Tuossa alempana kerroin surutyön tekemisestä ja sen tiimoilta käyty keskustelu auttoi kyllä eteenpäin.
Muuten tätä asiaa kun ajattelee niin tuntuu tällä hetkellä paremmalta ettei vaimo lusua tosiaan täällä. Koko kesä ja syksy oli yhtä tappelua kotona, jos ei me niin lapset. Nyt on paljon rauhallisempaa.
Ja mistä tämä johtuu, no tänään se sanoi että asia on ollut jo heinäkuusta saakka käynnissä jollakin tasolla. Ja mikäs otollisempi kohde purkaa pahaa omaatuntoa kuin minä, ei siinä mitään kyllä minä voin ottaa vastaan, vaan oneksi se on takana.
Tavallaan pitäisi olla sille kiitollinen, jos minä olisin lähtenyt kotoa sen riitelyn takia niin en olisi joutunut tekemään tällaista itsetutksikelua niin kuin nyt olen. Henkisesti asiat tuntuvat hetkittäin jo rauhoittuvan ja tulee seesteinen hyvä olo. Näitä fiiliksiä saisi tulla enemmän ja niitä varmaan tuleekin
Eli niille immeisille jotka tekevät töitä saman asian kanssa, kyllä se siitä suttaantuu. Aika tekee ihmeitä. Ootetaanpa kun on puolivuotta kulunut.
Muuten tätä asiaa kun ajattelee niin tuntuu tällä hetkellä paremmalta ettei vaimo lusua tosiaan täällä. Koko kesä ja syksy oli yhtä tappelua kotona, jos ei me niin lapset. Nyt on paljon rauhallisempaa.
Ja mistä tämä johtuu, no tänään se sanoi että asia on ollut jo heinäkuusta saakka käynnissä jollakin tasolla. Ja mikäs otollisempi kohde purkaa pahaa omaatuntoa kuin minä, ei siinä mitään kyllä minä voin ottaa vastaan, vaan oneksi se on takana.
Tavallaan pitäisi olla sille kiitollinen, jos minä olisin lähtenyt kotoa sen riitelyn takia niin en olisi joutunut tekemään tällaista itsetutksikelua niin kuin nyt olen. Henkisesti asiat tuntuvat hetkittäin jo rauhoittuvan ja tulee seesteinen hyvä olo. Näitä fiiliksiä saisi tulla enemmän ja niitä varmaan tuleekin
Eli niille immeisille jotka tekevät töitä saman asian kanssa, kyllä se siitä suttaantuu. Aika tekee ihmeitä. Ootetaanpa kun on puolivuotta kulunut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan ekaksi tuntui nii helvetin pahalta, sitten tuntui taas niin helvetin vapaalta, sitten seurasi aivan yllättäin hirvee ikävä, ja uusia naisia piisaa mutta seksikään ei nyt tunnu toimivan.
Varaudu tähän, minäkin olin aluksi niin mielettömän varma siitä että nyt se uusi aika alkaa....
Kyllä minä sen tiedän, että tulee sortumisia tai takapakkia. Mutta se eilinen oli oikeastaan ensimmäinen positiivinen olotila puoleentoista kuukauteen. Toivoisi että niitä saisi olla enemmän. Muuten on kyllä lähinnä miettinyt, miten jaksaa olla elossa vielä seuraavaan aamuun saakka.
Uudet naiset, kas siinäpä kompa. a) en taida olla henkisesti siinä kunnossa, että voisin päästää ketään lähelleni. b) yhden yön keikat ei kiinosta tällä hetkellä. c) se olisi sen ihmisen kusettamista, koska ei ole kyvykäs rakentamaan ihmissuhdetta vielä. c) Mihin sitä vertaisi, no vaimoon tietenkin ja tulisi vain entistä pahempi olo. d) En tarvitse laastari suhdetta, ne eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ( niinkö tämä nykyinen olisi kestänyt, sentään 9 vuotta yhdessä, jaa kyllähän se kesti mutta lopulta sortui ).
Eli kyllä minun on tarkoitus ensin laitta Jukka niminen paketti niin henkisellä kuin fyysisellä puolella kuntoon ennen kuin lähden ratalle.
ihan ajankohtainen. Puhuttu siitä on. Sattui niin penteleesti pelkkä ajatuskin erosta. Emme ole vielä tehneet sitä lopullista päätöstä. Siitä eka puhumisesta tulee nyt kuluneeksi jo jonkin aikaa. Sitä minä vaan tässä yritän selventää, että kummasti minullakin tulee välillä kesken kaiken onnellinen olo, odottava, kiitollinenkin. Vaikka päällimmäisenä ajatuksena on tuska mahdollisesta erosta, niin silti noita hyvänolontunteita tulee. Se tuntuu minusta kummalliselta. Välillä voin ihan hymyillä onnellisena, mitä mies kummastelee, mutta ei kysy mitään. Mulkoilee vain epäluuloisesti. Välillä laulattaa ja naurattaa. Sitten taas menee päiviä, että vain olen surullinen ja itkeskelen pienimmästäkin. Tuntuu, ettei tästä tilanteesta ole minkäänlaista ulospääsyä. Erota en halua, mutta ilmeisesti yhdessäkään emme voi olla. Katsotaan nyt joulun yli, onhan siihen vielä toista viikkoa...
Mitä itse olen tehnyt ja miten olen yrittänyt selvitä eteenpäin.
Olen käyttänyt kriisipalveluja. Olen puhunut ystävieni kanssa kohta kyllästymiseen saakka. Olen kirjoittaunut tälle palstalle. Olen alkanut pitää päiväkirjaa johon puran vihantunteitani, surua, epätoivoa, kaipausta, menettämisen tuskaa kaikkia mahdollisia tunteita. Olen yrittänyt selvittää mikä ja mitkä olivat ne tekijät jotka ajoivat suhteemme tähän tilanteeseen missä ollaan. Mikä on ja oli minun osuus siihen että päädyttiin tähän. Ne ovat olleet asioita ja tekoja joilla olen pysynyt järissäni, no ainakin kohtuullisen järissäni.
En aluksi tehnyt minkäänlaisia pitemmälle tähtääviä suunnitelmi, keskityin vain siihen hetkeen mikä oli käsillä. Hoidin ne asiat mitä oli pakko hoitaa, laitoin eron vireille, sovin pankin kanssa lyhennysvapaasta, ilmotin koululle ja tarhaan mikä on tilanne jotta seuraava lapsia. Kesikityin siihen että selviän päivän elossa ja herään vielä seuraavana aamuna.
Nyt kun vaimo on muuttanut yhteisestä kodistamme tuntuu, että voi alkaa ajattelemaan hiukan pitemmälle. On ne viikot jotka olen yksin ja ne viikot jolloin lapset ovat kanssani. Elän vain sitä hetkä mikä on käsillä, kaikki muu on epäoleellista. Huomenna on vaihtopäivä ja alkaa viikon yksinäinen jakso, pitää kehittää ohjelmaa itselleen.
Etteikö niitä viinan kanssa huonompaan jaman saisi, siispä ostin pullon konjakkia ja kahdeksan kaljaa.
Tänä aamuna kävin keskustelu tulevan ex-vaimoni kanssa onko meillä vielä mahdollisuuksia yhdessä yrittää. Hän vastasi, että hän on rakastunut kesä-kolliinsa. Joten se siitä avioliitosta, taidampa vetää perseet olalla sen kunniaksi. Olihan siinä paljon hyvää ja kaunista. Eikö ensiviikkoa kohti keskiviikkona lapset tulevat minun luokse.
Epätoivoinen on olo täälläkin - isäntä valitsi ja lapset ja vaimo saivat 12 vuoden jälkeen jäädä - tuli kohta häntä koipien välissä takaisin ja jaksoi päivän esittää katuvaa - nyt on nenu pystyssä ja omat menot tärkeitä, Minä ja lapset "kuutamolla" tuosta käytöksestä ja kaduttaa kun päästin takaisin - lupasi yrittää kaikkensa ja itki ikävää näytöt osoittavat muuta. Ei meinaa jaksaa =( mutta eteenpäin sanoi mummo mäessä ...
Nyt kun olet jäänyt yksiksesi niin älä tartu pulloon, keksi itsellesi harrastus ja mene ihmisten pariin, ei kannate käpertyä säälimään itseään sillä ethän ole maailmassa ainut joka eroaa, sieltä kaveri porukasta saattaa löytyä se kaikkein parhain kuuntelija jolle on käynyt samoin kuin nyt sinulle. Muista että lapset tarvitsee nyt myös tukijaa ja jos nyt sorrut viinaan se monesti on vienyt hyvänkin miehen mennessään. Itse olen elänyt aviossa jossa mies ei ole ottanut niin sanottua miehen roolia vaan on elellyt kuin poikamies, minä olen huolehtinut lapsista niin hyvinä kuin huonoina kuin päivinä, nyt kun lapseni ovat melkein aikuisia he kyllä muistavat ja auttavat jos minulla on vaikeaa. Pidä itsestäsi huolta ja elä päivä kerrallaan ja muista ei kenelläkään ole helppoa ja vastuksia on kaikilla. Voimia sinulle ja kaikkea hyvää.
..otin yhteyttä kohta ex:ään -yritin keskustella, mutta ei..ei keskustelua harkinta-aikana vaan uutta putkeen hän sanoo. Parannan maailmaani yksin samalla tavalla kuin sinä - lapset menee isin luo..No, tämä on vain vaihe. Tästä rämmitään ylös. Aivan varmasti.
Että ainon alkaa juomaan oikein urakalla. Se on jo testattu, eikä se auta paskan vertaa. Tämä hetki on vain se, että haluan viettää yhden kauniin suhteen hautajaiset.
Minkä ihmisen on kestettevä. Ei en voi kieltää rakkauttani häneen, mutta minun on päästettävä irti nyt kun on aika pästää irti jotta hän saisi sen onnen mikä odottaa. Ole onnellinen tulevassa elämässäsi rakas vaimoni.
Nyt minun on aika siirtyä eteenpäin. Olen hänelle luvannut olla tuki ja turva jos elämä kohtelee häntä kaltoin. Se on lupaus jonka aijon pitää. En pidä tätä lupausta kevyellä mielellä ja harkitsen milloin sitä on aika käyttää. Mutta se joka vahingoittaa tai satuttaa rakkaintani voi olla varma, että minä tulen käymään kylässä, eikä se ole kaikkein miellyttävin tapaaminen.
Toltahan se tietysti voi näyttää aamuyön tunteina snadissa hömelössä, vai oliko se isokin konkkupullo?
Irti on päästettävä, eikä jäädä sitä MENETETTYÄ ainakaan kovin pitkäksi aikaa ikäänkuin elämään tähän hetkeen sovitettuna (=lue, rakas kuljen rinnallasi loppuun asti vaikka sivusta seuraten).
Kyl mä ton sun tilityksesi ymmärrän, vaikka itselläni ei noin mahtipontisia ajatuksia kännipäissäänkään tule.
Sun ex-naises pitäs nyt tehdä sulle joku vittumainen tikki, se jeesais sinua tossa irrottautumisessa.
Silloin kun on erottu, sitä on erottu.
Voimia.
Sitä kun kiskasee kolmenvartin konjakki puoolon yksikseen, niin sitä tulee kaiken näköistä mieleen. Mutta ero kun ero aika jatkaa eteenpäin. Minähän kirjoitin että vietän tämän liiton hautajaisia ja sillon sitä saa kaiken näköistä aatella. mutta se siitä ja sen kestävyydestä.
Jeesus mikä kohmelo.