Kertokaapas MIEHET...miten te seuraavan asian ajattelette tai olette ajattelematta?!
Miehellä ja minulla oli samalle päivälle tärkeä meno, jossa minä (jälleen) annoin periksi ja jäin kotiin lasten kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan sen vakavampi, kuin molempien harrastus. Mies lähti omaan juttuunsa ja minun menoni olisi ollut vaikkkapa klo 13...edellisenä iltana muistutin, että ehtinen mukaan myös viimeistään klo 14, mutta mieluummin aikaisemmin jos mahdollista. Olin tyytynyt siis jälleen skippaamaan harrasteeni hänen vuokseen ja tylsistyneenä aloin leivontahommiin. No, isäntäpä kurvaa pihaan n. klo 13.50! Kysyin, tuliko hänelle mieleen ILMOITTAA n.40km ajon aikana (tai mieluummin alussa), että tulossa on, jolloin minä olisin ehtinyt laittautua valmiiksi omaan menooni ja olisin ollut valmiina lähtemään heti, kun hän tulee kotiin. Minulla kun olisi kestänyt ajaa paikkaan B korkeintaan viisi minuuttia. Vastaus oli hämmästynyt "niin...no...hmmm...eipä tullut mieleen!" Myöhemmin vastaus tarkentui, ettei ollut tiennyt minun ehtivän vielä kahdeksi kun oli puhe ollut klo 13. Toisin sanoen ei ollut kuunnellut edellis-illan puheitani... Siinä sitten kierrellen kaarrellen esitti, että haluaisinko lähteä jonnekin illalla? Juu, lähdenpä paikalle, jossa harrastekaverit olivat kokoontuneet tunteja aikaisemmin! Unohtui sekin, että litran pullataikina odotti leipojaa, ettei siitä noin vain lähdetä.
Olenko antanut liian helpolla periksi ja jäänyt aina suosiolla kotiin, jos päällekkäisyyksiä menoissa on ollut? Toista ei näytä yhtään kiinnostavan, miten muun perheen menoihin ja tekemisiin vaikuttaa hänen omat menonsa harrasteensa!? Ei edes pientä vaivaa voida nähdä tällaisessa asiassa...mutta ehkä se aikatauluttaminen ei sitten miehiltä käy yhtä hyvin kun meiltä naisilta!
Taas on sanatonta rakkautta ilmassa muutaman päivän - vaikka tarkoitus ei ole mitenkään mököttää. Tympii vain niin kovasti, kun ei taideta samalla viivalla toistemme arvoasteikossa olla.
Miehellä ja minulla oli samalle päivälle tärkeä meno, jossa minä (jälleen) annoin periksi ja jäin kotiin lasten kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan sen vakavampi, kuin molempien harrastus. Mies lähti omaan juttuunsa ja minun menoni olisi ollut vaikkkapa klo 13...edellisenä iltana muistutin, että ehtinen mukaan myös viimeistään klo 14, mutta mieluummin aikaisemmin jos mahdollista. Olin tyytynyt siis jälleen skippaamaan harrasteeni hänen vuokseen ja tylsistyneenä aloin leivontahommiin. No, isäntäpä kurvaa pihaan n. klo 13.50! Kysyin, tuliko hänelle mieleen ILMOITTAA n.40km ajon aikana (tai mieluummin alussa), että tulossa on, jolloin minä olisin ehtinyt laittautua valmiiksi omaan menooni ja olisin ollut valmiina lähtemään heti, kun hän tulee kotiin. Minulla kun olisi kestänyt ajaa paikkaan B korkeintaan viisi minuuttia. Vastaus oli hämmästynyt "niin...no...hmmm...eipä tullut mieleen!" Myöhemmin vastaus tarkentui, ettei ollut tiennyt minun ehtivän vielä kahdeksi kun oli puhe ollut klo 13. Toisin sanoen ei ollut kuunnellut edellis-illan puheitani... Siinä sitten kierrellen kaarrellen esitti, että haluaisinko lähteä jonnekin illalla? Juu, lähdenpä paikalle, jossa harrastekaverit olivat kokoontuneet tunteja aikaisemmin! Unohtui sekin, että litran pullataikina odotti leipojaa, ettei siitä noin vain lähdetä.
Olenko antanut liian helpolla periksi ja jäänyt aina suosiolla kotiin, jos päällekkäisyyksiä menoissa on ollut? Toista ei näytä yhtään kiinnostavan, miten muun perheen menoihin ja tekemisiin vaikuttaa hänen omat menonsa harrasteensa!? Ei edes pientä vaivaa voida nähdä tällaisessa asiassa...mutta ehkä se aikatauluttaminen ei sitten miehiltä käy yhtä hyvin kun meiltä naisilta!
Taas on sanatonta rakkautta ilmassa muutaman päivän - vaikka tarkoitus ei ole mitenkään mököttää. Tympii vain niin kovasti, kun ei taideta samalla viivalla toistemme arvoasteikossa olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet juuri tyypillinen nainen.
ihan oikeesti:)
ja sitte,voi tosiaan pitää paikkansa että se klo14.00 on mennyt ohi tajunnan jos se vaikka on sanottu noin 450 muun asian lomassa...naisen höpöttäminen on kylläki mukavaa,mutta sitä joskus kuuntelee kuulematta sanaakaan...sori:)
elikkäs selkeesti ja mieluiten vielä lapulle että missä mennään...
arvoasteikkoon tuo ei liity miteskään usko pois ja yrittihän se ukkelis hiukan korjata tilannetta,vaiks ei siinä onnistunutkaan ni yritystä oli sentään:):)