Minulla on sellainen tilanne, että olen harrastusten kautta tavannut mukavan naisen, me olemme selvästikin samalla aaltopituudella monessakin suhteessa mutta ihan kaveripohjalla ollaan edetty. Kuitenkin, olen aistivinani väpinää ja kiinnostusta hänen puoleltaan, minä olen ehdottomasti kiinnostunut.
Mutta mutta. Ei se käy. Hän nimittäin on 1,5v poikaölapsen yksinhuoltaja. En todellakaan tarkoita, että yksinhuoltajissa mitään vikaa olisi. Päinvastoin. Minussa on. Hän on läpikäynyt kaikenlaista paskaa aikaisemmin ja on nyt onnellisesti erossa kusipäisestä ex-miehestään. Minä kumminkin olen aivan liian kypsymätön hänenlaiselleen naiselle. Hän tarvitsee oikeasti aikuista miestä, jolla on myös jonkinlaista elämänkokemusta. Ihan täysi-ikäinen olen itsekin mutta henkisesti ikuinen pentu. Ei minusta olisi minkään uusioperheen perheenpääksi, aivan liian isot saappaat minun jalkoihini.
Täten ollen minun on jotenkin irrottauduttava tästä tilanteesta. Eihän välttämättä mitään tilannetta ole olemassakaan, Kuvittelen vain hänen olevan kiinnostunut minusta kun oikeasti hän on vain ystävällinen, fiksu kun on.
Mutta siis jonkinlainen juttutuokio pitäisi saada aikaan tyyliin: "Kuule, olet todella mukava ihminen, yksi mukavimmista mitä olen ikinä tuntenut, mutta ymmärräthän, että me ei voida olla muuta kuin ystäviä. Toivottavasti kuitenkin olemme ystäviä." Tässä on vain se ongelma, että hän oikeasti vie minulta jalat alta! Jos oltaisi tavattu 5v sitten niin tilanne voisi olla niin paljon toisenlainen.
Mutta mutta. Ei se käy. Hän nimittäin on 1,5v poikaölapsen yksinhuoltaja. En todellakaan tarkoita, että yksinhuoltajissa mitään vikaa olisi. Päinvastoin. Minussa on. Hän on läpikäynyt kaikenlaista paskaa aikaisemmin ja on nyt onnellisesti erossa kusipäisestä ex-miehestään. Minä kumminkin olen aivan liian kypsymätön hänenlaiselleen naiselle. Hän tarvitsee oikeasti aikuista miestä, jolla on myös jonkinlaista elämänkokemusta. Ihan täysi-ikäinen olen itsekin mutta henkisesti ikuinen pentu. Ei minusta olisi minkään uusioperheen perheenpääksi, aivan liian isot saappaat minun jalkoihini.
Täten ollen minun on jotenkin irrottauduttava tästä tilanteesta. Eihän välttämättä mitään tilannetta ole olemassakaan, Kuvittelen vain hänen olevan kiinnostunut minusta kun oikeasti hän on vain ystävällinen, fiksu kun on.
Mutta siis jonkinlainen juttutuokio pitäisi saada aikaan tyyliin: "Kuule, olet todella mukava ihminen, yksi mukavimmista mitä olen ikinä tuntenut, mutta ymmärräthän, että me ei voida olla muuta kuin ystäviä. Toivottavasti kuitenkin olemme ystäviä." Tässä on vain se ongelma, että hän oikeasti vie minulta jalat alta! Jos oltaisi tavattu 5v sitten niin tilanne voisi olla niin paljon toisenlainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Jos oltaisi tavattu 5v sitten niin tilanne voisi olla niin paljon toisenlainen"
Höh. Silloin sitä lasta ei olisi... sitäkö haluaisit!?!??
Okei, tiedän että nyt ehkä HIUKAN kärjistän :D
Ymmärsin vallan hyvin, että puhuit tilanteesta teoriassa. Mutta silti tuli jotekin omituinen vaikutelma sinusta.... (Eiköhän se auta vain hyväksyä, että hän on yksinhuoltaja äiti? Eihän siitä muuhun päästä..)
Jos tapaisin iki-ihanan miehen ja hänellä olisi lapsi, niin toivoisin salaa että lasta ei olisi. En minä ainakaan ole missään määrin innostunut uusperhe-ajatuksesta, hirvittävän rankkaa näyttää olevan monilla. Se ei tarkoita että tätä nimenomaista lasta kohtaan olisi negatiivisia tunteita vaan sitä perhe-elämää...
En ryhtyisi suhteeseen vastaavassa tilanteessa, minusta ei ole äidiksi eikä äitipuooleksi.
lähiaikoina yks juttu, mut sit pojasta ei oikein ottanu mitään selvää. Myöhemmin kävi ilmi, et poika ei halunnut hänen elämäntilanteensa huomioon ottaen sekaantua lapsiini. Niin nuori isäpuoli tekisi hänen mielestään vain haittaa lapsille. Poika kyllä väitti rakastavansa tai mitä ne ny aina lurittelee...Harmi, minulle olisi kyllä kelvannut ystävyys tai vaikkapa vakipanosuhde, mut...
Joo, ei olekaan ihme, että sinusta tuli yh., kun seksi on noin kevytkenkäistä. Harrasta vaan tästä lähin niitä vakipanoja. Ei kannata kunnollisesta miehestä haaveilla.
Käyhän lukemassa tuota Äidit&Isät palstaa ja sieltä uusperheet. Saat hyvän kuvan.
Jos kerran tunnet, että saappaat on liian isot, niin silloin on ehdottomasti lapsen kannalta parempi olla vain ystävä.
Joo, mulla oli aikoinaan sama tilanne. Yh oli todella hyvän näköinen pikku taskuveenus, jonka joku hullu tietokonenörtti oli jättänyt. Oli heti synnytyksen jälkeen jumpannut itsensä takaisin huippukuntoon jne...
Lopulta käsitin vetäytyä takavasempaan ja parin vuoden päästä sain kuulla että hän olikin löytänyt itselleen "aikuisen" miehen mikä ei minua yhtään vituttanut vaan sai onnelliseksi hänen ja lapsen puolesta.
Et sinä ihan ikuinen pentu ole, jos osaat ajatella sen verran järkevästi, että et ala suhteeseen, johon et ole valmis.