Minulla ei ole ollut elämäni aikana yhtään tyttöystävää eikä näköjään sellaista tule löytymäänkään. Olen 23-vuotias, melko ujo ja juuri ujouteni takia minun on TODELLA vaikeaa "mennä vain puhumaan" vastakkeisen sukupuolen edustajalle jos olen jollain tavalla häneen ihastunut. Normaali keskustelu kyllä onnistuu, mutta jos huomaan tuntevani vetovoimaa ihmiseen, en kykene sitä ilmaisemaan. Turha yrittää antaa neuvoja malliin "siitä vaan rohkeasti" kun se ei vain yksinkertaisesti onnistu.
Olen (tietysti) edelleen neitsyt. En halua mennä sänkyyn sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en TODELLA halua ja jota kohtaan en tunne riittävän vahvoja tunteita ja joka ei vastaavasti todella halua MINUA eikä sellaista ihmistä ole vielä vastaan tullut. Ilmeisesti ulkonäössäni on jotain pahasti vialla, sillä minulla ei ole ollut edes silmäpeliä kenenkään kanssa.
En edes tiedä missä tapaisin ihmisiä. Baareissa en käy, sillä niissä tunnen oloni vielä pahemmaksi kuin yksin ollessani. Sitä paitsi en juo alkoholia muuten kuin todella harvoin.
Itsetuntoni on ollut ihan maassa ainakin viimeiset 5 vuotta ja joka kuukausi - joka viikko tilanne tuntuu pahemmalta. Syitä on muitakin mutten rupea niitä luettelemaan, mainitsemani syy on se kaikkein suurin.
En tunne olevani ihminen, olen vajaa, elämäni pilannut, kaikessa epäonnistunut hylkiö.
Mikä nyt eteen? Miten saisin syyn elää? Miten saisin halun elää? Mikä minussa on vialla? Miksen ole normaali? Miksen löydä edes ystäviä?
Tuskin kukaan noihin kysymyksiin osaa vastata. Aivan sama.
Olen (tietysti) edelleen neitsyt. En halua mennä sänkyyn sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en TODELLA halua ja jota kohtaan en tunne riittävän vahvoja tunteita ja joka ei vastaavasti todella halua MINUA eikä sellaista ihmistä ole vielä vastaan tullut. Ilmeisesti ulkonäössäni on jotain pahasti vialla, sillä minulla ei ole ollut edes silmäpeliä kenenkään kanssa.
En edes tiedä missä tapaisin ihmisiä. Baareissa en käy, sillä niissä tunnen oloni vielä pahemmaksi kuin yksin ollessani. Sitä paitsi en juo alkoholia muuten kuin todella harvoin.
Itsetuntoni on ollut ihan maassa ainakin viimeiset 5 vuotta ja joka kuukausi - joka viikko tilanne tuntuu pahemmalta. Syitä on muitakin mutten rupea niitä luettelemaan, mainitsemani syy on se kaikkein suurin.
En tunne olevani ihminen, olen vajaa, elämäni pilannut, kaikessa epäonnistunut hylkiö.
Mikä nyt eteen? Miten saisin syyn elää? Miten saisin halun elää? Mikä minussa on vialla? Miksen ole normaali? Miksen löydä edes ystäviä?
Tuskin kukaan noihin kysymyksiin osaa vastata. Aivan sama.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Jos toi nyt oli totta (mitä epäilen vahvasti), kuitenki pari neuvoa.
a) Miksi tarvitset tyttöä elämiseen? Luulisin, että maailmassa on muutakin kuin vain seurustelu yms... eikös se ole vain osa sitä.
b) Ja varmaankin maailmassa on miljoonabiljaardia samanlaisia "ujoja" ihmisiä
c) Kyllä varmaankin tiedät jonkun ujon tytön jonka kanssa voit jopa onnistua... en siis tarkoita sitä, että sen pitäisi ujo olla, mutta olisi varmaankin helpompi puhua samanlaisen ihmisen kanssa ainakin aluksi.
d) En ole varmaankaan paras ihminen sinua neuvomaan eikä sinun tarvitse neuvojani kokeilla, itsestäni vain tuntuisi helpommalta noin.
Totta tuo kaikki on. Miksi olisin kirjoittanut paskaa?
Miskikö tarvin tyttöä elämiseen? Elämän tarkoitus on olla onnellinen ja haaveeni on ollut jo hyvin pitkään perustaa jonakin kauniina päivänä perhe. (Niin tuskin tulee tapahtumaan, mutta toivon..)
Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat onnellisia, ovat onnellisia siksi, että heillä on joku jota rakastaa ja joka rakastaa heitä. Kaikkein onnellisimpia ovat perheelliset. (En yleistä vaan puhun siis tuntemistani ihmisistä.) En usko kykeneväni olemaan onnellinen yksin. En tähänkään asti ole ollut.
Tiedän, että maailmassa on todennäköisesti miljoonia kaltaisiani "ujoja" ihmisiä, mutta entä sitten? Pitäisikö sen parantaa oloani?
En tunne ketään kaltaistani tyttöä, jonka kanssa "voisin onnistua" kuten asian muotoilit. Varmasti puhuminen onnistuisi parhaiten toisen samanlaisen ihmisen kanssa, mutta enpä minä ketään sellaista tunne. En muutenkaan tunne montaa ihmistä, minulla on vain pari ystävää ja muutama kaveri.
Kiitos kuitenkin neuvoistasi.
No siis olet kuitenkin vielä noin nuori, (en tarkoita, että itse olisin vanhempi tai viisaampi tai mitään sellaista) niin en voi uskoa, että joutuisit koko elämääsi yksin elämään. Kyllä sulla on aikaa vielä vaikka kuinka paljon seurustella & härdellöidä ja kokeilla kaikkia jupakoita. Se on vaan jonkun keksintö, että pitää olla joku jotta voi olla onnellinen ja elää.
Eikös se ole niin, että parempi kun on pari hyvää ystävää kuin, että ei ollenkaan tai vielä huonompi jos on vain huonoja ystäviä.
Ei sulla auta kun lähteä vaan baanalle ja etsiä... ei ne sua kotiovelta tule hakemaan.
ammu ittes helpottaa kummasti ongelmaasi!!!!
Olet oikeassa, onnellisia erakoita ei ole olemassakaan.
Älä kuitenkaan mittaa omaa arvoasi sen perusteella, miten nokkela olet naisten seurassa.
Naiset tapaavat elämänsä aikana riittävästi itsevarmoja idiootteja ja supersosiaalisia p*njauhajia. Ja jotkut naiset perustavat jopa perheen tällaisen idiootin kanssa. No, se on heidän murheensa...
Sinun ei siis tarvitse näytellä itsevarmaa, vaan voit olla oma epävarma itsesi. Jos nainen ei osaa arvostaa sinua sellaisena kuin olet, olet väärän naisen seurassa.
Ulkonäössäsi tuskin on mitään vikaa. Ja vaikka olisikin... Jos nainen on jäänyt kehitystasoltaan teinitytön tasolle ja etsii jotain Hollywood-pojua, niin silloin olet jälleen väärän naisen seurassa.
Niin, en siis halua väittää, että kaikki itsevarmat ja sosiaaliset yksilöt olisivat idiootteja...
Se vain on aika yleistä, että mitä älykkäämpi ihminen, sitä enemmän hän tarkkailee itseään, ja sitä enemmän hän löytää itsestään vikoja.
Niin, minä en koskaan näyttele itsevarmaa enkä tykkää näytellä mitään muutakaan. Pyrin AINA olemaan sellainen kuin olen ja periaatteeni on että jos siitä ei pidetä niin ei sitten.
Vaikka sanoin, että ulkonäössäni on ilmeisesti jotain vialla niin en tarkoita, että pitäisin itseäni mitenkään rumana. (Vaikkakin minua kiusattiin yläasteella erään ulkonäköön liittyvän asian takia.) Olen omasta mielestäni normaalin näköinen hoikka, urheileva nuori.
Periaatteeni on myös se (niitä riittää :) ) että jos joku ihastuu pelkkään ulkokuoreen eikä mihinkään muuhun niin menköön julisteen kanssa naimisiin.
Kiitos.
Etsi itsellesi työ, joka todella kiinnostaa. Uppoudu siihen. Käytä siihen niin paljon hereilläoloaikaasi kuin mahdollista. Harrasta mahdollisiman paljon, ja nimenomaan sellaisia harrastuksia jotka vaativat keskittymistä, asioihin syventymistä. Toisin sanoen: sulje vastakkainen sukupuoli elämästäsi. Kuulostaa vaikealta? Se myös on, mutta toimii. Ainakin allekirjoittaneella (ikä 37wee)
Tuo kuulostaa jo pelottavalta...
On täällä Suomessa muitakin samasta ongelmasta kärsiviä.Ei kait se auta kuin ottaa päivä kerrallaan,noi ammu ittes viestit on kyllä jo liioittelua.
Päivä kerrallaan yritän elää, olen tehnyt niin jo ties kuinka pitkään.
Ei kai kukaan ota noita ammu ittes -viestejä kuuleviin korviin... Tai tässä tapauksessa näkeviin silmiin.
muuta ulkomaille tai ala dokaan, läimäytä perseelle joka naista joka näyttää mielestäsi hyvälle jne., kaverilla toimii joka ilta, ottavat suikkiin kapakissa jne.
Näin kaltaisestasi ongelmasta eroon päässeenä voin antaa sen vinkin, ettei niitä ihastumisia kannata ottaa niin vakavasti että siitä ihan puhumattomaksi menee.
Turhako neuvoa "siitä vaan rohkeasti"? Mutta se on todella hyvä neuvo! Tosin alkuun kaikki varmasti menee päin mäntyä kun et sittenkään saanut mitään sanottua ja nolottaa jälkikäteen ihan mielettömästi, mutta pikkuhiljaa alkaa syntyä tulostakin.
Jos kerran itsetuntoasi kalvaa muutkin asiat kuin tämä, niin hoida ne muut asiat kuntoon ensin. Kannattaa unohtaa sen tyyppinen ajattelu, että kyllä kaikki tästä järjestyy kunhan löydän itselleni sen kumppanin. Kaikki lähtee siitä että on ns. sujut itsensä ja oman elämänsä kanssa.
Toivotan Sinulle taistelutahtoa:)
En ajattele niin, että jos löydän itselleni kumppanin, elämä muuttuu hyväksi, en minä mikään teini ole.
Kunpa voisinkin tuosta vain hoitaa muut itsetuntoani nakertavat asiat kuntoon...
Tietenkin kaikki lähtee siitä, että on sujut itsensä kanssa. Hetkittäin olen sulassa sovussa itseni kanssa, joskus jopa monta päivää putkeen, mutta kuitenkin kaikki kääntyy aina takaisin kohti masennusta.
Kiitos rohkaisusta.
Kuules!
Nyt sinun on pakko ottaa itseä niskasta kiinni, kumppani ei löydy kotona istumalla eikä sitä surkuttelemalla että on yksin eikä kukaan kiinnostu.
Sinun on pakko alata liikkumaan, opetella olemaan naisten seurassa, itse aikoinani alkasin käymään tansseissa, ei tarvi olla puhelias, joskus ujous on myös plussaa, joitakin naisia sekin viehättää, tärkeintä että tulet esiin, olet siisteissä vaatteissa ja huolehdit itsestäsi.
Ilmoittaudu tanssikursseille...tai selaile deittejä netissä, niissä voi olla mahdollisuus.
Ja muista että kumppanin etsiminen on pitkä projekti, se voi kestää vuosia, pari viikkoa sitten tanssin onnellisen naisen kanssa joka löysi miehensä 14 vuoden tansseissakäymisen jälkeen, ei saa olla liikaa odotuksia heti alussa, katsele ympärille, opettele viihtymään, opi näyttämään että pidät naisista ja heidän seurastaan ja ole ystävällinen.
Sun on ihan pakko alata käymään jossain missä ikäisiäsi naisia liikkuu, voi naisten kanssa jutella ihan niinkuin miestenkin ja ne loppujen lopuksi on kivempia kuin miehet...
Kyllä minä sen tiedän, että naisten kanssa voi jutella samalla tavalla kuin miesten kanssa, monesti se on miljoona kertaa helpompaakin. Ja mukavampaa. Ongelma on vain se, että jos tunnen vetovoimaa naiseen, puhuminen onkin heti vaikeaa, joskus mahdotonta.
Minkähänlaista tanssia muuten tarkoitit? Jos meinaat jotain jumputustanssia niin turha kuvitella, että sellaiseen ryhtyisin, en voi sietää jumppupumppumusiikkia. "Perinteisiä" tansseja (valssia, tangoa) osaan kyllä, joskaan en niin kovin paljoa tanssimisesta pidä...
Entä minkähänlaista paikkaa, jossa tapaa muita samanikäisiä, ehdottaisit? Ainoat paikat näyttävät olevan baareja. Itse en käytä alkoholia enkä usko löytäväni juottolasta kumppania. En edes halua löytää. En tiedä olenko liian jyrkkä, mutta jos joskus itselleni kumppanin löydän, hän tulee olemaan ehdottomasti raitis niin kuin itsekin olen, viikonloppuryyppääjään saati sitten tiheämmin naukkailevaan voin tuskin koskaan ihastua.
Kiitos rohkaisusta ja neuvoista.
lavatansseissa? Voisi kannattaa, muuten monet naiset käy lavoilla vaikkeivat piittaa siitä tanssimisesta, he katselevat kumppania.
Lähde ajelemaan, kesälavatkin on vielä syyskuun auki, käy monissa paikoissa missä on hyvä ja tunnettu miesesiintyjä ja kun pidät naisesta kenties hän hakee sinua myös naistenhakutunnilla, pyydä kahville ja puhu vaikka lavatanssikulttuurista, miltä hänestä tuntuu olla lavalla, mikä niissä on parasta jne.ole kiinnostunut hänestä ja hänen mielipiteistään, ja lopuksi voit sanoa että hän on ollut kivaa seuraa ja anna puhelinnumerosi ja esittele itsesi nimeltä, sano että olisi kiva mennä yhdessä tanssimaan...siis tätä rataa...
Äläkä lannistu jos nainen ei tule kahville tai juttua ei sitten kahvipöydässä tulekkaan, äläkä turhaan pitkitä hiljaisia hetkiä, kysy tanssitaanko lisää....
Voipi kestää pari vuotta, mutta tanssitaito kehittyy ja alat ehkä pitää siitä ja puhelinnumeron voit joutua antaan todella monta kertaa...
Jos ei vuoteen2010 mennessä ole heilaa löytynyt niin syön hattuni!!
...kannattaa olla hienotunteinen, ei kannata tuputtaa omia periaatteita heti alkuun, yhteinen sävel pitäisi löytyä...
En ole lavatansseja harrastanut. Jotenkin tuntuu typerältä ajatukselta lähteä lavatansseihin, sillä siellä soitettava musiikki on pääasiassa ärsyttävää, joskus huvittavaa..
Sitä paitsi en aja autoa (olen pidättäytynyt ajamasta ajokorttia eikä sen hankkiminen kuulu suunnitelmiini) enkä juo kahvia... No joo, en minä noita ehdotuksiasi kirjaimellisesti ottanutkaan.
Niin, tapanani ei ole alkaa tuputtaa periaatteitani heti kun jonkun tapaan, on minulla sentään jonkin verran järkeä päässä.
Mutta kiitos taas vinkeistä.
Joo, kyllä niitä ujoja on maailmassa vaikka kuinka paljon. Esim. tässä on yksi lisää. Olen sinua pari vuotta nuorempi, enkä ole koskaan seurustellut tms. Välillä se tuntuu suorastaan nololle myöntää ihmisille että ei ole ketään, mut sitten sitä tajuaa, että ei olisi mitään järkeä seurustella vain seurustelun takia jonkun yhdentekevän ihmisen kanssa.
Masentuneitakin on paljon maailmassa. Esim. tässä on yksi, joka vuosikausia oli hirveessä depiksessä juuri tuon yksinäisyyden takia. Nyt kuitenkin olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen löytänyt elämänilon asioista, joita minulla on. Seurustelu ja sellainen kyllä kiinnostaisi, mutta kai se sitten tulee kun on tullakseen. Uskon kohtaloon. Pitää vaan jaksaan katsoa aina huominen ja elää päivä kerrallaan.
Ja ihminen voi olla onnellinen myös yksin! Minusta ainakin on mukavaa olla joskus yksinkin. En tarvitse muita ihmisiä ollakseni onnellinen. Pitää vaan löytää sellaisia asioita, joista todella tykkää ja niiden parissa aika kuluu. Ehkä sieltä harrastusten tai työn parista vielä joku päivä vastaan astelee se unelmieni prinssikin! ;) Ainakin toivon kovasti niin. Mutta muista yksinäinen79, niin kauan on toivoa kun olet elossa.
Minäkin otin eräänä kauniina päivänä eräänä vuonna itseäni niskasta kiinni ja olin tyytyväinen kaikkeen. Kaikki kuitenkin romahti. Kuten aina ennenkin... Yritän joka päivä olla surkuttelematta itseäni, mutta joinakin päivinä kaikki tuntuu vain yksinkertaisesti niin raskaalta, että en kykene ajattelemaan millään tavalla positiivisesti ja ajatus yksin kulkemisesta nakertaa mieltä entistä pahemmin ja masennun todella pahasti. Nyt ei ole onneksi sellainen päivä.
Minusta on myös välillä erittäin mukava olla yksin, toisinaan viihdyn hyvin yksikseni, mutta välillä se taas tuntuu kamalalta. Toisinaan tuntuu, että kaikki toivo on kuollut. Yleensä yritän olla ajattelematta asiaa.
Kiitos.
Niin kauan kuin surkuttelee itseään, myös kaikki muut surkuttelevat sinua.
Tunnut masentuneen ihmisen tapaan vastaavan sinulle esitettyihin hyviin ideoihin, "kyllä, mutta..."
Itsearvostuksesi parantamisen voit aloittaa heti tänään.
Toiseksi, jos naisen tahdot, niin sinun on tehtävä jotakin sen eteen. Jos et tee mitään, niin jäät rannalle ruikuttamaan. Ja jos nyt mieleesi tulee, "kyllä, mutta," niin tunnusta itsellesi, että sinä aiot jäädä rannalle.
Kirjoitit, että on turha yrittää antaa neuvoja malliin "siitä vaan rohkeasti", kun se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Sinun on mentävä pelkosi yli, jos naisen haluat, niin sinun on yksinkertaisesti onnistuttava.
Jos jäät tuppisuuksi jokaisen pienenkin ihastuksesi kanssa, etkä pysty muuttamaan itseäsi, niin toivosi naisen saamisesta on todella vähissä.
Kirjoittamiisi ongelmiin ei valitettavasti ole helppoa patenttiratkaisua. Sinun on sitkeästi kamppailtava pelkojasi vastaan ja tutkittava ajatuksiasi pystyäksesi muuttumaan.
Ensi askeliksi suosittelisin kirjastoa: etsi käsiisi psykologista kirjallisuutta, jonka avulla voit oppia ymmärtämään itseäsi ja muokata itseäsi haluamaasi suuntaan.
Mitä helv...? Vastasin tähän, muttei tänne mitään tullut..
No, kirjoitan nyt uudelleen. (Minun tuurillani molemmat viestit ilmestyvät huomenna...)
Huomasin itsekin vastaavani kaikille tyyliin "hyvä idea, MUTTA..." Enkä edes tiedä miksi, sillä hyviä ideoitahan suurin osa on.
Täytyy myöntää, että kerran olen onnistunut tunteeni ilmaisemaan ihastuksen kohtelle, joskaan en ääneen. Kirjoitin kirjeen. (Kyseinen nainen asuu n. 600 km päässä.) En kuitenkaan saanut vastausta kirjeeseeni, joten kirjoitin sähköpostia ja sanoin samat asiat uudelleen ja ilmoitin, että jos en saa jonkinlaista vastausta niin soitan ja sanon asiani ääneen niin on pakko vastata jotain. Tunsin todellakin kykeneväni sanomaan sen kaiken ääneen. En kuitenkaan päässyt tekemään niin, sillä sain vastauksen - iskun palleaan. Kaikki romahti ja vetäydyin taas kuoreeni ja olen siitä lähtien ollut taas ujo ja erittäin arka.
Olen myös kyennyt muuttamaan itseäni jonkin verran haluamaani suuntaan. En paljoa, mutta kuitenkin jonkun verran. (Kuten mainittua, se taannoinen tapahtuma, jonka seurauksena meinasin jopa tuhota kauniin ystävyyden kyseisen naisen kanssa, sai minut taantumaan paljon.)
Monta vuotta olen itseäni työstänyt enkä toivottavasti koskaan lopeta. Välillä kaikki tuntuu romahtavan niskaan ja ainainen yksin oleminen tuntuu järkyttävältä, mutta toisaalta aina olen masennuksistani noussut ja yrittänyt jatkaa työstämistä. Nyt on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, että omat ideat ovat lopussa ja sen vuoksi kirjoitin tänne.
Psykologinen kirjallisuus kuulostaa hienolta idealta. Kiitos! Kumma kun en itse sitä tajunnut, sillä luen melko paljon...
Kiitoos.
Olen itsekin ollut (ja taidan olla vieläkin) todella ujo vieraiden ihmisten kanssa. Naisia on kuitenkin riittänyt, vaikken ihan mister finlandin tasoa olekaan. Kun näet kiinnostavan naisen muista hymyillä ja olla ystävällinen! Vaikka joskus tuntuukin siltä että käytöstavat eivät enää ole tärkeitä, useimmat naiset pitävät siitä kun olet kohtelias ja huomaavainen heitä kohtaan. Mutta älä mene liiallisuuksiin! Mikään Englantilaistyyppinen "gentleman" ei suomityttöihin pure. Äläkä ota turhaa stressiä puhuessasi naisten kanssa. Ei jokaisen naisen tarvitse olla se oikea, naiset voivat olla myös pelkkiä ystäviä. Juttele niitä näitä, mutta kuuntele naista ja kysele mistä hän pitää yms. Jos nainen on sinusta kiinnostunut, hän kyllä näyttää sen jollain tavalla. Joko sanomalla suoraan tai elekielellä. Jos näyttää siltä, että nainen on kiinnostunut, kysy rohkeasti puhelinnumeroa. Jos hän ei sitä anna, niin oletpahan ainakin yrittänyt. Minulta on moni mukava tyttö päässyt "pakoon", kun olen loppuillasta vain sanonut hyvää yötä, vaikka nainen onkin odottanut jotakin muuta.
Kun näen kiinnostavan naisen, hymyilen kyllä hänelle. Hymyilen muutenkin ihmisille. Ainakin jos kommunikoin heidän kanssaan; jostain syystä minua hymyilyttää usein keskustellessani. Ja tietenkin olen kohtelias - muillekin kuin kauniille naisille. Ei tietenkään jokaisen naisen tarvitse olla "se oikea". Eipä yhtään sellaista ole vastaan tullutkaan. Ainoista todellisista ystävistäni, joita on kolme, kaksi on naisia ja suurin osa kavereistanikin edustaa kauniimpaa sukupuolta. Yksi suuri ongelma onkin siinä, että yksikään tyttö tai nainen ei ole ikinä millään tavalla näyttänyt olevan kiinnostunut minusta muuten kuin kaverina tai ystävänä. Paras ystäväni (joka on nainen) sanoi minulle kerran, että olen hänen mielestään mukava, ahkera, fiksu, kiehtova, luotettava, huumorintajuinen, tunnollinen, ystävällinen, huomaavainen ym. vastaavaa. Ihmettelenpä vain minkä takia kukaan muu ei ole koskaan ollut sitä mieltä...
Kiitos rohkaisusta.
Sinulla todellakin tuntuu olevan vastaus valmiina kaikkeen, mitä muut yrittävät sanoa auttaakseen sinua! Jos aina lyttäät toisten neuvot ja muut mielipiteet tuolla tavalla, ei tarvitse ihmetelläkään miksi et ole saanut naista tai ystäviä... Ja kuka jaksaa kuunnella ainaista valittamista?! Itse olen saman virheen tehnyt, että olen kaikille valittamisen jälkeenkin jatkanut ainaista valittamista, niin johan ihmiset kaikkos ympäriltä alta aikayksikön.
Vaikka susta tuntuukin elämä toivottomalta, niin ei sen tarvitse olla sitä. Jos unohtaisit itsesi surkuttelun ja koko nais-homman joksikin aikaa, niin ehkä yllätyt jonain päivänä siihen, kun kainalossasi on joku suloinen tyttönen ja elät onnellisena elämäsi loppuun saakka hänen kanssaan. Jos alkaa etsimällä etsimään tyttö-/poikaystävää, niin silloin se kaikkein vähiten löytyy. Itse en ole poikaystävää etsinyt enää vuosiin, koska se koko homma alkoi kyllästyttämään lukuisten pakkien jälkeen. Tietysti nyt olen avoin kaikelle, mikä eteen tulee, mutta ennen kaikkea elän omaa elämääni juuri niinkuin haluan ajattelematta liikaa toisten ihmisten mielipiteitä tai tekemällä elämääni koskevia päätöksiä muiden sanomisien perusteella. Ja tällä hetkellä masennuksista ja muistakin paskoista jutuista huolimatta voin ylpeänä todeta että olen aivan tyytyväinen elämääni ja onnellinen vaikka yksin olenkin aina ollut, ja todennäköisesti kai tulen vielä pitkään olemaankin. Mut ei se haittaa, kun elämässä on paljon muutakin! :)
Toivoa sulle edelleenkin. Ja voimia.
Olen myös 23v,mutta tyttö.Ikinä en ole seurustellut ja suht yksin muutenkin.Kaveripiirissä on kaikki löytäneet jo parin itselleen ja siksi tunnen olevani"ulkopuolinen".Olen kauan yrittänyt löytää sitä oikeaa,mutta ei löydy.Masentaa ja poruttaa.Tuttua joo.
Sit päätin,että antaa olla,kun ei löydy niin ei löydy.Rupesin tekeen enempi töitä ja ajatteleen miten onnellinen voin olla yksinäisyydestä huolimatta.Edelleen teen töitä kaiken aikaa,en voi jäädä istumaan ja miettimään asioita,tuntuu että sekoan.
Nyt on parempi olla,olen oppinu arvostaan elämän pieniä asioita,olemaan onnellinen.Edelleen olen yksin,tosi yksinäinen.Kun en anna yksinäisyyden tulla liian syvälle mun pääkoppaan,niin on paljo parempi.
Kuulemma jokaiselle on joku.Toivottavasti jokainen löytäisi omansa.
Minä en viitsi etsiä,mitä jos ei olekaan sitä oikeaa?Elämä valuisi hukkaan.Ja koskaan ei tiedä miten pitkälle ehtii edes elämään.
Siispä,älä jää pohtimaan liian syvällisesti,sunkin on pakko keksiä jotain muuta tekemistä.Ehkä joku päivä tapahtuu jotain odottamatonta.
Kirjotukses kolahti.Kukahan olet ja mistä?Miten noin syvällisesti ajatteleva voi olla yksin!?
Kiva,että kolahti.Ehkä olen yksin koska mun on helpompi kirjottaa kun äänen puhua.Joo,tiedän,taidan olla omituinen.
Kiitos sulle!
En voi muuta kuin ihailla sinua. Itse olen yrittänyt tukahduttaa yksinäisyydentunnetta vaikka millä keinoin mutten ole siinä onnistunut, ahdistun aina ja joskus masennun pahasti. Ne elämän pienet asiat (esim. pikkulinnun näkeminen tai auringonpaiste tai vesisade) ovat ainoa lohtuni ja iloni mutta eivät ne todellakaan ole onnea tuoneet.
Jos nyt ehdottaisin, että voisimmeko tutustua, tulkitsisit sen kuitenkin väärin, joten en tee niin.
Tai teenpäs. Asenteesi on todella upea ja tahtoisin tutustua sinuun. En tarkoita, että etsisin varta vasten kumppania vaan ystävää. Niitä minulla ei todellakaan ole montaa ja nekin pari mitä on, asuvat satojen kilometrien päässä. Sitä paitsi en usko, että kumppania voi löytää jos ei ensin ole kaveruutta. Ennen kuin tyrkytän sähköpostiosoitetta, kysyn kuitenkin että voimmeko mahdollisesti tutustua? Äläkä nyt ymmärrä minua väärin!
Joka tapauksessa tahdon sanoa, että asenteesi on todella mahtava!! Antaa vähän toivoa minullekin. Kiitos sanoistasi!
Kiva,että jonkun mielestä asenteeni on mahtava!En tulkitse väärin sitä,että haluat tutustua.Enkä myöskään tyrmää ajatusta.
Ystäviä ei ikinä ole liikaa.Minulla varsinkaan.
Ja on mukavaa,että"sanoistani"oli jotain hyötyä.Kerroin vain omista kokemuksistani..
Ihmisten omat kokemukset ovat parasta sanallista apua.
Olisi todella hienoa jos voisimme tutustua, ehkä löytäisimme uuden kaverin tai ystävän. Jos haluat tutustua, kirjoita minulle [email protected]
Huomaatko,kun kirjoitit omasta yksinäisydestä ns ohjeita toiselle yksinäiselle,sait heti kiitosta ja huomiota?Päivän hyvä työ siis!?Oikeesti,mäki haluaisin tutustua suhun,en ole mikään pervo ehdottelija,vaan ihan kaveri pohjalta.
Harvoin törmää ajatteleviin naisiin,joilla on jopa kanttia turhia dramatisoimatta kertoa elämästään.Sinun ystävyydestäsi taitaa tulla pian miesten välinen taistelu:)Taitaa yksinäisyys pian loppua?!
Viesti oli tarkotetty tytölle,joka oli MYÖS YKSINÄINEN,mogasin väärään lokeroon sen......sori
Mielelläni vaihdan kanssasi ajatuksia sähköpostilla!Saan oman s-postin auki ens viikolla,laitoin osoitteesi muistiin.Ajattelin ilmoittaa,ettet luule että olen samanlainen petturi kuin kaikki muutkin.
Pahinta mitä yksinäiselle ja masentuneelle voi tehdä,on pettäminen.Tavalla tai toisella.
En siis unohtanut sinua,vaikka taisit jo niin luulla!Toivottavasti et.
Empä taida olla tappelun arvoinen.Enkä usko,että poika79 on kiinostunut kanssasi tappelemaan aiheesta.lapsellista.
Miten niin muka luulin jo, että unohdit minut? En tietenkään luullut, eihän oman viestini jättämisestäkään ole kulunut kuin 7 tuntia.
Kiitos kun ilmoitit, että saat sähköpostin auki ensi viikolla. Ja kiitos kun kerroit, että mielelläsi vaihdat ajatuksia kanssani sähköpostitse.
Jos laitat meili-osoitteesi minäkin voisin kirjoitella sinulle, jos huolit minut sähköposti-ystäväksi tuon poika79 lisäksi.
Miten olisi?
Voisin kyllä kirjoitella myös sun kanssa,jahka saan tuon p#%¤&** postin toimimaan.Loppuviikosta pitäs alkaa toimiin,olen nimittäin aika onneton tollasten juttujen kans..
Ihmettelen,mikä minussa herätti kiinostusta,ennen en ole ollut ollenkaan kiinostava!
Laita osottees,niin kirjotan sullekin.Tuo vaihtelua työntäyteiseen ja yksinäiseen elämään kun saa vaihtaa ajatuksia.
Tosin en tiedä olenko laisinkaan kiinostava persoona,kun paremmin tutustuu.Omasta mielestäni elämässäni ei ole mitään kiinostavaa..
koskaan juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa? Se voisi auttaa noissa itsetuntoasioissa ja sen kautta muussakin elämässä. Nykyaikanahan psykologille meno ei ole _niin_ kauhea asia. Sillä jos et arvosta itseäsi, niin kuinka voisit arvostaa toista ihmistä? Mielestäni ihmisen pitää olla kutakuinkin sinut itsensä kanssa ennen suhteen aloittamista, sillä kumppani on harvoin valmis ratkomaan toisen elämää suurempia ongelmia. Eli pelkkä elämänkumppanin löytäminen ei tule ratkaisemaan ongelmiasi.
Olen käynyt kerran ammattiauttajan luona. En kylläkään psykologin vaan psykiatrin. Olin todella pahasti masentunut ja minulla oli vielä pahempia ongelmia kuin nyt. Eipä se todellakaan NIIN kamalaa ollut, tiesin tarvitsevani apua ja hakeuduin ammatikseen ihmisiä auttavan henkikön luo.
Olen harkinnut toistamiseen psykiatrin tai psykologin juttusille menoa mutta en kuitenkaan ole mennyt.. Ainakaan vielä.
On varmasti totta, että ihmisen on oltava aikalailla sinut itsensä kanssa ennen suhteen aloittamista, en usko itsekään, että kukaan muu alkaa ongelmiani ratkomaan. Tietäisin vain miten löytäisin sisältäni sen pienen, kadotetun ilon kipinän, jonka avulla voisin alkaa ajatella taas positiivisesti. Positiivinen ajattelu on ollut jo pitkään mahdotonta.
Niin, kumppanin löytyminen ei varmasti ongelmiani ratkaisisi mutta uskon, että se auttaisi asiaa. Itsetunto kohenisi takuulla.
Kiitos sanoistasi.
ettet rakenna itsetuntoasi vain toisen ihmisen varaan, siinä käy hyvin tod. näk. huonosti -> tarvitset toista pönkittääksesi itsetuntoasi ja samalla tukehdutat toisen, toinen häviää ja olet vielä pahemmassa jamassa. Uskon, että jonkun ulkopuolisen kanssa jutustelu (useamman kerran) auttavat sinua näkemään asiat uudessa valossa tai hahmottamaan ne oikeissa mittasuhteissa ja kohtaamaan itsesi.
Kiitos varoituksesta.
Ja kiitos uudelleen neuvoistasi.
Mun oli pakko kommentoida teidän keskusteluunne eli mä olen 20 nuori nainen ja mulla ei ole ikinä ollut poikaystävää. Silloin aikoinaan kun muut rupes styylaamaan 13 vuotiaina mä en oikein pojista välittänyt, mutta nyt myöhemmin kuin seuraa olen etsinyt, ei sitä ole löytynyt. Päällisin puolin mulla on kaikki hvin. Käyn korkeakoulua, en dokaa juuri koskaan, en polta, olen suht hyvännäköinen, reipas, ulospäinsuuntautunut, kansainvälinen ym.. ja aluksi ajattelin että vika täytyy olla mussa. Joskus sitä saattaa mennä juttelemaan kundeille baareissa ja vähän ajan päästä ne katoaa huomaamatta ihan kuin ne ei jaksais mun juttuja kuunnella.
mä olen ottanut sellatteen asenteen, että jos jotain ei kiinnosta mun jutut niin en niitä kerro. En tuppaa seuraani kenellekään, sillä seurani on aivan liian arvokasta tuhlattavaksi "idiootteihin pinnallisiin ihmisiin"
Olen niin kauan yksin kuin olen ja jos joku joskus sattuu kohdalle, niin sitten on onnea. Onhan elämässä muutakin kuin seurustelu, mutta kun on joku jonka kanssa elää ja olla on kaikki paljon helpompaa.
Poika79: Jatka samaan rataan. Älä mene baareihin jos sua ei huvita. Älä juokaan jos ei huvita. Tee vaan asioita jotka sua kiinnostaa, niin mäkin teen. Mä en mielistele ketään. Ja kaikkein parasta kun ei mene dokaamaan säästyy rahaa ja sillä voi mennä vaikka ulkomaille.
Mä olen saanut "jutteluseuraa" usein internetistä chatista ja keskustelupalstoilla ja musta on ihan kiva kuluttaa aikaa sillain. Sitten mulla on paljon tuttuja ja kavereita ulkomailla; menen ulkomaille niillä rahoilla jotka muut tuhlaa kalliiseen viinaan ja tupakkaan (ja ties mihin.
Menen ulkomaille siis ja nautin vieraasta kulttuurista ja tapaan mukavia ihmisiä ja saan heistä ystäviä, ja usein ystävät on kaikkein tärkeimpiä sillä pahimmassa tapauksessa seurustelukumppani voi olla mustasukkainen niin että ei pääse mihinkään.
Mihin mä siis etsimällä etsin jotain joka olisi mustasukkainen ja mä en saisi mennä ulkomaille tai muualle niin kuin haluisin.
Nauti nuoruudestas ilman naisia tai niiden kanssa, poika79. Murehtiminen ei auta. Ehkä sä olet liian viisasta seuraa.
Mä meinaan reissaa niin kauan kuin voin ja sitten 30-40 kun mulla on lapsia voin sanoa:"Mä olen nähnyt maailmaa kun muut on vaan juhlineet kotinurkilla ja tehneet mitä milloinkin"
Hieno asenne, pidä siitä kiinni!
Kiitos neuvoista. En tietenkään mene baareihin kun ne eivät minua kiinnosta enkä tietenkään ryyppää kun en siitä millään tavalla nauti.
Iso kiitos ilosesta viestistäsi! :)
et saa koskzkaa pilluu nörötti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!