Auttakoon ken voi..

eksynyt(kö)

Ajattelin muutaman rivin tänne kirjottaa kun tuntuu ettei pää enää kestä..
En tiiä mitä teen.

Ollaan nyt n.3vuotta oltu naimisissa,alussa oltiin niin niin rakastuneita ja kaikki meni hyvin..
ja menee kai miehen mielestä edelleenkin.

Mutta minusta on vain alkanut tuntuun etten enää rakasta toista,ei kiinnosta mikään,jos mies haluais pitää hyvänä,tulee ennemminkin sellanen olo et en siedä kosketusta..
seksi on ihan jees silloin kun viitsin/jaksan yrittää..mut kun sekin on alkanut maistumaan puulta..
mies hommas jotain seksilelujakin et josko ne vähän piristäis sänkyelämää,mut ei ole paljoa auttanut..
Haluaisin vain tietää onko jollain muulla ollut samanlaisia ajatuksia ja miten niistä pääsee eroon??
Mikä auttais??

En ole miehelleni vielä sanonut mitään etten jaksais enää..
Mut kai se jotain kohta jo alkaa epäilemäänkin,kun aina vain kieltäydyn kaikesta läheisyydestä yms..

Oon miettinyt voiskohan tää osin johtua jostain masennuksesta tms..kohta tulee vuosi synnytyksestä ja aina vain jatkuu tällanen pieni "alavire" joka asiassa..

Varmaan pitäis mennä jonnekkin ammattiauttajalle puhumaan,eikä täällä selitellä,mut se vaan on niin vaikeaa sekin..

Ois kiva jos joku antais jotain neuvoja/vinkkejä miten kannattais toimia...ja ihan asiallisia kiitos!

11

1548

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Oman

      Soittele oman kotipaikkakuntasi mielenterveyspoliklinikalle tai psykiatrian poliklinikalle, mikä se nyt teillä sitten onkaan.
      Saat sieltä keskusteluapua. Minusta tuo tuntuu jos nyt ei ihan "masentumiselta" niin kuitenkin aikamoiselta alaviereisyydeltä. Niin tein itse ja kävin juttelemassa siellä 6-7kk kaiken maailman asioista, mitä siihen lasten ja kodon hoitoon kuului. Miehestä ja niistä tunnoista joita silloin oli. Ja helpotti kyllä.
      Kokeile, ei se mitään maksa.
      Onnea

    • masennukselta

      vaikuttais. Lenkkeiletkö lapsen kanssa? Tarvitset paljon liikuntaa ja ravitsevaa ruokaa, huom. C- ja D -vitamiit näin talviaikaan!
      Itse hoidan C-vitamiinin tarpeen tyrnimehulla; kallista ja tosí hapanta, mutta ehkäisee samalla virtsatietulehduksia ;). Mittauta se veren hemoglobuliini, anemiakin voi yllättää. Neuvolassa se käy kätevästi. Samalla voisit puhua tuosta haluttomuudesta. Sirllä on osaamista, joita näissä asioissa tarvitaan. Ellei hoitaja osaa, hän ohjaa sinut lääkärille. Etsi apua, ennen kuin on liian myöhäistä! Nämä asiat kuuluvat ihan neuvolahenkilökunnalle, sillä perheen jaksaminen on lapsen etu ja oikeus.

      On ihan luonnollista, ettei aina halua. Välillä tuntuu ilma loppuvan, siksi pitää saada hiukan etäisyyttä.
      Onko sinulla yhtään omaa aikaa? Ilman vauvaa? Mene ihan pois kotoa, omiin harrastuksiin. Ellet kestä joukkuelajeja, niin mene yksisksesi lenkille. Mieluummin luontoon, jossa "nollaat" ajatuksesi ja nautit.
      Hanki omia ystäviä, siis omia, ei yhteisiä. Esimerkiksi kirjekaveri, jolle voit kertoa kaikesta.

      • ap.

        ei tosiaankaan hirveesti ole..
        siis meillä kun on toinenkin lapsi,reilu 2v..
        et eipä siinä paljon jää aikaa,paitsi jos ottas aina kummatkin mukaan..heh

        no kyllä mä joskus pääsen yksinki,mut välillä tuntuu etten tarpeeksi useasti..
        Sitä kun on päivät kotona lasten kans niin kaipais väliin aikuistenkin seuraa.

        Se vaan etten monestikaan "kehtaa" pyytää mieheltä et pääsisinkö käymään jossain,kun tuntuu et silläkin on rankkaa töissä eikä se sit jaksa olla iltaa lasten kanssa,
        eikä silläkään niitä harrastuksia mitenkään kauheesti ole.

        Mut en tiedä..
        Välillä..(niinku nytkin) oikein toivon et saisin olla vaan yksin(siis lasten)kans kotona,ettei tarvis "kestää" miestä..

        en ymmärrä mikä mulla oikeasti on..
        Sillä mun mies on varmasti joka naisen(heh)unelma,tekee kotitöitä,huolehtii lapsista yms.ilman käskemättä..
        ja minäkun täällä vain valitan..

        Mutta kiitos teille vastauksista!
        Pitäs vain ottaa itseä niskasta kiinni ja hakea apua..


      • masennukselta
        ap. kirjoitti:

        ei tosiaankaan hirveesti ole..
        siis meillä kun on toinenkin lapsi,reilu 2v..
        et eipä siinä paljon jää aikaa,paitsi jos ottas aina kummatkin mukaan..heh

        no kyllä mä joskus pääsen yksinki,mut välillä tuntuu etten tarpeeksi useasti..
        Sitä kun on päivät kotona lasten kans niin kaipais väliin aikuistenkin seuraa.

        Se vaan etten monestikaan "kehtaa" pyytää mieheltä et pääsisinkö käymään jossain,kun tuntuu et silläkin on rankkaa töissä eikä se sit jaksa olla iltaa lasten kanssa,
        eikä silläkään niitä harrastuksia mitenkään kauheesti ole.

        Mut en tiedä..
        Välillä..(niinku nytkin) oikein toivon et saisin olla vaan yksin(siis lasten)kans kotona,ettei tarvis "kestää" miestä..

        en ymmärrä mikä mulla oikeasti on..
        Sillä mun mies on varmasti joka naisen(heh)unelma,tekee kotitöitä,huolehtii lapsista yms.ilman käskemättä..
        ja minäkun täällä vain valitan..

        Mutta kiitos teille vastauksista!
        Pitäs vain ottaa itseä niskasta kiinni ja hakea apua..

        tuntuu. Aina vaan enemmän. Ota ihminen nyt puh.luettelo käteen, etsi joku kriisipuhelin, tai se mielenterv. puhelin, jota äsken toisessa viestissä suositeltiin. Ne ihmiset ON SINUA varten. Ota apu vastaan. Pelkkä keskustelu auttaa. Pura paha olosi pois.

        Keskustele miehesi kanssa. Sinun on päästävä ILMAN LAPSIA johonkin. Sinulla on oltava oma elämä.
        Kyllä ne lapset on yhtälailla miehen vastuulla. Et kehtaa muka pyytää päästä omiin menoihin?
        Nyt otat ja suunnittelet itsellesi oman aikataulun. Otat itsellesi omaa aikaa, jonka käytät niin kuin itse tahdot. Se ei ole lastesi aikaa, se ei ole mihesi aikaa, vaan se on omaa aikaasi. Tee mitä teet, mutta edes kerran viikossa varaat itsellesi aikaa ihan itsellesi. Mieluummin kaksi kertaa viikossa, jotta jaksat perheesi kanssa olemista. Kerrot miehelle, että sinun on pakko, tai muuten et jaksa. Miehesi tuntuu kunnon ihmiseltä, koska auttaa sinua kotitöissä. Se on hänen tapansa yrittää auttaa sinua jaksamaan. Kyllä mies ymmärtää, että tarvitset aikaa myös itsellesi.

        Itse ratkaisin asian lähtemällä joka toinen päivä lenkille yksinäni. Olin poissa puolitoista tuntia, vain itseni kanssa. Kiersin ja kävelin, joskus juoksin. Nautin hiljaisuudesta, ajattelin omia ajatuksiani. Ei tarvinnut keskustella kenenkään kanssa. No, lapsemme olivat silloin jo sen verran isoja, että pärjäsivät keskenään, mies oli omissa menoissaan.
        Palasin kotiin aina hyvillä mielin, mikään ei saanut minua sellaisina päivinä enää pahalla päälle. Nyt olen jo niin hyvässä jamassa, että lenkkeilen vain parina iltana viikossa, ja silti jaksan sen turvin. Kunto kohosi, paino putosi. Jaksan ihan eri tavalla nyt. Töissäkin.

        Muista huolehtia siitä, että teillä on miehen kanssa myös yhteinen elämä, ilman lapsia. Te olette aviopari. Teidän suhteenne toimivuus on lasten kannalta tärkeintä. Voivatko vanhempanne ottaa lapset? Lastenhoitoapua on saatavilla eri yhdistyksiltä, ellei sukulaisia ole. Mahdollisuuksia on monia, hyödyntäkää niitä.

        Ystäväni kärsii jaksottaisesta masennuksesta, mies tietää sen taudin kulun ja on ilmoittanut kaikesta huolimatta rakastavansa. Ihminen muuttuu aivan eri ihmiseksi masennuksen pahimmassa vaiheessa. Sitä ei itsekään usko, ellei koe tai näe läheltä. Silloin ei kiinnosta mikään. Ihminen vetäytyy pois läheisten luota ja vain on ja käpertyy itseensä. Siihen on apua saatavissa, HAE APUA ENNEN KUIN OLET LIIAN PITKÄLLÄ. Lievänä masennus helpottaa paljon paremmin kuin myöhemmässä vaiheessa.


      • ap.
        masennukselta kirjoitti:

        tuntuu. Aina vaan enemmän. Ota ihminen nyt puh.luettelo käteen, etsi joku kriisipuhelin, tai se mielenterv. puhelin, jota äsken toisessa viestissä suositeltiin. Ne ihmiset ON SINUA varten. Ota apu vastaan. Pelkkä keskustelu auttaa. Pura paha olosi pois.

        Keskustele miehesi kanssa. Sinun on päästävä ILMAN LAPSIA johonkin. Sinulla on oltava oma elämä.
        Kyllä ne lapset on yhtälailla miehen vastuulla. Et kehtaa muka pyytää päästä omiin menoihin?
        Nyt otat ja suunnittelet itsellesi oman aikataulun. Otat itsellesi omaa aikaa, jonka käytät niin kuin itse tahdot. Se ei ole lastesi aikaa, se ei ole mihesi aikaa, vaan se on omaa aikaasi. Tee mitä teet, mutta edes kerran viikossa varaat itsellesi aikaa ihan itsellesi. Mieluummin kaksi kertaa viikossa, jotta jaksat perheesi kanssa olemista. Kerrot miehelle, että sinun on pakko, tai muuten et jaksa. Miehesi tuntuu kunnon ihmiseltä, koska auttaa sinua kotitöissä. Se on hänen tapansa yrittää auttaa sinua jaksamaan. Kyllä mies ymmärtää, että tarvitset aikaa myös itsellesi.

        Itse ratkaisin asian lähtemällä joka toinen päivä lenkille yksinäni. Olin poissa puolitoista tuntia, vain itseni kanssa. Kiersin ja kävelin, joskus juoksin. Nautin hiljaisuudesta, ajattelin omia ajatuksiani. Ei tarvinnut keskustella kenenkään kanssa. No, lapsemme olivat silloin jo sen verran isoja, että pärjäsivät keskenään, mies oli omissa menoissaan.
        Palasin kotiin aina hyvillä mielin, mikään ei saanut minua sellaisina päivinä enää pahalla päälle. Nyt olen jo niin hyvässä jamassa, että lenkkeilen vain parina iltana viikossa, ja silti jaksan sen turvin. Kunto kohosi, paino putosi. Jaksan ihan eri tavalla nyt. Töissäkin.

        Muista huolehtia siitä, että teillä on miehen kanssa myös yhteinen elämä, ilman lapsia. Te olette aviopari. Teidän suhteenne toimivuus on lasten kannalta tärkeintä. Voivatko vanhempanne ottaa lapset? Lastenhoitoapua on saatavilla eri yhdistyksiltä, ellei sukulaisia ole. Mahdollisuuksia on monia, hyödyntäkää niitä.

        Ystäväni kärsii jaksottaisesta masennuksesta, mies tietää sen taudin kulun ja on ilmoittanut kaikesta huolimatta rakastavansa. Ihminen muuttuu aivan eri ihmiseksi masennuksen pahimmassa vaiheessa. Sitä ei itsekään usko, ellei koe tai näe läheltä. Silloin ei kiinnosta mikään. Ihminen vetäytyy pois läheisten luota ja vain on ja käpertyy itseensä. Siihen on apua saatavissa, HAE APUA ENNEN KUIN OLET LIIAN PITKÄLLÄ. Lievänä masennus helpottaa paljon paremmin kuin myöhemmässä vaiheessa.

        Kiitos hienosta kirjoituksesta!

        Noin olen itekkin tätä asiaa pähkäillyt ja just tollasta jaksottaista masennusta ehkä tää..

        Välillä on päiviä et kaikki tuntuu menevän tosi hyvin mut sit yks kaks toisena päivänä ollaankin taas siellä pohjamudissa..

        Mut tuo seksihomma ei kyllä suju näinä parempinakaan päivinä..
        Kauhistuttaa oikein ittiäkin kun tulee mietittyä sellastakin et kävis kokeileen jotain "vierasta",et tuntuisko se yhtään paremmalle... mutta mutta..
        onneks se on ainakin vielä jäänyt sille mietintäasteelle..

        Pelottaa että tämä tulee oleen tällasta koko loppuelämä..
        Ja niin,kyllähän mä sen ymmärrän ettei ne tunteet voi olla toista kohtaan ihan samaa luokkaa ku sillon alkutaipaleella,mut ois edes vähän sinnepäin...

        Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa,kun sais vain miehen kanssa selviteltyä asioita.


      • muusta
        ap. kirjoitti:

        Kiitos hienosta kirjoituksesta!

        Noin olen itekkin tätä asiaa pähkäillyt ja just tollasta jaksottaista masennusta ehkä tää..

        Välillä on päiviä et kaikki tuntuu menevän tosi hyvin mut sit yks kaks toisena päivänä ollaankin taas siellä pohjamudissa..

        Mut tuo seksihomma ei kyllä suju näinä parempinakaan päivinä..
        Kauhistuttaa oikein ittiäkin kun tulee mietittyä sellastakin et kävis kokeileen jotain "vierasta",et tuntuisko se yhtään paremmalle... mutta mutta..
        onneks se on ainakin vielä jäänyt sille mietintäasteelle..

        Pelottaa että tämä tulee oleen tällasta koko loppuelämä..
        Ja niin,kyllähän mä sen ymmärrän ettei ne tunteet voi olla toista kohtaan ihan samaa luokkaa ku sillon alkutaipaleella,mut ois edes vähän sinnepäin...

        Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa,kun sais vain miehen kanssa selviteltyä asioita.

        en paljon osaa sanoa, mutta epäilen, että vieraissa, vaikka vain koemielessä käymällä ajat itsesi vain pahempaan jamaan.
        Tunnut ihmiseltä, joka on ottanut vastuunsa ja velvollisuutensa vakavasti, enkä usko että pystyisit vieraissakäymisen ohittamaan omassa mielessäsi, vaikka ehkä miestäsi kykenisitkin pettämään. Siinä sitä olisi yksi lisäongelma,rikkana rokassa, sanoisi joku toisella tavalla ajatteleva, mutta turhana painolastina kuitenkin.

        Samoilla linjoilla olen kuin muutkin, ja itsekin taidat, masennustahan tuo lienee.
        Oman ajan varaaminen on pienten lasten kanssa melko hankalaa, mutta jos kuitenkin hennoisit.
        Parhaimman avun saanet, jos yhdistelet noista neuvoista parhaimmat, jotka mielestäni on keskustelu jollain mielenterveyteen perehtyneellä "asemalla", ulkoilu, itsekseen olo edes joskus. Ja nukkuminen; väsyneenä kaikki näyttää pahemmalta !

        Sitten kun tiedät olevasi hyvissä voimissa,olet vahvempi miettimään mitä jatkossa.
        Nyt olisit itsellesi ja miehellesi armelias, jos muistaisit, ettei koko loppuelämä ole tuota: lapset kasvavat,he eivät tarvitse sinua iänkaiken kuten nyt.

        Olet rankassa vaiheessa, kun pitäisi jaksaa olla hyvä äiti ja vaimo,vaikka kuinka väsyttäisi.

        Haluaisin kovin että piristyt, etkä menetä masennuksen kourissa koko elämääsi, siis sen sisältöä, vaan uskoisit että huominen on jo hieman kirkkaampi. Hieman sen eteen joutuu tekemään, mutta käsittääkseni se olisi vaivan väärti.
        * voimaa koitokseen *


      • masennukselta
        ap. kirjoitti:

        Kiitos hienosta kirjoituksesta!

        Noin olen itekkin tätä asiaa pähkäillyt ja just tollasta jaksottaista masennusta ehkä tää..

        Välillä on päiviä et kaikki tuntuu menevän tosi hyvin mut sit yks kaks toisena päivänä ollaankin taas siellä pohjamudissa..

        Mut tuo seksihomma ei kyllä suju näinä parempinakaan päivinä..
        Kauhistuttaa oikein ittiäkin kun tulee mietittyä sellastakin et kävis kokeileen jotain "vierasta",et tuntuisko se yhtään paremmalle... mutta mutta..
        onneks se on ainakin vielä jäänyt sille mietintäasteelle..

        Pelottaa että tämä tulee oleen tällasta koko loppuelämä..
        Ja niin,kyllähän mä sen ymmärrän ettei ne tunteet voi olla toista kohtaan ihan samaa luokkaa ku sillon alkutaipaleella,mut ois edes vähän sinnepäin...

        Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa,kun sais vain miehen kanssa selviteltyä asioita.

        miehen kanssa vaikka viikonloppureissuun? Kaksistaan. Silloin puhutte ja puhuttekin sitten kunnolla. Olen itse tehnyt sen virheen, etten ole tarpeeksi huomioinut meidän keskinäistä suhdettamme. Aina lapset ovat tulleet ensin. Niinhän se pitää ollakin, että lapset ovat tärkeimmät, mutta kyllä se aviomies on myös tärkeä ja kaipaa erilaista yhdessäoloa vaimon kanssa kuin kotona.
        Varatkaa vaikka hotelli naapurikaupungista, tai laivareissu. Jonkun tuttavan mökki on yksi vaihtoehto. Pois kotipiiristä kumminkin.

        Nyt sinulla on se tilanne menossa juuri siihen vetäytymiseen pois läheisten luota, ellet pidä varaasi.
        Hoidatko lapset edelleen hyvin? Laiminlyötkö joskus? Nukutko riittävästi vai liian paljon? Lapset eivät kyllä anna äidille tarpeeksi unta oikeastaan ennen kouluikää. Pakko niitä on vahtia koko ajan, ei pysty rentoutumaan. Unessakin on jokin aisti valppana lasta varten. Ei silloin saa kunnolla nukuttua, kun on varuillaan alitajuisesti. Se väsymys voi olla sitakin.

        Kaikille tulee joskus seksin kanssa ongelmia. Niin naisille kuin miehillekin. Joskus on vain aikoja, ettei haluta. Ei jaksa. Ei kiinnosta. Toisen läsnäolo ahdistaa. Nämä on ihan tavallisia ajatuksia.
        Mieti toisenkin kerran, ennen kuin turvaudut syrjähyppyyn. Kirjoituksestasi päätellen potisit huonoa omaatuntoa ja itseinhoa kauan sen jälkeen.
        Ei se ole ratkaisu. Se voisi päin vastoin pilata kaiken.
        Miehellä tietysti on omat tarpeensa, mutta on myös keinoja. Itsetyydytys on niistä helpoin toteuttaa.

        Erokaan ei ole ratkaisu tähän tilanteeseen.
        Suosittelen sinulle nyt sitä keskusteluapua jonkun kanssa. Puhu myös miehen kanssa. Kerro, ettet enää jaksa. Hän kyllä ymmärtää, jos rakastaa sinua.


    • julian

      apua suosittelisin ennen kun teet lopullisia elämää mullistavia päätöksiä.. ja keskustelua kumppanin kanssa, ja syventäviä itsensä pohdiskeluja.
      niillä ainakin alkuun.. muuten kai ei tältä osin parempia neuvoja antaa.
      ja tsemiä ja jaksamisia=)

    • hyvään hoitoon

      Jos Sinulla on isovanhemmat niin lähellä, että voit heiltä pyytää hoitoapua, niin tee se. Näitä palstoja kun selailee, niin isovanhemmat ovat pelkkää sitä itseään...kun niillä on erilaisia mielipiteitä. En ole milloinkaan kieltäytynyt lapsen hoidosta, kun on ollut tarpeen. Lapsenlapsia on nyt viisi, joten tarvetta on ollut. Ymmärrän hyvin jos nuori äiti ajaa itsensä piippuun, kun yrittää selvitä päivittäisistä rutiineista jatkuvasti ilman apua.
      Jos Sinulla on läheisyydessä joku toinen nuori äiti, niin keskustele hänen kanssaan. Tuskin kukaan ongelmitta selviää pienten lasten kanssa.
      Sinulla on kuitenkin vielä homma hanskassa, kun vielä huomaat, että aviomiehesikin kaipaa lepoa. Teitä on perheessä kaksi, jotka kaipaatte omaa aikaa ja lepoa. Ylös, ulos ja lenkille. Tunti pari ulkoilmassa kunnon liikuntaa on hyvä ensiapu. Ei kai Sinun siihen tarvitse pyytää mieheltäsi lupaa. Tehkää lenkki vuorotellen.

    • kaiku

      ..nuoressa perheessa vauva vie kaikki voimat ja "mehut". Seuraavalla neuvolakaynnilla keskustele avoimesti olostasi, tunteistasi ja ajatuksistasi. Siella kuunnellaan ja osataan auttaa. Rohkeasti soittele neuvolaan ja tilaa aika. Hyvin yleista, etta kotona vauva ja mies voivat hyvin, mutta nuorella aidilla on ahdistusta ja surullinen mieli.
      Annan sinulle ystavan neuvon...puhu, puhu, puhu...kylla ne solmut siita selviavat.
      Mukavaa joulunodotusta.

    • kaivoon

      heitä.
      En lukenut ketjua, vain sinun kirjoituksesi ja muisto heräsi.
      Minä todennäköisesti kärsin samanlaisesta kuin sinä nyt toisen lapseni jälkeen ja sitä pimeää, ahdistavaa aikaa kesti reilusti yli vuoden. MUTTA se meni ohi. En edes tiedä, miksi masennuin, lapsi oli toivottu ja rakas ja raskausaika oli loppua lukuunottamatta normaali.

      En osannut hoitoa hakea eikä kukaan siitä minulle juurikaan puhunut. Ajattelin vaan, että taisi elämänvirta valua synnytyksessä minustakin.

      Anna ajan kulua ja ole fiksumpi, puhu asiasta neuvolassa vaikka, kyllä ne ohjaa eteenpäin. Tai soita.

      Minä kävin niin lujilla, että ajattelin jopa itsaria helpotuksena, mutta en raskinut lapsien vuoksi. Ei mieheni minulle vastenmielinen ollut, mutta enpä tainut kaksinen vaimo silloin olla.

      Voin vieläkin tuntea, kuinka ahdistava aika silloin tuli mentyä, mutta olen päässyt elämän reunaan kiinni ja olen tyytyväinen matami kaikenkaikkiaan. Nauru on palannut ja mies on maailman paras kaveri. Lapset upeita rakkaita nuoria.

      Usko pois, elämä kantaa, mutta apua voi pyytää ja rohkeasti sitä pyytämään.
      Nuku ainakin riittävästi, uni auttaa moneen muuhunkin vaivaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe