole koskaan itse ollut naimisissa tai rakastunut. Jokainen täysipäinen tietää että avioliitto, yhteiselämä ja elämä yksinkin on sekä vastoinkäymisiä että onnea, mutta avioliitossa pitää olla myös ONNEA. Siihen se perustuu. Jos onnea ei ole, mitä järkeä avioliitossa on??

        Jos kirjoittajan vaimo haluaa olla sulkeutunut ja ummessa eikä halua apua rakastamaltaan(??) mieheltä... on se aika erikoista.

        Minulle elämäni ainoina masennuksen syvinä kuukausina ainoa lohtu, tuki ja rakkaus olli aviomieheni. Saoin hälle suoraan etten ole oma itseni. Aina itkuinen, kaikki masensi, löysin asioissa vain surkeita puolia ja aliarvostin itseni kadoksiin. Ihana mieheni halasi, halasin takaisin. Itkuun käpertyneenä silti sain sanottua että rakastan häntä ja halasin. Hän ei koskaa irrottanut ennen minua. Seksiä hän ei tietenkään saanut eikä pyytänytkään. Yli puoli vuotta elettiin mun alakulon/masennuksen vallassa. Ei onneksi kauempaa, suurin kiitos kuuluu edelleen rakkaalle aviomiehelleni, toiseksi suurin terapialle ja lääkkeitä en halunnut ellei tilanne mene toivottomaksi. Kun se lopulta helpotti päästiin taas myös fyysisesti kontaktiin. Se oli iso askel eteenpäin tervehtymisessäni. En olisi halunnut häntä lähelle, jos en olisi rakastanut. Kaikista muista läheisistäkin vetäydyin syrjään, olin jo vetäytynytkin parin vuoden aikana vähitellen. Vain mieheni jäi. En muita huolinut. Jälkeenpäin voin itsekin vain ihmetellä miten ihminen vaipuu niin ihmeelliseen mielentilaan, kun elämä ja asiat eivät kuitenkaan ole kovinkaan kummoisia. Tai tulihan niitä syitä esiin ikivanhoja tarinoita kun tohtori kaiveli mutta siltikin. Meidän suhde ei ollut tekijä, koska meillä oli ja on ihana suhde.

        Miten käyttäydyit heitä kohtaan masennuksesi aikaan? Sitä minä vaan, kun mieheni käyttäytyy omituisesti, hiukan kuin sinun kertomuksesi, mutta ei tule lähelle, eikä puhu minulle. On vihainen omille lapsilleen, enkä ymmärrä miksi. Väittää, etteivät lapset arvosta häntä, kun vastaavat isän kiukkuun kiukulla ja tiuskimisella.Suuttuvat herkästi isän arvostelusta. Aivan ymmärrettävä reaktio lapsilta, mutta mies ei ymmärrä tai halua nähdä omien tekojensa syy-seuraus-suhdetta.


      • tähän viestiin.

        jotta tottakai jokainen kertoo oman käsityksensä asioista. eihän kukaa voi kertoa toisen käsitystä asioista, koska ei ole itse se toinen henkilö. Ymmärsitkö? Mikä saa sinut kiukustumaan, kun mies kertoo omista tunteisataan, omista käsityksistään omasta liitostaan? kaikkihan me tiedetään, että asioilla on kaksi eri puolta, täällä näemme vain sen toisen puolen, ellei se toinen puolisko ala kirjoittaa samaan viestiin omia näkemyksiään.

        Epämääräistä auvoista onnea? tuo tuntui hiukan pahalta. eikö avioliitossa pitäisi olla onnea?! miksi sitten ollaan yhdessä?
        kaikenaikaa on yritetty saada miehet avautumaan ja kertomaan omista ajatuksistaan, itkemään, jos on tarvetta. Sinä liiskaat tuollaisen jalkasi alle. mitä pahaa tunteissa on? jokaisella meillä on OMAT tunteemme, emme me tunne toisen tunoja.

        minun oma mieheni ei puhu tunteistaan, eikä paljon muustakaan. tuntuu hienolta, että joku sentään yrittää. ja yrittää samalla selvitellä omia ajatuksiaan.
        toivon, että alkuperäinen kirjoittaja löytää sen punaisen langan elämässään ja sen oikean reitin, jota on etsimässä. Etsin edelleen omaani, uskon löytävänikin. tulevaisuudessa on aina toivoa. työtä se vaatii paljon, mutta joka hetki olen lähempänä onnistumista. kasvan päivä päivältä. Nämä kirjoitukset antavat aina jotain uutta pohdittavaa. Kahta samanlaista tarinaa ei ole. ihmiset ovat erilaisia, ratkaisut ovat erilaisia.


      • Job3

        Heippa!

        Tässä sinulle aluksi, vähän tietoa.

        TRIKOMONAS
        Mikä se on? Trikomonas-tulehduksen aiheuttaa siimaeliö.
        Tarttuvuus Trikomonas tarttuu useimmiten sukupuoliyhdynnässä. Sen voi joskus saada myös yleisistä saunoista ja uimahalleista.
        Tunnistus Emättimen limakalvolta otetaan pumpulipuikolla näyte, joka tutkitaan mikroskoopilla.
        Hoito Trikomonas paranee suun kautta otettavilla tableteilla. Näihin tarvitaan lääkärin määräys. Sekä nainen että mies hoidetaan samanaikaisesti.
        Riskit Riskejä ei tunneta.
        Yleisyys Sukupuolitautien poliklinikoiden naisasiakkaista noin 2-4 prosentilla arvioidaan olevan trikomonas.

        Sitä en ole koskaan spekuloinut miten vaimoni sen oli saanut. Ainoastaan totesin, että hänellä oli sellainen ollut.

        Toki se on erittäin hyvä,että suhtaudut kirjoitukseeni kriittisesti ja sitä toivonkin.

        En kaipaa sääliä, mutta en järin myöskään suohon survomista, tälle palstalle kirjoitin nimenomaan saadakseni näkemyksiä eri ihmisiltä tähän elämäni tilanteeseen, jopa sellaisia jotka pohjautuisivat
        ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin, tai lakiasioissa, jotka pohjautuvat täysin faktoihin.

        Niinhän se on ettei kukaan muu, kuin minä ja vaimoni voi tietää tällähetkellä totuutta tarinasta, jonka tälle palstalle kirjoitin,
        ja omasta puolestani väitän sen olevan totta.


      • välillä
        Job3 kirjoitti:

        Heippa!

        Tässä sinulle aluksi, vähän tietoa.

        TRIKOMONAS
        Mikä se on? Trikomonas-tulehduksen aiheuttaa siimaeliö.
        Tarttuvuus Trikomonas tarttuu useimmiten sukupuoliyhdynnässä. Sen voi joskus saada myös yleisistä saunoista ja uimahalleista.
        Tunnistus Emättimen limakalvolta otetaan pumpulipuikolla näyte, joka tutkitaan mikroskoopilla.
        Hoito Trikomonas paranee suun kautta otettavilla tableteilla. Näihin tarvitaan lääkärin määräys. Sekä nainen että mies hoidetaan samanaikaisesti.
        Riskit Riskejä ei tunneta.
        Yleisyys Sukupuolitautien poliklinikoiden naisasiakkaista noin 2-4 prosentilla arvioidaan olevan trikomonas.

        Sitä en ole koskaan spekuloinut miten vaimoni sen oli saanut. Ainoastaan totesin, että hänellä oli sellainen ollut.

        Toki se on erittäin hyvä,että suhtaudut kirjoitukseeni kriittisesti ja sitä toivonkin.

        En kaipaa sääliä, mutta en järin myöskään suohon survomista, tälle palstalle kirjoitin nimenomaan saadakseni näkemyksiä eri ihmisiltä tähän elämäni tilanteeseen, jopa sellaisia jotka pohjautuisivat
        ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin, tai lakiasioissa, jotka pohjautuvat täysin faktoihin.

        Niinhän se on ettei kukaan muu, kuin minä ja vaimoni voi tietää tällähetkellä totuutta tarinasta, jonka tälle palstalle kirjoitin,
        ja omasta puolestani väitän sen olevan totta.

        Puhut arvostuksesta, väliin syytät vaimoasi ja kerit pyhimyksen kaapuun? Miksi et käsittele asiaa tasa-arvoisesti kokonaisuutena?

        Jos vaimollasi oli sukupuolitauti? Eikö sinua lainkaan kiinnosta mistä moisen sai? Onko tuo kaikki vaimonpuolelta arvostusta sinua kohtaan?

        Näyttää että liitossanne on paljon ongelmia, pienin niistä tuskin on tuo seksittömyys, muttei se pääongelmakaan ole. Kehoittaisin koko perhettä hakeutumaan ulkopuolisen avun piiriin. Sitä mutkainen on tarinasi.

        Itseäni ihmetyttää vaimosi nostelu jalustalle, ja rymäyttely kellarin pohjalle mielialojesi mukaan, toisinaan sanoin jumaloit ja rakastat? toisinaan säälit itseäsi että moisen riesan olet vastuksiksesi saanut?

        Mietipä ihan vaikka tovi kirjoittaen mitä mieltä todella olet vaimostasi?


      • yhtään
        välillä kirjoitti:

        Puhut arvostuksesta, väliin syytät vaimoasi ja kerit pyhimyksen kaapuun? Miksi et käsittele asiaa tasa-arvoisesti kokonaisuutena?

        Jos vaimollasi oli sukupuolitauti? Eikö sinua lainkaan kiinnosta mistä moisen sai? Onko tuo kaikki vaimonpuolelta arvostusta sinua kohtaan?

        Näyttää että liitossanne on paljon ongelmia, pienin niistä tuskin on tuo seksittömyys, muttei se pääongelmakaan ole. Kehoittaisin koko perhettä hakeutumaan ulkopuolisen avun piiriin. Sitä mutkainen on tarinasi.

        Itseäni ihmetyttää vaimosi nostelu jalustalle, ja rymäyttely kellarin pohjalle mielialojesi mukaan, toisinaan sanoin jumaloit ja rakastat? toisinaan säälit itseäsi että moisen riesan olet vastuksiksesi saanut?

        Mietipä ihan vaikka tovi kirjoittaen mitä mieltä todella olet vaimostasi?

        Itse käsitin että asia on tärkeä. Ei niinkään onko kaikki kirjoitettu totta tai johdonmukaista. Nämä tarinat ovat kuitenkin todellisuutta tuhansille suomalaisille juuri tälläkin hetkellä.

        Jokainen voi ajatella jos parisuhteessa puoliso käyttäytyy näin. Rakkaus on siitä kummallista että sen pauloihin joutuneelle voi ilkeämpi ja tunteettomampi tehdä lähes mitä huvittaa. Ulkopuolisesta se näyttää lähes rikolliselta.

        Apua tarvitaan. Tehtyjä ei saa tekemättömäksi ja tällaisen kokenut ei varmasti unohda.


      • ja vihdoinkin

        joku uskalsi sanoa asiaa - muuthan täällä hymistelevät ja kirjoittavat myötätuntoisia sanoja .. voi hirveää, että ihan ilman seksiä joutuu miesparka elämään.. voi kamalaa..mies ei VARMAALLA ole lastensa isä kun turhuisia meikkejä ollut ja yhdeksän kuukauden jälkeen putkahtaa vauvoja maailmaan.
        Ja ihan todella joku hiplasi vaimon reittä...?
        Ja sukupuolitauteja..ihan trikomonas- voi jee mies parkaa. Ja kuitenkin tuonkin voi saada saunoista ja vessoista, yleensä ottaen tuokin tauti on nykyisellään hyvin harvinainen täällä kotomaassa.
        Ja vaimo ei ymmärrä , on juoppo ja puhumaton - huitelee vaan muualla vieraissa miehissä ( vaikkakaan kirjoittaja ei varmuudella sitäkään tiedä)
        Katso peiliin hyvä hullu aviomies. Jos on huono liitto ollut vuosikausia niin lopeta se liitto - tekisit palvelukset molemmille.
        Ehkä vaimosi ei lasten takia osaa tai halua häippästä.


      • kenelle
        ja vihdoinkin kirjoitti:

        joku uskalsi sanoa asiaa - muuthan täällä hymistelevät ja kirjoittavat myötätuntoisia sanoja .. voi hirveää, että ihan ilman seksiä joutuu miesparka elämään.. voi kamalaa..mies ei VARMAALLA ole lastensa isä kun turhuisia meikkejä ollut ja yhdeksän kuukauden jälkeen putkahtaa vauvoja maailmaan.
        Ja ihan todella joku hiplasi vaimon reittä...?
        Ja sukupuolitauteja..ihan trikomonas- voi jee mies parkaa. Ja kuitenkin tuonkin voi saada saunoista ja vessoista, yleensä ottaen tuokin tauti on nykyisellään hyvin harvinainen täällä kotomaassa.
        Ja vaimo ei ymmärrä , on juoppo ja puhumaton - huitelee vaan muualla vieraissa miehissä ( vaikkakaan kirjoittaja ei varmuudella sitäkään tiedä)
        Katso peiliin hyvä hullu aviomies. Jos on huono liitto ollut vuosikausia niin lopeta se liitto - tekisit palvelukset molemmille.
        Ehkä vaimosi ei lasten takia osaa tai halua häippästä.

        Olitko ihan tosissasi kun tämän kirjoitit? Ihanko lasten takia tämä nainen on näin käyttäytynyt?

        Jos näin kovasti tekee mieli vierasta niin eiköhän sen naisen kannattaisi katsoa peiliin ja mennä hakemaan sitä k...ää. Sitä varmasti piisaa. Kysehän tässä oli enemmänkin siitä että tämä lapamato elättää itseään ja käyttää häikälemättä toista hyväksi.

        Todellisuus on aivan toista kuin amerikkalaiset saippuasarjat. Tämän tulevat huomaamaan useimmat eronneet ennen pitkää.


    • LÖYSIN SEN

      Siis tämähän on Hullun aviomiehen päiväkirja, mies on hullu, ei vain rakkaudessaan vaan kaikessa elämässään. Tietää olevansa Hullu ja etsii vaimosta syitä joilla ? saa aikaan mitä?

      Sympatiaa, empatiaa, lämpöä, lempeä hän ei jostain syystä huoli. Mutta yhtä kaikki mies on hullu omien sanojensa mukaan, vaimo psyykkisesti sairas, ja liitto rakkauden täyteinen.

      Ongelmansa kullakin, onneksi omani ovat huomattavasti pienempiä, ja niidenkin eteen tullessa huudan isoon ääneen oikeuksiani enkä suostu siihen en tähän jos se on väärin minua itseäni kohtaan, olipa vastapuoli kuinka rakas tahansa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe