Olemme seurustelleet puoli vuotta ja ongelmani on lähinnä huono itsetuntoni, johtuen suurimmaksi osaksi pienistä rinnoistani. Mies on huomannut että häpeän itsäni ja sanoo että hänen mielestään minun ei tarvitsisi hävetä itseäni. Kuitenkaan en kuule koskaan minkäänlaisia kehuja vartalostani, kaipaan kauniita sanoja, etenkin rinnoistani. Vai pystyykö mies sitten edes kehua jos ei hänen mielestään ole mitään kehuttavaa?
Tässä eräänä päivävä mies ja hänen kaverinsa katsoi tv:stä urheilua. Kaveri sanoi eräästä naisesta: "onpas tuolla hyvät muodot" johon mieheni vastasi "on tosiaan, mutta tuota toista ei ole kyllä siunattu muodoilla ollenkaan". Olin toisessa huoneessa ja en voinut mitään mutta itku pääsi. Itselläni muotoja ei ole paljon yhtään, juuri ja juuri a-kuppi.
Mitä tästäkin sitten voi päätellä?? Ajatteleeko mies minunkin muodoista että "voi raasua kun noin pienet rinnatkin.." Sanoo kuitenkin ettei tarvi hävetä, mutta muista pienirintaisista puhuu että ei ole siunattu muodoilla ollenkaan..
En ole puhunut asiasta mieheni kanssa, mutta tuntuu että tarvetta olisi. Tuntuu niin pahalta. Alkuaikoina rintani saivat huomiota sängyssä, mutta nyt ei juuri lainkaan. Eikö hän halua hyväillä niitä, vai mitä?
Miten asian voisi ottaa puheeksi? Rinnat ovat minulle erittäin arka asia, koska aiemmassa suhteessani sain kuulla negatiivisesti niistä. Jos puhumme asiasta, olen varma, että itku siinä minulla pääsee...
Tässä eräänä päivävä mies ja hänen kaverinsa katsoi tv:stä urheilua. Kaveri sanoi eräästä naisesta: "onpas tuolla hyvät muodot" johon mieheni vastasi "on tosiaan, mutta tuota toista ei ole kyllä siunattu muodoilla ollenkaan". Olin toisessa huoneessa ja en voinut mitään mutta itku pääsi. Itselläni muotoja ei ole paljon yhtään, juuri ja juuri a-kuppi.
Mitä tästäkin sitten voi päätellä?? Ajatteleeko mies minunkin muodoista että "voi raasua kun noin pienet rinnatkin.." Sanoo kuitenkin ettei tarvi hävetä, mutta muista pienirintaisista puhuu että ei ole siunattu muodoilla ollenkaan..
En ole puhunut asiasta mieheni kanssa, mutta tuntuu että tarvetta olisi. Tuntuu niin pahalta. Alkuaikoina rintani saivat huomiota sängyssä, mutta nyt ei juuri lainkaan. Eikö hän halua hyväillä niitä, vai mitä?
Miten asian voisi ottaa puheeksi? Rinnat ovat minulle erittäin arka asia, koska aiemmassa suhteessani sain kuulla negatiivisesti niistä. Jos puhumme asiasta, olen varma, että itku siinä minulla pääsee...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minun mieheni on todella positiivinen ja ihana ihminen, vaikka olen 115kg ja rinnat roikkuu navassa niin ei ole haukkunut koskaan 10v avioliittomme aikana eikä himoinnut muita kuin minua, tosin itse olen seksin suhteen aika haluton, vaikka mieheni on yli-innokas ja erittäin seksuaalinen ja haluaa melkein päivittäin seksiä. Ulkomuodostani on vain sanonut humoristisesti ja positiivisesti, vaikka tiedän, että ole ruma vartaloltani ja pysynki ellen ala laihduttamaan, onneksi mieheni on niin positiivinen ja kannustava.
Sinun ei tarvinne pelätä, että miehesi inhoaa sinua, vaikka kommentteja muista naisista antaakin. Minun mieheni haukkuu läskejä tv:ssä, vaikka minua rakastaakin yli kaiken. Muista, että hän rakastaa juuri sinua tuollaisena eikä se mitä sanoo muista naisista tarkoita, että kommentit olisi sinusta.
Jos realiteetit on ne, et sulla on pienet rinnat (jos on suuri ympäryysmitta, esim. 85A, se vastaa rintavolyymissä jo B-kuppia pienellä ymp.mitalla)ja miehesi huomioi isoja, et voi tälle mitään. Se pitää sua ihanana ja kauniina - pienillä rinnoilla. So what. Et voi olla povikuningatar, et sille, etkä kenellekään muullekaan, mutta silti sille se paras. Elä !
Uskon, että miehesi pitää susta sellaisena kuin olet. Et voi rintojesi koolle mitään, joten älä syyllistä itseäsi. Minusta paljon tärkeämpää on sisäinen kuin ulkoinen kauneus.
Mullakin oli muuten joskus pienet rinnat (b-kuppi), mut siitä huolimatta minulla oli poikaystävä ja hän tykkäsi minusta sellaisena kuin olin. Tosin e-pillerien käytön myötä rinnat suurenivat c-kuppiin... Ja varmaan niiden lopettamisen myötä olen taas b-kupissa joskus tulevaisuudessa. Mut enpä usko, että jään asiaa murehtimaan, kun ei se sillä miksikään muutu. Koita pärjätä!!
PS.Varmasti sulla on jotain hyvää, josta voisit olla ylpeä.
että sulla on joskus ollut pienet rinnat !
B-kuppi !
Mulla on ollut aina, enkä ole edes älynnyt tiedostaa itseäni pienitissiseksi, varmaankin koska se on minusta yksi tosi vähäpätöinen osa elämää ja suhdetta. Kiintymys on tärkein ja se syntyy henkisellä pohjalla. Ulkonäöllä taistelu miesten/naisten suosiosta on todella lyhytnäköistä henkisten avujen rinnalla.
Älkää kukaan jääkö pyörittelemään päässänne jonkun ruumiinosan "epätäydellisyyttä" !
En ole vielä yhtään täydellistä "Afroditeä" enkä "Adonista" tavannut, eikä kiinnostaisikaan.
Jos mieheni huomauttaisi tisseistäni, sanoisin välittömästi, että etsi itsellesi sitten suuritissisempi, tämä likka lähti just !
Ei herranjestas ainakaan kannata itkeä tihrustaa. Sehän on ihan lapsellista.
ei kaikkea pidä itseensä ottaa.
Tässä maailmassa heitellään niin monenlaisia lausahduksia ilmaan sen kummempaa tarkoittamatta.
Voithan itse testata miestäsi, kun on komeakroppainen mies telkkarissa, heitä kokeeksi kommentti. Pari kertaa, jos yksi ei mene perille, vaikka ystävättäresi kanssa telkkaria katsellessa. Jos miehesi on fiksu, hän älyää puheitta ottaa opikseen.
Mulla on kans ollut pitkään B-kuppi. Pari vuotta sitten lihoin, ja nyt on C-kuppi. En ikinä edes ajatellut että mulla on pienet tissit, vaan tavalliset ja hyvät. Näiden "uusien" kanssa päin vastoin tuntuu, että joka paikka on tissiä täynnä ja elämä hankalampaa.
Vai B-kuppi pieni...
ettei hän kehuskele muita naisia kuultesi. Ei luulisi olevan liikaa vaadittu.
Eihän se mies arvostellut rintoja tarkoituksellisesti. Yhtyi vain kaverinsa kommenttiin, joka vahingossa päätyi naisen korviin. Lukuunottamatta pinttyneintä tissi-fetissiä rintojen koolla ei ole kovin kummoista merkitytä. Eihän mies niiden rintojen kanssa seurustele.
Oikeastaan kyseessä ei ole tissiongelma laisinkaan. Kyse on itsetunto-ongelmasta. Naisen tulisi olla pääsääntöisesti itse vastuussa oman itsensä hyväksymisestä. Pitkän päälle naisen itsetunnon jatkuva pönkitys koettelee parisuhdetta.
Jos mä olisin kuullut oman mieheni sanovan tuon edellä mainitun kommentin toiseen huoneeseen, koskien mua, niin mä olisin suoraan marssinut mieheni eteen ja antanut turpiin.
En pelleillyt tuossa, näin todella olisin tehnyt.
Ei naisen tollaista tarvii kuunnella, ei omalta eikä keltään muultakaan mieheltä.
Huh, miehesi elää aika hirveän pirttihirmun kanssa. Ei voi muuta kuin sääliä!
Et tietysti omasta mielestäsi ikinä sano mitään joka oikeuttaisi miehesi "antamaan turpiin" sinulle!?
parisuhteessa toisen kunnioituksesta? Minun mies ja minä osaamme vähän siistiä suutamme kun on puoliso kuuloetäisyydella.
Hyvää jatkoa sulle! :)
Naisellisuus on katoavaa kansanperinnettä. Sen lisäksi, että rinnattomana ilmeisesti näytät mieheltä, käyttäydyt myös miesmäisesti. E-pillerit ja muut hormonit ovat varmaankin sekoittaneet pääsi ja elimistösi aiheuttaen väkivaltaista käyttäytymistä.
Ajattele, jos miehesikin antaisi turpaan aina kun kuulee jotain epämiellyttävää sinun suustasi.
Toivottavasti kuitenkin pelleilit tai sitten annoit miehellesikin luvan tasapuolisuuden nimissä pahoinpidellä sinua, jos typerät mielipiteesi tai nalkutuksesi eivät miellytä.
Eläköön naisen logiikka ja väkivalta!
Itse en ainakaan ole huolinut sellaista sikapossua miehekseni joka kehuu toisen naisen tissejä minun kuullen. Eipä ole tarvinnut mottailla sitten ukkoraasuani.
Mitäs itse tykkäisit jos naises kehuis toisten miesten perseitä ym ja sä olisit vaan joku plösö minkä itsetunto on muutenkin nollassa. Sekö tilannetta parantaisi että naisesi kehuu muita uroita? Vastaa!
Rouvani on hyvä vaan ja kehuu toisten miesten perseitä. Niin se muuten tekeekin, kadulla, TV:ssä, seksimessuilla jne. Minä en ole plösö ja vaikka olisinkin, minun itsetuntoni ei ole perseestäni kiinni.
Ps. Minä en muuten arvostele toisia naisia, ellei hän itse kysy mielipedettäni. Jos olisin joku itsetunnoton plösö, tekisin asialle jotain.
Aika tekopyhää puhua mistään toisten kunnioittamisesta jos hyväksyy parisuhdeväkivallan.
Sano miehellesi suoraan asiasta. Itketti tai ei. Mieti miksi toi rintojen koko on vienyt itsetuntosi. Mitä voit tehdä sille asialle joka siellä taustalla on? Jokaisella ihmisellä on vartalossaan kohtia joita haluaisi korjata tai hieman muuttaa, mutta mitä se oikeasti muuttaisi. Vaikka parantaisi ulkoisesti kuinka paljon tahansa ei se välttämättä vaikuttaisi sisälle. Toisilla on isommat ja toisilla pienemmät. Niin se on miehilläkin. Tutustu itseesi ja rakastamalla ja hyväksymällä itsesi noi tissin koko jutut ei vaikuta mihinkään...
Otetaanpa esimerkki, jonka kaikki pystyvät hahmottamaan. Minä voisin sanoa ja sanonkin että "onpas tuolla hyvät muodot" esim. näistä tutuista henkilöistä: Anne Borgström, Mette Mannonen ja Riika Sillanpää.
Mitä yhteistä heidän rinnoillaan on? No eipä paljon muuta, kuin että niitä on kaksin kappalein. Silti tuo kommentti pätee kaikkiin.
Nyt on jokaisen naisen oma ongelma, missä uskossa haluaa olla.
Tuli vain mieleen tässä että ehkä miehesi on alkanut peilata omaa epävarmuuttasi rintojasi kohtaan.
Hän ei enää niin sanotusti uskalla huomioida rintojasi kun olette lähekkäin.
Ei anna rinnoillesi huomiota sängyssä kuten asian ilmaisit.
Olette vielä niin tuore pariskunta että älkää antako suhteenne kaatua tähän.
Se tuntuu varmasti isolta asialta, mutta ajan myötä se helpottaa ja pystytte puhua asioista paremmin.
Rakasta itseäsi, vartaloasi, rintojasi.
Kun miehesi näkee miten alat osoittaa itsevarmuutta vartaloasi, rintojasi kohtaan, hän uskaltaa taas koskea ja huomioida rintasi siinä missä muutkin osa-alueet sinussa.
Osta vaikka kauniita alusasuja ja yllätä miehesi.
Tässäpä oli minun huomioita tähän kyseiseen asiaan.
Hyvää joulun odotusta!