Poikaystäväni suvussa on ollut tapana, että kun mennään kihloihin täytyy kutsua koko suku kylään ja pitää kunnon juhlat. Lahjoja tulisi kuin sammakoita sateella--heh!
Minä ja poikaystäväni olemme tätä vastaan: emme välitä kihlajaisista. Meidän toiveemme on mennä kihloihin niin, ettei siitä hiiskuta kenellekään-annamme jokaisen huomata vuorollaan sormuksemme.
Minun perheessäni tällaista tapaa kunnioitetaan jos se on meidän toiveemme, mutta meitä mietityttää nyt varsinkin anoppi: hän nostaa metelin jos emme pidä kihlajaisia. Minusta se on kuitenkin meidän asia, sillä kyseessä on meidän suhteemme ja -ehkäpä- meidän tuleva avioliitto.
En haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä anopille, mutta emme halua elää suhdettamme hänen mukaansa. Minusta on aina ollut hölmöä ajatella, että pidetään kihlajaiset...tai no, eniten siinä häiritsee se, että sukulaiset tuovat lahjoja. Minusta se ei ole mikään syntymäpäivä...siis jotenkin ne lahjat tekevät siitä teennäisen (en osaa selittää).
Lisäksi meidän suvuilla ei ole mitään yhteistä, ja molempien mielestä on melkeinpä parempi jos he kohtaavat ensimmäistä kertaa vasta häissämme! x) Olemme kuin Romeo ja Juliet!!
Minä ja poikaystäväni olemme tätä vastaan: emme välitä kihlajaisista. Meidän toiveemme on mennä kihloihin niin, ettei siitä hiiskuta kenellekään-annamme jokaisen huomata vuorollaan sormuksemme.
Minun perheessäni tällaista tapaa kunnioitetaan jos se on meidän toiveemme, mutta meitä mietityttää nyt varsinkin anoppi: hän nostaa metelin jos emme pidä kihlajaisia. Minusta se on kuitenkin meidän asia, sillä kyseessä on meidän suhteemme ja -ehkäpä- meidän tuleva avioliitto.
En haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä anopille, mutta emme halua elää suhdettamme hänen mukaansa. Minusta on aina ollut hölmöä ajatella, että pidetään kihlajaiset...tai no, eniten siinä häiritsee se, että sukulaiset tuovat lahjoja. Minusta se ei ole mikään syntymäpäivä...siis jotenkin ne lahjat tekevät siitä teennäisen (en osaa selittää).
Lisäksi meidän suvuilla ei ole mitään yhteistä, ja molempien mielestä on melkeinpä parempi jos he kohtaavat ensimmäistä kertaa vasta häissämme! x) Olemme kuin Romeo ja Juliet!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
yksi asia herätti hämmästystä. Käytit sanaa -ehkäpä- kun puhuit avioliitosta. Eikös se ole jo luvattu, jos kosintaan on vastattu myöntävästi? Vai onko tämä kihlajaisjuttu nyt paisunut niin isoksi asiaksi, että heti ollaan heittämässä sormuksia kaivoon? Tuskin sentään. Oudosti vain sitä sanaa käytit...
Eläkää niin kuin elätte. Anoppi tajuaa tai on tajuamatta, se on hänen ongelmansa.
Poikani ja miniäni avioituivat niin salaa, että sain tietää asiasta vasta viikon jälkikäteen.
Eipä sen puoleen, ei miniäni äitikään ollut tietoinen avioon menosta.
Tietysti olisin halunnut olla todistamassa noinkin vaikuttavaa tapausta, mutta ajattelin, että omapahan on elämänsä.
Osataan sitä olla riippumattomia äitienkin puolelta, jos kerran nuoret niin vapaita suvuistaan tahtovat olla.
Ensimmäiset kummajaiset olimme, mutta seuraavalla samassa tilanteessa olevilla olikin jo helpompaa. Lapsille on järjestetty ristiäiset...
kihlajaiset, olette vain sopivasti matkoilla sinä päivänä
tai auto hajoo matkalla anoppilaan
tai tulee ripulia perheeseen
anna anopin juhlia! ja kokea ittensä tärkeäksi.
Voihan sitä myös ilmoittaa etukäteen kaikille EI lahjoja.
Kukaan ei tieda kihlajaisistanne mitaan ellette te itse sita toitota muille.
Mikali haluatte pitaa sen salassa niin olkaa hiljaa. Teista itsestannehan se on kiinni!
Sitten myohemmin (jos kaytatte sormuksia) voitte ohimennen vastata kysymyksiin sormuksesta aivan yksinkertaisesti etta "se on kilhasormus". Ei muuta.
Mahtaneeko tuo olla niin kovin vaikeaa.
Onko kihlajaisten pitämättömyys kuitenkin sinun idea kun kerran kirjoitat:
En haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä anopille.
En halua loukata häntä.
Laita poikaystäväsi keskustelemaan äitinsä kanssa asiasta ja kertomaan, että ette järjestä kihlajaisia. Niin anopin kanssa toimitaan, oma poika hoitaa ongelmat. Sinun ei tarvitse niistä stressata.
Eihän teidän tarvitse kenellekään mitään selittää etukäteen. Senkun menette kihloihin rauhassa just silloin ja sillä tavalla kun haluatte, itse valitsemassanne paikassa.
Kyllä asia selviää muille sitten jälkeenpäin itsestään.
Jos anoppi ottaa nenuunsa niin se on tietenkin hänen ongelmansa eikä teidän kahden.
Me mentiin salaa kihloihin. Ihan vaan kaksin. Oma äitini huomasi heti, kun näki (samana päivänä), anoppi vasta seuraavana päivänä (vaikka ois ollu mahdollista jo heti).
Vähän oli anoppi yllättynyt ja sitten toitottikin kaikille, että me ollaan kihloissa. Sitte jotku sen sukulaiset raahas lahjoja, kippoja, joita ei olis tarvittu... Mut omapa on asiansa.
Häät anoppi kielsi pitämästä salaa, mutta eipä tuota oo pakko kuunnella, jos ei siltä tunnu. :)